keskiviikko 30. joulukuuta 2009

Keskusta kaartaa vasemmalle

Suomalaiset suuret puolueet ovat kilpailleet viime vuosina lähinnä siinä, mikä puolueista olisi kaikkein eniten keskellä ja väritön. Nimensä perusteella Keskustapuolue lie johtopaikalla. SDP on ottanut pientä pesäeroa sitten omien hallitusvuosien. Urpilainen yrittää kovasti nostaa puolueensa kannatusta vasemmistolaisilla kommenteilla - mikä on juuri se mitä SDP:n pitäisikin tehdä. Se mikä Urpilaisen pyristelyistä tekee surullista on se, että SDP oli kuitenkin pitkään hallitusvastuussa ajamassa Suomea markkinatalouden syövereihin.

Kokoomus päätti koittaa omaa irtiottoa keskustalaisuudesta (en tarkoita tässä puoluetta) lanseeraamalla itsensä työn puolueeksi. Hyvittavaahan sekin oli, kun vasemmisto on ollut juuri työnteon asialla. Ei siinä mitään, kyllähän oikeistokin kannattaa varmasti työtä ja työntekoa - motivaatio tosin lienee työnantajan hyvinvointi eikä työntekijän.

Nyt tuntuu, että meidän poliittisen keskustalaisuuden viimeinen linnake - keskustapuolue haluaa eroon keskustaleimasta. Keskustan etulinjan ministerit ovat alkaneet jakaa lausuntoja siitä, kuinka hyvätuloisia pitää rankaista milloin minkäkin hyvän asian edestä. Mauri Pekkarin ehdottelee päivän lehdissä nyt, että hyvätuloisilla asetettaisiin yhteiskuntamoraalia vahvistava lisävero. Ei millään pahalla, mutta tuo kuulostaa siltä, kuin ehdotuksen takana olisi voinut olla itse Otto Wille Kuusinen.

Kyllä hyvätuloisia saa verottaa siinä missä huonotuloisiakin. Mutta kyllä ajatukset yhteiskuntamoraalia nostavista veroista tuntuu aivan uskomattomalta. Verotuksella harvemmin on korjattu moraalia - perinteisesti nousevat verot motivoivat ihmisiä etsimään tapoja kiertää verotusta. Hyvittavinta Pekkarisen ehdotuksessa oli se, että tällä moraalinkorotusverolla ei olisi valtion talouden kannalta mitään merkitystä. Kyse olisi siis puhtaasti hyvätuloisille annettavasta raipasta, koska heillä on hyvät tulot.

keskiviikko 16. joulukuuta 2009

Päästökauppa(kin) rikollisten käsissä

Tällä viikolla Kauppalehti uutisoi kuinka eurooppalainen päästökauppa on osittain rikollisten käsissä. Joissain maissa päästökauppaa hallitsee lähes kokonaan rikolliset tahot. Nämä rikolliset tahot (uutisen mukan pääasiassa brittiläiset) ovat toimiensa seurauksena onnistuneet eväämään EU:lta miljardien verotulot. Käytännössähän tämä tarkoittaa samaa, kuin että he olisivat varastaneet nuo miljardit.

Aloin kuitenkin miettimään hieman, että mistä tässä päästökaupassa oikein on kyse. Päästökaupassahan on kyse siitä, että haitallisia päästöjä tuottavat laitokset ostavat itselleen oikeuksia saastuttaa maapalloa.

Anteeksi nyt vain, mutta tämä päästökauppa tuntuu yhtä aidolta, järkevältä ja toimivalta kuin sähköpörssi. En nyt mitenkään halua vastustaa markkinataloutta, mutta tämäntyylinen "pörssitoiminta" kuulostaa totaaliselta kusettamiselta. Sähkön pohjoismainen pörssikauppa on ollut hyvä esimerkki siitä, miten kauppaa käydään tuotteella, mikä ei luonteeltaan sovi kaupankäynnin kohteeksi. Sähkö ei käsittääkseni ole varastoitavissa, toisin kuin esimerkiksi osakkeet, raha, kulta tai muut vastaavat kaupankäynnin kohteet.

Päästökauppa saa erikoisia erikoisia lieveilmiöitä mm. ensi vuonna, kun lentoyhtiöt kilpailevat verissä päin asiakkaista. Ja syynä on se, että EU jakaa päästöoikeuksia lentoyhtiöille perustuen vuoden 2010 matkustajamääriin. Niinpä on vaarassa, että lentoyhtiöt tulevat tekemään hurjia tappiota vain saadakseen paljon päästöoikeuksia. Kuluttajana tämä on loistavaa, sillä luvassa on halpoja lentoja, mutta maapallosta huolestunut ihminen voi vain pyörittää päätään järkyttyneenä.

"Markkinoilla" on uskomaton kyky keksiä uusia tapoja tehdä rahaa ihan millä tahansa. Räikeimpiä esimerkkejä oli viimevuotinen öljyfutuurikauppa. Keinottelijat tekivät mieletöntä voittoa myymällä öljyä "tulevaisuudessa". Tässä oli kyse ihan puhtaasta vedonlyönnistä, mikä oli kunnioitettavaa liiketoimintaa, koska sitä tehtiin pörssissä puvut päällä.

Futuurikauppa toimi siis näin: 
Ostaja A maksaa myyjälle B muutaman euron, ja samalla myyjä sitoutuu myymään tuotettaan ostajalle jollain hinnalla puolen vuoden kuluttua

Käytännön esimerkki:

* Minulla on yritys joka tarvitsee öljyä. Pelkään, että öljyn hinta tulee nousemaan loppuvuonna.
* Teen (heinäkuussa) myyjän kanssa sopimuksen, että maksan hänelle viisi dollaria tynnyriltä heti heinäkuussa ja samalla myyjä sitoutuu myymään minulle joulukuussa miljoona tynnyriä heinäkuun hinnalla.
* Jos öljyn hinta nousee loppuvuonna yli viisi euroa, olen tehnyt hyvän diilin
* Jos öljyn hinta nousee loppuvuonna alle viisi euroa (tai se laskee), käärii myyjä sievoisen summan

Tyypillisesti futuurikaupassa myyjällä ei ole lainkaan öljyä varastossa - hän vain veikkaa, että öljyn hinta ei nouse niin paljoa kuin ostaja luulee. Jos futuurin myyjä arvaa hinnankehityksen oikein, saa hän siitä hyvät voitot (5 dollaria + joulun hinta - heinäkuun hinta) x myytyjen tynnyrien määrä.
Kyse on vedonlyönnistä: minä ostajana lyön vetoa, että öljyn hinta nousee yli viisi dollaria, ja myyjä lyö vetoa että se nousee alle viisi dollaria. Muunmuassa Veikkaus tarjoaa vastaavia vedonlyöntikohteita jääkiekossa ja jalkapallossa osana pitkävetoa.


Jatketaan esimerkkiä: Jos öljy siis maksoi kesällä 2008 160 dollaria tynnyriltä ja jouluna enää vain 60 euroa tynnyriltä (kuten itse asiassa kävi) sekä lisäksi fuutuurikauppias möi kesällä futuurin 5 dollarilla, tienasi fuuturikauppias jouluna komeasti (5 dollaria + 160 dollaria - 60 dollaria jokaiselta sovitulta tynnyriltä öljyllä mitä hänellä ei ikinä ollutkaan. Eli 105 dollaria voittoa tynnyriltä, ilman lainkaan öljyvarastoa.

Pörssissä tehdään kunniallista työtä, mutta vedonlyöjät ovat uhkapelureita, eikö?

tiistai 15. joulukuuta 2009

Seksilelut Citymarkettiin mutta mitä sitten?

Onpahan taas uutisköyhä joulukuinen päivä. Tuntuu, että suurimmat revittelyt lehdissä saa se, että Citymarket meinaa tuoda seksileluja valikoimaansa. Tämä uutinen on päässyt lähes kaikkiin lukemiini nettilehtiin - taisipa se olla Kauppalehdessäkin.

Ihan oikeasti, mitä helvetin väliä sillä on? Miksi tämä on uutinen? Vastaava haloo nousi samaisista seksileluista, kun ne otettiin apteekkien myyntivalikoimaan. Mielummin minä ihmettelisin sitä, miksi seksilelut tulevat Citymarkettiin vasta vuonna 2009. Tai miksi seksilelut eivät ole vielä R-kioskissa? Miksei ruokakaupassa saa myydä särkylääkkeitä? Miksi kauppojen aukiolot ovat yhä julmettu sotku? Miksi kaljaa ei saa kioskilta lauantaisin kello 20 jälkeen?

torstai 10. joulukuuta 2009

Applen mahdollinen tablet ehkä myyntiin ensi keväänä

Kyllä on vetänyt netti lehdistön tiukoille  kun kauppalehden kaltainen, suhteellisen arvostettu, talousmedia sortuu kirjoittamaan uutisia melkein mistä tahansa. Tänään törmäsin heti aamusta Kauppalehden uutisen Applen tablet tietokoneesta.


Siinäpä varsinainen uutinen. Aiheesta oli saatu koko sivun mittainen kirjoitus. Kirjoituksessa eri analyytikot spekuloivat minkälainen laite kenties voisi olla. Laitteessa luultavimmin joko LCD tai OLED näyttö. Joopa joo. Uutisarvoa Kauppalehden jutulla suunnilleen nolla.

keskiviikko 9. joulukuuta 2009

Uutinen: Huumeisiin kuollut oli Anne-Mari Bergin ystävä

Tässäpä päivän aloitus - Iltalehti uutisoi, että Glo -hotellissa huumeisiin kuollut nuori mies (27v) oli Anne-Mari Bergin ystävä.

Kuka hel**tti on Anne-Mari Berg?

Iltapäivälehdet tarjoavat kyllä parasta viihdettä.

tiistai 8. joulukuuta 2009

Uusi, tehokkaampi älykkyystesti

Oli ihan pakko pistää postaus aiheesta, kun surffaillessa törmäsin mainokseen. Englanninkielisessä mainoksessa on siis älykkyystesti.


Mainoksen perusteella älykkyytesi voidaan päätellä siitä, minkä numeron näet eri värisistä pisteistä muodostetussa ympyrässä.

Noin värisokeana ihmisenä voin vain sanoa, että nyt on tyhmyys saanut ihan uudet mittasuhteet. Aikaisemmin minusta tietokoneohjelmissa usein käytetyt värikoodit tietyille statuksille olivat idioottimaisuuden huipentuma. Värisokeat (joita on toistakymmentä prosenttia väestöstä) eivät nimittäin usein näe noita hienovaraisia vihjeitä. Yksi ärsyttävimmistä esimerkeistä oli winzip joka viestitti värivalolla koska se oli lopettanut paketin purkamisen. Värisokeana saatoin tuijottaa pitkäänkin ja miettiä, että jokohan se on valmis - jokohan se on valmis.

Nyt kuitenkin täyspaska käyttöliittymäsuunnittelu on löytänyt voittajansa - nimittäin viereinen älykkyystesti.

No, koska minä en esimerkiksi näe kuvassa MITÄÄN NUMEROA voin vain vetää johtopäätöksen, että olen idiootti.

Testi on glomobi.com kännykkä-älykkyystesti-tilauspalvelun mainos.

Tai odottakaapas hetki ... tarkempi pohdinta itse asiassa osoittaa tämän älykkyystestin loistavaksi: Olet idiootti jos menet ja tilaat tuolta jotain.

Työtuomioistuimen sakko on päivän paras vitsi

IAU (Ilmailualan Unioni) käynnisti laittoman lakon viime viikolla kun Northport päätti myydä maatoimintojaan henkilöstönvuokrauksesta tutulle Baronalle. Nyt viikkon lakon alkamisen jälkeen työtuomioistuin sai määrättyä IAU:lle sakon laittomasta lakosta: 13.000 euroa.

Mitä helvettiä??? Siis 13 000 euroa sakkoa siitä, että kyseinen unioni työmarkkinalakien vastaisesti aiheutti ehkä miljoonien vahingot Finnairille. Ja lisäksi julmetun harmin kaikille Finnairin asiakkaille, joiden oli tarkoitus matkustaa lakon aikana. Veikkaanpa, että monelta jäi matka väliin lakon takia.

Mutta eihän se mitään, 13.000 euroa on ihan hyvä summa....

Anteeksi nyt vain, mutta kyllä on maa perseellään jos moisesta toiminnasta seuraan tuon suuruusluokan sakko. Espoon Bluesin omistajan Jussi Salonojan ylinopeus muutama vuosi sitten arvioitiin yli kymmenen kertaa niin vakavaksi ja haitalliseksi rikkomukseksi kuin tämä IAU:n lakko. Miten voi olla mahdollista?

Näihin sakkoihin olisi syytä saada joku tolkku. Malli pitäisi olla esim niin, että jokainen laittomaan lakkoon osallistunut työntekijä joutuu maksamaan puolet siitä palkasta minkä he olisivat ansainneet lakon aikana. Näin laittomilla lakkoilijoilla olisi jotain oikeasti menetettävää, ja asiaan suhtauduttaisiin sen vaatimalla vakavuudella.

sunnuntai 6. joulukuuta 2009

Finnair vastaan koko maailma

Onpa mielenkiintoinen tilanne taas Finnairilla päällä - kun vasta vähän aikaa sitten saivat lentäjien lakon loppumaan, alkoi uusi kriisi kun Northport myi toimintojaan vuokratyöyritys Baronalle. Ilmailualan Unioni (IAU) riensi julistamaan lakon vastalauseena ... no, jollekin.

Taloussanomien kommenttien lukeminen on parasta viihdettä, kannatta käydä lukemassa ja osallistumassa. Siellä kansakunnan kynttilät suoltavat vahvoja mielipiteitä ilman mitään käsitystä asioiden oikeasta tilasta. Siinä missä lentäjien lakon aikana koko Suomi oli Finnairin puolella - lentäjiä vastaan, tuntuu nyt olevan toinen ääni kellossa. Kaikki vannovat ulkoistetun kenttähenkilökunnan puolesta.

Miksi kansa sitten oli lentäjiä vastaan, mutta kenttähenkilökunnan puolella? Lentäjillä ei ollut voimassa olevaa työehtosopimusta, joten lakko oli teknisesti laillinen. Kenttähenkilökunnan ja IAU:n tapauksessa voimassa oleva työehtosopimus kuitenkin on, joten IAU:n julistama työtaistelu on laiton.  Kyse on tietenkin siitä, että ihmiset ovat periaatteesta huonopalkkaisten puolella. Lentäjillä on hyvä palkka, joten mitä ikinä he pyysivätkään, oli se kohtuutonta. Mutta IAU:n lakossa on kyse huonompipalkkaisista työtekijöistä, joten heille riittää solidaarisuutta; vaikka heidän vaatimukset ovat osittain samoja kuin lentäjillä - eli irtisanomissuoja. Ilmeisesti hyväpalkkaisille saa antaa potkut, mutta huonopalkkaisille ei?

Koitetaanpas kuitenkin miettiä asiaa hieman objektiivisemmin eikä pelkästään tunteella. Ensinnäkin, yritykset myyvät liiketoimintojaan. Se on vain faktaa. Yleensä ostajana on taho joka uskoo hyötyvänsä liiketoimintojen ostamisesta ja myyjä tietenkin kokee myynnin mielekkääksi. Tätä kutsutaan liiketoiminnaksi. Työnantajalla on perinteisesti oikeus päättää liiketoiminnastaan. Lentäjien tapauksessa henkilökunta koki omaavansa vallan päättää yrityksen liiketoiminnasta. Valitettavasti tässä IAU:n lakkoilussa on kyse ihan samasta asiasta - IAU kokee, että sillä on äänioikeus silloin kun yritys on tekemässä liiketoimintaa. Tämä on vain helppo unohtaa, onhan IAU:n työntekijöillä lentäjiä pienempi palkka. Valitettavasti työntekijöiden palkalla ei ole, eikä pidäkään olla, mitään vaikutusta työntekijöiden mahdollisuuteen päättää yrityksen liiketoiminnasta.

Mielenkiintoista kuitenkin nähdä kuinka tämä fiasko tulee päättymään.  Barona on nostettu paholaisen asemaan, onhan kyse vuokratyövoimaa välittävästä yrityksestä. Mistä syystä IAU:n henkilökunna siirtyminen vuokratyöyrityksen palvelukseen on niin suuri ongelma? Suomessa on useita toimialoja missä ei käytännössä ole enää lainkaan suoraa rekrytointia, vaan kaikki työntekijät kanavoidaan vuokratyöyritysten kautta. Eipä heidän oikeuksien tai etujen puolesta kukaan ole nostanut haloota. Käsittääkseni lentokentällä on paljon kenttähenkilökuntaa joka ei ole esim Finnairin tai sen tytärthtiöiden palkalistoilla, vaan esimerkiksi ISS:n.

Tässä on kuitenkin hyvä esimerkki siitä mihin yhteiskunta ja liiketoiminta on tässä maassa menossa, ellei asiaan osata tai haluta puuttua ajoissa. Matalapalkka-alat tulevat hoitamaan työvoiman vuokratyöyritysten kautta, koska siten kyseisillä aloilla on käytössään joustoja mitä omien työntekijöiden kanssa asioidessa ei ole. Tilanne on kuitenkin ongelmallinen oikeastaan kaikkien osapuolien kannalta - paitsi vuokratyöfirmojen:
  • Ostaja maksaa vuokratyöstä kovemman hinnan kuin suoraan palkatusta työvoimasta. 
  • Ostaja saa myös työhön sitoutumattomia työntekijöitä, jotka ottavat lopputilin heti kun he löytävät vakinaisen työn. 
  • Vastaavasti työntekijän kiinnostus ja sitoutuminen omaan työhön rapautuu. 
  • Heille maksetaan myös huonompaa palkkaa kuin suoraan yrityksen palkkalistoilla oleville kolleegoille. 
Ainoa joka tästä hyötyy on vuokratyöfirmat, jotka pyörittävät tätä vastahankaisten työntekjiöiden rulettia ja vetävät joka välistä oman provisionsa.

torstai 26. marraskuuta 2009

Kurja, kurjempi, talousuutinen

Nettilehtien perisynti on tehdä uutisia väkisin asiasta kuin asiasta. Juttuihin haastellaan "asiantuntijoita" ja vedetään toinen toistaan houkuttelevampia otsikoita. "Kun se kerran sanottiin netissä tai nettilehdessä, sen täytyy olla totta". Eikä kenenkään tarvitse seistä sanojensa takana kuin korkeintaan viikon - sitten tulee uusi uutinen, ja vanhat voidaan unohtaa.

Aikaisemmin tällä viikolla (siis eilen) oli taas uutinen Taloussanomissa Suomen tulevaisuudesta kun taloudellinen ahdinko vihdoin helpottaa. Ajan henkeen sopii se, että maalaillaan synkkiä näkymiä. Ihmiset seuraavat taloutta tarkemmin kuin koskaan ja reagoivat siihen liittyviin uutisiin ja spekulaatioihin voimakkaasti. Ja voimakkaat reaktiot tuovat lisää tuloja nettilehdille. Artikkelissa Tälläinen on Suomi laman jälkeen haastateltiin eri "asiantuntijoita", jotka tietenkin auliisti lausuivat mielipiteitään. Nyt luvassa oli pitkäkestoista rakenteellista työttömyyttä, työmarkkinoiden normalisoituminen kestää jopa toistakymmentä vuotta. Hurjimmat arviot heitettiin jopa kolmeenkymmeneen vuoteen.

Artikkelista motivoituneena kaivelin omia "muistiinpanojani" parin vuoden takaa... ja kuinka ollakaan, löysin samaisen lehden artikkelin. Silloin luvassa oli kärjistyvää työvoimapulaa. Eihän tässä tietenkään voi syyttää asiantuntijoita tai toimittajia siitä, että he eivät aavistaneet nurkan takana odottavaa talouden syöksyä. Mutta ihan puhtaita papereita tästä ei voi kuitenkaan antaa. Molemmissa artikkeleissa nimittäin sama Elinkeinoelämän Keskusliiton johtaja Jussi Mustonen perustelee näkemyksiään. Ja kuten arvata saattaa, molemmissa tapauksissa Mustosen näkemykset ovat linjassa ajan hengen kanssa. Kaksi vuotta sitten oli luvassa pitkäaikaista työvoimapulaa, mikä hidastaa jo talouden kehitystä. Nyt on luvassa pitkäaikaista työttömyyttä, mikä luultavasti sekin hidastaa talouden kehtitystä.

Minne katosi vielä kaksi vuotta sitten huolestuttanut suurten ikäluokkien eläkkeelle jääminen? Tämän viikon artikkelissa ei sivuttu lainkaan sitä tosiasiaa, että vuosien 1944-1950 ikäluokat, jotka olivat suhteessa sen jälkeisiin ikäluokkiin todella suuria, ovat nyt eläköitymisvaiheessa. Elon laskuopin mukaan noista suurista ikäluokista ensimmäiset vuosikerrat ovat jo poistuneet työelämästä - ja tahti jatkuu hurjana vielä vuoteen 2015.

Mutta hei, nyt ei ole trendikästä puhua muusta kuin kurjuudesta.

sunnuntai 22. marraskuuta 2009

Kusettaako Spotify artisteja?

Viime kuukausien aikana kritiikki ruotsalaista Spotify -musiikkipalvelua kohtaan on kiihtynyt. Spotify on uudehko tapa kuluttaa musiikkia. Spotify on kuin Internetradio, mutta siinä käyttäjä itse voi valita mitä musiikkia kuuntelee. Lisäksi käyttäjä voi luoda itselleen soittolistoja. Spotify on palveluna vielä nuori ja se on saatavilla vielä varsin harvoissa maissa. Spotify:lla asiakkuusmallia: ensimmäinen, ja varmasti suositumpi, on käyttäjilleen ilmainen. Käyttäjät voivat kuunnella mitä tahansa musiikkia Spotifyn kokoelmasta, mutta joutuvat kuuntelemaan mainoksia musiikin välillä. Toinen malli on kuukausimaksuun perustuva, missä käyttäjä maksaa 10 euron kuukausimaksun ja saa kuunnella parempilaatuista musiikkia ilman mainoksia. Kuukausimaksun maksaja voi käyttää Spotify -palvelua myös matkapuhelimella.

Mistä kritiikissä sitten on kyse? Ensin Mokoma julkaisi varsin tyytymättömän kirjoituksen missä he paljastivat kuinka paljon Spotify heille / heidän levy-yhtiölleen tilittää. 125 000 kuuntelukerran tuotto oli vaivainen 30 euroa. Nyt myös hittilistojen kärjessä keikkuvan Lady Gagan Spotify tulot ovat päätyneet julkisuuteen: 1 000 000 kuuntelukerrasta käteen jäi noin 165 dollaria, eli noin 110 euroa.

Ensi kuulemaltahan tuo kuulostaa suorastaan järkyttävältä. Hurjista soittokerroista ei kerry artistille oikeastaan kahvirahaa kummempaa tuloa. Asiaa on kuitenkin syytä tarkastella hieman lisää. Spotify on käytännössä katsoen vain nettiradio, missä käyttäjä itse valitsee mitä kuuntelee. Niinpä Spotifyn tilityksiä pitää verrata radioasemien tilityksiin.

Niinpä kävin Teoston sivuilla tutkimassa mitä radioasemat joutuvat maksamaan Teostolle soittamastaan musiikista. Teoston sivuilta löytyi mielenkiintoinen esimerkkilaskelma:

Radioasemalla on 4 784 tuntia päiväsoittoa JA 383 tuntia yösoittoa vuoden aikana.  Lähetysaikaa yhteensä vuodessa on 8 760 tuntia.
Radioaseman tulot vuodessa ovat 500 000 euroa (mainos, sponsori, jne tulot).
  • Musiikkikerroin lasketaan kaavalla: 4 784 + (383*0.1) = 4 822. Tämä 4822 jaetaan koko lähetysajalla, jolloin saadaan 0.550 - mikä on siis musiikkikerroin. 
  • Korvausprosentti määräytyy tästä seuraavasti: 0.550 * 0.1247 = 0.069. Kun tämän luvun kertoo sadalla, saadaan korvausprosentti, joka on 6.9%.
  • Niinpä esimerkkiaseman tulee maksaa Teostolle 6.9% kokonaistuloistaan (500 000 euroa), joten tilitettävää tulee 34 500 euroa.

Esimerkkimme radioasema maksaa siis 34 500 euroa 5 167 tunnin musiikkisoitosta. 5 167 tuntia on 310 020 minuuttia. Jos teemme olettamuksen, että yksi radiossa soiva kappale kestää 3 minuuttia, ehtii radioasema soittamaan vuoden aikana noin 103 340 kappaletta. Oletetaan edelleen, että kyseisellä radiokanavalla on keskimäärin 10 000 kuulijaa. Näin Spotifyhin verrattavissa oleva soittolukumäärä olisi 10 000 * 103 340 eli 1 033 400 000. Eli tästä reilusta miljardista soittokerrasta radioasema tilittää 34 500 euroa, eli 0.000033385 euroa / kuulijakohtainen soittokerta.

Käytetään tätä radioaseman "kuulijakohtaista soittokertahintaa" nyt tapaukseen Lady Gaga ja Mokoma.

Lady Gaga:n tulot radioasemamallilla olisi 33.39 euroa. Ja vastaavasti Mokoman tapauksessa 4.17 euroa.

Tässä kohtaa kannattaa muistaa esimerkkimme olettamus, että radioasemalla on tuloja tuo 500 000 euroa vuodessa. Mitäs tämä laskutoimitus tarkoittaisi suuremmalla radioasemalla?

Otetaan tarkasteluun asema, jonka tulot ovat 5 miljoonaa euroa, ja jolla on 50 000 kuulijaa, mutta soittoaika pidetään vakiona. Koska tulot kymmenkertaistuivat, ja kuulijamäärä viisinkertaistui - tulee kuulijakohtaisen soittokerran hinnaksi kaksinkertainen ja siten Lady Gagan ansiot olisivat huikeat 66.80 euroa ja Mokoma saisi 8.34 euroa.

Yhteenvetona voisi sanoa, että mikäli radiosoitosta veloitettava summa pistetään samaan asteikkoon Spotify -soittojen kanssa, on Spotify selvästi reilumpi artistia kohtaan. Esimerkkilaskelmien perusteella radiokanavat maksavat artistille  50-70% huonompaa korvausta yhdestä soittokerrasta, jos soittokerta määritellään siten, yksittäisen kuulijan näkökulmsta; ja näinhän tuo vertailu pitäisi tehdä.

maanantai 16. marraskuuta 2009

Teetä ja sympatiapisteitä lentäjien lakossa

Professori Vesa Puttonen tylytti tänään iltapäivälehdissä lentäjiä Finnairin lakkokiistassa. Puttosen mukaan Finnairin pitäisi irtisanoa kaikki lentäjät ja palkata tilalle ulkomailta kohtuupalkkaisia lentäjiä - Puttosen mukaan ammattitaitoiset lentäjät eivät tästä maailmasta lopu; varsinkaan kun koko lentoala on historiansa pahimmassa kurimuksessa.

SAK:n tuorehko puheenjohtaja Lauri Lyly riensi Kauppalehdessä tyrmäämään Puttosen näkemyksen. Jos ymmärsin Lylyn kommentoin oikein, hän olisi toivonut lentäjiä yleiseen työtehtosopimukseen. Luultavasti tämä olisi tarjonnut AY väelle paremmat mahdollisuudet tukilakkoihin.

Se mikä Lylyn kommenteissa oli hauskaa, oli hänen arvionsa, että yleisön tuki on tässä lakkoasiassa lentäjien puolella.

Hmmm. Siis mitä helvettiä? Näinkö irti SAK ja AY liike on todellisuudesta? Siis eikö SAK tunne mitä työtä tekevä, mahdollisesti irtisanottu, matalapalkkalainen lentäjien ongelmista ajattelee? Voi hyvät ystävät ja vihamiehet. Kyllä Lylyn lausunnot (kuin myös Urpilaisen letkautukset) enteilevät lopun alkua vasemmistoliikkeelle - ainakin jos nämä johtotähdet eivät saa ns. aktiansa kasaan. Odotellaan pari päivää, niin kohta nähdään (ja varmasti kuullaan) mitä lentoemännät ja muut Finnairin (ei niin hyvin palkatut) työntekijät ajattelevat lentäjien lakkoilusta.

Toivon vain, että tässä maassa vielä säilyy yritys nimeltä Finnair ja että sen toimiala on matkailu ja lentäminen. Itse olen saanut Finnairin jatkuvasta lakonuhasta tarpeekseni, ja ihan vähään eikaan en aio lentää sinivalkoisin siivin, vaikka lentää kyllä aion.

Pisteet kuitenkin Puttoselle päivän provosoivimmasta kommentista. Ja erityismaininta ehdottomasti SAK:n Lauri Lylylle päivän utopistisimmasta tukilausunnosta.

lauantai 14. marraskuuta 2009

Palkkamalttia eli palkan alennuksia

Viime viikkojen aikana muutamat kotimaiset yrittäjät ovat ehdottaneet, että kilpailukyvyn palauttamiseksi pitäisi suomalaisten suostua selviin palkanalennuksiin. Talouselämä -lehden artikkelin mukaan myös valtiovarainministeri Katainen on liittynyt palkanalentajien kuoroon. Baltiassa eräät yritykset ovat onnistuneet alentamaan työntekijöidensä palkkaa jopa 15%. Suomessa alennuksiin ovat taipuneet lentäjät.

Palkkoja leikkaamalla saatettaisiin helpottaa vientiyritysten ahdinkoa. Siis yritysten joiden liiketoiminta ei riipu kotimarkkinoiden ostokyvystä. Mutta kun palkkoja ruvetaan alentamaan kotimarkkinavetoisilla aloilla alkaa ongelmia ilmenemään. Palkan alennusta kun seuraa suora ostokyvyn alentuminen. Ja kun ostokyky alenee, on kuluttajalla kaksi vaihtoehtoa: joko hän vähentää kulutusta tai alkaa elää velaksi. Tämän hetken negatiivisessa taloudellisessa ilmastossa lie aika selvää kumpaan ratkaisuun kuluttaja päätyy - hän leikkaa kulutustaan. Ja mitä mahtaa valtionjohto uskoa, että vähentyneestä kulutuksesta seuraa? No siitä seuraa tietenkin lisää leikkauksia, sillä tuotantokustannukset on sopeutettava muuttuneeseen kysyntään. Niinpä ihmisten palkkoja pitää leikata lisää, tai sitten ihmisiä lomautetaan ja irtisanotaan. Mutta eihän se haittaa - vientiyritykset kun ovat saaneet kaipaamansa kustannustason alenemisen.

Mielestäni valtion johdon ja eduskuntalaitoksen ei pitäisi edes leikillään ehdotella palkkojen alentamisia ennenkuin ovat itse esimerkillään näyttäneet, että se on ihan normaalia, että palkkoja alennetaan. Kansanedustajat jopa voisivat alentaa palkkojaan ilman pelkoa nälästä tai lisävelasta. Se on selvää, että kansanedustuslaitoksen palkkojen alennuksella ei ole merkitystä Suomen kilpailukyvyn suhteen. Mutta kansanedustuslaitos edustaa kansaa ja antaa esimerkkiä - tai näin ainakin pitäisi olla. Mutta kansanedustajat eivät (toistaiseksi) ole olleet kovin kiinnostuneita leikkaamaan omia palkkoja tai etuisuuksia. Kysymys kuuluukin: miksi muiden ihmisten sitten pitäisi?

perjantai 6. marraskuuta 2009

Sopeutumiseläkettä minullekin

Minullakin nelikymppiset lähestyy kovaa vauhtia. No, jokunen vuosi tässä vielä on kärsittävänä ennenkuin saavutan tuon odotetun eläkeiän. Ajattelin noudattaa noudattaa Vihreiden kansanedustaja Janina Anderssonin viitoittamaa tietä ja jäädä eläkkeelle 40 vuoden iässä.

Koska me kaikki Suomessa olemme tasa-arvoisia oletan, että myös minä voin alkaa nostamaan sopeutumiseläkettä nelikymppisenä, ihan kuin kansanedustajatkin. Vaikka en varmaan ihan Anderssonin 4000 euron summaan pääsekään, niin uskon, että tulen toimeen omalla eläkkeelläni - varsinkin jos se on kertynyt samalla tavalla kuin kansanedustajilla.

On muuten vähän helvetin erikoista että kansanedustajat voivat itse äänestää oman palkkansa, he määräävät (hallituksen ehdotusten pohjalta) muille kansalaisille yhä korkeampaa eläkeikää, ja samalla itse voivat jäädä eläkkeelle jo nelikymppisinä. Muut kansalaiset voivat toki lopettaa työskentelyn jo 40 vuoden iässä, mutta eläke alkaa juoksemaan vasta 65 vuoden iässä.

Hihkaise ihmeessä jos sinusta tuntuu, että joku ylläolevassa kuvauksessa ei ole ihan oikein.

torstai 5. marraskuuta 2009

Ruuhkamaksut, kyllä kiitos

Mitä Ruotsi edellä, sitä Suomi perässä. Tukholmassa on viime vuosien aikana testattu ruuhkamaksujen tehoa keskustaliikenteen hillitsemisessä. Ilmeisesti kokeilu on antanut pääasiassa postiivista tulosta, sillä Helsinki haluaa myös omat ruuhkamaksut.

Ilmeisesti (en tunne lakia) Helsinki ei kuitenkaan pysty säätämään itse keskusta-alueelleen ruuhkamaksuja, joten Helsingin kaupunki pyytää Suomen valtiota määräämään sen keskusta-alueelle ruuhkamaksut. Kaavailtu maksu olisi noin 6 euroa / päivä. Ainakin minun korvaani tuo 6 euroa tuntuu todella korkealta summalta. Ilmeisesti tarkoitus on enemmänkin hillitä autoilua keskusta-alueella kuin kerätä rahaa.

Helsinki luonnollisesti toivoo, että valtio määrää nuo ruuhkamaksut JA että valtio ohjaa nuo kerätyt maksut kaupungin pohjattomaan kassaan. Itse olen henkeen ja vereen ruuhkamaksuja vastaan. Niinpä toivonkin, että valtio todella määrää nuo ruuhkamaksut, ja mielellään jopa 10 euron päivähinnalla. Mutta samalla toivon, että valtio EI OHJAA kerättyjä maksuja Helsingin kaupungille, vaan pitää ne itsellään ja kuluttaa ne vaikka lääkelaitoksen siirtoon Helsingistä Kuopioon.

maanantai 2. marraskuuta 2009

Palkanalennuskierros

Viimeisen parin viikon aikana ovat muutamat eturivin johtajat vilautelleet julkisuudessa halusta palkanalennuksiin. Laman tappamisen nimissä pitäisi alentaa työntekijöiden palkkoja. Muuan yrittäjä ehti jo ehdottamaan jopa 30% palkanallenusta. Tämä tarkoittaisi sitä, että 3000 euroa kuukaudessa tienaava saisi enää noin 2000 euroa. VerojenKuten arvata saattaa, jälkeen vaikutus ei (valitettavasti)  ole yhtä dramaattinen, mutta kuitenkin.

Saman vaikutuksen saisi helposti aikaan korottamalla hintoja vajaan 30%. Molemmista seuraisi sama asia: kuluttajilla ei olisi enää varaa kuluttaa samalla tavalla kuin aikaisemmin. Ja kulutuksen loppuminen luonnollisesti johtaisi irtisanomisiin ja työttömyyteen.

Kuten arvata saattaa, nämä alennusehdotukset ovat tulleet vientiyrityksiltä - tuotantokustannusten alennuksilla nämä saisivat kilpailuetua ja luultavasti paremmin myytyä tuotteita ulkomaisille asiakkailleen. Valitettavasti minä en vain näe miten tämä hyödyttää yritystä nimeltä Suomi...

perjantai 30. lokakuuta 2009

Olisiko aika lentäjien lakolle?

Lie melko yleisesti tiedossa, että maailmantalous on taantumassa, ellei peräti lamassa. Taloudella menee huonosti, ja se heijastuu niin liike-elämään kuin yksityiseen kulutukseenkin. Ensimmäisiä asioita missä yritykset säästävät on matkustaminen. Väitän, että yhdessä jos toisessakin yrityksessä on annettu tiukat ohjeet lentomatkustamisesta. Ja jatkuva irtisanomisten uhka vähentää väkisinkin yksityishenkilöiden intoa sijoittaa rahojaa lomamatkoihin.

Tämän taloudellisen takaiskun ovat joutuneet kokemaan monet lentoyhtiöt, Finnair mukaanlukien. Yleisesti tiedossa olevasta lamasta huolimatta Finnairin lentäjät ovat sitä mieltä, että työntekijäpuolen ei tarvitse joustaa kun työehdoista neuvotellaan. Mikäli lentäjät eivät saa haluamaansa, uhataan mennä lakkoon.

Vaikka lentäjät olisivatkin työehdoistaan oikeassa, en ole yhtään vakuuttunut, että nyt on oikea aika lakkoilla. Samaan aikaan kun ihmiset saavat potkuja ja lomatutuksia, on perin erikoista, että yhdellä alalla, jolla silläkin menee huonosti, voidaan lakkoilla.

Viime vuosina olen oppinut yhden asian: joka kevät ja joka syksy jossain päin Finnairia on päällä lakonuhka. Ja sattumoisin nämä ovat juuri ne ajat vuodesta kun minä haluan matkustaa ulkomaille - karkuun kurjanpuoleista säätä. Omalta kohdaltani olen ratkaissut ongleman siten, että en enää lennä Finnairilla, vaan suosin muita lentoyhtiöitä. Vaikka Finnair tarjoaa mielestäni varsin hyvää palvelua, en minä ole valmis riskeeraamaan omia lomasuunnitelmiani vain siksi, että kyseinen yritys on suomalainen. Silloin kun minä haluan lomalle, minä haluan lomalle. Onnea siis minulta vain sinne työtaisteluihin - minulta ei juurikaan irtoa myötätuntoa lakkoilulle.  Nyt kun riittävästi lakkoilee, niin kohta ei ole enää työtä mistä lakkoilla. Ja lentäjien tapauksessa kyse ei ole vain lentäjien työpaikoista, vaan koko Finnairin työpaikoista. Mutta luultavasti se ei muita haittaa - solidaarisuus on valttia, vaikka leipäjonossa.

tiistai 27. lokakuuta 2009

Kuinka monta romahdusta voi tapahtua peräkkäin

Kauppalehdessä uutisoitiin taas tänään kuinka USA:n kuluttajien luottamuus talouteen on romahtanut. En nyt muista kuinka monta kertaa olen lukenut saman uutisen viimeisen vuoden aikana. Pistää oikeastaan vähän miettimään, että kuinka monta kertaa luottamus voi oikein romahtaa, ilman, että se välissä nousee yhtään.

Jos ollaan ihan rehellisiä, niin ainakin minua alkaa pikkuhiljaa ketuttamaan jatkuvat uutiset kuluttajien luottamuksesta. Toivoisinkin, että ennen seuraavaa romahdusuutista tulisi ainakin yksi tai kaksi uutista, kuinka kuluttajien luottamus on noussut. Muuten tältä romahdusuutisoinnilta menee pohja - tai no, se on mielestäni mennyt jo.

Elämä pienessä maassa on selvästi ahdistavampaa kuin suuremmissa. Suurissa maissa riittää, että uutisoidaan oman maan huonosta taloustilanteesta, tai kuluttajaluottamuksesta. Mutta pienessä, Suomen kaltaisessa, maassa uutisoidaan oman maan kurjuuden lisäksi kaikkien suurempien maiden kurjat uutiset. Ei se ole ihme, että yleistunnelma kaamoksen keskellä on apea ja synkkä.

maanantai 26. lokakuuta 2009

Ei meillä Suomessa

Yksi viime viikkojen näkyvistä kansainvälisistä IT uutisista on ollut France Telecom -teleoperaattorin työntekijöiden äkillisesti noussut itsemurhien määrä. Ongelma on koettu Ranskassa niin suureksi, että asiaa on puitu ja lähdetty selvittämään ihan maan hallituksen tasolta. France Telecomissa on (lehdistön mukaan) työtahti ja taloudellinen paine noussut niin kovaksi, että osa työtekijöistä ei ole enää kestänyt painetta vaan moni on ajautunut itsemurhaan.

Tänään vastaavantyyppinen uutinen oli Taloussanomissa liittyen Rautaruukin työntekijöihin. Myös Rautaruukissa on Raahen tehtaalla useampi työntekijä päätynyt päättämään elämänsä oman käden kautta. Artikkelissa on esitetty myös epäilyksiä siitä, että itsemurhat liittyisivät vuorotöihin tehtyihin muutoksiin, mitkä työntekijät ovat kokeneet sietämättöminä.

En halua tässä syyttää Rautaruukkia mistään, enkä spekuloida siitä mistä mahdollinen itsemurha-aalto Raahessa on johtunut. Minusta on kuitenkin yllättävää kuinka nopeasti Rautaruukki on valmis kieltämään, että muutoksilla voisi olla yhteys itsemurhiin. Eihän tälläistä meillä voi tapahtua - ihan niinkuin Suomessa myydyssä pakastevihanneksissa ei pitänyt voida olla lasia. Tämänkaltaiset asiat ansaitsevat perinpohjaisen selvityksen. Mikään työ ei ole niin tärkeä, että sen takia kannattaisi elämästään luopua. Ja jos tässä nämä spekulaatiot itsemurhien ja työvuorojen kanssa osoittautuvat ammattiliiton neuvottelutaktiikaksi, voi minun mielestäni alkaa AY väen muilutukset rajan yli heti. Nämä ovat niin vakavia asioita, että niillä ei ole kenenkään syytä pelata minkäänlaista peliä - ei työnantajien eikä työntekijöiden.

sunnuntai 25. lokakuuta 2009

Hei työkkäri, anna mulle piiskaa

Taas oli tämänpäivän Hesarissa juttua kuinka valtiovalta aikoo puuttua työttömyystukeen ja luonnollisesti heikentää sitä. Nyt suunnitteilla on muuttaat työvoimakoulutusta niin, että tuo 500. päivän ansiosidonnainen juoksee myös koulutusjaksolla. Perusteluna on se, että halutaan saada ihmiset hakeutumaan työvoimakoulutukseen heti työttömyyden alussa - eikä vasta lopussa.

Periaate on kovin jalo ja tukee työvoimakoulutuksen ideaa. Työvoimakoulutuksen tarkoitus kun on parantaa työnsaantimahdollisuuksia. Nyt kuitenkin työvoimakoulutuksia käytetään turvapaikkana kun ansiosidonnainen uhkaa loppua.

Kuten sanottu, ajatus on kaunis ja sinällään ehkä jopa ymmärrettävä. Mutta valitettavasti realiteetit ovat jotain ihan muuta.


Ensinnäkin: työvoimakoulutukset ovat laadultaan totaalisen luokattomia. Niiden tarkoitus työttömälle on turvata juuri tuota ansiosidonnaista - ja työvoimapoliittisesti niiden todellinen tarkoitus on siivota työttömyystilastoja tilapäisesti. Työvoimakoulutus tukee tällä hetkellä juuri näitä kahta asiaa. Jos koulutusten funktiota halutaan muuttaa tuohon työllistymistä edistävään suuntaan - on syytä aloittaa muutos koulutussuunnittelusta. Eli varmistetaan ensin, että koulutusten sisältö on sen kaltainen, että niihin ostallistujilla on ihan oikeasti paremmat mahdollisuudet työllistyä koulutuksen seurauksena. Koulutetaan ihmisiä aloille joilla on tulevaisuutta ja/tai pulaa osaajista. On turha kouluttaa ihmisiä aloille, missä ei ole työpaikkoja. Jos koulutus on hyvin suunniteltu ja oikein kohdennettu, ei koulutuksilla pitäisi olla vaikeuksia löytää esimerkiksi yhteistyöyrityksiä. Tällä hetkellä koulutuksiin ei tahdota löytää yrityksiä jotka olisivat niistä valmiita maksamaan tai niihin osallistumaan.

Toinen muutosehdotusta rapauttava tosiasia on se, että näihin koulutuksiin ei ole pulaa hakijoista. Työttömät eivät suinkaan ole niin passiiivisia kuin annetaan ymmärtää. Tietenkin on joukko ihmisiä, jotka ovat tyytyväisiä työttömyyspäivärahoihinsa, mutta suuri massa on halukas tekemään työtä. Niinpä näihin koulutuksiin on tyypillisesti hurja määrä hakijoita suhteessa vapaana oleviin koulutuspaikkoihin. Eli tällä hetkellä työvoimatoimistot eivät pysty järjestämään riittävästi koulutuksia jotta kaikki kiinnostuneet pääsisivät kursseille. Niinpä on pakko ihmetellä, että miksi koulutuksiin halutaan ehdoin tahdoin vielä lisää hakijoita (siis niitä jotka tällä hetkellä ovat passiivisia työttömyyden alussa)? Haluavatko työvoimatoimistot hukkua hakemuksiin?

Olen joskus aikaisemminkin valittanut sitä, että meidän työllistämisponnitsukset perustuvat lähes poikkeuksetta raippaan eikä porkkanaan. Sen sijaan, että työttömältä peritään 20% veroa päivärahasta, voisi asetelman kääntää toisin päin: kun työtön työllistyy, hän saisi maksaa alennettua tuloveroa ensimmäisen vuoden. Valtio voisi jopa poistaa tuloveron työllistyneiltä työttömiltä ensimmäisen vuoden ajaksi. Mutta ei, tämä ei sovi meikäläiseen malliin - jostain syystä meillä on vakaa usko siihen, että työttömät ovat laiskoja ja ainoa mikä saa työttömän aktiiviseksi on piiska. 

Ja ihan loppuun: on täysin käsittämätöntä, että meillä sosiaaliturvaa heikennetään silloin kun taloudessa ja ihmisillä menee huonosti. En ole sosiaaliturvan heikentämistä vastaan, mutta mielestäni ajoitus on taas todella huono. Turvaverkkoa pitää purkaa silloin, kun ihmisillä menee hyvin ja kun heillä voisi olla mahdollisuus itsekin varautua huonoihin aikoihin. Nyt työttömyysturvaa ja eläketurvaa karsitaan, kun työttömien määrät ja eläkkeellejäävien määrät ovat kasvussa. Kumpikaan näistä ryhmistä ei ole voinut varautua siihen, että valtio muuttaa pelisääntöjä kesken pelin.

lauantai 24. lokakuuta 2009

Harhaanjohtava mainos?



Katsopa ylläoleva mainos tarkkaan. Jos et näe kaikkea tekstiä, voit avata kuvan suuremmaksi lukeaksesi koko tekstin.

Kysymys: Kuinka paljon tuo kyseinen moppi mahtaa kustantaa? Ainakin itselle tulee todella vahva vaikutelma siitä, että hinta olisi tuo 19.95 euroa - eli ihan kohtuullinen hinta.

Menin kuitenkin mainoksen johdattamalle sivulle ja katsoin mitä siellä aiheesta sanotaan. Tuotteen oikea hinta olikin 129 euroa.

Tottahan se on, että mainoksessa ei missään väitetä, että moppi maksaisi vain tuon 19.95 euroa, mutta kyllä mainoksen tekijä on luottanut siihen, että asiakas ei tutustuisi asiaan sen tarkemmin vaan innostuisi tilaamaan nähtyään tuon houkuttelevan 19.95 hintalapun. Hinta on esitetty ja aseteltu tavalla, millä normaalisti tuotteiden hinnat esitetään.

Toivottavasti jokainen tähän "ansaan" langennut palauttaa tuotteen. Siitä kun seuraa se, että myyjä joutuu maksamaan noita lähetys ja palautuskuluja ja sen seurauksena seuraavalla kerralla harkitsevat hieman paremmin mainosta suunnitellessaan.

keskiviikko 21. lokakuuta 2009

Veropetoksia ja pikkuvirheitä

Päivän "polttava" uutinen on ollut mm. kauppalehden uutisoima autonmyyjien epäilty veropetos. Tulli epäilee joukon (ulkomaalaisperäisiä) autokauppiata valehdelleen Suomeen myyntiin tuotujen autojen arvon tullille ja siten petoksella kiertäneen veroja.

Mutta hetkinen ... Tästä ei ole montaakaan kuukautta kun tulli määrättiin korvaamaan yksityishenkilöille vääryydellä perittyjä tullimaksuja ja veroja liittyen käytettyjen autojen Suomeen tuomiseen.

Eikö ole mielenkiintoista, että kun tulli huijaa, varastaa ja väärydellä perii rahaa yksityisiltä kansalaisilta, kyse ei ole rikoksesta tai petoksesta. Mutta kun yksityishenkilöt tekevät saman tullia kohtaan, kyse on välittömästi veropetoksesta ja kamalasta rikollisesta kavaluudesta.

En minä sitä sano, ettei tullille pitäisi maksaa lain velvoittamia maksuja - mutta  on se uskomatonta, että kun huijaajana on valtio tai valtion jokin edustaja - kyse ei olekaan enää rikoksesta tai muutenkaan paheksuttavasta asiasta. Ei suinkaan, kyse on "maan tavasta".

Joiltain viranomaisilta ja johtavilta virkamiehiltä tuntuu unohtuvan se, että Suomen valtion tehtävä on ajaa omien kansalaistensa etuja. Suomen valtiota ei ole olemassa ilman Suomen kansalaisia. Siksi minusta on uskomatonta, että valtio katsoo voivansa valehdella, varastaa ja väärydyydellä kansalaisiaan verottaa - kuten toimittiin tässä käytettyjen autojen verotusta koskevassa toiminnassa. Ainakin itse jäin odottamaan anteeksipyyntöä tullin ja/tai verottajan toimesta kun olivat näin lain ja sen hengen vastaisesti toimineet.

tiistai 20. lokakuuta 2009

Kulutusjuhlaa lamasuomessa

Onneksi viime aikoina on uutisointi vaihtanut hieman säveltä, eikä jokainen uutisten aihe sisällä sanaa lama tai taantuma. Onhan sävelen muuttumiseen tietenkin ollut jonkinverran aihettakin, kun useat yritykset Suomessa ja ulkomailla ovat raportoineet odotettua paremmista tuloksista. Viimeksiä tänään Kone ilmoitti, että edellisellä neljänneksellä meni yllättävän hyvin. Lisäksi muutamat kotimaiset yritykset ovat peruneet lomautuksia parantuneen tilauskannan takia.

En halua vähätellä, etteikö talous olisi kokenut melkoista kolausta viime vuoden ja tämänkin vuoden aikana. Mutta uutisointi tuntui olevan totaalisen irrallaan ihmisten arjesta. Vaikka uutiset sisälsivät lamaa enemmän kuin laki salli, näytti kotimarkkina toimivan kuitenkin kohtuullisen hyvin ja ihmiset kuluttivat lähes normaaliin tapaan. Väittäisin, että ainoa missä tapahtui muutos kulutuskäyttäytymisessä oli suuret hankinnat kuten asunnot, mökit ja autot. Mutta arkinen kulutus sujui lamasta huolimatta kuten ennenkin. Ravintalat ovat olleet täynnä entiseen malliin ja ulkomaan matkat ovat myyneet kuin häkä - ihan niinkuin ennenkin.

Bongasin Gigantin verkkosivuilta mainion uutisen Raision Megastoren avajaisista. Kysymys kuuluu: tätäkö on kurjuus lamasuomessa? Ja tämä ei sitten ollut paheuksuva kysymys. Mielestäni se on ollut loistavaa, että suomalaiset ovat uskaltaneet kuluttaa lähes entiseen malliin synkistä uutislähetyksistä huolimatta. Tämä homma olisi mennyt täysin puihin, jos kotimarkkina olisi halvaantunut 90 -luvun laman malliin.

maanantai 19. lokakuuta 2009

Romutusrahaako? Turha luulo

Tänään uutisoitiin ainakin muutamassa mediassa, kuinka Suomi joutuu tiukan paikan eteen EU tasolla sovittujen päästövähennysten takia. Suomessa kun autokanta tuntuu vanhenevan jatkuvasti, eikä siten vanhat saastuttavat koslat korvaudu vähäpäästöisillä autoilla. Muutama verkkomedia ennakoi, että Suomessakin on pian edessä autokannan pakkouusiminen romutusporkkanoiden avulla. Saksassahan sikäläistä autoteollisuutta tuettiin hyvittämällä vanhan auton romuttamisesta muutamalla tuhannella eurolla. Saksan tapauksessa tämä oli ihan hyvin perusteltua - heillä kun on tuota kotimaista tuotantoa mitä kannatti tukea jo työllisyyden takia.

Miksei vastaava onnistu Suomessa? Heti kättelyssä mieleen tulee ainakin kolme asiaa, mitkä puhuvat tätä vastaan.
  1. Suomessa ei ole autoteollisuutta, mitä kannattaisi verovaroin tukea. Romutusrahat olisivat suora tulonsiirto Suomesta ulkomaille. 
  2. Suomalaiseen veropolitiikkaan ei yksinkertaisesti sovi veroporkkanat. Romutusrahan sijaan päästöjen vähentäminen onnistuu polttoaineverojen tuntuvalla korotuksella. Nostamalla polttoaineiden hinnat riittävän korkeiksi saadaan liikennemäärät vähenemään ja sitä kautta vaadittavat päästövähennykset
  3. Kuten kohdassa kaksi todettiin, kannustaminen ei sovi suomalaiseen veropolitiikkaan. Tämä nähtiin mm. kotitalousvähennyksissä. Rakennus - ja remonttiyritykset näkivät kotitalousvähennyksen nostossa tilaisuutensa tulleen ja ulosmittasivat koko veroedun kotitalouksilta omiin taseisiinsa. Niinpä jos meillä Suomessa alettaisiin jakaa romutusrahaa, nähtäisiin muutaman kuukauden aikana vastaavansuuruinen uusien autojen hintojennousu. 
Eli käytännössä ainoa tapa miten meillä voidaan vähentää liikenteen aiheuttamia ilmastosaasteita, on nostaa liikenteen hinta niin korkeaksi, ettei siihen ole varaa enää kuin harvoilla ja valituilla. Ei kai se haittaa jos suomalainen liiketoiminta näivettyy siinä sivussa?

Kun poliitikolla ei ole mitään sanottavaa

Olenpahan joskus aikaisemminkin pöyhäissyt aihetta - eli poliitikkojen bloggaamista. Selailin taas lämpimikseni blogilista.fi:n politiikka aiheisia blogeja. Päällisin puolin näytti siltä, että maassa on paljon ihmisiä jotka haluavat kirjoittaa politiikasta. Ja sehän on hyvä asia; kun yhteisistä asioista kirjoitetaan antaa se uskoa, että jotakuta nämä yhteiset asiat myös kiinnostavat.

Tarkempi tarkastelu kuitenkin latisti tunnelmaa kummasti. Tuntui, että vähintään puolet blogeista oli vaaliblogeja - eli blogeja, jotka on perustettu vaalien alla kun kampanjapäällikkö on sanonut, että jotkut ihmiset käyttävät internettiä. Plussaa saavat kuitenkin monet eturivin poliiitikot, jotka ovat ottaneet blogin säännölliseksi tavaksi kommunikoida omia ajatuksiaan kansalaisille - jopa vaalikiireiden ulkopuolella. Mutta näytti siltä, että varsinkin ehdokkaat, jotka eivät päässeet vaaleissa läpi, ovat hylänneet omat bloginsa varsin pian vaalien jälkeen. On aika erikoista, että poliittisesti ja yhteiskunnallisesti aktiivinen ihminen, joka oikeasti olisi kiinnostunut hoitamaan asioita, ja jolla oikeasti on omia ajatuksia, ei ole kuitenkaan valmis jakamaan ajatuksiaan muuten kuin vaalien alla. Miksi minun pitäisi uskoa ehdokasta, joka pistää pari kuukautta ennen vaaleja blogin, missä hän kertoo ajatuksiaan? Jos minä olen kiinnostunut politiikasta, tai jonkin ihmisen ajatuksista, niin enkö minä haluaisi lukea niitä ajatuksia pitkin vuotta?

Tai ehkä se on vain niin, että poliittisesti aktiivisilla ihmisillä ei ole mitään sanottavaa muuta kuin juuri vaalien alla?

sunnuntai 18. lokakuuta 2009

Viljavarastot täyttyvät ja nälänhätä uhkaa

Huomasitko muutama päivä sitten uutisen, missä kerrottiin kotimaisten viljavarastojen olevan jo niin täynnä, että viljaa pitää alkaa kuljettamaan Suomenlahden yli Viroon varastoihin? Huomasitko uutisen, missä kerrottiin, että maailmalla ihmiset näkevät enemmän ja enemmän nälkää? Entä luitko siitä, että meillä Suomessa on viljatuotteet, kuten leipä Euroopan kalleinta? Tämä huolimatta siitä, että arvonlisäveroa alennettiin juuri viisi prosenttiyksikköä?

Mielenkiintoisia uutisia kaikki tyynni. Joku tuossa nyt kuitenkin mättää ja pahasti. Perinteisesti markkinataloudessa kysyntä ja tarjonta ohjaa hintaa. Me olemme kuitenkin onnistuneet luomaan järjestelmän, missä kysynnän ja tarjonnan ei tarvitse koskaan kohdata millään tasolla. Jos tuottajalle jää viljaa yli, sitä varastoidaan - jos sitä jää paljon yli, sitä varastoidaan ulkomaita myöden. Samaan aikaan ihmiset joutuvat maksamaan viljatuotteistaan monopolimaisen korkeita hintoja. Mitään tahoa ei tunnu kiinnostavan pitää huolta siitä, että markkinatalous toimisi edes jollain tasolla.

Ei; parasta mitä tukirahoilla tuotetulla viljalla voi tehdä on säilöä se pitkin Suomenlahtea toivoen, että joku maksaisi siitä kovaa hintaa jonain kauniina päivänä. Hitto vieköön, parempi se on pistää vilja varastoon kuin ruokkia sillä maailman nälkää näkeviä.

lauantai 17. lokakuuta 2009

Eikö Junger eroakaan?

Vanhasen lautakohun seurauksena Keskusta pyrki epätoivoisesti rakentaa vastaiskua YLEä vastaan vaatien Jungerin eroa mikäli lahjusuutinen osoittautuu uutisankaksi. Itse en ole varma onko kyse ankasta vai ei, mutta en minä ole Vanhasen viattomuudesta lainkaan vakuuttunut. Maaseudun väki tietää, että lait ja säädökset koskevat vain kaupunkilaisia. Vai luuletko, että kun pikkukylissä käydään kauppaa työvoimasta, raaka-aineista, koneista tai muusta, että kaikki aina merkitään kirjanpitoon oikein? Koko maaseudun idyllihän perustuu siihen, että naapurit auttavat toisiaan - ohi verottajan tietenkin.

Vaikka itse en ole Junger -faniklubin jäsen, on puheet siitä, että Jungerin pitäisi tämän lautakasakohun takia erota täysin naurettavia. Minkä helvetin takia? Vaikka uutinen olisi ankka, niin mitä sitten? YLE on (käsittääkseni) tehnyt kaiken hyvän etiikan mukaan - pyrkinyt selvittämään faktat, saanut niistä kirjallisen todistuksen ja ovatpa pyytäneet jopa pääministerin kommentteja juttuun. Ehkä kaikki uutiset eivät ole totta?

Tämä olkoon hyvä esimerkki siitä, että ihmisten on pakko opetella lukemaan mediaa ja kyseenalaistamaan sitä mitä televisioissa tai lehdissä sanotaan. Kaikki ei vain aina ole totta.

Monopolissa on hyvä olla

Tuossa päivänä eräänä aloin miettimään kuinka kaupoissa joudutaan heittämään hyvää (vanhentunutta) ruokaa pois. Ajatus tuli mieleeni kun ostin jotain Ekströmsin jälkiruokaa jota myytiin hintaan 0.99 euroa, kun ovh jälkiruoassa oli jotain 5 euron luokkaa. Syynä huimaan alennukseen oli luonnollisesti se, että kyseinen jälkiruoka oli menossa joulukuussa vanhaksi - niinpä sitä kannatti nyt myydä sisäänostohintaan, kun siitä vielä jotain sai takaisin. Joulukuussa ylijäämä pitäisikin sitten heittää jo roskikseen.

Kuinkahan paljon kaupat heittävät ruoka-aineksia roskikseen, koska ovat arvioineet väärin kyseisen tuotteen myynnin ja siksi se vanhenee? Olisi mukava kuitata koko ongelma olan kohtautuksella: mitä se minua liikuttaa, se on kauppiaan ongelma. Mutta valitettavasti asia ei ole niin yksioikoinen. Pitää miettiä, että jokuhan sen roskiin heitetynkin ruuan maksaa. No, kauppias maksaa sen tietenkin silloin kun se kyseistä tuotetta hyllylleen tilaa. Mutta ei sillä kauppiaalla mitään salaista kassaa ole, mistä voi kuitata ylijäämät ja virheostokset. Eipä ole, ei - kaikki poisheitettävä lasketaan myytävien tuotteiden hintaan.

Käytännössä tuo tarkoittaa sitä, että kun sinä ostat litran maitoa, ostat itse asiassa sen litran JA osan siitä ylijäämämaidosta mitä ei pystytä myymään. Eli voi olla, että maksat itse asiassa yhdestä litrasta ja yhdestä desilitrasta. Käytännössä siis 10% ylihintaa.

Ongelma ei periaatteessa ole mitenkään suomalainen. Saman ongelman kanssa painivat kaikki kuluttajat ja kauppiaat. Mutta me Suomessa elämme siinä mielessä onnellisessa asemassa, että meillä vallitsee kaupan alalla lähes monopoli. Meillä tosin ei ole yhtä kauppaa, joka myy yksinoikeudella - meillä kauppoja on kaksi. Mutta miksi nuo kaksi kilpailisivat verissäpäin asiakkaista - on paljon mukavampaa jakaa asiakaskunta kahtia ja rahastaa "omalta puolikkaalta" tyytyväisenä. Muualla maailmassa, kauppiaat joutuvat laskemaan tilauksensa tarkkaan, koska heillä ei ole samanlaista mahdollisuutta automaattisesti ja surutta, lisätä hävikkiä tai ylijäämää suoraan hintaan. Mikäli ulkomailla kauppias ei osaa arvioida kysynnän ja hinna suhdetta oikein, loppuu häneltä pian liiketoiminta, sillä siellä asiakkaan ei tarvitse maksaa  sokeasti kauppiaan pyytämää hintaa.

tiistai 13. lokakuuta 2009

Työttömyys kasvaa - oletko valmis?

Taas on uutisissa alustavia arvioita siitä kuinka työttömyys tulee Suomessa kasvamaan aina 330.000 ihmiseen ensi vuonna. Näin ainakin, jos on työministeri Anni Sinnemäkeä uskominen. Siinä sopii itse kunkin miettiä kuinka valmis on työttömyyteen?

Mutta tämä ei suinkaan ole ihmisten oma ongelma. Mielestäni valtion pitäisi kysyä itseltään, että kuinka valmis Suomi on 330.000 työttömään? Ja mitä asioiden edistämiseksi voisi tehdä. Oma tuntemukseni on, että mikäli työttömyys kasvaa merkittävästi, löydämme taas Suomineidon housut kintuissa. Meikäläinen työttömyyspolitiikka on polkenut bresneviläisessä pimeässä ajassa aina 90-luvun alun laman alusta lähtien. Ammattiyhdistykset, valtio ja työntantajat ovat kaivautuneet omiin poteroihinsa ja kärsijänä on koko Suomi. Siis ne tahot jotka toimivat Suomessa. Kansainväliset yritykset ovat siirtäneet tuotantoaan joustavampiin ja halvempiin maihin jo pitkään. Niinpä Suomeen ovat jääneet vain välttämättömät toimijat. Ja lienee vain ajan kysymys koska viimeisetkin suomalaiset murut ravistetaan takin helmalta kun pääkonttorit siirtyvät mielenkiintoisempiin maihin ja kaupunkeihin. Tätä suuntausta on helppo kritisoida, mutta asian tarkempi pohdiskelu vääjäämättä tukee yritysten suunnitelmia. Miksi jäädä? Pääoma ja raha ei tunne kotimaata. Ja yritysten tehtävä on tehdä rahaa omistajilleen. Yleishyödylliset yritykset ovat sitä varten, että ne ovat valmiita maksamaan hieman korkeampaa hintaa periaatteidensa takia.

Mutta mitä meikäläinen työvoimapolitiikka voisi tehdä? Joustaa. Enkä tarkoita tällä joustamista työnantajan tai työntekijän kustannuksella, vaan joustamista kokonaisuutta silmälläpitäen. Työn tekemisen pitää olla houkuttelevaa - jopa lyhyen työn tekeminen. Mutta käytännössä tämänhetken säännöt ovat niin jäykkiä, että käytännössä esimerkiksi työttömän ei kannata ottaa alle vuoden työsopimusta vastaan. Syynä ihan puhtaasti se, että työttömäksi työnhakijaksi ilmoittautumisproisessi (työttömyyspäivärahahakemuksineen) on niin hidas, että jokainen työttömäksi jäävä joutuu varautumaan siihen, että työn päättymisen jälkeen joutuu olemaan ilman rahaa noin 3 kuukautta. Onko sinulla tilillä kolmen kuukauden tarpeiksi rahaa? Harvoilla taitaa olla. Ja korkean verotuksen ja kustannustason seurauksena sitä on käytännössäkatsoen erittäin vaikeaa kerätä talteen. Monella raha menee tililtä suoraan välttämättömiin menoihin, kuten ruokaan ja asumiseen.

Meikäläinen työttömyyspolitiikka on pyrkinyt tehdä työn tekemisen houkuttelevaksi sillä, että työttömät joutuvat maksamaan tuloihinsa nähden kohtuutonta 20 prosentin veroa työttömyyskovauksesta. Eli kannustimena käytetään keppiä, eikä porkkanaa. Onkohan meillä käytössä mitään todellista työllisyyttä tukevaa porkkanaa?

Ehkä viranomaiset haluavat pitää työvoimakoulutuksia porkkanana, vaikka niiden todellinen tarkoitus on ainoastaan siivota työttömiä pois tilastoista edes hetkeksi. Koulutuksia järjestetään ja kehitetään malleja millä työntantaja voi hyväksikäyttää työtöntä koulutettavaa (kuten työllistämistuet työnantajille ja koulutuksiin liittyvät ilmaiset harjoittelujaksot - näistä kumpikaan ei johda työllisyyteen, vaan ainoastaan tilapäiseen tilaston siivoutumiseen).

Muuan ystäväni aikanaan työttömäksi jäätyään päätti ottaa vastaan yösiivoustyön. Yötyö on sellainen työ mitä säädösten mukaan ei tarvitse ottaa vastaan, vaikka sitä tarjotaan. Ystäväni kuitenkin päätti kokeilla sitä, mutta huomasi pian ettei se sovi hänen fysiikalleen ja elämälleen. Kuten arvata saattaa, tästä seurasi ongelmia. Työvoimaviranomaiset totesivat, että hän on irtisanoutunut tehtävästä ilman pätevää syytä ja luvassa oli 3 kuukauden karenssi työttömyyspäivärahassa. Onko tämä mielestäsi työllisyyttä tukevaa vai haittaavaa toimintaa? Työttömän ei siis kannata ottaa kokeilumielessä mitään työtä vastaan, koska jos näin tekee, joutuu samantien rangaistujen listalle - mikäli työ ei syystä tai toisesta sovi työntekijälle.

Vastaavanlaisia ongelmia on luvassa, mikäli työllistyy esimerkiksi vuokratyövoimaa tarjoavien yritysten kautta. Näissä tapauksissa työnhakija harvemmin saa kuulla totuutta haettavasta työpaikasta, vaan enemminkin eri välikäsien värittämiä satuja - tavoitteena saada työntekijä "ansaan". Vai mitä mieltä olet tapauksesta missä työntekijälle selviää ensimmäisenä työpäivänä, että hän on vain äitysloman sijainen, vaikka haastattelujen yhteydessä on puhuttu mm. siirtymisestä vuokravälittäjältä työntantajan omille palkkalistoille ja vakinaistamisista... Ja kuten arvaat, kun nimen pistät paperiin - olet nalkissa.

Kohta pääsee taas kauppaan - ehkä

Yksi tämän maan kummallisimmista asioista on tuo kauppojen sunnuntaiaukiolo. On täysin käsittämätöntä, että vuonna 2009 pidetään yhä yllä kristillisiä perinteitä - jotka johtavat juurensa Raamattuun. Nyt vihdoin kun Palvelualojen Ammattiliitto ja kaupan ala on päässyt sopimukseen kauppojen sunnuntaiaukioloista, on käsittämätöntä, että vieläkään kauppaan ei sunnuntaina pääse; paitsi jos kauppa on riittävän pieni. Eikö ole loogista? Pienten kauppojen henkilökuntaa voi "kyykyttää" sunnuntaina töihin, mutta suurten kauppojen työntekijöitä ei? Mikähän käsittämätön logiikka siinä on?

No, kuten sanottu - sopimukseen on päästy jo joskus alkuvuodesta, mutta kauppojen ovet pysyvät kiinni vielä jonkin aikaa. Kuinka kauan? Minä en tiedä. Se lie selvää, että joulumyyntiaika kun alkaa, kaupat saavat taas olla auki sunnutaisin, paitsi joinain kirkollisina poikkeuspäivinä.

Sunnuntaiaukioloja on muuten leimannut yksi kummallisuus. Kaupat saavat olla lauantaisin auki vain kello 18 saakka, mutta sunnuntaisin aina 21 saakka. Tuo anomalia ei vain aukene minulle. Miksi lauantaisin saa käydä kaupassa vain kuuteen saakka, mutta sunnuntaisin iltayhdeksään?

Luvassa on kuitenkin siis helpotus, sillä kauppojen aukiolot vapautuvat hieman. Mielestäni se on vain kohtuullista, sillä ihmisiä on suojattu raamatullisin ja kristillisin perustein - vaikka Suomessa vallitsee uskonvapaus. Lisäksi kristillinen enemmistö ei tiedä kirkollisista pyhistä ja kirkonmenoista enää yhtään mitään. Suuri kansanosa kuuluu kristilliseen kirkkoon tavan takia, ei siksi, että he kokisivat, että kirkolla on jotain tarjottavaa. Harva meistä muistaa koska on viimeksi käynyt kirkossa, muuten kuin häissä, hautajaisissa tai ristiäisissä. Tavallisissa jumalanpalveluksissa käy kansasta promillen vain osia.

lauantai 10. lokakuuta 2009

Vaalimainokset pois televisioista

Hah... pohtivat nyt, että pitäisikö vaalimainokset kieltää televisiosta. Ilmeisesti johtopäätelmän alkupäässä on julkisuudessa vellova vaalirahakohu. Johtopäätelmä kulkee käsittääkseni niin, että ehdokkaat tarvitsevat suuren vaalibudjetin voidakseen mainostaa televisioissa - tv mainonta kun on suhteellisen kallista. Niinpä vaalimainosten kieltäminen telkkarissa poistaisi ehdokkailta tarpeen saada kasaan suuri vaalikassa. Minä jään miettimään pitäisikö tässä itkeä vain nauraa... Taidan kääntyä itkun puolelle.

MTV3 ilmoitti, että mikäli vaalimainonta kielletään, se ei tule lähettämään lainkaan vaalikeskusteluita omalla kanavallaan. Ja pienen pohdinnan seurauksena, MTV3:n uhkaus on ihan ymmärrettävä. Miksi lähettää ohjelmaa mihin kukaan ei halua ostaa mainostilaa? Sitä kutsutaan tappiolliseksi liiketoiminnaksi, mitä mikään kaupallinen - voittoa tavoitteleva - yhtiö ei halua.

Pienen jatkomietinnän seuraksena huomaa, että tämä vaalimainoskielto -ehdotus on mitä mainioin. Samalla kun ehdokkaat ei enää tarvitse paljoa rahaa (uskokoon ken tahtoo), ja kaupalliset kanavat ei enää lähetä vaaliohjelmia, syntyy YLE:lle taas uusi tärkeä rooli, vaalikeskusteluiden ainoana tuottajana. Näin kieltämällä ja rajoittamalla hieman kaupallista ja kapitalistista toimintaa saadaan näennäisesti uusi hyvä syy laajentaa "hieman sosialistishenkistä" Yleisradiota.

Eihän tämmöisen tärkeän tehtävän vastuunkantajan budjettia voi pienentää. Ei missään tapauksessa. Siinä missä voittoa tavoittelevat yhtiöt ovat huonon taloudellisen tilanteen seurauksena pakotettuja vähentämään työntekijöitä ja leikkaamaan kaikissa mahdollisissa paikoissa, voi Yleisradio kasvattaa menojaan.
Se mitä media nyt tekee on juuri se, mitä median pitääkin tehdä: tutkia, penkoa, tonkia, selvittää ja tiedottaa.
Koko vaalirahakohu on jokseenkin naurettava. On luonnollista, että tukijat (oikeiston tapausessa kaupalliset ja vasemmiston tapauksessa AY liike) tukee heidän etujaan ajavia poliitikkoja ja puolueita. Se on selvää, että kukaan ei anna rahaa ilman vastinetta. Mikäli vastine on suora ja konkreettinen (kuten vaikka kaavoitus) voidaan varmasti puhua jurirdisesti lahuksesta. Ja se mitä media nyt tekee on juuri se, mitä median pitääkin tehdä: tutkia, penkoa, tonkia, selvittää ja tiedottaa. Kaikilla kansalaisilla tulisi olla joinkinlainen medianlukutaito, minkä avulla ihminen voi selvittää itselleen onko uutisoinnissa kyse ajojahdista vai uutisoinnista.

Loppuun henkilökohtainen vetoomus: Älkää rajoittako rahan liikettä teennäisillä säädöksillä ja rajoituksilla. Terveen ja kasvuvoimaisen talouden taustalla on aina "vapaasti" liikkuva raha. Tämä talouden taantuma on hyvä osoitus siitä minkälaisia seuraksia sillä on kun raha lakkaa liikkumasta. Laman varmasti synnytti yliliberaali ja valvomaton pankkisektori, mutta laman keston ratkaisee se, kuinka vapaasti talouden sallitaan kasvaa - eli kuinka vapaasti raha pääsee liikkumaan.

tiistai 12. toukokuuta 2009

Autoverotuksesta....

Kansakuntaa kuohuttaa taas (vaihteeksi) autoverotus. Tulli on joutunut suoraan sanottuna liemeen, kun se on perinyt väärin perustein ulkomailta tuoduista autoista veroja. Jännittävää tässä on tietenkin se, että tullin päätös on tiedetty vääräksi jo vuosia sitten. Mutta oikeusteitse korjauksen hakeminen EU:lta kestää aina. Tämä on hyvä esimerkki siitä, kuinka valtion virastot käyvät taistelua kansalaisiaan ja kansalaisten oikeuksia vastaan. Suoraan sanottuna tämä on uskomatonta, mutta niin suomalaista, niin suomalaista.

Tulli joutuu siis nyt oikaisemaan kymmeniätuhansia veropäätöksiä ja palauttamaan kansalaisille miljoonia euroja. Tämä suma on luonnollisesti aiheuttanut melkisia ongelmia tullissa. Tullin pääjohtaja (tai vastaava) päättikin käyttää perinteistä kikkaa ja yritti kiinnittää huomion muualle. Pääjohtaja ehdotti, että autoverosta luovuttaisiin kokonaan ja autoveroina kerätty verokertymä hankittaisiin toisella tavalla.

Hallitus (Kataisen suulla) riensi olemaan asiasta eri mieltä, ja totesi, että vastaavan verokertymän kerääminen käyttömaksuina nostaisi autojen vuosittaisia käyttömaksuja kohtuuttomasti. Vastaavasti polttoaineen verotuksella verokertymän kerääminen johtaisi helposti 30-50 sentin hinnankorotuksiin polttoaineissa. (tässä "huolessa" on huvittavaa se, että kun noin vuosi sitten polttoaineen hinnat todella olivat tuon 30-50 senttiä korkeammalla kuin nyt, ei se tuntunut huolettavaan ketään valtion johdossa... erikoista tosiaan, että nyt se huolestuttaa).

Keskustalainen ministeri Vehviläinen kantoi tänään oman kortensa keskusteluun ja ehdotti, että autoja verotettaisiin kilometrien mukaan.

Tehdään autoverotukselle mitä tahansa, pitää verotuksen uudistamisessa muistaa se, että se EI saa johtaa tilanteeseen, että ennen verotusta autonsa ostaneet päätyvät maksamaan "autoveroa" kahteen kertaan. Tässä mielessä kilometreihin ja polttoaineen hintaan ujutettu veronkorotus ei todellakaan olisi oikeudenmukainen; en tosin tiedä on kohtuullisa odottaa, että verotus olisi oikeudenmukaista.

Oikeampi tapa olisi siirtää autovero käyttömaksuihin ja vielä sillä tavalla, että ennen verouudistuksen voimaantulemista rekisteröityjen autojen käyttömaksuhin ei tulisi muutoksia (siis korotuksia) mutta uudistukseen voimaanastumisen jälkeen rekisteröityjen autojen käyttömaksut nousisivat siten, että esimerkiksi auton kahdeksan vuoden käyttömaksut vastaisivat suunnilleen tämänhetkistä autoveroa.

Ja jos tässä haluttaisiin olla järkeviä, maksut sidottaisiin päästöarvoihin siten, että mitä enemmän auton hiilidioksidipäästöt ovat, sitä korkeampi käyttömaksu.

Mielestäni olisi erinomaisen tärkeää, ettei mahdollinen verotuksen uudistaminen rasittaisi niitä ihmisiä jotka ovat jo autonsa ostaneet ja sen autoveron maksaneet auton hinnassa.

Kevyempi autoverotus sinällään on erittäin tervetullut ehdotus. Siinä missä sen haittapuoli on kulutuksen kasvamisessa (kun autoja kannattaisi uusia useammin), olisi uusimissyklin kiristämisessä etuna mm. liikenneturvallisuuden parantuminen ja esimerkiksi vähäpäästöisten autojen nopeampi käyttöönotto ja yleistyminen kun teknologia edistyy.

Jännityksellä jään odottamaan minkälainen uudistus on edessä. Pahinta pelkään, että meille jo veronmaksaneille on luvassa karvasta kalkkia valtion toimesta.

maanantai 6. huhtikuuta 2009

Viimeinen kuppaus

Kylläpä on ollut makeata seurata Fortumin korkeimman johdon ympärillä vellonutta kohua. Julkisuudessa on taho jos toinenkin käynyt mollaamassa "sitä toista osapuolta" eikä kukaan itse ole syyllinen mihinkään. Suurimmaksi syylliseksi on palstamillimetrien mukaan valittu pian tehtävistään luopuva Mikael Lilius. Liliusta on helppo syyttää, sillä hänellä on niin jumalaton palkka. Mutta kuka tässä sotkussa oikeasti on syyllinen.

On selvää, että suurin syyllinen on Suomen valtio ja sen valtio-omistuksista vastaava poliittinen taho. Lisäksi vastuunkantajiksi pitäisi kaivaa ne poliittiset tahot jotka aikanaan ajoivat Fortumin pörssiin; tavoitteena voiton maksimointi. Käytännössä valtionmonopolin seikkailu pörssissä on markkinatalouteen sopimatonta.

Mutta näitä poliittisia tahoja ei ole haitannut Fortumin toimet, sillä se on onnistunut keräämään valtiolle piiloveroja miljardien eurojen edestä. Kuluttajalla ei ole mahdollisuuksia olla ostamatta sähköä, niinpä monopoliasemassa oleva Fortum on voinut kasvattaa tulostaan vailla huolen häivää. Edes imagotappiot eivät ole menoa hidastaneet; ihmiset kun joutuvat yhä sähkönsä ostamaan. Pohjoismainen sähökpörssi on totaalinen parodia, joskin traaginen sellainen.

Eli syyllisiä ovat ehdottomasti ne valtion poliittisesti johdetut tahot jotka eivät onnistuneet puuttuneet yhtiön rooliin (monopoli) sopimattomia johdon palkitsemisjärjestelmiä.

Löytyykö muita syyllisiä? Totta kai. Fortumin hallitus sössi totaalisesti kun se ei ymmärtänyt olevansa piiloveron kerääjä ja poliittisen päätöksenteon kohde. Myös Lilius sähläsi oman osuutensa kun ei ymmärtänyt omaa rooliaan monopolin toimitusjohtajana.

Mutta turha sitä Liliusta on tästä syyttää. Hän teki aikanaan sopimuksen, mikä oli hänelle suosiollinen. Jos itse olisin samassa asemassa, olisin yhtä lailla pitänyt oikeuksistani kiinni. Ja Liliuksen "sopimaton purkaus valtio-omistajasta" oli neronleimaus. Nyt Lilius onnistui hankkimaan itselleen potkut ja sitä kautta kuuden kuukauden palkan sijaan 24 kuukauden erorahan. Nerokasta, mikäli Lilius ei aio enää tehdä uraa Suomessa.

maanantai 23. maaliskuuta 2009

Taantuman markkinalogiikkaa

Vuoden 2009 ensimmäinen vuosineljännes lähestyy loppuaan ja se tarkoittaa kvartaalitaloudessa sitä, että yritykset joutuvat antamaan tulosvaroituksia (jos siihen on syytä). Pian julkaistaan alkuvuoden tulokset mitä seurataan kautta maailman silmä kovana. Matkapuhelinala on kokenut kokonaisuutena kovia viime vuoden lopulta lähtien.

Suomalaisittain mielenkiinto kohdistuu tietenkin Nokiaan. Viime vuoden loppupuolella Nokian tontille (edullisempiin puhelimiin) rynnisti nälkäisiä kilpailijoita (kuten LG ja Samsung) jotka saivat selvää kilpailuetua Etelä-Korean valuutan devalvoinnista.

On yleisesti tunnettua, että Nokia on vahva halvoissa puhelimissa, ja viime aikoina tappiota markkinaosuuksissa on tullut juuri ns. älypuhelimissa. Volyymit ja tulos kuitenkin taotaan halvemmilla malleilla. Muista kilpailijoista LG ja Samsung kisaavat samantyylisellä valikoimalla Nokian kanssa. Motorola on kadonnut lähes kokonaan, ja suurin odotuksen aihe Motorolan suhteen on se, koska kyseinen yritys pistää lapun luukulle; tai koska joku ostaa sen pois.

Älypuhelin markkinoilla kilpailu on myös tiukkaa. Sony-Ericsson on valmistanut pääasiassa kalliimpia älypuhelimia, kuten myös pohjois-amerikkalaiset RIM ja Apple.

Viime viikolla Sony-Ericsson (siis älypuhelimiin keskittynyt valmistaja) ilmoitti ensimmäisen neljänneksen tappioden olevan odotettua suurempia ja kysynnän olevan odotettua vähäisempää. Tämän tulosvaroituksen seurauksena Nokian osake putosi NYSE:ssä 0.92 USD, eli noin -7.65%.

On erittäin mielenkiintoista, että Sony-Ericssonin tulosvaroitus laskettiin hyvin nopeasti ja suoraan Nokian osakekurssiin. Erikoista tämä on siksi, että Nokian vahvuudet ovat halpamalleissa. Nokiaa ja Sony-Ericssonia näinä päivinä yhdistää se, että molemmat ovat olleet matkapuhelinmarkkinoilla pitkään (Ericsson ainakin) ja molemmat ovat alunperin kotoisin pohjoismaista.

Sony-Ericssonin tulosvaroitusta ei sen sijaan laskettu juuri lainkaan Applen tai RIM:in osakkeisiin, vaikka nähdäkseni Apple ja RIM kisaavat yksinomaan samoilla älypuhelinmarkkinoilla minkä heikosta kysynnästä Sony-Ericsson varoitti.

torstai 12. maaliskuuta 2009

Lamauutisia ja lamauutisia

Pääsin viime viikolla lomani aikana seuraamaan pienen tauon jälkeen amerikkalaista uutisointia ja paikallista aamutelevisiota.

Kuten arvata saattaa, oli taloudellinen lama ja taantuma näkyviä aiheita paikallisessa uutisoinnissa. Rehellisesti sanottuna yllätyin hieman maailmantalouteen liittyvien uutisaiheiden määrästä. Joskin, ehkä uutisointi ei keskittynyt niinkään maailmantalouteen, vaan pääasiallisesti yhdysvaltojen omaan taloustilanteeseen. Tämä on hyvin tyypillistä USA:ssa, keskitytään enimmäkseen oman maan asioihin, ja vähemmän muiden asioihin. (HUOM: tämä ei ole moite. Yhdysvallat on suuri, 300 miljoonan ihmisen, maa missä riittää uutisoitavaa ihan omasta takaa - ilman, että tarvitsee pitkin maailmaa etsiä raportoitavaa).

Myös Suomessa taantuma saa reilusti palstatilaa ja aikaa televisiossa. Mielenkiintoista oli kuitenkin huomata (taas) kunka erilaista uutisointi on. Suomalainen lamauutisointi pyörii hyvin paljon instituutioiden ja yritysten ympärillä. Talousuutisissa kerrotaan EKP:n koronlaskuista, Suomen valtionvelasta, yritysten konkursseista, -yt neuvotteluista ja -irtisanomisista. Uutisointi on siis hyvin persoonatonta, kylmää ja etäistä.

Vastaavasti yhdysvaltalainen tapa käsitellä taantumaa, lamaa ja sen seurauksia on hyvin ihmisläheinen. Televisiossa kerrottiin ja kästieltiin miten ihmiset voivat varautua lamaan, miten ihmiset voivat sopeutua taantumaan, miten selvitä muuttuvissa tilanteissa. Uutisointi ei juurikaan kattanut yksittäisten yritysten tai instituutioiden asioita (kuten irtisanomisia, tms). Keskuspankkia ei mainittu uutisissa kertaakaan. Pankkeja käsiteltiin vain siinä yhteydessä kun pohdittiin miten pankit tulevat vastaan yksittäisten ihmisten ongelmissa. (Yhdysvalloissa pankit eivät muuten jousta jos velallisella tulee ongelmia. Keskuspankin nollakorosta huolimatta ihmiset maksavat noin 5 prosentin korkoja pankeille lainoista).

No mitä sitten?

Uutisoinnin näkökannan erilaisuus tuo myös uutisiin hyvin erilaisen vireen. Siinä missä suomalainen uutinen on kylmä, kova, tunteeton ja asiapitoinen, on se myös lannistava, ylitsevyöryvä ja masentava. Vastaavasti USA:n uutisoinnissa aihe on sama, mutta pohjavire on positiivinen. Uutisointia kerrotaan ihmisten kannalta ihmisille ja annetaan ohjeita. Niinpä samasta uutisesta jää yhdysvalloissa merkittävästi toiveikkaampi, optimistisempi ja positiivisempi jälkimaku.

Ei siis ole ihme, että Yhdysvallat tulee nousemaan tästä(kin) taantumasta ensimmäisenä ja luultavasti voittajina. Kun rapakon tuollapuolen jo rakennetaan uutta ja parempaa huomista, kotisuomessa ja Euroopassa vielä vellotaan ongelmien keskellä ja masennuksen lannistamina.

lauantai 28. helmikuuta 2009

Sähkön hinta raivostuttaa

Viimeisen parin vuoden aikana on lehdissä kirjoitettu sähkön hinnasta ja erityisesti sen jatkuvasta nousemisesta. Ihmiset ovat olleet erinomaisen tuohtuneita siitä, että sähköpörssin käyttöönoton jälkeen hinnat ovat nousseet tauotta. Lisäksi sähköyhtiöiden (Fortum) johtajat ovat kuitenneet huimia bonuksia koska ovat onnistuneet hilaamaan sähkön hinnan ylös, ja sitä kautta yrityksen tuloksen ennätyksiin.

Myös minua on sähkön hinta harmittanut. Mutta se on hyödyke, mitä ilman on lähes mahdoton elää. Pari vuotta sitten kokeilin löytäisinkö halvemman sähköntoimittajan kuin Tampereen Sähkö. Tuolloin ei löytynyt, joten pidin sähkön toimittajani samana. Toissapäivänä sain kuitekin Tampereen sähköltä epämiellyttävän yllätyksen. Sain tasauslaskun joka sisälsi tasauksia vuodelta 2007. Siis lähes puolentoista vuoden takaisia tasauksia. Lisäksi arviot olivat totaalisen pielessä joten tasattavaa oli. Lasku oli käytännössä katsoen puolen vuoden sähkölaskun verran (eli yli 250 euroa). Tiedän, että Tampereen sähköllä on ollut ongelmia laskutuksensa kanssa. Mutta asiakkaana minä en ole niin kiinnostunut miksi asiat menevät vikaan. Ihan kuin Sammon järjestelmäsotkussa, ei se kuluttajaa kiinnosta miksi rahaa ei saa tililtä. Sähkölaskun seurana tuli pahoittelukirje ja ohjeet mikäli haluaisin sopia tasauslaskun maksamiseen lykkäystä. Kaunis ele, mutta ei juuri muuta.

Saatuani sähkölaskun kesti noin 20 minuuttia, ja sähkön toimittaja oli vaihdettu. Jatkossa Tampereen sähkölaitos saa minulta enää sähkönsiirtomaksut. 50% tuloista siirtyi toiselle sähköyhtiölle.

Miksi näin tapahtui? Jos olisin saanut normaalin sähkölaskun, tuskin olisin alkanut tutkimaan mihin hintaan sähköä tällä hetkellä myydään. Mutta tuo puolentoista vuoden tasauslasku oli liikaa - niinpä minun tapauksessani veikkaisin, että sähkölaitoksen järjestelmäuudistus johti asiakkaan menetykseen. En tiedä olinko ainoa joka tuosta tasauslaskusta tuohtui - luultavasti en ollut ainoa.

maanantai 23. helmikuuta 2009

Uutisankka - Helsingin Sanomat: Lex Nokia

Maan suurin ja kaunein sanomalehti päätti röhnätä hetken kurassa muiden sensaatiohakuisten lehtien kanssa. Muutama viikko sitten HS uutisoi näyttävästi kuinka Nokia on painostanut kohutun "salakuuntelu"lakia valmistelleita johtavia virkamiehiä.

Tyhmä kansanosa otti HS:n uutisen totena ja alkoi lajissan ainutlaatuisen kampanjoinnin niin Nokiaa kuin kyseistä lakiakin vastaan. Harva pysähtyi miettimään, onko uutinen totta. Se oli oikeastaan epäolennaista. Nokia on / oli hyvä syyllinen ja sitä on viime aikoina ollut trendikästä dissata. Se, että HS sai muutamaa kuukautta aikaisemmin tuta surkean taustatyönsä seurauksia uutisoituaan "ahdistelevista" kansanedustajista, se oli täysin epäolennaista. HS on sentään HS - totuuden etsijä ja aina vilpitön ja puolueeton.

Nokia piti asiassa matalaa profiilia ja siitä seurasi luultavasti jonkinlaista imagotappiota kotimaassa. Luulen, ettei Nokian johto tajunnut, että aiheesta mouhoaminen kannattaisi ottaa vakavasti. Parin viime viikon aikana Nokian johto kuitenkin päätti avata sanallisen arkkunsa aiheesta - tosin imagotappion kannalta liian myöhään. Mutta Nokian lisäksi muutamat mediat alkoivat penätä todisteiden ja faktojen perään. Niitä ei kuitenkaan ollut HS:llä tarjota. Oli vain "lähdesuojaa" ja ties mitä.

Nyt HS kuitenkin päätti tulla kaapista ulos. Tuo Nokian painostus johtavia lakia valmistelleita virkamiehiä kohtaan olikin "Elinkeinoelämän keskusliiton" lakimiehen sähköposti AKAVA:n johtohenkilöstölle. Akava itse ei myönnä (eikä kiellä) painostusta tapahtuneen.

Kuten sanottu, tässä kohtaa se on täysin epäolennaista kuka painosti ketä, vai painostiko lainkaan. Nokia sai tästä ankasta kurat silmilleen. Suurin osa aihetta seuranneita tahoja pitää HS:ää yhä hyvää tarkoittavana, puolueettomana tiedotusvälineenä - ja niinhän HS pääsääntöisesti onkin.

Mutta melkoinen uutisankka millä onnistuttiin sumuttamaan suurinta osaa kansaa silmään - jännittää nähdä miten lain kanssa käy kun eduskunta aiheesta äänestää.

On mielenkiintoista, että johtavat mediat eivät halua sallia yritysten sähköpostin lähettäjä- ja vastaanottotietojen seulomista yritysten toimesta; ja vain muutama kuukausi sitten koko media vaikeni yhteen ääneen siitä, että Ruotsin valtio päätti sallia sikäläisen poliisin lukea, tutkia, arkistoida, penkoa kaikkea Ruotsin kautta kulkevaa sähköistä tietoliikennettä. Siinä menee yrityssalaisuudet ja valtiosalaisuudet sulassa sovussa Svea-mamman arkistoihin. Mutta ei se haittaa...; paitsi jos sen takana on Nokia.

perjantai 13. helmikuuta 2009

Ohjelmistopäivityksistä...

Kuittasin kehoitteen valitsemalla "käynnistetään myöhemmin". Jatkoin puuhasteluani, kun hieman yllättäen Windows lähti ajamaan itseään alas.

Olen käyttänyt Linux:ia pääasiallisena käyttöjärjestlmänä noin kolme vuotta. Alkuvaikeuksien jälkeen ei mieleeni ole tullut kertaakaan palata Windows käyttäjäksi. Alussa pelkäsin, että Linuxille ei löytyisi laadukkaita ja ilmaisia ohjelmia yhtä hyvin kuin Windowsille. Tämä pelko kuitenkin osoittautui vääräksi aika pian. Tietenkin on alueita, missä Windows ohjelmistot ovat Linuxia edellä - osassa tapauksia kenties jopa pysyvästi.

Alkusyksystä ostin kuitenkin kannettavan tietokoneen, missä luonnollisesti tuli Windows Vista (home premium) esiasennettuna. Asensin myös tuohon kannettavaan Linuxin, mutta jätin myös Vistan paikalleen. Viime viikon aikana olen kokeillut enemmän tuota Vistaa ja todennut sen olevan ihan säädyllinen käyttöjärjestelmä. Väittäisin jopa, että Vista on tänä päivänä ihan kilpailukykyinen käyttöjärjestelmä, joka kärsii vieläkin alkuvaikeuksien aiheuttamsta huonosta maineesta.

Käytin eilen Vistassa Media Center -ohjelmistoa millä voi katsoa televisiota, videoita, kuvia ja kuunnella musiikkia. Yhtäkkiä kesken käytön ruudulle napsahti ilmoitus, että windows on asentanut jonkin päivityksen ja haluaa käynnistää koneen uudestaan... Kuittasin kehoitteen valitsemalla "käynnistetään myöhemmin". Jatkoin puuhasteluani, kun hieman yllättäen Windows lähti ajamaan itseään alas. Ruutuun tuli ilmoitus, että windows viimeistelee päivitystä. Muutaman minuutin kuluttua kone sulkeutui, ja lähti käynnistämään itseään uudestaan. Taas tuli ilmoitus, että jotain päivitystä tehdään. Vihdoin (ehkä viiden minuutin jälkeen) kone suostui käynnistymään uudestaan. Eikä siinä mitään - päivityksen jälkeen kaikki toimi. Ajankohta ei vain ollut minulle mieleinen ja itse päivitys tuntui kestävän ikuisuuden.

Tänä aamuna huomasin Linuxin tehtäväpalkissa pienen ilmoituksen, että tarjolla olisi päivityksiä. Niinpä klikkasin ikonia ja päivitysohjelma käynnistyi. Ohjelma kertoi minulle mitä uusia päivityksiä olisi tarjolla. Vaikka ohjelmat eivät mitään erityistä päivitystä mielestäni kaivanneet, aloitin päivityksen tottumuksesta ja luottamuksesta. Päivitys kesti noin puoli minuuttia. Itse päivityksen jälkeen ohjelma kertoi, että päivityksen on nyt tehty ja voin sulkea päivitysohjelman. Niinpä minä sitten teinkin ja jatkoin muita askareita.

Jos luet tätä vielä, mietit kenties: mitä ihmettä? Mikä tässä oikein oli pointtina?

Tässä oli vain esimerkkinä kaksi kokemusta käyttöjärjestelmän päivittämisestä ja miten se käyttäjän näkökulmasta voi tapahtua.
  • Windows päätti itse päivittää jotain - se kysyi käyttäjältä olisiko nyt hyvä aika käynnistää tietokone uudestaan. Käyttäjä valitsi, että nyt ei ole hyvä aika - mutta Windows teki sen silti. Päivitys vaati koko käyttöjärjestelmän uudelleen käynnistämisen - ja päivitys kesti pienen ikuisuuden.
  • Linux puolestaan ilmoitti käyttäjälle, että nyt olisi päivityksiä tarjolla ja odotti, että käyttäjä suorittaa tehtävän kun se käyttäjälle sopii. Itse päivitys tapahtui erittäin nopeasti, eikä tietokonetta tarvinnun käynnistää uudestaan.
Arvio kokemuksista: Linux 10 - 0 Windows


keskiviikko 4. helmikuuta 2009

Uutisankka: digitoday - Windows Livellä 2,6 miljoonaa käyttäjää Suomessa

Vapise Alibi ja Hymy! Digitoday varastaa paikkanne roskauutisten ykkösmediana Suomessa.

Nyt Microsoftin live -palveluilla on jo 2.6 miljoonaa suomalaista käyttäjää. Eli yli puolet suomalaisista käyttää MS:n live palveluita. Näistä jopa 1.2 miljoonaa käyttää Microsoftin pikavistisovellusta joka viikko.

Sanokaa mitä sanotte, mutta tämä uutinen ei yksinkiertaisesti kuulosta uskottavalta. Tietenkin otsikko raflaa, mutta sisältö on kovin epäselvä. Mitä ovat MS:n "Live" -palvelut. Luultavasti palveluperheeseen kuuluvat mm. Windows Update palvelu, mitä lähes jokainen laillinen Windows asennus käyttää käyttäjän tietämättä (tarkistaa onko uusia päivityksiä tarjolla).

Ainakaan minä en jaksa uskoa, että joka neljäs suomalainen käyttäisi microsoftin pikaviestintä viikottain... Näin tapahtuu ehkä MS:n haaveissa.

Uutisankka: digitoday - Google kavaltaa sijaintisi kavereille

No näitähän näyttää riittävän... Ja hieman yllättäen uutisoinnissa kunnostautuu jälleen digitoday.

Google kuulemma "kavaltaa" sijaintisi kavereillesi. Oma käsitykseni kavaltamisesta on, että google tekisi jotain minun tietämättäni ja tahtoani vasten. Googlen uusi karttasovellus ei kuitenkaan tee mitään selkäsi takana ja tietämättäsi. Päinvastoin, käyttäjän pitää aktiivisesti aktivoida toiminnallisuus ja "sopia" ystävien kanssa, että paikkatietoa jaetaan ja näytetään.

Googlen kavallus kuitenkin varmasti tuo enemmän liikennettä kuin tylsä uutinen siitä, että google toi karttasovellukseensa toiminnallisuuden millä voit jakaa sijaintitietoasi ystäviesi kanssa.

tiistai 3. helmikuuta 2009

Uutisankka: Digitoday - Googlen kuvausauto törmäsi hirveen

Digitoday.fi uutisoi "näyttävästi" kuinka googlen streeview:tä kuvaava kuvausauto törmäsi hirveen...

Varsinaisesta uutisesta kuitenkin ilmeni, että kuvausauto ei törmännyt hirveen vaan ainoastaan peuran vasaan (eli nuoreen peuraan).

Voi vain kysyä, että miksi tämä oli uutisoitu "hirvenä" kun kyse oli pienestä peurasta. Uutinen päätyi kyseisen viikon luetuimpien uutisten joukkoon.

Puolueettomat uutiset - missä olette?

Nyt taisi tulla allerkirjoittaneella mitta täyteen tämän päivän luovaa toimittamista. Pari päivää sitten tuli MTV3:n 10:n uutisilla 10.000 lähetystä täyteen. Oli huvittavaa "muistella" kuinka aikanaan epäiltiin voiko mainosrahoitteinen televisiokanava toimittaa sitoutumattomia uutisia. Viimeiset parikymmentä vuotta ovat osoittaneet, että ehkä se on sittenkin mahdollista. Kympin uutiset ovat onnistuneet tekemään uskottavaa ja puolueettomanoloista uutisointia.

Mutta tänä päivänä kysymys on ehkä kuitenkin ajankohtainen...

Suuri osa lehdistä on siirtynyt nettiin ja uutisista on tullut ilmaisia. Nämä nettiin toimitettavat uutiset kuitenkin tarvitsevat rahoitusta. Niinpä useimmat päätyävät käyttämään mainostuloja tärkeänä tulonlähteenä. Eipä siinä mitää...

Viime aikoina on kuitenkin alkunut ilmetä enemmän ja enemmän sitä, että "varteenotettavat" nettiuutiest ovat alkaneet kalastella lukijoita (ja sitä kautta mainostuloja) liioittelulla, vääristelyllä, virheillä ja valehtelulla.
Tahattoman tuntuiset kömmähdykset ovat uskoakseni kuitenkin pääsääntöisesti pelkkää mainostulojen kalastelua. Raflaava ja virheellinen otsikko vetää lukijoita, jotka klikkaavat mainoksia jotka maksavat toimituksen palkan.

Tämän ongelman innoittamana ja raivostuttamana ajattelin alkaa keräämään näitä ns. uutisia. Katsotaan kuinka paljon niitä löytyy, ja mistä lehdistä niitä löytyy eniten.

maanantai 2. helmikuuta 2009

Kun toimittaja lakkasi ajattelemasta

Näköjään kotimaiset tiedotusvälineet käyttäytyvät kuin lampaat. Tiedotusvälineet ovat ratkaisseet tuottavuusongelmansa toimimalla vain kaiunvahvistajina.
Takana ilmeisesti ovat ne ajat kun lehdistö tutki ja varmensi uutisiaan.
Nyt kiireisinä ja kustannustietoisuuden aikoina riittää, että ns. uutiset vain kaiutetaan omassa tiedotusvälineessä. Tästä saatiin hyvä esimerkki eilen, kun HS kirjoitti artikkelin ns. Lex Nokiasta. Tästä intoutuneena kaikki tiedotusvälineet uutisoivat sen, että HS uutisoi aiheesta. Onpa tosiaankin uutisia. Yksi "tutkii" ja toiset vain toistavat samaa uutista. Tämä on halpaa tämä.

Samassa hengessä voisin uutisoida, että
Internetuutissivusto (digitoday.fi) uutisoi, että Helsinginsanomat uutisoi, että matkapuhelinvalmistaja Nokia on nimettömien tietolähteiden mukaan painostanut jotain mitättömiä virkamiehiä.
Siinä lööppi huomiselle.

Uutisnikkareille (siis näille leikkaa-liimaa -työntekijöille) tilastot ovat mitä parahinta materiaalia. Tilastot ovat nimittäin herkullisia raflaavien uutisten lähteitä... Asuntojen hinnat ovat hyvä esimerkki tilastojen suorasta raportoinnista, ilman mitään analyysiä. Lehdistö joko pelkää tekevänsä tulkintavirheitä (kesällä myydään paljon jäätelöä, kesällä hukkuu enemmän ihmisiä kuin talvella; niinpä jäätelönsyönti lisää hukkumiskuolemia) tai sitten toimittajilla ei ole aikaa tai halua tulkita lukemaansa; he vain toistavat lukemaansa oman lehtensä nimissä. Viime viikolla uutisoitiin, kuinka asuntojen hinnat ovat "romahtaneet" kymmeniä prosentteja ja samalla asuntokauppojen määrät ovat romahtaneet kymmeniä prosentteja. Tämä on faktaa minkä voi uutisoida raflaavien otsikoiden toivossa sellaisenaan. Tai sitten toimittajat voisivat miettiä tilastojen syy-seuraussuhdetta. Uskallanpa väittää, että asuntokauppojen määrän jyrkkä lasku tarkoittaa sitä, että kauppoja ovat tehneet vain pakon edessä olevat myyjät (esim kahden asunnon loukussa olevat). Niinpä kun toteutuneiden kauppojen määrä on laskenut, ja kauppoja on tehty selkä seinää vasten; on kauppahinnat (ja jopa neliöhinnat) laskeneet tilastollisesti.

Niinpä, mikäli myyjät eivät myy polkuhintaan (kuin pakon edessä) voi seurata vain kaksi asiaa
  1. asuntokauppa halvaantuu totaalisesti, kun ostaja ei saa kauppoja toivomallaan polkuhinnalla
  2. ostajat joutuvat maksamaan asunnoista jatkossa ns. normaalia hintaa, kun polkukauppa kohteet poistuvat markkinoilta.

torstai 29. tammikuuta 2009

Asunnonvälittämisen tuskaa

Järki käteen; sekä myyjät, että ostajat. Asunnonvälittäjiltä ei järjen ääntä välttämättä näinä päivänä kuule.

Asunnonvälittäjät jatkavat myyjien usuttamista hinnanalennuksiin. Olen pari kertaa jo kirjoittanut siitä, kuinka asunnonvälittäjät tällä hetkellä puuhaavat asuntojen hinta-alea. Käytännössä katsoen kyse on ilmiöstä, missä välittäjät jatkuvalla syötöllä arvioivat, että asuntojen hinnat ovat pudonneet niin-ja-niin paljon, ja kuinka odotettavissa on vielä pudotusta x %. Kun kukin välittäjä on esittänyt ennustuksen riittävän monta kertaa julkisuudessa, voivat väittäjät alkaa käyttää omaa ennustettaan "totuutena" ja vääntömomenttina kun välityssopimuksia tehdään.

Tämä välittäjien taholta tapahtuva jatkuva hintojen dumppaaminen on vain ja ainoastaan välittäjien yritys saada asuntokauppa käyntiin - ja sitä kautta oma liiketoiminta normalisoitumaan.

Niinpä sanoisin, että asunnon myyjien kannattaa miettiä mikä tuntuu oikealta hinnalta omasta asunnosta. Oikeaa hintaa ei kannata välttämättä suhteuttaa siihen mitä asunnosta on aikanaan maksanut, vaan paremminkin siihen, mitä oma tavoiteasunto tällä hetkellä maksaa. Olennaista myyjän kannalta on tuo väliraha mitä pitää vanhan ja seuraavan asunnon väliin maksaa.

Ostajille ohjeistaisin, että ei kannata sokeasti luottaa mitä välittäjät julkisuudessa toitottavat. Polkuhintaan saat vain asuntoja joita myydään pakon edessä. Nämä polkuhinnat ovat lähempänä niitä alennusprosenttilukuja mitä asunnonvälittäjät lehdissä rummuttavat (10% viime vuonna ja 10% vielä tänä vuonna). Normaali asunnonvaihtaja tuskin tulee myymään sinulle unelmiesi asuntoa polkuhintaan. Mikäli asunnonvaihto ei ole pakko; on asunnon käyttöarvo myyjälle useimmiten korkeampi kuin polkuhinnan mukanaan tuoma "tappio".

Esimerkiksi: jos myyjä on muuttamassa toiselle paikkakunnalle, ei hänen välttämättä kannata ottaa nyt kymmenien tuhansien tappiota myymällä vanha asunto polkuhintaan. Kannattavampaa saattaa olla esim ottaa vuokra-asunto uudelta kotipaikkakunnalta ja pitää vanha asunto tyhjänä. Vuoden vuokra-asuminen vastaisi noin 10.000 euron hinnan alennusta. 20.000 hinnanalennuksen sijaan voi asua vuokralla kaksi vuotta (ja pitää kahta asuntoa). Mikäli myyjä pistää vanhan asuntonsa myynnin sijaan vuokralle, voi hinnanalennuksen sijaan asua vuokralla uudessa kotikaupungissa useita vuosia ilman mitään konkreettisia rahallisia menetyksiä.

Vuokralle laittaminen ei useimmiten ole erityisen houkutteleva ratkaisu, mutta kyllä se aina kymmenien tuhansien tappiot voittaa. Kun myymisen aika tulee, voi vanhan asunnon pintaremontoida (tarpeen mukaan) muutamalla tuhannella - ja asunto on sisältä taas uuden veroinen...

Blu-Ray

Siinä missä blu-ray pohjaisen tallennuspaketin kapasiteetti on vain 50 Gigatavua ja hinta lähes 400 euroa; saa kapasiteetiltaan kolminkertaisen todella kannettavan ratkaisun vain kuudesosalla blu-rayn hinnasta.

Teknologian kehitys on hinnoittelun kannalta mielenkiintoinen asia. Perinteisesti tuotekehitys yrityksissä syö paljon resursseja eli rahaa. Investoinnit tuotekehitykseen sisältävät täten riskin yritykselle, joka pyrkii tuomaan uusia innovaatioita markkinoille.

Useimmiten uudet tuotteet julkaistaan hieman keskeneräisinä, sillä markkinoilla on suuri paine saada uusia tuotteita tuottamaan yrityksille rahaa kassaan. Tyypillistä on, että täysin uusi tuote hinnoitellaan järkyttäviin hintoihin markkinoilletulon yhteydessä. Tässä vaiheessa tuotetta ostaa vain teknofriikit, jotka päätyvät maksamaan preemiumhintaa tuotteista, jotka ovat vuoden-kahden kuluttua arkisia kuin hammasharja, ja joka hinnoiltaan saavutettavissa lähes joka kodissa.

Itselläni on hieman taipumusta haluta uusinta uutta, ja olenkin usein päätynyt maksamaan huippuhintoja tänäpäivänä hyvin arkisista tuotteista; esimerkiksi ensimmäisestä polttavasta DVD asemasta maksoin aikanaan 120 euroa. Tänä päivänä duallayer aseman saa parilla kympillä. Niinpä aloin harkitsemaan blu-ray aseman ostamista; sillä haluaisin ottaa varmuuskopion rippaamistani CD levyistä. Tutustuin blu-ray levyjen hintoihin: uudelleenkirjoitettava 50 gigatavun levy maksaa 50 euroa! Ulkoinen polttava blu-ray asema puolestaan maksaa noin 300 euroa ja enemmänkin. Pikainen laskutoimitus antaakin hankkeelle melkoisen madonluvut. Blu-ray asema ja yksi tyhjä 50 gigatavun blu-ray levy maksaisi minulle lähemmäs 400 euroa (hinta millä tänä päivänä saa esimerkiksi uuden ja verrattain tehokkaan kannettavan tietokoneen).

Vertailun vuoksi katsoin mitä maksaisi usb väylästä virtansa ottava kannettava ulkoinen kovalevy. Näitä laitteita saisi 160 gigatavun tallennuskapasiteetilla noin hintaan 60 euroa.

Kumman sinä valitsisit:
  • blu-ray aseman, minkä levinneisyys on niin alhainen, että levyjä ei juurikaan voi toistaa missään. Laitteen hinta noin 300, ja siihen päällenoin 50 euron hintainen blu-ray levy.
  • vai kenties taskuun sopiva 160 gigatavun (siis tallennuskapasiteetti yli kolminkertainen blu-ray levyyn) kovalevy, minkä voi liittää käytännössä katsoen mihin tietokoneeseen tahansa. Hinta tässä tapauksessa noin kuudesosa blu-ray ratkaisusta.
Ainakaan minun ei tarvitse tuota yhtälöä kauaa miettiä.