maanantai 19. lokakuuta 2009

Romutusrahaako? Turha luulo

Tänään uutisoitiin ainakin muutamassa mediassa, kuinka Suomi joutuu tiukan paikan eteen EU tasolla sovittujen päästövähennysten takia. Suomessa kun autokanta tuntuu vanhenevan jatkuvasti, eikä siten vanhat saastuttavat koslat korvaudu vähäpäästöisillä autoilla. Muutama verkkomedia ennakoi, että Suomessakin on pian edessä autokannan pakkouusiminen romutusporkkanoiden avulla. Saksassahan sikäläistä autoteollisuutta tuettiin hyvittämällä vanhan auton romuttamisesta muutamalla tuhannella eurolla. Saksan tapauksessa tämä oli ihan hyvin perusteltua - heillä kun on tuota kotimaista tuotantoa mitä kannatti tukea jo työllisyyden takia.

Miksei vastaava onnistu Suomessa? Heti kättelyssä mieleen tulee ainakin kolme asiaa, mitkä puhuvat tätä vastaan.
  1. Suomessa ei ole autoteollisuutta, mitä kannattaisi verovaroin tukea. Romutusrahat olisivat suora tulonsiirto Suomesta ulkomaille. 
  2. Suomalaiseen veropolitiikkaan ei yksinkertaisesti sovi veroporkkanat. Romutusrahan sijaan päästöjen vähentäminen onnistuu polttoaineverojen tuntuvalla korotuksella. Nostamalla polttoaineiden hinnat riittävän korkeiksi saadaan liikennemäärät vähenemään ja sitä kautta vaadittavat päästövähennykset
  3. Kuten kohdassa kaksi todettiin, kannustaminen ei sovi suomalaiseen veropolitiikkaan. Tämä nähtiin mm. kotitalousvähennyksissä. Rakennus - ja remonttiyritykset näkivät kotitalousvähennyksen nostossa tilaisuutensa tulleen ja ulosmittasivat koko veroedun kotitalouksilta omiin taseisiinsa. Niinpä jos meillä Suomessa alettaisiin jakaa romutusrahaa, nähtäisiin muutaman kuukauden aikana vastaavansuuruinen uusien autojen hintojennousu. 
Eli käytännössä ainoa tapa miten meillä voidaan vähentää liikenteen aiheuttamia ilmastosaasteita, on nostaa liikenteen hinta niin korkeaksi, ettei siihen ole varaa enää kuin harvoilla ja valituilla. Ei kai se haittaa jos suomalainen liiketoiminta näivettyy siinä sivussa?

Ei kommentteja: