Lie melko yleisesti tiedossa, että maailmantalous on taantumassa, ellei peräti lamassa. Taloudella menee huonosti, ja se heijastuu niin liike-elämään kuin yksityiseen kulutukseenkin. Ensimmäisiä asioita missä yritykset säästävät on matkustaminen. Väitän, että yhdessä jos toisessakin yrityksessä on annettu tiukat ohjeet lentomatkustamisesta. Ja jatkuva irtisanomisten uhka vähentää väkisinkin yksityishenkilöiden intoa sijoittaa rahojaa lomamatkoihin.
Tämän taloudellisen takaiskun ovat joutuneet kokemaan monet lentoyhtiöt, Finnair mukaanlukien. Yleisesti tiedossa olevasta lamasta huolimatta Finnairin lentäjät ovat sitä mieltä, että työntekijäpuolen ei tarvitse joustaa kun työehdoista neuvotellaan. Mikäli lentäjät eivät saa haluamaansa, uhataan mennä lakkoon.
Vaikka lentäjät olisivatkin työehdoistaan oikeassa, en ole yhtään vakuuttunut, että nyt on oikea aika lakkoilla. Samaan aikaan kun ihmiset saavat potkuja ja lomatutuksia, on perin erikoista, että yhdellä alalla, jolla silläkin menee huonosti, voidaan lakkoilla.
Viime vuosina olen oppinut yhden asian: joka kevät ja joka syksy jossain päin Finnairia on päällä lakonuhka. Ja sattumoisin nämä ovat juuri ne ajat vuodesta kun minä haluan matkustaa ulkomaille - karkuun kurjanpuoleista säätä. Omalta kohdaltani olen ratkaissut ongleman siten, että en enää lennä Finnairilla, vaan suosin muita lentoyhtiöitä. Vaikka Finnair tarjoaa mielestäni varsin hyvää palvelua, en minä ole valmis riskeeraamaan omia lomasuunnitelmiani vain siksi, että kyseinen yritys on suomalainen. Silloin kun minä haluan lomalle, minä haluan lomalle. Onnea siis minulta vain sinne työtaisteluihin - minulta ei juurikaan irtoa myötätuntoa lakkoilulle. Nyt kun riittävästi lakkoilee, niin kohta ei ole enää työtä mistä lakkoilla. Ja lentäjien tapauksessa kyse ei ole vain lentäjien työpaikoista, vaan koko Finnairin työpaikoista. Mutta luultavasti se ei muita haittaa - solidaarisuus on valttia, vaikka leipäjonossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti