lauantai 25. elokuuta 2007

Erikoinen polttoaineveropommi

Kanisteri Katainen riensi kertomaan polttoaineiden verouudistuksesta. Polttoaineiden veronkorotus kohdistettiin hieman yllättäen koskemaan raskaammin dieseliä. Dieselautoja pidetään yleisesti ottaen ympäristöystävällisempänä vaihtoehtona bensakoneeseen nähden. Niinpä veron kohdistaminen dieseliin kalskahti hieman oudolta... varsinkin kun veron oli tarkoitus olla "ympäristövero" ja "kulutusvero".

Muutama päivä polttoaneveroilmoituksen jälkeen Katainen jutusteli, että auton käyttömaksujärjestely tullaan myös uusimaan siten, että käyttömaksu perustuisi ajoneuvon hiilidioksidipäästöihin. Näin käyttömaksuissa tullaan kannustamaan diesel auton ostamiseen. Mitäs tämä sitten oikeastaan tarkoittaa?
  • toisaalta korotetaan dieselveroa, jotta dieselistä saatava verokertymä kasvaisi
  • ja sitten toisaalta lasketaan käyttömaksuja, jotta ihmiset ostaisivat diesel autoja
  • eli oikea käsi ottaa, minkä vasen antaa
Jännittävää tässä on se, että polttoaineenverotusta päätettiin korottaa nyt, mutta käyttömaksujen muutos saadaan käyttöön vasta parin vuoden kuluttua.

Summa summarum tästä(kin) muutoksesta: se on aivan sama minkälaista autoa ajat, verottaja ottaa omansa (ja vähän enemmänkin) niin alkuperäisestä investoinnista, auton omistamisesta ja sen käytöstä.


keskiviikko 22. elokuuta 2007

Jäähyväiset DRM:lle

DRM - eli Digital Rights Management, on aiheuttanut kuluttajissa sekaannusta, ruokkinut piratismia sekä pitänyt huolta, että digitaaliset sisällönjakelujärjestelmät eivät ole kehittyneet juuri lainkaan. DRM:n tarkoitus on ollut varmistaa se, että digitaalisesti jaettu sisältö ei päädy muille kuin kyseisen sisällön ostajalle. Tuskin kukaan vastustaa (lukuunottamatta paatuneita piraatteja) periaatetta, mutta DRM keskustelu ja toteutukset ajautuivat täysin hakoteille jo alkumetreillä. DRM toteutukset mahdollistivat mm. Applen lähes monopoliaseman digitaalisen sisällön jakelijana - tosin kukaan ei tuota asemaa Applelle antanut, vaan se otti sen tekemällä erinomaisia tuotteita jotka täyttivät kuluttajien kysynnän. Julkaisuoikeuksien haltijat (=levy-yhtiöt) kuvittelivat, että DRM antaisi heille mahdollisuuden lisätulohin - jostain täysin käsittämättömästä syystä DRM toteutukset johtivat tilanteeseen, missä kuluttajan olisi pitänyt ostaa musiikkinsa useaan otteeseen kaupasta, riippuen siitä missä he sitä aikoivat kuluttaa (tai millä laitteella). Ajatus on luultavasti sekopäisin, mitä kukaan on julkisesti kehdannut esittää viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Surkean DRM toteutuksen seurauksena piratismi on itse asiassa vain kasvanut ja ajanut tuotantoyhtiöt ja jakelijat entistä ahtaammalle. DRM suojatun musiikin hinta on luultavasti kohdallaan (ainakin USA:ssa), mutta DRM:n tuoma sekaannus on pitänyt huolen siitä, että ihmiset ostavat yhä pääasiassa CD levyjä, tai sitten lataavat musiikkinsa "ei-niin-laillisista" lähteistä.

Mutta viimeisen vuoden aikana on alalta alkanut kuulua järjen hiljaista ääntä.
  • Ensin EMI (ilmeisesti talousvaikeuksissa) päätti tuoda ITunesiin DRM vapaata musiikkia, jonka hinta ja äänenlaatu on DRM suojattua versiota korkeampi.
  • Muutama viikko sitten Universal music ilmoitti alkavansa myydä DRM vapaata musiikkia joissain jakelukanavissa (ei tosin ITunesissa)
  • Tänään kantautui Yhdysvalloista uutisia, että Walmart alkaa myydä mp3 pakattua musiikkia ilman DRM suojausta. Ja kokonaiset albumit ovat jopa DRM suojattua WMA formaattia halvempia. Walmartista voi (ainakin amerikkalaliset) ostaa kokonaisia albumeja houkuttelevaan 9.22 USD hintaan (noin 6.8 EUR).
Musiikin kuluttajana voin vain taputtaa käsiäni hiljaa mielessäni ja toivoa, että maailman trendit tässä asiassa rantautuvat Suomeenkin nopealla vauhdilla.

Pian DRM on historiaa ja minäkin voin ostaa musiikkini valmiiksi pakattuina mp3 tiedostoina ja kuunnella niitä valitsemallani laitteella.

tiistai 21. elokuuta 2007

Rakas päiväkirja...

Muistan kun ala-asteella luokan tytöt kirjoittivat omia päivikirjojaan ja tahdikkaat pojat moiselle puuhastelulle naureskelivat. Päiväkirjat olivat tyttöjen suurimpia salaisuuksia, ja niiden sisältö jaettin vain parhaille kavereille, jos niillekään. Päiväkirjoissa oli pienet lukot (jotka äiti varmasti osasi tiirikoida) millä pyrittiin pitää uteliaat silmäparit loitolla.

Mutta niin se maailma muuttuu. Nyt kaksikymmentä vuotta myöhemmin noita päiväkirjoja pitävätkin raavaat miehet, eivätkä he edes pyri ajatuksiaan ja salaisuuksiaan peittelemään. Päinvastoin - mitä enemmän lukiojoita, sitä parempi. Nykyään sitä nähdään oikein vaivaa, jotta päiväkirja (eli blogi) saisi mahdollisimman paljon lukijoita.

Web 2.0 toi mukanaan bloggaamisen - Jännityksellä jään odottamaan mitä "web 3.0" tuo mukanaan: ehkä me miehet alamme keräilemään ja vaihtamaan kiiltokuvia. :D

torstai 16. elokuuta 2007

Kiinnostaisiko sinua kahden kuukauden kesäloma?

Opettajien ammattijärjestön puheenjohtaja nosti taasen esille OAJ:n huolen pätevien opettajien valmistumisesta. Keskustelunavauksen ajoitukseen varmasti antoi pontta palkkaneuvottelukierrokset. Kyllähän opettajienkin pitää saada lisää liksaa jos muutkin... Palkka tietenkin nostettiin erääksi suurimmista syistä siihen, että päteviä opettajia ei enää valmistu ammatteihin - ja kohta eläkkeelle siirtyy melkoinen joukko opettajia.

Mutta mistä ne opettajat oikein valittavat? Niillähän on kahden kuukauden kesälomatkin.

Itselläni sattuu olemaan aiheesta jopa omakohtaista kokemusta; valmistuinhan kansankynttiläksi kymmenkuntavuotta sitten. Tuolloin saman kurssiohjelman läpi kahlasi noin 15 matematiikan- ja tietotekniikan opettajaksi pyrkivää nuorukaista. Keskustelimme tietenkin usein valmistumisesta ja työllistymisestä opintojen jälkeen. Noista 15 opiskelijasta jotka ao. aineiden opettajiksi oli valmistumassa vain kaksi ilmoitti aikovansa harjoittamaan ammattia. Me muut kolmetoista olimme siellä ottamassa vain ammatillista vakuutusta. Valmistuttuani ajauduin liike-elämän palvelukseen. Valinta oli verrattain helppo - opettajalle maksetaan palkkaa vain noin puolet tämän hetken kuukausipalkastani. Itse asiassa sain jo opintojen aikaan IT alan kesätöistä saman verran palkkaa mitä valmistuneelle viranhaltijalle maksettiin. Ei tarvinnut miettiä uravalintaa - ei.

No, eihän sitä työtä pelkän palkan takia tehdä... Onhan se työn sisältökin jotain.
  • opettajalle vittuillaan päin naamaa luokassa.
  • opettajan työpäivä alkaa siihen aikaan kun lukujärjestys sanoo
  • opettajalla on kahden kuukauden kesäloma. Tosin se pitää kuluttaa itsensä kehittämiseen tai palkattomana (lomautettuna)
  • opettaja saa viettää päivänsä huonosti kasvatettujen lasten kanssa.
  • palkasta taisinkin jo mainita
Mutta eikös opettajan työ ole kutsumusammatti? Paskanmarjat. Kutsumustyöksi kutsutaan niitä ammatteja joista maksetaan kohtuuttoman huonosti. Sairaanhoitaja on kutsumusammatissa - lääkäri ei.

Kyllä saa opettajien palkoille ihmeitä tapahtua, jotta minä niihin hommiin rupean, vaikka pätevyys siihen onkin. OAJ ihan oikealla asialla -mutta valitettavan harvoin ja hiljaiseen ääneen.

Mutta ehkä me odottelemme siihen, että suuret ikäluokat ihan oikesti jäävät eläkkeelle, eikä niitä päteviä opettajia löydykään virkoja täyttämään. Onneksi senkin voi korjata luokkien kokoa kasvattamalla.

keskiviikko 8. elokuuta 2007

Lintukoto nimeltä Suomi

Jännän ilmiön olen huomannut kotimaisessa tiedottamisessa. Aina kun maailmalla tapahtuu jotain (pahaa), ehtii joku suomalainen virallinen taho kertomaan kuinka "meillä ei ole samaa ongelmaa". Kyllä on ihmeellinen lintukoto tämä kotisuomi, kun meille ei mitkään pahat asiat koskaan tule. Ja jos tulee, niin ne eivät tee täällä Suomessa koskaan mitään pahaa.

Varmaan ensimmäiset muistikuvani tämäntyylisestä uutisoinnista sattuu erään neuvostoliittolaisen ydinreaktorin totaaliseen tuhoon. Vaikka kyseinen maakunta koki totaalisen tuhon, ja vaikka radioaktiivisen jätteen kerrottiin levinneen ilmavirtausten mukana jopa Keski-Eurooppaan, ehti suomalaiset kertomaan kuinka meille ei tullut yhtään radioaktiivista sadetta tai ilmaa. Merkillistä eikö?

Sitä helposti kohtauttaa olkapäitään ja miettii, että se oli sitä kylmän sodan aikaa se... Mutta valitettavasti tuo ilmiö on juurtunut meikäläiseen viralliseen tiedottamiseen todella vahvasti.

Kun Englannissa alkoi esiintyä hullunlehmäntautia, ehti joku kaikkitietäväinen kertomaan, että meille Suomeen ei tuoda naudan lihaa ollenkaan Englannista. Seuraavana päivänä sitä tuotiin vain ihan vähän, ja viikon sisään saimme jonkinlaiset "todelliset" luvut. Onneksi meillä Suomessa ei tuota tautia koskaan tavattu. Ehkä jossain oli yksi nauta joka saattoi ehkä kärsiä jostain samansukuisesta sairaudesta, mutta luultavasti kyseinen lehmä oli vain vanha ja siksi tärisi.

Pari päivää sitten uutisissa kerrottiin kuinka ilkeät ulkomaalaiset rikolliset yrittävät pestä rahojaan suomalaisessa pankkijärjestelmässä. Mutta eihän se tietenkään onnistu, meille kun ei koskaan tule mitään pahaa. Kaikki tullin takavarikoimat huumeet on matkalla Venäjälle tai Venäjältä.

Pitääpä alkaa pistämään oikein ylös vaikka tänne blogiin kaikki tämäntyyliset uutiset...

Ja jos tätä nyt joku sattuu lukemaan, niin pistäpä tonne juttuun vastaukseksi samanlaisia tarinoita.

Olis kilpailijoilla oppimista

Yleensä kun ajattelen melkein mitä tahansa ostoskokemusta, mieleni tekisi vääntää kovaääninen itkuvirsi. Pääsääntöisesti kun ostan jotain (ihan mitä tahansa) hommassa joku ei toimi. Olkoon se sitten itse myymälä ja ao. kaupan/liikkeen asiakaspalvelu (tai sen puute), tuote ei vastaa odotuksia tai joku muu, mutta joku kuviossa menee aina metsään. Onneksi joukkoon mahtuu poikkeuksiakin - Gigantti on erinomainen. Siis ihan oikeasti, Gigantissa on perusjutut kunnossa ja siksi asioin siellä mielelläni. Jos tarvitsen kodin elektroniikkaa (siis perusvempeleitä), niin ensimmäinen osoite on selvä.

Mikäs Gigantissa sitten on niin paljon paremmin kuin kilpailijoilla?
  1. Asiakaspalvelu: normaalisti (poikkeuksiakin on sattunut) ei Gigantissa tarvitse kauaa hyllyjen luona palloilla ennenkuin myyjä tulee kysymään voiko hän auttaa. Varmaan moni kilpailijakin tekisi saman, mutta on vain liikaa asiakkaita. Tai sitten homma on vain niin, että Gigantissa on riittävästi myyjiä!
  2. Palautusoikeus: Kyllä sitä tekee ostoksensa mielellään kun tietää, että tuotteen voi palauttaa 30 päivän kuluessa ilman mitään erityistä syytä. Kerran olen tätä mahdollisuutta joutunut käyttämään, mutta vain kerran.
  3. Takuu: tuotteen takuukorjaukset toimii... välillä hitaasti, mutta toimii. Kerran minulta hajos mp3 soitin 11 kk käytön jälkeen. Ao mallia ei enää myyty, joten sain sen sijaan rahat takaisin.
  4. Valikoima: ei yllä ehkä ihan eritysliikkeiden tasolle, mutta peruskuluttajalle loistava.
  5. Hinta: Ja jostain kummasta syystä Gigantti onnistuu myymään tuotteitaan kilpailukykyiseen hintaan ( eli halvemmalla kuin kilpailijat)
En teidä miten Gigantti on onnistunut rakentamaan konseptinsa noinkin toimivaksi. Itse asioin viimeksi tänään Tampereen Lielahden Gigantissa ja kaupasta ulosmarssiessani oli hyvä mieli, ja kassi täynnä ostoksia.

tiistai 7. elokuuta 2007

Mistä tietää, että lomakausi on ohi?

Takuuvarma kesän loppumisen merkki on se, että Tampereen ainoalla ruuhkaisella tiellä ajelee traktoreita kesken pahimman ruuhka-ajan (eli 08:00-09:00).

Se on jännä ilmiö, että noita hitaita ajoneuvoja on aina pakko siirtää paikasta toiseen juuri silloin kun kaikki työmatkalaiset ovat liikenteessä.

Jos minulta kysyttäisiin (ei kylläkään kysytä), kieltäisin ao. hitaiden ajoneuvojen liikkumisen tietyillä väylillä arkisin kello 08:00-09:00 ja 16:00-17:00. Pahinta mitä tuosta voisi seurata on se, että työmatkaliikenne sujuisi edes vähän liukkaammin.

lauantai 4. elokuuta 2007

Saimmeko sittenkin demarivetoisen hallituksen

Suomen valtiolle viime viikko oli varsinaista juhlaa. Maailan suurin matkapuhelinvalmistaja Nokia ilmoitti tuloksensa vuoden toiselta neljännekseltä - ja tulos leväytti haavin auki analyytikoiltakin. Voin kuvitella, että valtiovarainministeriössä tanssittiin ripaskaa. Moinen huipputulos tuo valtiolle erinomaisen suuret verotulot. Mikäli Nokia otti oppia alkuvuoden tulospalkkiosotkuista, tulee valtion kassaan toinenkin joululahja. Jos Nokia päätyy palkitsemaan työntekijänsä, on siinäkin tapauksessa nettohyötyjä verottajan pohjaton kassa.

Ja kun sitä kerran päästiin rahan makuun, päättivät valtiovarainministerit lypsää lisää rahaa vakiolehmiltään: viinan veroa ylös, ja samalla luvattiin nostaa polttoaineiden verotusta.

Melkoinen riemuvoitto Nokian (keskiluokkaiselle?) insinöörille, joka asuu muutaman kymmenen kilometrin päässä työpaikaltaan: (mahdollisista) bonuksista puolet pois, työmatkailua kallistettiin ja viinin hintaa ylöspäin.

Onneksi sentään sairaanhoitajien palkat saatiin kuntoon... vai miten se nyt menikään.

No, jos jotain veroja nostetaan, niin ainahan sitä jotain veroja lasketaan... mitäs niitä nyt olikaan: maatilan saa jättää perintönä jälkipolvien riesaksi ilman verottajan väliin tulemista - hyvä. Niin, ja onkos se niin, että perinnöstä ei tarvitse maksaa veroja kuin 20 000 euroa ylittävältä osalta. Harmi, ettei perintöä jaeta joka kuukausi.

Kukas siellä hallituksessa oikein istuukaan? Kokoomus ja Keskusta - vai demarit?