tiistai 25. marraskuuta 2008

Huonosti ajoitettu ahneus

Jokainen aikaansa edes vähän seuraava kuluttaja ja yrittäjä on varmasti törmännyt uutisiin talouden hiljenemisen suhteen. Muutos on ollut haistettavissa jo viime keväästä (mm. hiljentyneen asuntokaupan seurauksena) mutta todelliseksi kriisiksi talouden haasteet ovat nousseet tämän syksyn aikana. Yhdysvalloista liikkeelle lähtenyt rahoituskriisi on levinnyt Eurooppaan ja Aasiaan. Syynä epidemiaan on ollut rahoitusliikkeiden tapa paloitella riskiluottoja johdannaisiin ja niiden myyminen halukkaille ostajille. Voittoa tavoittelevat sijoitusinstituutiot ovat puolestaan ostaneet roskan arovisia luottoja - ja tässä nyt ollaan. Kevään ja kesän aikana talous kuumeni totaalisesti ja tämä näkyi mm. polttoaineiden hintojen nousuna, ruuan hinnan nousuna; oikeastaan kaiken reiluna hinnannousuna - ja sitä kautta inflaationa. Myös palkkoja nostettiin reilusti vuosi sitten.

Nyt pitäisi olla kuitenkin kaikille selvillä, että taloustilanne on muuttunut. Keväällä uutisoitiin paljon mm. työvoimapulasta ja osaajapulasta. Syksyn työllisyysuutiset ovat keskittyneet rummuttamaan irtisanomisia ja yt neuvotteluita. Lainaraha on kallistunut ja ihmiset ovat vähentäneet kuluttamista ja alkaneet säästämään pahan päivän varalle. Ollaan käytännössä huononlaatuisessa noidankehässä missä kulutuksen ja kysynnän väheneminen johtaa työvoiman vähentämistarpeisiin, mikä taas puolestaan johtaa kysynnän vähenemiseen. Siitä huolimatta, että raaka-aineet ovat halventuneet maailmalla tuntuu yhä löytyvän yrityksiä jotka uskovat, että heillä on mahdollisuus ja tarve nostaa hintoja. Ilmiö on havaittavissa mm. ruokakaupassa, joissain palveluissa ja pankeissa. Nyt pitäisi selkärankaa löytyä niin kuluttajilta kuin yrittäjiltäkin. Hintojen nostaminen tässä taloudentilanteessa ei tule johtamaan positiiviseen tulokseen; eli voittojen kasvamiseen, vaan se tulee pakostikin kääntymään yrittäjiä vastaan. Tämäkin on jo nyt havaittavissa; hintojen noususta on seurannut mm. se, että ihmiset ostavat halvempia elintarvikkeita. Kalliiimmat elintarvikkeet, joiden hintoja on nostettu, jäävät hyllylle. Valitettavaa on tietenkin se, että kuluttajat maksavat hyllyyn vanhenevat ruuat ostettujen tuotteiden hinnoissa; mutta ei tästä kutistuvasta markkinasta riitä lisärahaa myyjällekään.

Kohta on edessä työmarkkinaneuvottelut ja palkkakeskustelut. Saa nähdä onko minkään alan liitoilla rohkeutta olla vaatimassa reiluja palkankorotuksia, silläkin uhalla, että palkankorotukset johtavat irtisanomisiin ja/tai lomautuksiin. Mielestäni nyt pitäisi myös työntekijöiden pystyä suhtautumaan omaan toimeentuloonsa ja palkkaansa hieman talkoohengessä. Palkankorotusvaatimukset jäihin, hinnankorotukset jäihin, kulutus takaisin normaalille tasolle ja sitä kautta Suomi vähintään taloudelliseen nollakasvuun - mielellään tietenkin positiiviseen kasvuun.

Ainakin minun on vaikea kuvitella, että tästä taloudellista haasteesta tullaan selviämään ilman yhteistyötä, malttia ja pientä talkoohenkeä.

maanantai 24. marraskuuta 2008

Moraalin kääntöpiiri, osa 2

Toisaalta, en ole ihan vakuuttunut kulkeeko tuo mainitsemani moraalin kääntöpiiri Helsingin etelä- vai pohjoispuolella. Laskeuduttuamme sunnuntaina myöhässä Helsinkiin - ja odotettuamme matkatavaroita reilut puolituntia, oli aika hakea auto parkkihallista ja ajella kotia kohti. Painelin kotimaanterminaaliin, sillä auto oli parkissa lomaparkissa P3. Maksoin pysäköinnin kotimaanterminaalin tuloaulassa automaatissa. Noin neljän päivän pysäköiminen maksoi 55 euroa.

Rehellisesti sanottuna, 55 euroa noin neljästä vuorokaudesta (muutaman tunnin yli neljästä vuorokaudesta) tuntuu VARASTAMISELTA sekin. Eli ehkä sitä moraalin kääntöpiiriä pitäisi lähteä etsimään Helsingin pohjoispuolelta.

Moraalin kääntöpiiri

Vietin viime viikon lopun ja viikonlopun (siis keskiviikosta sunnuntaihin) Italiassa. Edellisen kerran vierailin saapasmaassa varmaan 20 vuotta sitten, tuolloin Sisiliassa. Nyt matkakohteena oli pohjoinen, itsetuntoinen ja muodikas Milano. Oman vierailuni perusteella ainakin muodikas on adjektiivi jonka olen valmis Milanoon liittämään. Kaikenkaikkiaan Milano on hieno paikka. Suosittelen.

Mutta, siinä missä ensimmäisellä Italian matkallini minulta yritettiin huijata CD levyn verran rahaa, myymällä minulle vain tyhjät kuoret, ei tälläkään kertaa säästytty ilman kommelluksia. CD levyn sain takaisin aikoinaan kun ryntäsin takaisin levyn myyneeseen kauppaan ja vaatimalla vaadin joko rahoja tai levyä. Sain levyn. Tällä kertaa ei käynyt yhtä onnellisesti. Savuttuamme iltasella Milanoon, ajoimme linja-autolla keskustaan. Sieltä oli hotellille matkaa vielä vajaa viisi kilometriä, joten tarvitsimme jatkoyhteyttä varten menopelin. Metro olisi ollut hyvä vaihtoehto, mutta koska kaupunki ei ollut tuttu, tuntui taksi paremmalta vaihtoehdolta. Niinpä saimme keskusasemalta taksin sujuvasti. Hotellille päästyämme, kysyin hintaa ja taksikuski heitti: 20 euroa. Mietin mielessäni, että olipa helvetin kallista, mutta maksoin mukisematta, sillä olin väsynyt enkä tiennyt varsinaista hintatasoa. Myöhemmin hotellissa tulin kuitenkin siihen tulokseen, että kuski huijasi minulta noin 10 euroa. Eipä tuo menetetty raha minua harmittanut. Mutta se kiukutti, että joku käytännössä katsoen oli sitä mieltä, että hänellä on lupa varastaa minulta 10 euroa. Maksan tuon 10 euroa mielelläni esim juomarahoina, jos olen saanut hyvää palvelua. Mutta tuo viiden kilometrin taksimatka ei ollut sen arvoista, että olisin 10 euroa juomarahaa antanut.

Harmistuneena jäin vain miettimään, että missä kohtaa maapallolla, päiväntasaajan pohjoispuolella kulkee moraalin kääntöpiiri. Siis se kääntöpiiri minkä pohjoispuolella varastaminen ei ole hyväksyttävää, mutta minkä eteläpuolella toisen rahojen varastaminen; tai luvaton ottaminen; on ihan ok. Viikonlopun matkan perusteella voin sanoa, että se kääntöpiiri kulkee ainakin Milanon pohjoispuolella.

maanantai 17. marraskuuta 2008

Suomalaiset - maailman vanhin kansa

Pari päivää sitten oli lehdissä (ainakin Aamulehdessä) traaginen uutinen pariskunnasta, jonka ruumiit löydettiin vantaalaisesta asunnosta.

Uutisen järkyttävyyden lisäksi, Aamulehden artikkelissa pisti silmään toinenkin seikka: Pariskuntaa tituleerattiin keski-ikäiseksi pariskunnaksi. Jutun mukaan sekä mies että vaimo olivat 54 vuotiaita.

Tämä tuntuu hieman erikoiselta, sillä jos 54 vuotias lasketaan vielä keski-ikäiseksi voisi luulla, että suomalaiset eläisivät keskimäärin 108 vuotiaiksi. Melkein kehtaisin väittää, että Suomessa ei yli kymmentä 108 vuotiasta elä tälläkään hetkellä.

No joo, pilkunniistämistä, mutta sallitaan se näin maanantaina.