Osta tarjoussähköä

Sähköyhtiön kilpailuttaminen ei enää hyödytä kuluttajaa. Tuoreen tutkimuksen mukaan sähkön tarjoushinnat ovat jo noin 15 prosenttia kalliimmat kuin listahinnat.

Sitä voisi ainakin maallikko kuvitella, että tuo ns. tarjoussähkö käy melko huonosti kaupan. Huvittavaa tässä sähkön hinnan ympärillä kohisemisessa on se, että vain viikko / kaksi sitten oli jossain lehdessä uutinen, minkä mukaan ihmiset eivät kilpailuta sähköyhtiöitä. Ylläolevan sitaatin perusteella molemmat uutiset luultavasti pitävät paikkansa... Mitä sitä kilpailuttamaan, jos tarjolla on 15% kalliimpaa sähköä. Hölmö ei ole se joka pyytää, vaan se joka maksaa.

Muistan kuulleeni aikanaan tarinan kultaisesta 60 tai 70 -luvusta. Silloinkin sähkön hinta kohosi jonkinlaisen energiakriisin seurauksena. Ihmiset rupesivat säästämään sähköä oikein talkoohengessä. Ja eipä aikaakaan kun sähköyhtiöt olivat pulassa sikis, että sähkön kulutus putosi nopeasti ja reilusti.

Vastaava tarina suuresta viisaudesta on Kiinan muinainen hallitsija Mao, joka totesi laihan satovuoden jälkeen totesi lintulajin olevan vastuussa heikosta sadosta. Niinpä Mao käski kansaa mekastamaan ja metelöimään niin, että nuo linnut eivät uskaltaisi laskeutua puuhun tai maahan lepäämään. Niinpä kansa metelöi, ja linnut alkoivat pudota kuolleina maahan. Kun linnuista vihdoin oli päästy eroon, tulivat hyönteiset ja söivät koko sadon.

Tupakkalaki - kuinkas kävikään

Tätä nyt ei voi kutsua kuin hölmöläisen hommaksi... Ensin porataan veneen pohjaan reikä, ja sitten ihmetellään, että venehän uppoaa kun reiästä tulee vettä sisään. Tai ainakin siltä tämä uusi tupakkalaki ja sen seurausten päivittely kuulostaa. Kun ensin kielletään / estetään ravintoloissa viihtyminen - ja sitten tutkitaan ja päivitellään, että ihmiset eivät tosiaan viihdykään ravintoloissa. Kerta kaikkiaan uskomatonta. Norjan mallia noudattaen voimme odottaa, että ensin kävijämäärät vähenevät ja kohta viistävät pohjamutia. Sen jälkeen on odotettavissa pienimittainen korjausliike ylöspäin. Eikä sitäkään sovi ihmetellä, pohjalla kun ollaan niin suunta on vain ylöspäin.

Itse en tupakoi... se lienee syytä mainita. Siitä huolimatta mielestäni oli täysin idioottimaista kieltää tupakointi juuri baareissa, pubeissa ja tanssiravintoloissa - siis paikoissa missä juodaan alkoholia ja viihdytään. Ruokaravintoloiden suhteen olisin ymmärtänyt hieman paremmin lain. Mutta vapaassa maailmassa tämäntyyppiset rajoitukset olisi pitänyt hoitaa ohjeistuksella ja yrittäjän valinnanvapaudella. Itse olisin hyvinkin saattanut valita ruokaravintolani sillä perusteella saako ravintolassa polttaa vai ei - ja olisin suosinut savuttomia ravintoloita. Mutta - se ei pohjolan perukoilla ole mahdollista. Kyllä kaikkeen pitää saada oma laki ja säädös mitä lainkuuliainen kansa sitten noudattaa. Tässä tapauksessa ravintolayrittäjiä jymäytettiin oikein kaksin käsin. Ensin ravintolat pakotettiin uusimaan ilmanvaihdon ja/tai rakentamaan kaikenmaailman tupakkahuoneita - ja pari vuotta myöhemmin, ennenkun investoinnit olivat ehtineet maksaa itseään takaisin, pistetään päälle täysikielto.

Noin kuukausi takaperin kävin viettämässä aikaani muutamassa anniskeluravintolassa Helsingin keskustassa. Se oli mukavaa, että seuraavana aamuna vaatteet eivät haisseet tupakansavulle. Mutta ei ollut erityisen tyylikästä tai viihdyttävää katsoa ravintoloiden edustaa - missä kymmenet ja kymmenet asiakkaat värjöttelivät paitahihasillaan tupakka huulessa. Ja vaikka ravintolat asentaisivat tuhkakuppeja ravintolan ulkopuolelle, ns tupakointialueelle, ei niitä vieraat käytä, kun pakkasessa polttelevat kahdessa promillessa. Tämän seurauksena myös seuraavana aamuna ravintoloiden edustat muistuttavat enemmän kaatopaikkaa kuin jalkakäytävää.

Summa summarum: Kertakaikkiaan onnistunut lakiuudistus. Onnea päättäjille!

Halpaa sähköä luvassa jatkossakin

Pohjoismainen sähkömonopolipörssileikki jatkuu... Hieman yllättäen sähkön kuluttajahinnoissa on nousupaineita, joten kuluttajat voivat odottaa noin 6-20% korotuksia sähkön hintaan.

Pohjoismainen sähköpörssihän toimii suunnilleen sillä tavalla, että muutamat sähköntuottajat pistävät sähkön pörssiin myyntiin, ja sitten samojen yritysten toiset osastot ostavat sähköä pörssistä. Ja kun kaupankäynti sujuu sulassa sovussa, ei hinnatkaan pääse laskemaan. Sähköä ostavan osaston ei tarvitse juurikaan huolehtia, että he ostaisivat sähkön halvalla koska he voivat aina siirtää hinnan suoraan kuluttajille. [Fortumilla tuskin on erityisen suuret tulostavoitteet sähköä kuluttajille myyvässä yksikössä.] Ja samalla on saatu aikaan menetelmä, millä sähköä tuottava ja myyvä yritys voi joka välissä vedota johonkin kolmanteen osapuoleen (eli "sähköpörssiin") kun he haluavat nostaa hintoja.

Valtiovalta valittelee kiihtyvän inflaation perään. Syyllinenkin on jo löydetty - liian kallis palkankorotuskierros. No, tulihan niihin palkkoihin korotuksia alalla jos toisellakin, mutta melkein veikkaisin, että suurempi inflaatiota kiihdyttävä vaikutus on ollut energialla - sähköllä ja polttoaineilla. Tämän inflaatiokatalystin taustalla on hyvin pitkälle valtio itse - ja luvassa on vuodenvaihteessa polttoaineisiin vielä tuo n. 5% korotus.

Ketteryys ja strategia

Mikko Kososen haastattelua (talouselama.fi) lukiessa tuli väkisinkin mieleeni erään kolleegani minulle aikoinaan kertoma tarina strategiasta ja markkinan seuraamisesta. En tiedä pitääkö juttu ihan kutinsa mutta ainakin se sisältää opetuksen jonka ymmärtää hölmömpikin johtaja.

Aikoinaan, kun elämä Amerikassa alkoi kaupungistumaan, syntyi tarve säilöä lihaa ja muita elintarvikkeita. Ihmiset eivät enää käyneetkään säännöllisesti metsästämässä vaan ihmiset alkoivat erikoistumaan. Niinpä oli kaupankäynnin kannalta tärkeää, että esimerkiksi liha pystyttiin säilömään pidemmäksi aikaa kuin vain päiväksi tai pariksi. Tuohon aikaan säliömisessä jää oli korvaamaton tuote. Jäätä ei vain ollut tarjolla jokaisessa kaupungissa. Niinpä syntyi liiketoiminta tuoda jäätä pohjoisesta etelämpiin kaupunkeihin. Näin syntyi liiketoimintaa ja vuodet etenivät muutamien yrittäjien kuljettaessa jäätä laivoilla (ja ties millä). Samaan aikaan toisaalla alettiin miettimään, että voisiko jäätä tuottaa jotenkin tehokkaammin, nopeammin ja halvemmalla. Niin, ettei sitä tarvitsisi hakea satojen kilometrien päästä. Eräät tahot innovoivat ja keksivät järjestelmän miten jäätä pystyi tuottamaan ilman, että se oli luonnon muodostamaa. Niinpä kaupunkien yhteyteen alkoi syntyä jään tuotantolaitoksia. Kuinka ollakaan, yksikään niistä yrittäjistä joiden liiketoimintaa oli jään kuljettaminen, ei tajunnut markkinan muutosta - ja jään kuljettajista jokainen ajautui konkurssiin.

Niin kului vuosia, että kaupungeissa toimi jäätehtaita, jotka toimittivat tuottamaansa jäätä kauppialle. Kunnes jossain päin taas alettiin miettimään asiaa... miksi ihmeessä jäätä pitää tehdä tehtaassa ja toimittaa kaupoille ja kuluttajille? Millainen olisi kone, joka pitäisi tuotteet riittävän kylminä ja jotka olisivat niin pieniä, että ne niitä voisi säilyttää kaupoissa ja kodeissa? Innovaation seurauksena kehitettiin pakastin. Eräät valmistajat alkoivat rakentaa ja myydä pakastimia niin kauppiaille kuin kuluttajillekin. Ja kuinka ollakaan, yksikään niistä yrittäjistä jotka pyörittivät jään tuotantolaitoksia ei ymmärtänyt markkinan muutosta - ja niistä jokainen ajautui konkurssiin kun uudet toimijat ja uudet laitteet veivät vanhan liiketoiminnan.

Kuten sanottu, en mene takuuseen, että tarina on totta. Mutta hyvä juttu se on, ja uskon, että jokainen tarinan kuullut yrittäjä ja/tai johtaja ymmärtää viestin: seuraa markkinaa, ole mukana sen kehittämisessä ja muuttamisessa - tai markkina vie sinulta liiketoiminnan.

Puolialastomat naiset ja seksikkäästi puetut lapset

Oi oi, ja voi voi. Keskustan selvästikin libraali kansanedustaja nousi teki verbaalisen iskun joulumainoksia vastaan. Keskustalaisen Mirja Vehkaperän "seksilistalle" pääsi puolialastomien naisten ja seksikkäiden lasten lisäksi näyteikkunoiden mallinuket. Vehkaperän mukaan ei ole nuorten itsetunnolle ja henkiselle kehitykselle hyväksi joutua elämään näiden sopimattomien mainosten keskellä. Ministeri Mauri Pekkarinen kuitenkin osoitti, että mainokset ovat saavuttaneet ainakin kohdeyleisönsä. Pekkarinen kertoi katselleensa mainoksia vaivihkaa sekä ihan avoimestikin.

On kuitenkin ilmeistä, että minä ja kansanedustaja Vehkaperä katselemme mainoksia eri silmin. Itse en ole vielä kokenut mainosten lapsia tai mallinukkeja erityisen seksikkäksi. Ruotsalaisten vaateketjujen kadunvarsimainokset olen kyllä huomannut. Ne saavat ainakin minut aina joulumielelle.

Ettei nyt vaan olisi Keskustassa nuttura liian tiukalla.

Kun tupo meni ryssiksi...

Ei mennyt palkkakierros yrittäjien tai hallituksen mielestä ihan niinkuin kabineteissa juteltiin. Kävikin niin, että työntekijäpuoli onnistui rahastamaan kierroksella sievoisen korotuspotin. Vaikka työtaisteluissa mentiin jo riman altakin (Tehy), oli lopputulos työntekijän kannalta melko hyvä. Vaikka työnantajapuoli ja halllitus toisin yrittää uskotellakin, oli työntantajilla varaa korotuksiin. Jos ei olisi ollut, ei isoja korotuksia olisi tullut. Oma tunnelma kaiken tämän jälkeen on, että työntekijäpuoli vihdoin tajusi mikä työntekijän vastuu on palkoissa ja mikä on työnantajan: työnantajan tarkoituksena on maksaa mahdollisimman pieniä palkkoja ja sitä kautta maksimoida omat tulonsa (tai tuloksensa). Vastaavasti, työntekijän tehtävä on maksimoida oma tulonsa (tai henkilökohtainen tulos). Ja vaikka yllä oleva voi vaikuttaa hieman kärjistetyltä, niin asiat nyt vain ovat näin eikä siinä ole mitään pahaa. Työntekijän pitää ymmärtää myös se, että jos työntantaja ei pysty toimimaan kannattavasti, pitää työntantajan karsia menoja. Ja puolisosialistisessa Suomessa työn osuus on usein kohtuuttoman suuri ja työmarkkina joustava kuin kahden tuuman rautanaula. Niinpä näemme usein, ja luultavasti yhä kiihtyvässä määrin, YT -neuvotteluita, irtisanomisia ja lomautuksia.

Oikeastaan ainoa ongelma ylläolevassa on se, että kun toisaalla irtisanotaan, ei toisaalle synnykään välttämättä uutta työtä. Eli työntekijä joutuu helposti vaikeaan tilanteeseen jäädessään työttömäksi. Julkisuudessa kovasti puhutaan työvoimapulasta... Katsellessaan maan menoa PK-seudun ulkopuolelta, on tuota ongelmaa vaikea uskoa todeksi. Esimerkiksi Tampereen, joka on yksi suurimmista ja nopeiten kasvavista kunnista, työttömyysprosentti pyörii jossain 10 nurkilla. Eli joka kymmenes Tamperelainen työikäinen on vailla työtä. Mutta ehkä niitä työpaikkoja kannattaa jatkossakin perustaa Helsingin ympäristöön...

Ja Tehy -jupakasta vielä kaksi sanaa: toivon todella että Tehyn lakkoa johtanut Helena Laitinen-Pesola ei pääsisi eduskuntaan. Pahoin vain pelkään, että sairaanhoitajat pitävät Helenaa suurena sankarinanaan ja seuraavissa vaaleissa äänestävät hänet eduskuntaan äänivyöryllä. Näin sivusta katsojana pahaa tekee, että järjestön jäsenet saatiin agitoitua siinä määrin, että he olivat valmiita riskeeraamaan oman toimeentulonsa ja työpaikkansa. On päivänselvää, että Tehy:llä ei olisi ollut varaa ylläpitää sietämätöntä tilannetta missä järjestön toimesta olisi taattu irtisanoutuneiden toimeentulo. No, mikäs siinä jos uskoa piisaa.

Pohjoismaat - kuin kaksi majaa (vai oliko niitä viisi)

Luin Aamulehden verkkopainoksesta kuinka norjalaiset ovat suhtautuneet nihkeästi Pisa-testiin. Syynä norjalaislasten erinomaisen huono menestys testissä. Suomalaiset ovat perinteisesti ylistäneet Pisa-testiä, koska suomalaiset nuoret ovat menestyneet testissä hyvin. Naru pääsi kun lehteä lukiessa huomasi kuinka pikkumaista kansaa norjalaiset(kin) ovat. Norjan yleisradio antoi Pisa -testin muutamille Norjan korkeastioppineille ja pyysivät heiltä palautetta. Norjan kolme viisasta miestä haukkuivat Pisa-testin maanrakoon ja arvostelivat mm. testin epäselvää ja huonoa kieltä, sekä sitä, että testi ei mittaa lasten tietoja, vaan heidän kykyä ratkaista Pisa -testin kaltasia tehtäviä.

Minun on helppo kuvitella, että vastaavaa uutisointia ja tutkiskelua olisi käyty meikäläisessä mediassa, mikäli suomalaisten tulokset olisivat olleet huonoja...

Comes with music

Olen viime päivinä, siis tuon "comes with music" -julkistuksen jälkeen, lukenut useita kirjoituksia ja spekulaatioita tuosta Nokian lanseeraamasta konseptista. Useat kirjoitukset huokuvat pettymystä siitä, että tarjottu palvelu ei olekaan ihan niin ilmainen tai täydellinen kuin julkistuksessa annettiin ymmärtää. Musiikki ei olekaan DRM vapaata, sitä ei voikaan polttaa CD:lle mielivaltaisesti, musiikkia ei voikaan soittaa kuin Nokian puhelimilla tai PC:llä, sitä ei voi siirtää ipodiin, jne.

Itse olen DRM:n vankkumaton vastustaja. Olen monesti julistanut, että en tule ikinä ostamaan yhtään DRM suojattua musiikki kappaletta. Toistaiseksi minun on ollut helppo seisoa sanojeni takana. Omistan Ipodin, Archos GMini mp3 soittimen, musiikkia soittavan puhelimen, ja tietenkin tietokoneeni toistaa musiikkia ongelmitta. Minulle on ollut tärkeää, että saan siirrettyä musiikkini mihin tahansa laitteeseen ilman, että tarvitsee murehtia kaikenmaailman suojauksista. Mutta mutta... vaikka vastustan DRM:ää, on Nokian ehdotus erinomaisen mielenkiintoinen. Jatkossa voin laillisesti ladata kaiken haluamani musiikin tietokoneelle ja/tai puhelimeeni. Voin kuunnella sitä, ja päättää pidänkö siitä. Mikäli pidän siitä, luultavasti ostan kyseisen levyn CD formaatissa (ja siten vapaudun kopioimisen rasitteista). Mikäli puhelimeen tai tietokoneelle lataamani DRM suojattu musiikki osoittautuu vain kertakäyttömusiikiksi, se luultavasti jää tietokoneen levylle bittejä varaamaan.

Aikoinaan musiikkiin tutustuttiin radion kautta - radiosta nauhoitettiin kappaleita kasetille ja niitä kuunneltiin Sonyn Walkmanilla. Toinen tapa tutustua levyihin oli painella levykauppaan ja kuunnella levyä siellä. Jos levy miellytti, sen saattoi ostaa - jos ei, niin levy jäi kauppaan. Nykypäivänä tuskin kukaan menee enää levykauppaan kuuntelemaan levyjä. Levykaupassa käydään enää ostamassa levyjä. Mutta miten kummassa siihen uuteen musiikkiin oikein voi tutustua? Uskon, että Nokian "comes with music" tarjous, voi olla loistava vastaus edelliseen kysymykseen. Uskon, että ihmiset lataavat tänä päivänä paljon musiikkia p2p verkoista. Helppouden ja "ilmaisuuden" takia vertaisverkoista ladataan kaikenlaista musiikkia kokeilumielessä. Näistä kokeiluista tuskin kukaan haluaa maksaa merkittäviä summia. Ja siitä musiikista mikä osoittautuu hyväksi, on suuri yleisö toivottavasti valmis myös maksamaan. "Comes with music" -saattaa olla erinomainen music-on-demand -palvelu, minkä avulla ihmiset voivat laillisesti tutustua erilaiseen musiikkiin suhteellisen vapaasti ilman aikarajoituksia. Ja jos käy niin, että sitä kokeillessa ihastuu lataamaansa musiikkiin, tulee kyseinen levy ostettua joko CD:nä tai DRM vapaassa digitaalisessa formaatissa.

Myös eräs toinen vastustamani suuntaus (siis DRM:n lisäksi) saattaa kokea tämän tuoteuutuuden myötä kolauksen. DRM:n vastustuksen lisäksi olen henkisellä tasolla vastustanut kannettavan viihde-elektroniikan konvergenssia, eli suuntausta, missä kaikki pienet laitteet yhdistyvät yhdeksi ihmelaitteeksi joka tekee kaiken. Konvergenssin alueella Nokia on jo onnistunut jossain määrin: parhaat puhelimet ottavat jo arkikäyttöön riittävän hyviä kuvia, joten erillistä kameraa ei tarvitse aina kantaa mukana. Kuten yllä mainitsin, itselläni on mp3 soittimia joka lähtöön: yhdessä on 20 GB tilaa, toinen on niin kevyt ja pieni, että sitä voi käyttää lenkillä, jne. Nyt jos/kun lähes ilmainen musiikki sidotaan tuohon yhteen puhelimeen, pistää se väkisinkin miettimään haluanko tai tarvitseeko minun jatkossa enää kantaa useita soittimia mukanani. Kannettavana laitteena minulle riittää jatkossa puhelin, josta on pääsy rajattomaan musiikkikirjastoon - aina. Eli onnistuessaan, tämä varmasti lisää tuoteuskollisuutta - ja edistää konvergenssia. Mutta onnistuminen tietenkin riippuu toteutuksesta. Ja siitä toteutuksesta emme vielä tiedä oikeastaan mitään.

Pinnarit esiin

Jungerin YLE alkaa olla tuskaisten päätösten edessä... mainosrahoitteiset tv kanavat (nelonen, mtv3, ...) eivät enää joudukaan maksamaan YLE:lle maksuja vuoden 2008 jälkeen. Tämä aiheuttaa jonkinmoisen loven YLEn budjettiin. Tämän aukon täyttämiseen Junger ehdottikin, että nyt olisi hyvä aika tehostaa tv -lupamaksujen keräämistä. Ratkaisuksi tarjottiin maksukanavien tilaajarekisterien avaamista lupamaksujen perimistä varten. Tällä hetkellähän lupamaksuja valvovalla taholla on käytössä vain tieto niistä kotitalouksista missä TV lupamaksua ei makseta. Mutta sehän ei suoraan vielä tarkoita, että kyseisessä taloudessa pinnattaisiin luvan maksamisesta. On mahdollista, että ao. taloudessa ei todella ole televisiolähetyksen vastaanottoon kykenevää laitetta. Ja näiden talouksien määrä luultavasti kasvaa kun viimeisetkin analogiset tv lähetykset lakkaavat. Mutta jos tarkastajilla olisi tämän maksamattomien talouksien listan lisäksi lista niistä talouksista jotka tilaavat maksullisia kanavia, voisi näitä listoja ristiinvertaamalla löytää melkoisen määrän ihan oikeita pinnareita. Erinomainen konsepti - ja periaatteen tasolla varmaan ymmärrettävä. On tietenkin luonnollista, että maksullisia kanavia pyörittävät tahot eivät tästä ideasta juurikaan lämpene. He kun eivät saa mitään YLE:lle kerätyistä tv-lupamaksuista. Mutta rekisterien avaamisella voisi olla maksukanaville negatiivinen vaikutus. Saattaisi syntyä ryntäys irtisanomaan maksullisten kanavien sopimuksia jotta nämä taloudet voisivat jatkossakin välttää maksamasta tv-lupamaksuja.

Kuten sanottu, Jungerin idea on perusteltavissa ja jossain määrin ymmärrettävissä. Mutta kyse on kuitenkin vain ongelman kiertämistä. Lupamaksut kuulostavat vähän samalta kuin teleoperaattoreiden epätoivoinen taistelu (erityisesti Amerikan Yhdysvalloissa) kuluttajien valinnanvapautta vastaan. Maailma on muuttumassa ja muuttunut. Internetin jatkuva kehittyminen ja laajeneminen sekä teknologian edistyminen tulee vääjäämättömästi muuttamaan näitäkin vanhan talouden saarekkeita. Näille "instituutioille" koittaa vielä vaikeat ajat - ihan kuten musiikkiteollisuudelle, joka piti kynsin ja hampain kiinni oikeudestaan määrätä musiikille hinnan - ja rajoittaa kilpailua musiikin jakelussa. Sen sijaan, että YLE ja valtio menisivät samaan ansaan mihin levyteollisuus haksahti, voisi nyt olla aika miettiä uudestaan mikä on Yleisradion tehtävä. Valitettavasti tätä dilemmaa ei pohdittu silloin kun muutoksen merkit ilmenivät horisonttiin - mutta vieläkään ei välttämättä ole myöhäistä.

Muutos on tietenkin aina pelottavaa. YLE:llä on paljon työntekijöitä, jotka ovat tottuneet toimimaan puoliturvallisen instituution suojassa. En usko, että edessä oleva muutos välttämättä vähentää työpaikkoja - eikä niin tarvitse käydä. Mielestäni avainasemassa on määritellä YLE:n rooli yhteiskunnassa uudestaan. Olemassaolevat toiminnot pitää analysoida ja miettiä millä alueilla on tulevaisuutta, mitkä pitää lakkauttaa ja missä on mahdollisuus laajentaa. YLEn roolia on perinteisesti perusteltu riippumattomuudella... Ehkä riippumattomuus on totta suhteessa mainostajiin ja markkinavoimiin, mutta toisaalta YLEn poliittiset nimitykset vastaavasti sitovat sen tiiviimmin erilaisten poliittisten tahojen vaikutuksen piiriin.

Ja miten YLEn toimintaa pitäisi rahoittaa? Ei lupamaksuin. Terveet ja kilpailukykyiset toiminnot joko tilaus- tai mainospohjaisiksi; Yhteiskunnallisen tehtävän täyttämiseen voidaan myöntää varoja verotuloista - sillä tavalla meillä muutkin yhteiskunnan velvoitteet hoidetaan. Se on turha ihmisten valittaa, että minä en katso sitä ja sitä tv kanavaa - En minäkään käy julkisessa hammashoidossa mutta silti minä sen pyörittämiseen osallistun verojen kautta.

Tai voimmehan me tietenkin jatkaa samalla mallilla... En vain usko, että tuleva sukupolvi on ainakaan nykyisiä kolmekymppisiä velvollisuudentuntoisempaa. Tämän päivän nuorille vapaus valita on itsestäänselvyys - ja niin sen pitää ollakin.