torstai 26. marraskuuta 2009

Kurja, kurjempi, talousuutinen

Nettilehtien perisynti on tehdä uutisia väkisin asiasta kuin asiasta. Juttuihin haastellaan "asiantuntijoita" ja vedetään toinen toistaan houkuttelevampia otsikoita. "Kun se kerran sanottiin netissä tai nettilehdessä, sen täytyy olla totta". Eikä kenenkään tarvitse seistä sanojensa takana kuin korkeintaan viikon - sitten tulee uusi uutinen, ja vanhat voidaan unohtaa.

Aikaisemmin tällä viikolla (siis eilen) oli taas uutinen Taloussanomissa Suomen tulevaisuudesta kun taloudellinen ahdinko vihdoin helpottaa. Ajan henkeen sopii se, että maalaillaan synkkiä näkymiä. Ihmiset seuraavat taloutta tarkemmin kuin koskaan ja reagoivat siihen liittyviin uutisiin ja spekulaatioihin voimakkaasti. Ja voimakkaat reaktiot tuovat lisää tuloja nettilehdille. Artikkelissa Tälläinen on Suomi laman jälkeen haastateltiin eri "asiantuntijoita", jotka tietenkin auliisti lausuivat mielipiteitään. Nyt luvassa oli pitkäkestoista rakenteellista työttömyyttä, työmarkkinoiden normalisoituminen kestää jopa toistakymmentä vuotta. Hurjimmat arviot heitettiin jopa kolmeenkymmeneen vuoteen.

Artikkelista motivoituneena kaivelin omia "muistiinpanojani" parin vuoden takaa... ja kuinka ollakaan, löysin samaisen lehden artikkelin. Silloin luvassa oli kärjistyvää työvoimapulaa. Eihän tässä tietenkään voi syyttää asiantuntijoita tai toimittajia siitä, että he eivät aavistaneet nurkan takana odottavaa talouden syöksyä. Mutta ihan puhtaita papereita tästä ei voi kuitenkaan antaa. Molemmissa artikkeleissa nimittäin sama Elinkeinoelämän Keskusliiton johtaja Jussi Mustonen perustelee näkemyksiään. Ja kuten arvata saattaa, molemmissa tapauksissa Mustosen näkemykset ovat linjassa ajan hengen kanssa. Kaksi vuotta sitten oli luvassa pitkäaikaista työvoimapulaa, mikä hidastaa jo talouden kehitystä. Nyt on luvassa pitkäaikaista työttömyyttä, mikä luultavasti sekin hidastaa talouden kehtitystä.

Minne katosi vielä kaksi vuotta sitten huolestuttanut suurten ikäluokkien eläkkeelle jääminen? Tämän viikon artikkelissa ei sivuttu lainkaan sitä tosiasiaa, että vuosien 1944-1950 ikäluokat, jotka olivat suhteessa sen jälkeisiin ikäluokkiin todella suuria, ovat nyt eläköitymisvaiheessa. Elon laskuopin mukaan noista suurista ikäluokista ensimmäiset vuosikerrat ovat jo poistuneet työelämästä - ja tahti jatkuu hurjana vielä vuoteen 2015.

Mutta hei, nyt ei ole trendikästä puhua muusta kuin kurjuudesta.

sunnuntai 22. marraskuuta 2009

Kusettaako Spotify artisteja?

Viime kuukausien aikana kritiikki ruotsalaista Spotify -musiikkipalvelua kohtaan on kiihtynyt. Spotify on uudehko tapa kuluttaa musiikkia. Spotify on kuin Internetradio, mutta siinä käyttäjä itse voi valita mitä musiikkia kuuntelee. Lisäksi käyttäjä voi luoda itselleen soittolistoja. Spotify on palveluna vielä nuori ja se on saatavilla vielä varsin harvoissa maissa. Spotify:lla asiakkuusmallia: ensimmäinen, ja varmasti suositumpi, on käyttäjilleen ilmainen. Käyttäjät voivat kuunnella mitä tahansa musiikkia Spotifyn kokoelmasta, mutta joutuvat kuuntelemaan mainoksia musiikin välillä. Toinen malli on kuukausimaksuun perustuva, missä käyttäjä maksaa 10 euron kuukausimaksun ja saa kuunnella parempilaatuista musiikkia ilman mainoksia. Kuukausimaksun maksaja voi käyttää Spotify -palvelua myös matkapuhelimella.

Mistä kritiikissä sitten on kyse? Ensin Mokoma julkaisi varsin tyytymättömän kirjoituksen missä he paljastivat kuinka paljon Spotify heille / heidän levy-yhtiölleen tilittää. 125 000 kuuntelukerran tuotto oli vaivainen 30 euroa. Nyt myös hittilistojen kärjessä keikkuvan Lady Gagan Spotify tulot ovat päätyneet julkisuuteen: 1 000 000 kuuntelukerrasta käteen jäi noin 165 dollaria, eli noin 110 euroa.

Ensi kuulemaltahan tuo kuulostaa suorastaan järkyttävältä. Hurjista soittokerroista ei kerry artistille oikeastaan kahvirahaa kummempaa tuloa. Asiaa on kuitenkin syytä tarkastella hieman lisää. Spotify on käytännössä katsoen vain nettiradio, missä käyttäjä itse valitsee mitä kuuntelee. Niinpä Spotifyn tilityksiä pitää verrata radioasemien tilityksiin.

Niinpä kävin Teoston sivuilla tutkimassa mitä radioasemat joutuvat maksamaan Teostolle soittamastaan musiikista. Teoston sivuilta löytyi mielenkiintoinen esimerkkilaskelma:

Radioasemalla on 4 784 tuntia päiväsoittoa JA 383 tuntia yösoittoa vuoden aikana.  Lähetysaikaa yhteensä vuodessa on 8 760 tuntia.
Radioaseman tulot vuodessa ovat 500 000 euroa (mainos, sponsori, jne tulot).
  • Musiikkikerroin lasketaan kaavalla: 4 784 + (383*0.1) = 4 822. Tämä 4822 jaetaan koko lähetysajalla, jolloin saadaan 0.550 - mikä on siis musiikkikerroin. 
  • Korvausprosentti määräytyy tästä seuraavasti: 0.550 * 0.1247 = 0.069. Kun tämän luvun kertoo sadalla, saadaan korvausprosentti, joka on 6.9%.
  • Niinpä esimerkkiaseman tulee maksaa Teostolle 6.9% kokonaistuloistaan (500 000 euroa), joten tilitettävää tulee 34 500 euroa.

Esimerkkimme radioasema maksaa siis 34 500 euroa 5 167 tunnin musiikkisoitosta. 5 167 tuntia on 310 020 minuuttia. Jos teemme olettamuksen, että yksi radiossa soiva kappale kestää 3 minuuttia, ehtii radioasema soittamaan vuoden aikana noin 103 340 kappaletta. Oletetaan edelleen, että kyseisellä radiokanavalla on keskimäärin 10 000 kuulijaa. Näin Spotifyhin verrattavissa oleva soittolukumäärä olisi 10 000 * 103 340 eli 1 033 400 000. Eli tästä reilusta miljardista soittokerrasta radioasema tilittää 34 500 euroa, eli 0.000033385 euroa / kuulijakohtainen soittokerta.

Käytetään tätä radioaseman "kuulijakohtaista soittokertahintaa" nyt tapaukseen Lady Gaga ja Mokoma.

Lady Gaga:n tulot radioasemamallilla olisi 33.39 euroa. Ja vastaavasti Mokoman tapauksessa 4.17 euroa.

Tässä kohtaa kannattaa muistaa esimerkkimme olettamus, että radioasemalla on tuloja tuo 500 000 euroa vuodessa. Mitäs tämä laskutoimitus tarkoittaisi suuremmalla radioasemalla?

Otetaan tarkasteluun asema, jonka tulot ovat 5 miljoonaa euroa, ja jolla on 50 000 kuulijaa, mutta soittoaika pidetään vakiona. Koska tulot kymmenkertaistuivat, ja kuulijamäärä viisinkertaistui - tulee kuulijakohtaisen soittokerran hinnaksi kaksinkertainen ja siten Lady Gagan ansiot olisivat huikeat 66.80 euroa ja Mokoma saisi 8.34 euroa.

Yhteenvetona voisi sanoa, että mikäli radiosoitosta veloitettava summa pistetään samaan asteikkoon Spotify -soittojen kanssa, on Spotify selvästi reilumpi artistia kohtaan. Esimerkkilaskelmien perusteella radiokanavat maksavat artistille  50-70% huonompaa korvausta yhdestä soittokerrasta, jos soittokerta määritellään siten, yksittäisen kuulijan näkökulmsta; ja näinhän tuo vertailu pitäisi tehdä.

maanantai 16. marraskuuta 2009

Teetä ja sympatiapisteitä lentäjien lakossa

Professori Vesa Puttonen tylytti tänään iltapäivälehdissä lentäjiä Finnairin lakkokiistassa. Puttosen mukaan Finnairin pitäisi irtisanoa kaikki lentäjät ja palkata tilalle ulkomailta kohtuupalkkaisia lentäjiä - Puttosen mukaan ammattitaitoiset lentäjät eivät tästä maailmasta lopu; varsinkaan kun koko lentoala on historiansa pahimmassa kurimuksessa.

SAK:n tuorehko puheenjohtaja Lauri Lyly riensi Kauppalehdessä tyrmäämään Puttosen näkemyksen. Jos ymmärsin Lylyn kommentoin oikein, hän olisi toivonut lentäjiä yleiseen työtehtosopimukseen. Luultavasti tämä olisi tarjonnut AY väelle paremmat mahdollisuudet tukilakkoihin.

Se mikä Lylyn kommenteissa oli hauskaa, oli hänen arvionsa, että yleisön tuki on tässä lakkoasiassa lentäjien puolella.

Hmmm. Siis mitä helvettiä? Näinkö irti SAK ja AY liike on todellisuudesta? Siis eikö SAK tunne mitä työtä tekevä, mahdollisesti irtisanottu, matalapalkkalainen lentäjien ongelmista ajattelee? Voi hyvät ystävät ja vihamiehet. Kyllä Lylyn lausunnot (kuin myös Urpilaisen letkautukset) enteilevät lopun alkua vasemmistoliikkeelle - ainakin jos nämä johtotähdet eivät saa ns. aktiansa kasaan. Odotellaan pari päivää, niin kohta nähdään (ja varmasti kuullaan) mitä lentoemännät ja muut Finnairin (ei niin hyvin palkatut) työntekijät ajattelevat lentäjien lakkoilusta.

Toivon vain, että tässä maassa vielä säilyy yritys nimeltä Finnair ja että sen toimiala on matkailu ja lentäminen. Itse olen saanut Finnairin jatkuvasta lakonuhasta tarpeekseni, ja ihan vähään eikaan en aio lentää sinivalkoisin siivin, vaikka lentää kyllä aion.

Pisteet kuitenkin Puttoselle päivän provosoivimmasta kommentista. Ja erityismaininta ehdottomasti SAK:n Lauri Lylylle päivän utopistisimmasta tukilausunnosta.

lauantai 14. marraskuuta 2009

Palkkamalttia eli palkan alennuksia

Viime viikkojen aikana muutamat kotimaiset yrittäjät ovat ehdottaneet, että kilpailukyvyn palauttamiseksi pitäisi suomalaisten suostua selviin palkanalennuksiin. Talouselämä -lehden artikkelin mukaan myös valtiovarainministeri Katainen on liittynyt palkanalentajien kuoroon. Baltiassa eräät yritykset ovat onnistuneet alentamaan työntekijöidensä palkkaa jopa 15%. Suomessa alennuksiin ovat taipuneet lentäjät.

Palkkoja leikkaamalla saatettaisiin helpottaa vientiyritysten ahdinkoa. Siis yritysten joiden liiketoiminta ei riipu kotimarkkinoiden ostokyvystä. Mutta kun palkkoja ruvetaan alentamaan kotimarkkinavetoisilla aloilla alkaa ongelmia ilmenemään. Palkan alennusta kun seuraa suora ostokyvyn alentuminen. Ja kun ostokyky alenee, on kuluttajalla kaksi vaihtoehtoa: joko hän vähentää kulutusta tai alkaa elää velaksi. Tämän hetken negatiivisessa taloudellisessa ilmastossa lie aika selvää kumpaan ratkaisuun kuluttaja päätyy - hän leikkaa kulutustaan. Ja mitä mahtaa valtionjohto uskoa, että vähentyneestä kulutuksesta seuraa? No siitä seuraa tietenkin lisää leikkauksia, sillä tuotantokustannukset on sopeutettava muuttuneeseen kysyntään. Niinpä ihmisten palkkoja pitää leikata lisää, tai sitten ihmisiä lomautetaan ja irtisanotaan. Mutta eihän se haittaa - vientiyritykset kun ovat saaneet kaipaamansa kustannustason alenemisen.

Mielestäni valtion johdon ja eduskuntalaitoksen ei pitäisi edes leikillään ehdotella palkkojen alentamisia ennenkuin ovat itse esimerkillään näyttäneet, että se on ihan normaalia, että palkkoja alennetaan. Kansanedustajat jopa voisivat alentaa palkkojaan ilman pelkoa nälästä tai lisävelasta. Se on selvää, että kansanedustuslaitoksen palkkojen alennuksella ei ole merkitystä Suomen kilpailukyvyn suhteen. Mutta kansanedustuslaitos edustaa kansaa ja antaa esimerkkiä - tai näin ainakin pitäisi olla. Mutta kansanedustajat eivät (toistaiseksi) ole olleet kovin kiinnostuneita leikkaamaan omia palkkoja tai etuisuuksia. Kysymys kuuluukin: miksi muiden ihmisten sitten pitäisi?

perjantai 6. marraskuuta 2009

Sopeutumiseläkettä minullekin

Minullakin nelikymppiset lähestyy kovaa vauhtia. No, jokunen vuosi tässä vielä on kärsittävänä ennenkuin saavutan tuon odotetun eläkeiän. Ajattelin noudattaa noudattaa Vihreiden kansanedustaja Janina Anderssonin viitoittamaa tietä ja jäädä eläkkeelle 40 vuoden iässä.

Koska me kaikki Suomessa olemme tasa-arvoisia oletan, että myös minä voin alkaa nostamaan sopeutumiseläkettä nelikymppisenä, ihan kuin kansanedustajatkin. Vaikka en varmaan ihan Anderssonin 4000 euron summaan pääsekään, niin uskon, että tulen toimeen omalla eläkkeelläni - varsinkin jos se on kertynyt samalla tavalla kuin kansanedustajilla.

On muuten vähän helvetin erikoista että kansanedustajat voivat itse äänestää oman palkkansa, he määräävät (hallituksen ehdotusten pohjalta) muille kansalaisille yhä korkeampaa eläkeikää, ja samalla itse voivat jäädä eläkkeelle jo nelikymppisinä. Muut kansalaiset voivat toki lopettaa työskentelyn jo 40 vuoden iässä, mutta eläke alkaa juoksemaan vasta 65 vuoden iässä.

Hihkaise ihmeessä jos sinusta tuntuu, että joku ylläolevassa kuvauksessa ei ole ihan oikein.

torstai 5. marraskuuta 2009

Ruuhkamaksut, kyllä kiitos

Mitä Ruotsi edellä, sitä Suomi perässä. Tukholmassa on viime vuosien aikana testattu ruuhkamaksujen tehoa keskustaliikenteen hillitsemisessä. Ilmeisesti kokeilu on antanut pääasiassa postiivista tulosta, sillä Helsinki haluaa myös omat ruuhkamaksut.

Ilmeisesti (en tunne lakia) Helsinki ei kuitenkaan pysty säätämään itse keskusta-alueelleen ruuhkamaksuja, joten Helsingin kaupunki pyytää Suomen valtiota määräämään sen keskusta-alueelle ruuhkamaksut. Kaavailtu maksu olisi noin 6 euroa / päivä. Ainakin minun korvaani tuo 6 euroa tuntuu todella korkealta summalta. Ilmeisesti tarkoitus on enemmänkin hillitä autoilua keskusta-alueella kuin kerätä rahaa.

Helsinki luonnollisesti toivoo, että valtio määrää nuo ruuhkamaksut JA että valtio ohjaa nuo kerätyt maksut kaupungin pohjattomaan kassaan. Itse olen henkeen ja vereen ruuhkamaksuja vastaan. Niinpä toivonkin, että valtio todella määrää nuo ruuhkamaksut, ja mielellään jopa 10 euron päivähinnalla. Mutta samalla toivon, että valtio EI OHJAA kerättyjä maksuja Helsingin kaupungille, vaan pitää ne itsellään ja kuluttaa ne vaikka lääkelaitoksen siirtoon Helsingistä Kuopioon.

maanantai 2. marraskuuta 2009

Palkanalennuskierros

Viimeisen parin viikon aikana ovat muutamat eturivin johtajat vilautelleet julkisuudessa halusta palkanalennuksiin. Laman tappamisen nimissä pitäisi alentaa työntekijöiden palkkoja. Muuan yrittäjä ehti jo ehdottamaan jopa 30% palkanallenusta. Tämä tarkoittaisi sitä, että 3000 euroa kuukaudessa tienaava saisi enää noin 2000 euroa. VerojenKuten arvata saattaa, jälkeen vaikutus ei (valitettavasti)  ole yhtä dramaattinen, mutta kuitenkin.

Saman vaikutuksen saisi helposti aikaan korottamalla hintoja vajaan 30%. Molemmista seuraisi sama asia: kuluttajilla ei olisi enää varaa kuluttaa samalla tavalla kuin aikaisemmin. Ja kulutuksen loppuminen luonnollisesti johtaisi irtisanomisiin ja työttömyyteen.

Kuten arvata saattaa, nämä alennusehdotukset ovat tulleet vientiyrityksiltä - tuotantokustannusten alennuksilla nämä saisivat kilpailuetua ja luultavasti paremmin myytyä tuotteita ulkomaisille asiakkailleen. Valitettavasti minä en vain näe miten tämä hyödyttää yritystä nimeltä Suomi...