perjantai 30. lokakuuta 2009

Olisiko aika lentäjien lakolle?

Lie melko yleisesti tiedossa, että maailmantalous on taantumassa, ellei peräti lamassa. Taloudella menee huonosti, ja se heijastuu niin liike-elämään kuin yksityiseen kulutukseenkin. Ensimmäisiä asioita missä yritykset säästävät on matkustaminen. Väitän, että yhdessä jos toisessakin yrityksessä on annettu tiukat ohjeet lentomatkustamisesta. Ja jatkuva irtisanomisten uhka vähentää väkisinkin yksityishenkilöiden intoa sijoittaa rahojaa lomamatkoihin.

Tämän taloudellisen takaiskun ovat joutuneet kokemaan monet lentoyhtiöt, Finnair mukaanlukien. Yleisesti tiedossa olevasta lamasta huolimatta Finnairin lentäjät ovat sitä mieltä, että työntekijäpuolen ei tarvitse joustaa kun työehdoista neuvotellaan. Mikäli lentäjät eivät saa haluamaansa, uhataan mennä lakkoon.

Vaikka lentäjät olisivatkin työehdoistaan oikeassa, en ole yhtään vakuuttunut, että nyt on oikea aika lakkoilla. Samaan aikaan kun ihmiset saavat potkuja ja lomatutuksia, on perin erikoista, että yhdellä alalla, jolla silläkin menee huonosti, voidaan lakkoilla.

Viime vuosina olen oppinut yhden asian: joka kevät ja joka syksy jossain päin Finnairia on päällä lakonuhka. Ja sattumoisin nämä ovat juuri ne ajat vuodesta kun minä haluan matkustaa ulkomaille - karkuun kurjanpuoleista säätä. Omalta kohdaltani olen ratkaissut ongleman siten, että en enää lennä Finnairilla, vaan suosin muita lentoyhtiöitä. Vaikka Finnair tarjoaa mielestäni varsin hyvää palvelua, en minä ole valmis riskeeraamaan omia lomasuunnitelmiani vain siksi, että kyseinen yritys on suomalainen. Silloin kun minä haluan lomalle, minä haluan lomalle. Onnea siis minulta vain sinne työtaisteluihin - minulta ei juurikaan irtoa myötätuntoa lakkoilulle.  Nyt kun riittävästi lakkoilee, niin kohta ei ole enää työtä mistä lakkoilla. Ja lentäjien tapauksessa kyse ei ole vain lentäjien työpaikoista, vaan koko Finnairin työpaikoista. Mutta luultavasti se ei muita haittaa - solidaarisuus on valttia, vaikka leipäjonossa.

tiistai 27. lokakuuta 2009

Kuinka monta romahdusta voi tapahtua peräkkäin

Kauppalehdessä uutisoitiin taas tänään kuinka USA:n kuluttajien luottamuus talouteen on romahtanut. En nyt muista kuinka monta kertaa olen lukenut saman uutisen viimeisen vuoden aikana. Pistää oikeastaan vähän miettimään, että kuinka monta kertaa luottamus voi oikein romahtaa, ilman, että se välissä nousee yhtään.

Jos ollaan ihan rehellisiä, niin ainakin minua alkaa pikkuhiljaa ketuttamaan jatkuvat uutiset kuluttajien luottamuksesta. Toivoisinkin, että ennen seuraavaa romahdusuutista tulisi ainakin yksi tai kaksi uutista, kuinka kuluttajien luottamus on noussut. Muuten tältä romahdusuutisoinnilta menee pohja - tai no, se on mielestäni mennyt jo.

Elämä pienessä maassa on selvästi ahdistavampaa kuin suuremmissa. Suurissa maissa riittää, että uutisoidaan oman maan huonosta taloustilanteesta, tai kuluttajaluottamuksesta. Mutta pienessä, Suomen kaltaisessa, maassa uutisoidaan oman maan kurjuuden lisäksi kaikkien suurempien maiden kurjat uutiset. Ei se ole ihme, että yleistunnelma kaamoksen keskellä on apea ja synkkä.

maanantai 26. lokakuuta 2009

Ei meillä Suomessa

Yksi viime viikkojen näkyvistä kansainvälisistä IT uutisista on ollut France Telecom -teleoperaattorin työntekijöiden äkillisesti noussut itsemurhien määrä. Ongelma on koettu Ranskassa niin suureksi, että asiaa on puitu ja lähdetty selvittämään ihan maan hallituksen tasolta. France Telecomissa on (lehdistön mukaan) työtahti ja taloudellinen paine noussut niin kovaksi, että osa työtekijöistä ei ole enää kestänyt painetta vaan moni on ajautunut itsemurhaan.

Tänään vastaavantyyppinen uutinen oli Taloussanomissa liittyen Rautaruukin työntekijöihin. Myös Rautaruukissa on Raahen tehtaalla useampi työntekijä päätynyt päättämään elämänsä oman käden kautta. Artikkelissa on esitetty myös epäilyksiä siitä, että itsemurhat liittyisivät vuorotöihin tehtyihin muutoksiin, mitkä työntekijät ovat kokeneet sietämättöminä.

En halua tässä syyttää Rautaruukkia mistään, enkä spekuloida siitä mistä mahdollinen itsemurha-aalto Raahessa on johtunut. Minusta on kuitenkin yllättävää kuinka nopeasti Rautaruukki on valmis kieltämään, että muutoksilla voisi olla yhteys itsemurhiin. Eihän tälläistä meillä voi tapahtua - ihan niinkuin Suomessa myydyssä pakastevihanneksissa ei pitänyt voida olla lasia. Tämänkaltaiset asiat ansaitsevat perinpohjaisen selvityksen. Mikään työ ei ole niin tärkeä, että sen takia kannattaisi elämästään luopua. Ja jos tässä nämä spekulaatiot itsemurhien ja työvuorojen kanssa osoittautuvat ammattiliiton neuvottelutaktiikaksi, voi minun mielestäni alkaa AY väen muilutukset rajan yli heti. Nämä ovat niin vakavia asioita, että niillä ei ole kenenkään syytä pelata minkäänlaista peliä - ei työnantajien eikä työntekijöiden.

sunnuntai 25. lokakuuta 2009

Hei työkkäri, anna mulle piiskaa

Taas oli tämänpäivän Hesarissa juttua kuinka valtiovalta aikoo puuttua työttömyystukeen ja luonnollisesti heikentää sitä. Nyt suunnitteilla on muuttaat työvoimakoulutusta niin, että tuo 500. päivän ansiosidonnainen juoksee myös koulutusjaksolla. Perusteluna on se, että halutaan saada ihmiset hakeutumaan työvoimakoulutukseen heti työttömyyden alussa - eikä vasta lopussa.

Periaate on kovin jalo ja tukee työvoimakoulutuksen ideaa. Työvoimakoulutuksen tarkoitus kun on parantaa työnsaantimahdollisuuksia. Nyt kuitenkin työvoimakoulutuksia käytetään turvapaikkana kun ansiosidonnainen uhkaa loppua.

Kuten sanottu, ajatus on kaunis ja sinällään ehkä jopa ymmärrettävä. Mutta valitettavasti realiteetit ovat jotain ihan muuta.


Ensinnäkin: työvoimakoulutukset ovat laadultaan totaalisen luokattomia. Niiden tarkoitus työttömälle on turvata juuri tuota ansiosidonnaista - ja työvoimapoliittisesti niiden todellinen tarkoitus on siivota työttömyystilastoja tilapäisesti. Työvoimakoulutus tukee tällä hetkellä juuri näitä kahta asiaa. Jos koulutusten funktiota halutaan muuttaa tuohon työllistymistä edistävään suuntaan - on syytä aloittaa muutos koulutussuunnittelusta. Eli varmistetaan ensin, että koulutusten sisältö on sen kaltainen, että niihin ostallistujilla on ihan oikeasti paremmat mahdollisuudet työllistyä koulutuksen seurauksena. Koulutetaan ihmisiä aloille joilla on tulevaisuutta ja/tai pulaa osaajista. On turha kouluttaa ihmisiä aloille, missä ei ole työpaikkoja. Jos koulutus on hyvin suunniteltu ja oikein kohdennettu, ei koulutuksilla pitäisi olla vaikeuksia löytää esimerkiksi yhteistyöyrityksiä. Tällä hetkellä koulutuksiin ei tahdota löytää yrityksiä jotka olisivat niistä valmiita maksamaan tai niihin osallistumaan.

Toinen muutosehdotusta rapauttava tosiasia on se, että näihin koulutuksiin ei ole pulaa hakijoista. Työttömät eivät suinkaan ole niin passiiivisia kuin annetaan ymmärtää. Tietenkin on joukko ihmisiä, jotka ovat tyytyväisiä työttömyyspäivärahoihinsa, mutta suuri massa on halukas tekemään työtä. Niinpä näihin koulutuksiin on tyypillisesti hurja määrä hakijoita suhteessa vapaana oleviin koulutuspaikkoihin. Eli tällä hetkellä työvoimatoimistot eivät pysty järjestämään riittävästi koulutuksia jotta kaikki kiinnostuneet pääsisivät kursseille. Niinpä on pakko ihmetellä, että miksi koulutuksiin halutaan ehdoin tahdoin vielä lisää hakijoita (siis niitä jotka tällä hetkellä ovat passiivisia työttömyyden alussa)? Haluavatko työvoimatoimistot hukkua hakemuksiin?

Olen joskus aikaisemminkin valittanut sitä, että meidän työllistämisponnitsukset perustuvat lähes poikkeuksetta raippaan eikä porkkanaan. Sen sijaan, että työttömältä peritään 20% veroa päivärahasta, voisi asetelman kääntää toisin päin: kun työtön työllistyy, hän saisi maksaa alennettua tuloveroa ensimmäisen vuoden. Valtio voisi jopa poistaa tuloveron työllistyneiltä työttömiltä ensimmäisen vuoden ajaksi. Mutta ei, tämä ei sovi meikäläiseen malliin - jostain syystä meillä on vakaa usko siihen, että työttömät ovat laiskoja ja ainoa mikä saa työttömän aktiiviseksi on piiska. 

Ja ihan loppuun: on täysin käsittämätöntä, että meillä sosiaaliturvaa heikennetään silloin kun taloudessa ja ihmisillä menee huonosti. En ole sosiaaliturvan heikentämistä vastaan, mutta mielestäni ajoitus on taas todella huono. Turvaverkkoa pitää purkaa silloin, kun ihmisillä menee hyvin ja kun heillä voisi olla mahdollisuus itsekin varautua huonoihin aikoihin. Nyt työttömyysturvaa ja eläketurvaa karsitaan, kun työttömien määrät ja eläkkeellejäävien määrät ovat kasvussa. Kumpikaan näistä ryhmistä ei ole voinut varautua siihen, että valtio muuttaa pelisääntöjä kesken pelin.

lauantai 24. lokakuuta 2009

Harhaanjohtava mainos?



Katsopa ylläoleva mainos tarkkaan. Jos et näe kaikkea tekstiä, voit avata kuvan suuremmaksi lukeaksesi koko tekstin.

Kysymys: Kuinka paljon tuo kyseinen moppi mahtaa kustantaa? Ainakin itselle tulee todella vahva vaikutelma siitä, että hinta olisi tuo 19.95 euroa - eli ihan kohtuullinen hinta.

Menin kuitenkin mainoksen johdattamalle sivulle ja katsoin mitä siellä aiheesta sanotaan. Tuotteen oikea hinta olikin 129 euroa.

Tottahan se on, että mainoksessa ei missään väitetä, että moppi maksaisi vain tuon 19.95 euroa, mutta kyllä mainoksen tekijä on luottanut siihen, että asiakas ei tutustuisi asiaan sen tarkemmin vaan innostuisi tilaamaan nähtyään tuon houkuttelevan 19.95 hintalapun. Hinta on esitetty ja aseteltu tavalla, millä normaalisti tuotteiden hinnat esitetään.

Toivottavasti jokainen tähän "ansaan" langennut palauttaa tuotteen. Siitä kun seuraa se, että myyjä joutuu maksamaan noita lähetys ja palautuskuluja ja sen seurauksena seuraavalla kerralla harkitsevat hieman paremmin mainosta suunnitellessaan.

keskiviikko 21. lokakuuta 2009

Veropetoksia ja pikkuvirheitä

Päivän "polttava" uutinen on ollut mm. kauppalehden uutisoima autonmyyjien epäilty veropetos. Tulli epäilee joukon (ulkomaalaisperäisiä) autokauppiata valehdelleen Suomeen myyntiin tuotujen autojen arvon tullille ja siten petoksella kiertäneen veroja.

Mutta hetkinen ... Tästä ei ole montaakaan kuukautta kun tulli määrättiin korvaamaan yksityishenkilöille vääryydellä perittyjä tullimaksuja ja veroja liittyen käytettyjen autojen Suomeen tuomiseen.

Eikö ole mielenkiintoista, että kun tulli huijaa, varastaa ja väärydellä perii rahaa yksityisiltä kansalaisilta, kyse ei ole rikoksesta tai petoksesta. Mutta kun yksityishenkilöt tekevät saman tullia kohtaan, kyse on välittömästi veropetoksesta ja kamalasta rikollisesta kavaluudesta.

En minä sitä sano, ettei tullille pitäisi maksaa lain velvoittamia maksuja - mutta  on se uskomatonta, että kun huijaajana on valtio tai valtion jokin edustaja - kyse ei olekaan enää rikoksesta tai muutenkaan paheksuttavasta asiasta. Ei suinkaan, kyse on "maan tavasta".

Joiltain viranomaisilta ja johtavilta virkamiehiltä tuntuu unohtuvan se, että Suomen valtion tehtävä on ajaa omien kansalaistensa etuja. Suomen valtiota ei ole olemassa ilman Suomen kansalaisia. Siksi minusta on uskomatonta, että valtio katsoo voivansa valehdella, varastaa ja väärydyydellä kansalaisiaan verottaa - kuten toimittiin tässä käytettyjen autojen verotusta koskevassa toiminnassa. Ainakin itse jäin odottamaan anteeksipyyntöä tullin ja/tai verottajan toimesta kun olivat näin lain ja sen hengen vastaisesti toimineet.

tiistai 20. lokakuuta 2009

Kulutusjuhlaa lamasuomessa

Onneksi viime aikoina on uutisointi vaihtanut hieman säveltä, eikä jokainen uutisten aihe sisällä sanaa lama tai taantuma. Onhan sävelen muuttumiseen tietenkin ollut jonkinverran aihettakin, kun useat yritykset Suomessa ja ulkomailla ovat raportoineet odotettua paremmista tuloksista. Viimeksiä tänään Kone ilmoitti, että edellisellä neljänneksellä meni yllättävän hyvin. Lisäksi muutamat kotimaiset yritykset ovat peruneet lomautuksia parantuneen tilauskannan takia.

En halua vähätellä, etteikö talous olisi kokenut melkoista kolausta viime vuoden ja tämänkin vuoden aikana. Mutta uutisointi tuntui olevan totaalisen irrallaan ihmisten arjesta. Vaikka uutiset sisälsivät lamaa enemmän kuin laki salli, näytti kotimarkkina toimivan kuitenkin kohtuullisen hyvin ja ihmiset kuluttivat lähes normaaliin tapaan. Väittäisin, että ainoa missä tapahtui muutos kulutuskäyttäytymisessä oli suuret hankinnat kuten asunnot, mökit ja autot. Mutta arkinen kulutus sujui lamasta huolimatta kuten ennenkin. Ravintalat ovat olleet täynnä entiseen malliin ja ulkomaan matkat ovat myyneet kuin häkä - ihan niinkuin ennenkin.

Bongasin Gigantin verkkosivuilta mainion uutisen Raision Megastoren avajaisista. Kysymys kuuluu: tätäkö on kurjuus lamasuomessa? Ja tämä ei sitten ollut paheuksuva kysymys. Mielestäni se on ollut loistavaa, että suomalaiset ovat uskaltaneet kuluttaa lähes entiseen malliin synkistä uutislähetyksistä huolimatta. Tämä homma olisi mennyt täysin puihin, jos kotimarkkina olisi halvaantunut 90 -luvun laman malliin.

maanantai 19. lokakuuta 2009

Romutusrahaako? Turha luulo

Tänään uutisoitiin ainakin muutamassa mediassa, kuinka Suomi joutuu tiukan paikan eteen EU tasolla sovittujen päästövähennysten takia. Suomessa kun autokanta tuntuu vanhenevan jatkuvasti, eikä siten vanhat saastuttavat koslat korvaudu vähäpäästöisillä autoilla. Muutama verkkomedia ennakoi, että Suomessakin on pian edessä autokannan pakkouusiminen romutusporkkanoiden avulla. Saksassahan sikäläistä autoteollisuutta tuettiin hyvittämällä vanhan auton romuttamisesta muutamalla tuhannella eurolla. Saksan tapauksessa tämä oli ihan hyvin perusteltua - heillä kun on tuota kotimaista tuotantoa mitä kannatti tukea jo työllisyyden takia.

Miksei vastaava onnistu Suomessa? Heti kättelyssä mieleen tulee ainakin kolme asiaa, mitkä puhuvat tätä vastaan.
  1. Suomessa ei ole autoteollisuutta, mitä kannattaisi verovaroin tukea. Romutusrahat olisivat suora tulonsiirto Suomesta ulkomaille. 
  2. Suomalaiseen veropolitiikkaan ei yksinkertaisesti sovi veroporkkanat. Romutusrahan sijaan päästöjen vähentäminen onnistuu polttoaineverojen tuntuvalla korotuksella. Nostamalla polttoaineiden hinnat riittävän korkeiksi saadaan liikennemäärät vähenemään ja sitä kautta vaadittavat päästövähennykset
  3. Kuten kohdassa kaksi todettiin, kannustaminen ei sovi suomalaiseen veropolitiikkaan. Tämä nähtiin mm. kotitalousvähennyksissä. Rakennus - ja remonttiyritykset näkivät kotitalousvähennyksen nostossa tilaisuutensa tulleen ja ulosmittasivat koko veroedun kotitalouksilta omiin taseisiinsa. Niinpä jos meillä Suomessa alettaisiin jakaa romutusrahaa, nähtäisiin muutaman kuukauden aikana vastaavansuuruinen uusien autojen hintojennousu. 
Eli käytännössä ainoa tapa miten meillä voidaan vähentää liikenteen aiheuttamia ilmastosaasteita, on nostaa liikenteen hinta niin korkeaksi, ettei siihen ole varaa enää kuin harvoilla ja valituilla. Ei kai se haittaa jos suomalainen liiketoiminta näivettyy siinä sivussa?

Kun poliitikolla ei ole mitään sanottavaa

Olenpahan joskus aikaisemminkin pöyhäissyt aihetta - eli poliitikkojen bloggaamista. Selailin taas lämpimikseni blogilista.fi:n politiikka aiheisia blogeja. Päällisin puolin näytti siltä, että maassa on paljon ihmisiä jotka haluavat kirjoittaa politiikasta. Ja sehän on hyvä asia; kun yhteisistä asioista kirjoitetaan antaa se uskoa, että jotakuta nämä yhteiset asiat myös kiinnostavat.

Tarkempi tarkastelu kuitenkin latisti tunnelmaa kummasti. Tuntui, että vähintään puolet blogeista oli vaaliblogeja - eli blogeja, jotka on perustettu vaalien alla kun kampanjapäällikkö on sanonut, että jotkut ihmiset käyttävät internettiä. Plussaa saavat kuitenkin monet eturivin poliiitikot, jotka ovat ottaneet blogin säännölliseksi tavaksi kommunikoida omia ajatuksiaan kansalaisille - jopa vaalikiireiden ulkopuolella. Mutta näytti siltä, että varsinkin ehdokkaat, jotka eivät päässeet vaaleissa läpi, ovat hylänneet omat bloginsa varsin pian vaalien jälkeen. On aika erikoista, että poliittisesti ja yhteiskunnallisesti aktiivinen ihminen, joka oikeasti olisi kiinnostunut hoitamaan asioita, ja jolla oikeasti on omia ajatuksia, ei ole kuitenkaan valmis jakamaan ajatuksiaan muuten kuin vaalien alla. Miksi minun pitäisi uskoa ehdokasta, joka pistää pari kuukautta ennen vaaleja blogin, missä hän kertoo ajatuksiaan? Jos minä olen kiinnostunut politiikasta, tai jonkin ihmisen ajatuksista, niin enkö minä haluaisi lukea niitä ajatuksia pitkin vuotta?

Tai ehkä se on vain niin, että poliittisesti aktiivisilla ihmisillä ei ole mitään sanottavaa muuta kuin juuri vaalien alla?

sunnuntai 18. lokakuuta 2009

Viljavarastot täyttyvät ja nälänhätä uhkaa

Huomasitko muutama päivä sitten uutisen, missä kerrottiin kotimaisten viljavarastojen olevan jo niin täynnä, että viljaa pitää alkaa kuljettamaan Suomenlahden yli Viroon varastoihin? Huomasitko uutisen, missä kerrottiin, että maailmalla ihmiset näkevät enemmän ja enemmän nälkää? Entä luitko siitä, että meillä Suomessa on viljatuotteet, kuten leipä Euroopan kalleinta? Tämä huolimatta siitä, että arvonlisäveroa alennettiin juuri viisi prosenttiyksikköä?

Mielenkiintoisia uutisia kaikki tyynni. Joku tuossa nyt kuitenkin mättää ja pahasti. Perinteisesti markkinataloudessa kysyntä ja tarjonta ohjaa hintaa. Me olemme kuitenkin onnistuneet luomaan järjestelmän, missä kysynnän ja tarjonnan ei tarvitse koskaan kohdata millään tasolla. Jos tuottajalle jää viljaa yli, sitä varastoidaan - jos sitä jää paljon yli, sitä varastoidaan ulkomaita myöden. Samaan aikaan ihmiset joutuvat maksamaan viljatuotteistaan monopolimaisen korkeita hintoja. Mitään tahoa ei tunnu kiinnostavan pitää huolta siitä, että markkinatalous toimisi edes jollain tasolla.

Ei; parasta mitä tukirahoilla tuotetulla viljalla voi tehdä on säilöä se pitkin Suomenlahtea toivoen, että joku maksaisi siitä kovaa hintaa jonain kauniina päivänä. Hitto vieköön, parempi se on pistää vilja varastoon kuin ruokkia sillä maailman nälkää näkeviä.

lauantai 17. lokakuuta 2009

Eikö Junger eroakaan?

Vanhasen lautakohun seurauksena Keskusta pyrki epätoivoisesti rakentaa vastaiskua YLEä vastaan vaatien Jungerin eroa mikäli lahjusuutinen osoittautuu uutisankaksi. Itse en ole varma onko kyse ankasta vai ei, mutta en minä ole Vanhasen viattomuudesta lainkaan vakuuttunut. Maaseudun väki tietää, että lait ja säädökset koskevat vain kaupunkilaisia. Vai luuletko, että kun pikkukylissä käydään kauppaa työvoimasta, raaka-aineista, koneista tai muusta, että kaikki aina merkitään kirjanpitoon oikein? Koko maaseudun idyllihän perustuu siihen, että naapurit auttavat toisiaan - ohi verottajan tietenkin.

Vaikka itse en ole Junger -faniklubin jäsen, on puheet siitä, että Jungerin pitäisi tämän lautakasakohun takia erota täysin naurettavia. Minkä helvetin takia? Vaikka uutinen olisi ankka, niin mitä sitten? YLE on (käsittääkseni) tehnyt kaiken hyvän etiikan mukaan - pyrkinyt selvittämään faktat, saanut niistä kirjallisen todistuksen ja ovatpa pyytäneet jopa pääministerin kommentteja juttuun. Ehkä kaikki uutiset eivät ole totta?

Tämä olkoon hyvä esimerkki siitä, että ihmisten on pakko opetella lukemaan mediaa ja kyseenalaistamaan sitä mitä televisioissa tai lehdissä sanotaan. Kaikki ei vain aina ole totta.

Monopolissa on hyvä olla

Tuossa päivänä eräänä aloin miettimään kuinka kaupoissa joudutaan heittämään hyvää (vanhentunutta) ruokaa pois. Ajatus tuli mieleeni kun ostin jotain Ekströmsin jälkiruokaa jota myytiin hintaan 0.99 euroa, kun ovh jälkiruoassa oli jotain 5 euron luokkaa. Syynä huimaan alennukseen oli luonnollisesti se, että kyseinen jälkiruoka oli menossa joulukuussa vanhaksi - niinpä sitä kannatti nyt myydä sisäänostohintaan, kun siitä vielä jotain sai takaisin. Joulukuussa ylijäämä pitäisikin sitten heittää jo roskikseen.

Kuinkahan paljon kaupat heittävät ruoka-aineksia roskikseen, koska ovat arvioineet väärin kyseisen tuotteen myynnin ja siksi se vanhenee? Olisi mukava kuitata koko ongelma olan kohtautuksella: mitä se minua liikuttaa, se on kauppiaan ongelma. Mutta valitettavasti asia ei ole niin yksioikoinen. Pitää miettiä, että jokuhan sen roskiin heitetynkin ruuan maksaa. No, kauppias maksaa sen tietenkin silloin kun se kyseistä tuotetta hyllylleen tilaa. Mutta ei sillä kauppiaalla mitään salaista kassaa ole, mistä voi kuitata ylijäämät ja virheostokset. Eipä ole, ei - kaikki poisheitettävä lasketaan myytävien tuotteiden hintaan.

Käytännössä tuo tarkoittaa sitä, että kun sinä ostat litran maitoa, ostat itse asiassa sen litran JA osan siitä ylijäämämaidosta mitä ei pystytä myymään. Eli voi olla, että maksat itse asiassa yhdestä litrasta ja yhdestä desilitrasta. Käytännössä siis 10% ylihintaa.

Ongelma ei periaatteessa ole mitenkään suomalainen. Saman ongelman kanssa painivat kaikki kuluttajat ja kauppiaat. Mutta me Suomessa elämme siinä mielessä onnellisessa asemassa, että meillä vallitsee kaupan alalla lähes monopoli. Meillä tosin ei ole yhtä kauppaa, joka myy yksinoikeudella - meillä kauppoja on kaksi. Mutta miksi nuo kaksi kilpailisivat verissäpäin asiakkaista - on paljon mukavampaa jakaa asiakaskunta kahtia ja rahastaa "omalta puolikkaalta" tyytyväisenä. Muualla maailmassa, kauppiaat joutuvat laskemaan tilauksensa tarkkaan, koska heillä ei ole samanlaista mahdollisuutta automaattisesti ja surutta, lisätä hävikkiä tai ylijäämää suoraan hintaan. Mikäli ulkomailla kauppias ei osaa arvioida kysynnän ja hinna suhdetta oikein, loppuu häneltä pian liiketoiminta, sillä siellä asiakkaan ei tarvitse maksaa  sokeasti kauppiaan pyytämää hintaa.

tiistai 13. lokakuuta 2009

Työttömyys kasvaa - oletko valmis?

Taas on uutisissa alustavia arvioita siitä kuinka työttömyys tulee Suomessa kasvamaan aina 330.000 ihmiseen ensi vuonna. Näin ainakin, jos on työministeri Anni Sinnemäkeä uskominen. Siinä sopii itse kunkin miettiä kuinka valmis on työttömyyteen?

Mutta tämä ei suinkaan ole ihmisten oma ongelma. Mielestäni valtion pitäisi kysyä itseltään, että kuinka valmis Suomi on 330.000 työttömään? Ja mitä asioiden edistämiseksi voisi tehdä. Oma tuntemukseni on, että mikäli työttömyys kasvaa merkittävästi, löydämme taas Suomineidon housut kintuissa. Meikäläinen työttömyyspolitiikka on polkenut bresneviläisessä pimeässä ajassa aina 90-luvun alun laman alusta lähtien. Ammattiyhdistykset, valtio ja työntantajat ovat kaivautuneet omiin poteroihinsa ja kärsijänä on koko Suomi. Siis ne tahot jotka toimivat Suomessa. Kansainväliset yritykset ovat siirtäneet tuotantoaan joustavampiin ja halvempiin maihin jo pitkään. Niinpä Suomeen ovat jääneet vain välttämättömät toimijat. Ja lienee vain ajan kysymys koska viimeisetkin suomalaiset murut ravistetaan takin helmalta kun pääkonttorit siirtyvät mielenkiintoisempiin maihin ja kaupunkeihin. Tätä suuntausta on helppo kritisoida, mutta asian tarkempi pohdiskelu vääjäämättä tukee yritysten suunnitelmia. Miksi jäädä? Pääoma ja raha ei tunne kotimaata. Ja yritysten tehtävä on tehdä rahaa omistajilleen. Yleishyödylliset yritykset ovat sitä varten, että ne ovat valmiita maksamaan hieman korkeampaa hintaa periaatteidensa takia.

Mutta mitä meikäläinen työvoimapolitiikka voisi tehdä? Joustaa. Enkä tarkoita tällä joustamista työnantajan tai työntekijän kustannuksella, vaan joustamista kokonaisuutta silmälläpitäen. Työn tekemisen pitää olla houkuttelevaa - jopa lyhyen työn tekeminen. Mutta käytännössä tämänhetken säännöt ovat niin jäykkiä, että käytännössä esimerkiksi työttömän ei kannata ottaa alle vuoden työsopimusta vastaan. Syynä ihan puhtaasti se, että työttömäksi työnhakijaksi ilmoittautumisproisessi (työttömyyspäivärahahakemuksineen) on niin hidas, että jokainen työttömäksi jäävä joutuu varautumaan siihen, että työn päättymisen jälkeen joutuu olemaan ilman rahaa noin 3 kuukautta. Onko sinulla tilillä kolmen kuukauden tarpeiksi rahaa? Harvoilla taitaa olla. Ja korkean verotuksen ja kustannustason seurauksena sitä on käytännössäkatsoen erittäin vaikeaa kerätä talteen. Monella raha menee tililtä suoraan välttämättömiin menoihin, kuten ruokaan ja asumiseen.

Meikäläinen työttömyyspolitiikka on pyrkinyt tehdä työn tekemisen houkuttelevaksi sillä, että työttömät joutuvat maksamaan tuloihinsa nähden kohtuutonta 20 prosentin veroa työttömyyskovauksesta. Eli kannustimena käytetään keppiä, eikä porkkanaa. Onkohan meillä käytössä mitään todellista työllisyyttä tukevaa porkkanaa?

Ehkä viranomaiset haluavat pitää työvoimakoulutuksia porkkanana, vaikka niiden todellinen tarkoitus on ainoastaan siivota työttömiä pois tilastoista edes hetkeksi. Koulutuksia järjestetään ja kehitetään malleja millä työntantaja voi hyväksikäyttää työtöntä koulutettavaa (kuten työllistämistuet työnantajille ja koulutuksiin liittyvät ilmaiset harjoittelujaksot - näistä kumpikaan ei johda työllisyyteen, vaan ainoastaan tilapäiseen tilaston siivoutumiseen).

Muuan ystäväni aikanaan työttömäksi jäätyään päätti ottaa vastaan yösiivoustyön. Yötyö on sellainen työ mitä säädösten mukaan ei tarvitse ottaa vastaan, vaikka sitä tarjotaan. Ystäväni kuitenkin päätti kokeilla sitä, mutta huomasi pian ettei se sovi hänen fysiikalleen ja elämälleen. Kuten arvata saattaa, tästä seurasi ongelmia. Työvoimaviranomaiset totesivat, että hän on irtisanoutunut tehtävästä ilman pätevää syytä ja luvassa oli 3 kuukauden karenssi työttömyyspäivärahassa. Onko tämä mielestäsi työllisyyttä tukevaa vai haittaavaa toimintaa? Työttömän ei siis kannata ottaa kokeilumielessä mitään työtä vastaan, koska jos näin tekee, joutuu samantien rangaistujen listalle - mikäli työ ei syystä tai toisesta sovi työntekijälle.

Vastaavanlaisia ongelmia on luvassa, mikäli työllistyy esimerkiksi vuokratyövoimaa tarjoavien yritysten kautta. Näissä tapauksissa työnhakija harvemmin saa kuulla totuutta haettavasta työpaikasta, vaan enemminkin eri välikäsien värittämiä satuja - tavoitteena saada työntekijä "ansaan". Vai mitä mieltä olet tapauksesta missä työntekijälle selviää ensimmäisenä työpäivänä, että hän on vain äitysloman sijainen, vaikka haastattelujen yhteydessä on puhuttu mm. siirtymisestä vuokravälittäjältä työntantajan omille palkkalistoille ja vakinaistamisista... Ja kuten arvaat, kun nimen pistät paperiin - olet nalkissa.

Kohta pääsee taas kauppaan - ehkä

Yksi tämän maan kummallisimmista asioista on tuo kauppojen sunnuntaiaukiolo. On täysin käsittämätöntä, että vuonna 2009 pidetään yhä yllä kristillisiä perinteitä - jotka johtavat juurensa Raamattuun. Nyt vihdoin kun Palvelualojen Ammattiliitto ja kaupan ala on päässyt sopimukseen kauppojen sunnuntaiaukioloista, on käsittämätöntä, että vieläkään kauppaan ei sunnuntaina pääse; paitsi jos kauppa on riittävän pieni. Eikö ole loogista? Pienten kauppojen henkilökuntaa voi "kyykyttää" sunnuntaina töihin, mutta suurten kauppojen työntekijöitä ei? Mikähän käsittämätön logiikka siinä on?

No, kuten sanottu - sopimukseen on päästy jo joskus alkuvuodesta, mutta kauppojen ovet pysyvät kiinni vielä jonkin aikaa. Kuinka kauan? Minä en tiedä. Se lie selvää, että joulumyyntiaika kun alkaa, kaupat saavat taas olla auki sunnutaisin, paitsi joinain kirkollisina poikkeuspäivinä.

Sunnuntaiaukioloja on muuten leimannut yksi kummallisuus. Kaupat saavat olla lauantaisin auki vain kello 18 saakka, mutta sunnuntaisin aina 21 saakka. Tuo anomalia ei vain aukene minulle. Miksi lauantaisin saa käydä kaupassa vain kuuteen saakka, mutta sunnuntaisin iltayhdeksään?

Luvassa on kuitenkin siis helpotus, sillä kauppojen aukiolot vapautuvat hieman. Mielestäni se on vain kohtuullista, sillä ihmisiä on suojattu raamatullisin ja kristillisin perustein - vaikka Suomessa vallitsee uskonvapaus. Lisäksi kristillinen enemmistö ei tiedä kirkollisista pyhistä ja kirkonmenoista enää yhtään mitään. Suuri kansanosa kuuluu kristilliseen kirkkoon tavan takia, ei siksi, että he kokisivat, että kirkolla on jotain tarjottavaa. Harva meistä muistaa koska on viimeksi käynyt kirkossa, muuten kuin häissä, hautajaisissa tai ristiäisissä. Tavallisissa jumalanpalveluksissa käy kansasta promillen vain osia.

lauantai 10. lokakuuta 2009

Vaalimainokset pois televisioista

Hah... pohtivat nyt, että pitäisikö vaalimainokset kieltää televisiosta. Ilmeisesti johtopäätelmän alkupäässä on julkisuudessa vellova vaalirahakohu. Johtopäätelmä kulkee käsittääkseni niin, että ehdokkaat tarvitsevat suuren vaalibudjetin voidakseen mainostaa televisioissa - tv mainonta kun on suhteellisen kallista. Niinpä vaalimainosten kieltäminen telkkarissa poistaisi ehdokkailta tarpeen saada kasaan suuri vaalikassa. Minä jään miettimään pitäisikö tässä itkeä vain nauraa... Taidan kääntyä itkun puolelle.

MTV3 ilmoitti, että mikäli vaalimainonta kielletään, se ei tule lähettämään lainkaan vaalikeskusteluita omalla kanavallaan. Ja pienen pohdinnan seurauksena, MTV3:n uhkaus on ihan ymmärrettävä. Miksi lähettää ohjelmaa mihin kukaan ei halua ostaa mainostilaa? Sitä kutsutaan tappiolliseksi liiketoiminnaksi, mitä mikään kaupallinen - voittoa tavoitteleva - yhtiö ei halua.

Pienen jatkomietinnän seuraksena huomaa, että tämä vaalimainoskielto -ehdotus on mitä mainioin. Samalla kun ehdokkaat ei enää tarvitse paljoa rahaa (uskokoon ken tahtoo), ja kaupalliset kanavat ei enää lähetä vaaliohjelmia, syntyy YLE:lle taas uusi tärkeä rooli, vaalikeskusteluiden ainoana tuottajana. Näin kieltämällä ja rajoittamalla hieman kaupallista ja kapitalistista toimintaa saadaan näennäisesti uusi hyvä syy laajentaa "hieman sosialistishenkistä" Yleisradiota.

Eihän tämmöisen tärkeän tehtävän vastuunkantajan budjettia voi pienentää. Ei missään tapauksessa. Siinä missä voittoa tavoittelevat yhtiöt ovat huonon taloudellisen tilanteen seurauksena pakotettuja vähentämään työntekijöitä ja leikkaamaan kaikissa mahdollisissa paikoissa, voi Yleisradio kasvattaa menojaan.
Se mitä media nyt tekee on juuri se, mitä median pitääkin tehdä: tutkia, penkoa, tonkia, selvittää ja tiedottaa.
Koko vaalirahakohu on jokseenkin naurettava. On luonnollista, että tukijat (oikeiston tapausessa kaupalliset ja vasemmiston tapauksessa AY liike) tukee heidän etujaan ajavia poliitikkoja ja puolueita. Se on selvää, että kukaan ei anna rahaa ilman vastinetta. Mikäli vastine on suora ja konkreettinen (kuten vaikka kaavoitus) voidaan varmasti puhua jurirdisesti lahuksesta. Ja se mitä media nyt tekee on juuri se, mitä median pitääkin tehdä: tutkia, penkoa, tonkia, selvittää ja tiedottaa. Kaikilla kansalaisilla tulisi olla joinkinlainen medianlukutaito, minkä avulla ihminen voi selvittää itselleen onko uutisoinnissa kyse ajojahdista vai uutisoinnista.

Loppuun henkilökohtainen vetoomus: Älkää rajoittako rahan liikettä teennäisillä säädöksillä ja rajoituksilla. Terveen ja kasvuvoimaisen talouden taustalla on aina "vapaasti" liikkuva raha. Tämä talouden taantuma on hyvä osoitus siitä minkälaisia seuraksia sillä on kun raha lakkaa liikkumasta. Laman varmasti synnytti yliliberaali ja valvomaton pankkisektori, mutta laman keston ratkaisee se, kuinka vapaasti talouden sallitaan kasvaa - eli kuinka vapaasti raha pääsee liikkumaan.