Mikä kotimaisia uutisia vaivaa? (vastaus: huono itsetunto)

Viime päivien kuuma uutinen on luonnollisesti ollut Espoossa ja kauppakeskus Sellossa tapahtunut joukkosurma, tai paremminkin joukkomurha. Kertakaikkisen käsittämätön tragedia, mutta ei siitä sen enempää.

Itse olen pyrkinyt välttelemään aiheen uutisointia mahdollisimman paljon. Olen varma, että seuraavien muutaman kuukauden aikana tästä tragediasta lypsetään uutisissa niin paljon kuin vain mahdollista. Joten lähipäivien aikana tulen varmasti saamaan ihan tarpeeksi tietoa Sellon tapahtumista. Minua ei oikeastaan vaivaa tuo tragedialla mässäily - se on aika luonnollista, koska kyse on todella uutisesta - ja kaikkia koskettavasta sellaisesta.

Se mikä minua näiden tragedioiden uutisoinnissa ottaa päähän kaikkein eniten on se uutisointi missä kerrotaan kuinka kyseinen tragedia on esillä ulkomaiden mediassa. Sellon tapahtumien päivänä Yle oli ensimmäinen jonka näin tätä käsittämätöntä uutisointia tuottavan.

Minä en kertakaikkiaan ymmärrä miksi meille tuotetaan uutisia siitä miten kotimaassa tapahtunut tragedia on uutisoitu ulkomailla. Sitä puhutaan paljon huonosta suomalaisesta itsetunnosta - nämä uutiset ulkomaisesta uutisoinnista on mielestäni suomalaisen huonon itsetunnon manifesti.

Olen pahoillani, mutta mielestäni sillä ei ole mitään uutisarvoa miten nuo Sellon tapahtumat on huomioitu ulkomailla. Se ei ole olennaista tapahtuman kannalta; eikä se ole kiinnostavaa. Se ei ihan oikeasti ole tärkeää miten kotimaan tapahtumia ulkomailla uutisoidaan. Sillä ei yksinkertaisesti ole mitään merkitystä.

Niinpä toivon, että media yksinkertaisesti LOPETTAA moisen uutisoinnin ja keskittyy uutistoimituksissa itse tapahtumaan sen eri kanteilta. Minua ei kiinnosta mitä ulkomailla tästä asiasta kirjoitetaan - minua kiinnostaa se mitä tästä asiasta kirjoitetaan kotimaassa.

Applen mahdollinen tablet ehkä myyntiin ensi keväänä

Kyllä on vetänyt netti lehdistön tiukoille  kun kauppalehden kaltainen, suhteellisen arvostettu, talousmedia sortuu kirjoittamaan uutisia melkein mistä tahansa. Tänään törmäsin heti aamusta Kauppalehden uutisen Applen tablet tietokoneesta.

Applen tablet on ehkä valmisteilla, ja jos se on, niin se kenties tulee myyntiin jopa jo ensi keväänä.

Siinäpä varsinainen uutinen. Aiheesta oli saatu koko sivun mittainen kirjoitus. Kirjoituksessa eri analyytikot spekuloivat minkälainen laite kenties voisi olla. Laitteessa luultavimmin joko LCD tai OLED näyttö. Joopa joo. Uutisarvoa Kauppalehden jutulla suunnilleen nolla.

Kuinka monta romahdusta voi tapahtua peräkkäin

Kauppalehdessä uutisoitiin taas tänään kuinka USA:n kuluttajien luottamuus talouteen on romahtanut. En nyt muista kuinka monta kertaa olen lukenut saman uutisen viimeisen vuoden aikana. Pistää oikeastaan vähän miettimään, että kuinka monta kertaa luottamus voi oikein romahtaa, ilman, että se välissä nousee yhtään.

Jos ollaan ihan rehellisiä, niin ainakin minua alkaa pikkuhiljaa ketuttamaan jatkuvat uutiset kuluttajien luottamuksesta. Toivoisinkin, että ennen seuraavaa romahdusuutista tulisi ainakin yksi tai kaksi uutista, kuinka kuluttajien luottamus on noussut. Muuten tältä romahdusuutisoinnilta menee pohja - tai no, se on mielestäni mennyt jo.

Elämä pienessä maassa on selvästi ahdistavampaa kuin suuremmissa. Suurissa maissa riittää, että uutisoidaan oman maan huonosta taloustilanteesta, tai kuluttajaluottamuksesta. Mutta pienessä, Suomen kaltaisessa, maassa uutisoidaan oman maan kurjuuden lisäksi kaikkien suurempien maiden kurjat uutiset. Ei se ole ihme, että yleistunnelma kaamoksen keskellä on apea ja synkkä.

Kulutusjuhlaa lamasuomessa

Onneksi viime aikoina on uutisointi vaihtanut hieman säveltä, eikä jokainen uutisten aihe sisällä sanaa lama tai taantuma. Onhan sävelen muuttumiseen tietenkin ollut jonkinverran aihettakin, kun useat yritykset Suomessa ja ulkomailla ovat raportoineet odotettua paremmista tuloksista. Viimeksiä tänään Kone ilmoitti, että edellisellä neljänneksellä meni yllättävän hyvin. Lisäksi muutamat kotimaiset yritykset ovat peruneet lomautuksia parantuneen tilauskannan takia.

En halua vähätellä, etteikö talous olisi kokenut melkoista kolausta viime vuoden ja tämänkin vuoden aikana. Mutta uutisointi tuntui olevan totaalisen irrallaan ihmisten arjesta. Vaikka uutiset sisälsivät lamaa enemmän kuin laki salli, näytti kotimarkkina toimivan kuitenkin kohtuullisen hyvin ja ihmiset kuluttivat lähes normaaliin tapaan. Väittäisin, että ainoa missä tapahtui muutos kulutuskäyttäytymisessä oli suuret hankinnat kuten asunnot, mökit ja autot. Mutta arkinen kulutus sujui lamasta huolimatta kuten ennenkin. Ravintalat ovat olleet täynnä entiseen malliin ja ulkomaan matkat ovat myyneet kuin häkä - ihan niinkuin ennenkin.

Bongasin Gigantin verkkosivuilta mainion uutisen Raision Megastoren avajaisista. Kysymys kuuluu: tätäkö on kurjuus lamasuomessa? Ja tämä ei sitten ollut paheuksuva kysymys. Mielestäni se on ollut loistavaa, että suomalaiset ovat uskaltaneet kuluttaa lähes entiseen malliin synkistä uutislähetyksistä huolimatta. Tämä homma olisi mennyt täysin puihin, jos kotimarkkina olisi halvaantunut 90 -luvun laman malliin.

Lamauutisia ja lamauutisia

Pääsin viime viikolla lomani aikana seuraamaan pienen tauon jälkeen amerikkalaista uutisointia ja paikallista aamutelevisiota.

Kuten arvata saattaa, oli taloudellinen lama ja taantuma näkyviä aiheita paikallisessa uutisoinnissa. Rehellisesti sanottuna yllätyin hieman maailmantalouteen liittyvien uutisaiheiden määrästä. Joskin, ehkä uutisointi ei keskittynyt niinkään maailmantalouteen, vaan pääasiallisesti yhdysvaltojen omaan taloustilanteeseen. Tämä on hyvin tyypillistä USA:ssa, keskitytään enimmäkseen oman maan asioihin, ja vähemmän muiden asioihin. (HUOM: tämä ei ole moite. Yhdysvallat on suuri, 300 miljoonan ihmisen, maa missä riittää uutisoitavaa ihan omasta takaa - ilman, että tarvitsee pitkin maailmaa etsiä raportoitavaa).

Myös Suomessa taantuma saa reilusti palstatilaa ja aikaa televisiossa. Mielenkiintoista oli kuitenkin huomata (taas) kunka erilaista uutisointi on. Suomalainen lamauutisointi pyörii hyvin paljon instituutioiden ja yritysten ympärillä. Talousuutisissa kerrotaan EKP:n koronlaskuista, Suomen valtionvelasta, yritysten konkursseista, -yt neuvotteluista ja -irtisanomisista. Uutisointi on siis hyvin persoonatonta, kylmää ja etäistä.

Vastaavasti yhdysvaltalainen tapa käsitellä taantumaa, lamaa ja sen seurauksia on hyvin ihmisläheinen. Televisiossa kerrottiin ja kästieltiin miten ihmiset voivat varautua lamaan, miten ihmiset voivat sopeutua taantumaan, miten selvitä muuttuvissa tilanteissa. Uutisointi ei juurikaan kattanut yksittäisten yritysten tai instituutioiden asioita (kuten irtisanomisia, tms). Keskuspankkia ei mainittu uutisissa kertaakaan. Pankkeja käsiteltiin vain siinä yhteydessä kun pohdittiin miten pankit tulevat vastaan yksittäisten ihmisten ongelmissa. (Yhdysvalloissa pankit eivät muuten jousta jos velallisella tulee ongelmia. Keskuspankin nollakorosta huolimatta ihmiset maksavat noin 5 prosentin korkoja pankeille lainoista).

No mitä sitten?

Uutisoinnin näkökannan erilaisuus tuo myös uutisiin hyvin erilaisen vireen. Siinä missä suomalainen uutinen on kylmä, kova, tunteeton ja asiapitoinen, on se myös lannistava, ylitsevyöryvä ja masentava. Vastaavasti USA:n uutisoinnissa aihe on sama, mutta pohjavire on positiivinen. Uutisointia kerrotaan ihmisten kannalta ihmisille ja annetaan ohjeita. Niinpä samasta uutisesta jää yhdysvalloissa merkittävästi toiveikkaampi, optimistisempi ja positiivisempi jälkimaku.

Ei siis ole ihme, että Yhdysvallat tulee nousemaan tästä(kin) taantumasta ensimmäisenä ja luultavasti voittajina. Kun rapakon tuollapuolen jo rakennetaan uutta ja parempaa huomista, kotisuomessa ja Euroopassa vielä vellotaan ongelmien keskellä ja masennuksen lannistamina.

Puolueettomat uutiset - missä olette?

Nyt taisi tulla allerkirjoittaneella mitta täyteen tämän päivän luovaa toimittamista. Pari päivää sitten tuli MTV3:n 10:n uutisilla 10.000 lähetystä täyteen. Oli huvittavaa "muistella" kuinka aikanaan epäiltiin voiko mainosrahoitteinen televisiokanava toimittaa sitoutumattomia uutisia. Viimeiset parikymmentä vuotta ovat osoittaneet, että ehkä se on sittenkin mahdollista. Kympin uutiset ovat onnistuneet tekemään uskottavaa ja puolueettomanoloista uutisointia.

Mutta tänä päivänä kysymys on ehkä kuitenkin ajankohtainen...

Suuri osa lehdistä on siirtynyt nettiin ja uutisista on tullut ilmaisia. Nämä nettiin toimitettavat uutiset kuitenkin tarvitsevat rahoitusta. Niinpä useimmat päätyävät käyttämään mainostuloja tärkeänä tulonlähteenä. Eipä siinä mitää...

Viime aikoina on kuitenkin alkunut ilmetä enemmän ja enemmän sitä, että "varteenotettavat" nettiuutiest ovat alkaneet kalastella lukijoita (ja sitä kautta mainostuloja) liioittelulla, vääristelyllä, virheillä ja valehtelulla.

Tahattoman tuntuiset kömmähdykset ovat uskoakseni kuitenkin pääsääntöisesti pelkkää mainostulojen kalastelua. Raflaava ja virheellinen otsikko vetää lukijoita, jotka klikkaavat mainoksia jotka maksavat toimituksen palkan.

Tämän ongelman innoittamana ja raivostuttamana ajattelin alkaa keräämään näitä ns. uutisia. Katsotaan kuinka paljon niitä löytyy, ja mistä lehdistä niitä löytyy eniten.

Kun toimittaja lakkasi ajattelemasta

Näköjään kotimaiset tiedotusvälineet käyttäytyvät kuin lampaat. Tiedotusvälineet ovat ratkaisseet tuottavuusongelmansa toimimalla vain kaiunvahvistajina.

Takana ilmeisesti ovat ne ajat kun lehdistö tutki ja varmensi uutisiaan.

Nyt kiireisinä ja kustannustietoisuuden aikoina riittää, että ns. uutiset vain kaiutetaan omassa tiedotusvälineessä. Tästä saatiin hyvä esimerkki eilen, kun HS kirjoitti artikkelin ns. Lex Nokiasta. Tästä intoutuneena kaikki tiedotusvälineet uutisoivat sen, että HS uutisoi aiheesta. Onpa tosiaankin uutisia. Yksi "tutkii" ja toiset vain toistavat samaa uutista. Tämä on halpaa tämä.

Samassa hengessä voisin uutisoida, että

Internetuutissivusto (digitoday.fi) uutisoi, että Helsinginsanomat uutisoi, että matkapuhelinvalmistaja Nokia on nimettömien tietolähteiden mukaan painostanut jotain mitättömiä virkamiehiä.

Siinä lööppi huomiselle.

Uutisnikkareille (siis näille leikkaa-liimaa -työntekijöille) tilastot ovat mitä parahinta materiaalia. Tilastot ovat nimittäin herkullisia raflaavien uutisten lähteitä... Asuntojen hinnat ovat hyvä esimerkki tilastojen suorasta raportoinnista, ilman mitään analyysiä. Lehdistö joko pelkää tekevänsä tulkintavirheitä (kesällä myydään paljon jäätelöä, kesällä hukkuu enemmän ihmisiä kuin talvella; niinpä jäätelönsyönti lisää hukkumiskuolemia) tai sitten toimittajilla ei ole aikaa tai halua tulkita lukemaansa; he vain toistavat lukemaansa oman lehtensä nimissä. Viime viikolla uutisoitiin, kuinka asuntojen hinnat ovat "romahtaneet" kymmeniä prosentteja ja samalla asuntokauppojen määrät ovat romahtaneet kymmeniä prosentteja. Tämä on faktaa minkä voi uutisoida raflaavien otsikoiden toivossa sellaisenaan. Tai sitten toimittajat voisivat miettiä tilastojen syy-seuraussuhdetta. Uskallanpa väittää, että asuntokauppojen määrän jyrkkä lasku tarkoittaa sitä, että kauppoja ovat tehneet vain pakon edessä olevat myyjät (esim kahden asunnon loukussa olevat). Niinpä kun toteutuneiden kauppojen määrä on laskenut, ja kauppoja on tehty selkä seinää vasten; on kauppahinnat (ja jopa neliöhinnat) laskeneet tilastollisesti.

Niinpä, mikäli myyjät eivät myy polkuhintaan (kuin pakon edessä) voi seurata vain kaksi asiaa

1. asuntokauppa halvaantuu totaalisesti, kun ostaja ei saa kauppoja toivomallaan polkuhinnalla
2. ostajat joutuvat maksamaan asunnoista jatkossa ns. normaalia hintaa, kun polkukauppa kohteet poistuvat markkinoilta.
   

Suomalaiset - maailman vanhin kansa

Pari päivää sitten oli lehdissä (ainakin Aamulehdessä) traaginen uutinen pariskunnasta, jonka ruumiit löydettiin vantaalaisesta asunnosta.

Uutisen järkyttävyyden lisäksi, Aamulehden artikkelissa pisti silmään toinenkin seikka: Pariskuntaa tituleerattiin keski-ikäiseksi pariskunnaksi. Jutun mukaan sekä mies että vaimo olivat 54 vuotiaita.

Tämä tuntuu hieman erikoiselta, sillä jos 54 vuotias lasketaan vielä keski-ikäiseksi voisi luulla, että suomalaiset eläisivät keskimäärin 108 vuotiaiksi. Melkein kehtaisin väittää, että Suomessa ei yli kymmentä 108 vuotiasta elä tälläkään hetkellä.

No joo, pilkunniistämistä, mutta sallitaan se näin maanantaina.

Kalliin katsastamisen maa

Taloussanomat uutisoi näyttävästi (tai no, ei se nyt mitenkään poikkeuksellisen näyttävä uutinen ollut) kuinka autokatsastaminen on kallistunut Suomessa kokonaiset 150% viidentoista vuoden aikana. Katastus kun maksaa nyt 49 euroa ja viisitoistavuotta sitten vain 17 euroa. Siitä sen voi laskea... hinta noussut 150 prosenttia, eli se on nyt noin 2.5 kertaa niin kallista kuin se oli viisitoista vuotta sitten.

Kyllähän se hurjalta kuulostaa... Mutta sitten kun ajattelee asiaa hieman tarkemmin niin uutinen on melkoinen ankka. 150% viidessätoista vuodessa on vain 6% vuodessa. Kaikki jotka eivät nukkuneet kaikkia matematiikantuneja muistaa miten koronkorkoa lasketaan - ja siitä kätevästi voidaan havaita vuosikoron olleen vain kuusi. Vertailunn vuoksi voisi sanoa sen, että Suomessa inflaatio oli viime vuonna lähempänä 5%.

Jos autoilusta pitää tänä päivänä uutisia kirjoittaa niin polttoaineen hinnasta sopii kirjoittaa. Diesel polttoaineen hinta on noussut noin vuodessa lähes 50%. Mikäli hintakehitys jatkuu samanlaisena, joudut maksamaan diesel litrasta viidentoista vuoden kuluttua 595 euroa. Siinä on uutisen ainekset.

Muistan kuinka lapsuudessani (25 vuotta sitten) juoksin r-kioskille ostamaan viiden pennin karkkeja markalla minkä löysin pihamaalta. Viidenpennin karkit maksoivat siis noin yhden eurosentin verran. Tänä päivänä tuskin saat mitään alle 10 sentin. Eli taloussanomien uutisointi-ideologian pohjalta voisi julistaa makeistien kallistuneen 900 prosenttia viimeisen 25 vuoden aikana. Sekin olisi tosin vain noin 20% hinnannousua vuositasolla. Mutta otsikko olisi raflaava: Makeisten hinta noussut 900% viimeisen reilun parinkymmenen vuoden aikana!

Uutisia liiankin reaaliajassa

Jaa, enpä tiedä mikä tämänaamuisessa YLE:n uutisessa oikein pisti miettimään, mutta jostain syystä uutinen tuntui epämielyttävältä. Luin normaaliin tapaan uutisia eri uutislähteistä. Yksi käyttämistäni lähteistä on YLE, joskin pitää sanoa, että normaalisti YLE:n rss uutissyöte ei ole oikeastaan mistään kotoisin. Tänään kuitenkin tuossa syötteessä oli reaaliaikaisesti tieto lähellä Espoon keskusta palavasta rintamamiestalosta.

Kuten sanottu, en tiedä mikä uutisessa oli poikkeavaa, mutta tuntui suoraan sanottuna pahalta lukea webistä uutinen, missä kerrotaan, että talo on ilmiliekeissä ja siellä on sisällä vielä ihmisiä. Lisäksi uutisessa oli siteerattu palopäällikköä, joka kertoi, että noiden ihmisten ulossaaminen on lähes mahdotonta.

Vastaava uutinen ei varmasti olis tuntunut niin oudolta jos olisin nähnyt sen television aamu-uutisissa. Mutta moisiin uutisiin en ole tottunut webin uutissyötteissä - varsinkaan reaaliaikaisesti.

Toinen uutisointiin liittyvä outo ilmiö on kansalaisjournalismin käyttäminen osana kaupallista uutisointia. Viime keväänä / kesänä satuin ajamaan erään onnettomuuspaikan ohi. Tampereen keskustassa oli joku vanhus yhtäkkiä tuupannut nuoren pyöräilijän kumoon suoraan linja-auton alle. Satuin itse paikalle vain muutama minuutti tapahtuman jälkeen. En jäänyt tilannetta päivittelemään vaan jatkoin matkaani normaalisti. Samana päivänä kävin lukemassa webistä mistä tilanteessa oli kyse. Uutiseen liittyi itse tapahtuman lisäksy toinenkin hätkähdyttävä seikka, webissä oli linkki missä lukija saattoi käydä katsomassa ohikulkijan ottamaa videokuvaa tapahtumapaikalta.

Se mikä perinteisessä uutismediassa on ollut hyvää, on se että ne ovat normaalisti myöhässä tapahtumapaikalta. Nyt kun jokaisella on taskussaan toimiva kamera ja parhaimmillaan toimiva videokamera, alkaa uutisointi saada turhankin realistisia piirteitä: "Katso videolta kuinka puukotuksen uhri hoipertelee kerrostalon pihalla".

Lintukoto nimeltä Suomi

Jännän ilmiön olen huomannut kotimaisessa tiedottamisessa. Aina kun maailmalla tapahtuu jotain (pahaa), ehtii joku suomalainen virallinen taho kertomaan kuinka "meillä ei ole samaa ongelmaa". Kyllä on ihmeellinen lintukoto tämä kotisuomi, kun meille ei mitkään pahat asiat koskaan tule. Ja jos tulee, niin ne eivät tee täällä Suomessa koskaan mitään pahaa.

Varmaan ensimmäiset muistikuvani tämäntyylisestä uutisoinnista sattuu erään neuvostoliittolaisen ydinreaktorin totaaliseen tuhoon. Vaikka kyseinen maakunta koki totaalisen tuhon, ja vaikka radioaktiivisen jätteen kerrottiin levinneen ilmavirtausten mukana jopa Keski-Eurooppaan, ehti suomalaiset kertomaan kuinka meille ei tullut yhtään radioaktiivista sadetta tai ilmaa. Merkillistä eikö?

Sitä helposti kohtauttaa olkapäitään ja miettii, että se oli sitä kylmän sodan aikaa se... Mutta valitettavasti tuo ilmiö on juurtunut meikäläiseen viralliseen tiedottamiseen todella vahvasti.

Kun Englannissa alkoi esiintyä hullunlehmäntautia, ehti joku kaikkitietäväinen kertomaan, että meille Suomeen ei tuoda naudan lihaa ollenkaan Englannista. Seuraavana päivänä sitä tuotiin vain ihan vähän, ja viikon sisään saimme jonkinlaiset "todelliset" luvut. Onneksi meillä Suomessa ei tuota tautia koskaan tavattu. Ehkä jossain oli yksi nauta joka saattoi ehkä kärsiä jostain samansukuisesta sairaudesta, mutta luultavasti kyseinen lehmä oli vain vanha ja siksi tärisi.

Pari päivää sitten uutisissa kerrottiin kuinka ilkeät ulkomaalaiset rikolliset yrittävät pestä rahojaan suomalaisessa pankkijärjestelmässä. Mutta eihän se tietenkään onnistu, meille kun ei koskaan tule mitään pahaa. Kaikki tullin takavarikoimat huumeet on matkalla Venäjälle tai Venäjältä.

Pitääpä alkaa pistämään oikein ylös vaikka tänne blogiin kaikki tämäntyyliset uutiset...

Ja jos tätä nyt joku sattuu lukemaan, niin pistäpä tonne juttuun vastaukseksi samanlaisia tarinoita.