torstai 29. tammikuuta 2009

Asunnonvälittämisen tuskaa

Järki käteen; sekä myyjät, että ostajat. Asunnonvälittäjiltä ei järjen ääntä välttämättä näinä päivänä kuule.

Asunnonvälittäjät jatkavat myyjien usuttamista hinnanalennuksiin. Olen pari kertaa jo kirjoittanut siitä, kuinka asunnonvälittäjät tällä hetkellä puuhaavat asuntojen hinta-alea. Käytännössä katsoen kyse on ilmiöstä, missä välittäjät jatkuvalla syötöllä arvioivat, että asuntojen hinnat ovat pudonneet niin-ja-niin paljon, ja kuinka odotettavissa on vielä pudotusta x %. Kun kukin välittäjä on esittänyt ennustuksen riittävän monta kertaa julkisuudessa, voivat väittäjät alkaa käyttää omaa ennustettaan "totuutena" ja vääntömomenttina kun välityssopimuksia tehdään.

Tämä välittäjien taholta tapahtuva jatkuva hintojen dumppaaminen on vain ja ainoastaan välittäjien yritys saada asuntokauppa käyntiin - ja sitä kautta oma liiketoiminta normalisoitumaan.

Niinpä sanoisin, että asunnon myyjien kannattaa miettiä mikä tuntuu oikealta hinnalta omasta asunnosta. Oikeaa hintaa ei kannata välttämättä suhteuttaa siihen mitä asunnosta on aikanaan maksanut, vaan paremminkin siihen, mitä oma tavoiteasunto tällä hetkellä maksaa. Olennaista myyjän kannalta on tuo väliraha mitä pitää vanhan ja seuraavan asunnon väliin maksaa.

Ostajille ohjeistaisin, että ei kannata sokeasti luottaa mitä välittäjät julkisuudessa toitottavat. Polkuhintaan saat vain asuntoja joita myydään pakon edessä. Nämä polkuhinnat ovat lähempänä niitä alennusprosenttilukuja mitä asunnonvälittäjät lehdissä rummuttavat (10% viime vuonna ja 10% vielä tänä vuonna). Normaali asunnonvaihtaja tuskin tulee myymään sinulle unelmiesi asuntoa polkuhintaan. Mikäli asunnonvaihto ei ole pakko; on asunnon käyttöarvo myyjälle useimmiten korkeampi kuin polkuhinnan mukanaan tuoma "tappio".

Esimerkiksi: jos myyjä on muuttamassa toiselle paikkakunnalle, ei hänen välttämättä kannata ottaa nyt kymmenien tuhansien tappiota myymällä vanha asunto polkuhintaan. Kannattavampaa saattaa olla esim ottaa vuokra-asunto uudelta kotipaikkakunnalta ja pitää vanha asunto tyhjänä. Vuoden vuokra-asuminen vastaisi noin 10.000 euron hinnan alennusta. 20.000 hinnanalennuksen sijaan voi asua vuokralla kaksi vuotta (ja pitää kahta asuntoa). Mikäli myyjä pistää vanhan asuntonsa myynnin sijaan vuokralle, voi hinnanalennuksen sijaan asua vuokralla uudessa kotikaupungissa useita vuosia ilman mitään konkreettisia rahallisia menetyksiä.

Vuokralle laittaminen ei useimmiten ole erityisen houkutteleva ratkaisu, mutta kyllä se aina kymmenien tuhansien tappiot voittaa. Kun myymisen aika tulee, voi vanhan asunnon pintaremontoida (tarpeen mukaan) muutamalla tuhannella - ja asunto on sisältä taas uuden veroinen...

Blu-Ray

Siinä missä blu-ray pohjaisen tallennuspaketin kapasiteetti on vain 50 Gigatavua ja hinta lähes 400 euroa; saa kapasiteetiltaan kolminkertaisen todella kannettavan ratkaisun vain kuudesosalla blu-rayn hinnasta.

Teknologian kehitys on hinnoittelun kannalta mielenkiintoinen asia. Perinteisesti tuotekehitys yrityksissä syö paljon resursseja eli rahaa. Investoinnit tuotekehitykseen sisältävät täten riskin yritykselle, joka pyrkii tuomaan uusia innovaatioita markkinoille.

Useimmiten uudet tuotteet julkaistaan hieman keskeneräisinä, sillä markkinoilla on suuri paine saada uusia tuotteita tuottamaan yrityksille rahaa kassaan. Tyypillistä on, että täysin uusi tuote hinnoitellaan järkyttäviin hintoihin markkinoilletulon yhteydessä. Tässä vaiheessa tuotetta ostaa vain teknofriikit, jotka päätyvät maksamaan preemiumhintaa tuotteista, jotka ovat vuoden-kahden kuluttua arkisia kuin hammasharja, ja joka hinnoiltaan saavutettavissa lähes joka kodissa.

Itselläni on hieman taipumusta haluta uusinta uutta, ja olenkin usein päätynyt maksamaan huippuhintoja tänäpäivänä hyvin arkisista tuotteista; esimerkiksi ensimmäisestä polttavasta DVD asemasta maksoin aikanaan 120 euroa. Tänä päivänä duallayer aseman saa parilla kympillä. Niinpä aloin harkitsemaan blu-ray aseman ostamista; sillä haluaisin ottaa varmuuskopion rippaamistani CD levyistä. Tutustuin blu-ray levyjen hintoihin: uudelleenkirjoitettava 50 gigatavun levy maksaa 50 euroa! Ulkoinen polttava blu-ray asema puolestaan maksaa noin 300 euroa ja enemmänkin. Pikainen laskutoimitus antaakin hankkeelle melkoisen madonluvut. Blu-ray asema ja yksi tyhjä 50 gigatavun blu-ray levy maksaisi minulle lähemmäs 400 euroa (hinta millä tänä päivänä saa esimerkiksi uuden ja verrattain tehokkaan kannettavan tietokoneen).

Vertailun vuoksi katsoin mitä maksaisi usb väylästä virtansa ottava kannettava ulkoinen kovalevy. Näitä laitteita saisi 160 gigatavun tallennuskapasiteetilla noin hintaan 60 euroa.

Kumman sinä valitsisit:
  • blu-ray aseman, minkä levinneisyys on niin alhainen, että levyjä ei juurikaan voi toistaa missään. Laitteen hinta noin 300, ja siihen päällenoin 50 euron hintainen blu-ray levy.
  • vai kenties taskuun sopiva 160 gigatavun (siis tallennuskapasiteetti yli kolminkertainen blu-ray levyyn) kovalevy, minkä voi liittää käytännössä katsoen mihin tietokoneeseen tahansa. Hinta tässä tapauksessa noin kuudesosa blu-ray ratkaisusta.
Ainakaan minun ei tarvitse tuota yhtälöä kauaa miettiä.

maanantai 19. tammikuuta 2009

Mediassa suunnitellaan jo DRM:n hautajaisia

Vaikka media hehkuttaa DRM:n kuolemaa, voi DRM silti hyvin ja paksusti...

Apple ilmoitti jokunen viikko sitten, että se aikoo poistaa DRM (kuluttajan oikeuksien rajoitus tekniikka) suojauksen vihdoin kaikista ITunesissa myymistään kappaleista. Uutinen otettiin vastaan riemuiten - ja kiireisimmät ehtivät jo julistamaan DRM:n kuolleeksi. Aikaisemmin Apple on myynyt osan kappaleistaan ilman DRM suojausta ja osan suojauksen kanssa. Vastaavasti Apple tulee levy-yhtiöitä vastaan kappaleiden hinnoittelussa. Itunesin 99 senttiä / kappale hinnoittelu ei ole mielyttänyt levyalaa, sillä se on tasapäistänyt hinnoittelun, eikä mahdollista kiskurihinnan veloittamista kuumimmista hiteistä. Lisäksi Apple lisää (jollain mekanismilla) Itunesissa myytyihin kappaleisiin ostajansa sähköpostiosoitteen.

Uudistus (lukuunottamatta moniportaista hinnoittelua) on mitä mainioin. Toivottavasti sähköpostiosoitteen lisääminen kappaleisiin rajoittaa laitonta levitystä. DRM poistaminen ainakin lisää digitaalisen musiikkikaupan mahdollisuuksia selvitä voittajana. Kuluttajana nyt minäkin voin edes kuvitella ostavani musiikin digitaalisena pakattuna tiedostona. Todennäköisesti pitäydyn CD levyissä, mutta ehkäpä minä jonkin hitin ostan nyt mp3 muodossa, jos en koko levyä halua ostaa.

Hyvien uutisten lomassa on kuitenkin syytä pysyä tässä reaalimaailmassa eikä liputtaa DRM:n kuolemaa. Tosiasia on, että mikään taho ei ole puhunut tai suunnitellut kopiosuojausten poistamista esimerkiksi videoista. DVD levy sisältää kopiosuojauksen ja samoin tulee myös digitaaliset vuokraelokuvat tuon eston sisältämään. Eli DRM ei suinkaan ole kuollut, mutta ehkä musiikkiteollisuus on vihdoin valmis toteamaan realiteetit ja keskittymään olennaiseen: hyvän musiikin tuottamiseen, julkaisemiseen, promoamiseen ja myyntiin.

Sitä voi tietenki miettiä, onko DRM:llä oikeutus digitaalisesti jaeltavien elokuvien maailmassa yhtään enempää kuin musiikillakaan. Elokuvien hinnat ovat noin 10 - 15 eura / levy (kunhan ei osta uutuuksia). Ulkomailta saa jopa uutuksia kohtuuhintaan. Elokuvan käyttöikä on huomattavasti alhaisempi kuin musiikilla. Harvemmin sitä tulee samaa elokuvaa katsottua useammin kuin pari kertaa. Elokuvien jakelu on myös vaivalloisempaa kuin musiikin, joten en ole yhtään vakuuttunut, että elokuvia kannattaa sen enempää kopiosuojata kuin musiikkia. Mutta nautitaan näistä vuoden parhaista uutisista ja murehditaan elokuvien kopiosuojausta vaikka kesällä; tai ensi vuonna.

Lamauutisten hopeareunat

Kaikille on varmasti tullut selväksi, että maailmantalous ei ole historiansa vahvimmassa vedossa. Eri tiedotusvälineet ovat työntäneet tätä uutista kohta puolivuotta ilman taukoa. Meistä hölmöimmät katsovat ja lukevat uutisensa vielä useasta lähteestä, joten huonojen uutisten yliannostus on realiteetti: välillä hämärtyy mistä yt neuvottelusta milloinkin on kyse.

Mutta näitä samaisia uutisia voisi tarkastella toiseltakin kannalta... Tilanne voisi olla paljnkin huonompi. Otetaan esimerkiksi vaikka rakentaminen: siinä missä rakentaminen koki lähes täydellisen äkkipysähdyksen syksyn aikana, joutui työttömäksi vain jonkinverran suomalaisia rakentajia. EU:n myötä Suomeen virtasi viime vuosina enemmän ja enemmän rakentajia Virosta ja Puolasta, niinpä rakentamisen väheneminen ja sitä kautta työttömyys jyvittyi osittan ei-suomalaiseen työvoimaan. Kymmenen vuotta sitten koko työttömäksi jäänyt porukka olisi ollut suomalaisia.

Vastaavasti paperi-ja metsäteollisuus on ajanut toimintojaan Suomessa alas jo muutamia vuosia, niinpä nyt ei enää ole paljoakaan ihmisiä joita irtisanoa: suurin osa tuli potkittua pois jo viimeisen parin vuoden aikana.

Myös elektroniikkateollisuus karkasi kaukomaille jo viisi vuotta sitten, niinpä elektroniikan ja puolijohdealan synkät näkymät eivät kosketa niin montaa suomalaista kuin ehkä kymmenen vuotta sitten ne olisivat koskettaneet. Viimeisen viiden vuoden aikana ovat elektroniikkayritykset kilpailleet sillä kuka siirtää tuotantonsa halvimpaan maahan. Länsimaisten yritysten tuotanto on tapahtunut Kiinassa, Intiassa ja muissa Aasian halpatyömaissa jo useamman vuoden. Niinpä hiljentyneen elektroniikan kysynnän pitäisi koskettaa työvoiman näkökulmasta enemmän näitä kehittyviä talouksia kuin länsimaisia talouksia... niin sitä voisi ainakin kuvitella. Olisikin mielenkiitoista nähdä uutisia myös länsimaisten/suomalaisten yritysten lomautuksista ja irtisanomisista ulkomailla. Mutta eihän se ole uutinen jos kotimainen elektroniikan valmistaja irtisanoo tuhatviisisataa työntekijää Vietnamissa...

keskiviikko 14. tammikuuta 2009

Vuoden ensimmäinen hyvä uutinen

Kauppalehdessä oli tänään juttu Kiinteistömaailmasta ja siellä tapahtuneesta voimakkaasta välittäjien työpaikkojen vaihtumisesta. Rehellisyyden nimissä, itse uutinen oli ehkä enemmänkin surullinen, sillä Kauppalehden mukaan Kiinteistömaailman välittäjistä jopa 165 on hakeutunut uusiin töihin syksyn 2008 aikana. Syynä mikä muukaan kuin heikentynyt taloudellinen tilanne ja pysähtyneet asuntokauppamarkkinat.

Mutta tämä uutinen ei ollutkaan vain negatiivinen. Kiinteistömaailman toimitusjohtaja tiesi kertoa, että asuntojen näytöissä on alkanut käydä taas väkeä loka-joulukuun totaalisen hiljaiselon jälkeen.

Uutisen loppukaneetin perusteella tätä voi hyvällä omallatunnolla sanoa tämän vuoden ensimmäiseksi hyväksi / positiiviseksi uutiseksi.

sunnuntai 11. tammikuuta 2009

Epäluottamuslause kaupoille

Kauppalehti uutisoi kuinka muutamat ministeriöt kuluttajatutkimuskeskus alkavat yhteistyössä valvoa ruuan hintoja. Miksi näin? No siksi, että lokakuussa on suunniteltu laskea ruuan arvonlisävero 17 prosentista 12 prosenttiin. Kaupan ala on "luvannut" siirtää veroalennuksen suoraan ruuan hintoihin, mutta tähän lupaukseen ovat harvat uskoneet.

Vastaavista ALV alennuksistahan on meillä Suomessa jo kokemusta. Vuosi - kaksi sitten kampaamoala sai vastaavan lahjan valtiolta. Tavoitteena oli tietenkin se, että kampaamopalveluiden käyttäminen tulisi halvemmaksi kuluttajille ja siten lisäisi palveluiden käyttöä (ja näin välillisesti kasvattaisi mm. kampaamoiden liikevaihtoa ja kannattavuutta). Kampaamot kuitenkin melkolailla yksituumin ottivat alv alen vastaan, mutta pitivät hinnat ennallaan. Miksi odottaa, että raha tulisi välillisesti kampaamoyrittäjille, kun se voi näin helposti ottaa suoraan (kierrättämättä veroetua kuluttajilla). Jos sen olisi siirtänyt kuluttajille, olisi kuluttajat saattaneet käyttää kyseisen edun johonkin muuhun. Nyt varmistettiin, että tuo veroetu siirtyi suoraan palveluntuottajille; joskin vain kampaamopalveluiden tuottajille.

Tästä viisastuneena ministeriöt ovat nyt asettaneet "poliisin" seuraaman ruuan hinnan kehitystä, sillä yleisesti on vallalla käsitys siitä, että kaupat tulevat nostamaan ruuan hintaa joko ennen tai jälkeen veroalennuksen, jotta kauppojenl iikevaihto pysyy ennallaan ja tulos paranee. Kuluttajasta viis.

No, rehellisesti sanottuna seurannan aloittaminen on jo nyt myöhäistä, sillä ruuan hinta on noussut viimeisen vuoden aikana jo reilusti - joten väittäisin, että kauppa on ulosmitannut tulevan veroedun jo reilusti etuajassa. Viime vuosien ruuan hinnan nousua tosin on perustelut maailmanmarkkinoiden hinnanmuutoksilla, mikä lie totta ehkä osittain. Se on kuitenkin antanut tekosyyn nostaa käytännössä kaikkien mitä tahansa ruoka-ainetta lähes mielivaltaisella tavalla. Ja tämä avoimen shekin kauppa on käyttänyt jo hyväkseen - ja tulee käyttämään jatkossakin.

maanantai 5. tammikuuta 2009

Asunnon arvo vastaan auton arvo

Asuntokauppa on mielenkiintoinen asia. Ihmiset eivät osta asuntoa tällä hetkellä osittain siksi, että he uskovat / pelkäävät asunnon arvon / hinnan laskevan muutaman seuraavan vuoden aikana. No, kukapa sitä haluaisi hävitä rahaa. On tietenkin selvä, että raha on hävitty vasta silloin kun asunto myydään.

Samaan aikaan ihmiset kuitenkin ovat ostaneet autoja joiden hankinnan hetkellä on ollut päivänselvää, että niiden arvo laskee noin 50% kolmen vuoden aikana. Ja tämä arvonalennus ei ole riippuvainen ympäröivistä markkinoista.

Näitä kahta asiaa kun miettii ja vertailee numeroiden valossa, jää helposti ihmettelemään miksi asunnon ostamista vitkastellaan ja arvonalennusta pelätään kuin kuolemaa konsanaan.

Otetaan esimerkkiin 40.000 euron auto (ihan tavallinen Passat). Passatin arvon voidaan laskea olevan enää 20.000 euroa 3 vuoden kuluttua. Niinpä arvosta on pudonnut 20.000 euroa. Tämän lisäksi auton omistaja on joutunut luonnollisesti maksamaan korkoa mahdolliseen autolainaan, lisäksi vakuutukset, huollot ja polttoaineet. Voisi melkein väittää, että henkilöauton käyttö maksaa noin 15.000 euroa tuon kolmen vuoden aikana (jos huomio nuo yllämainitut seikat).

Vertailukohdaksi otetaan asunto joka maksoi 3 vuotta sitten 200.000 euroa. Jos nyt kävisi niin, että asunnon arvo alenisi yhteensä 10% kolmen vuoden aikana, ei omistajalle sytyisi kuin noin 20.000 euroa laskennallista tappiota. Tosin lainan koroissa ja vastikkeissa asunnon käyttökulut helposti ylittävät auton käyttökulut.

Homman pihvi on kuitenkin siinä, että ihmiset ostavat auton ja tietävät häviävänsä hankinnassa puolet auton arvosta kolmen vuoden aikana. Silti jostain syystä ei olla valmiita ostamaan asuntoa, jos pelätään, että sen arvo alenisikin vaikka 10% kolmen vuoden aikana. Vaikka järjellä ajateltuna asunnon mahdollinen arvonalennus ja auton arvonalennus ovat suuruusluokaltaan samoja. Asunnon etuna on kuitenkin se, että siinä missä oman asunnon arvo on laskenut, laskee kaikkien muidenkin asuntojen arvo samassa suhteessa, joten uuden asunnon ostaja saa kotinsa kolmen vuoden kuluttua halvemmalla; kun taas auton ostaja joutuu maksamaan uudesta autosta enemmän (sillä autojen hinnat nousevat aina - ellei niiden hintaa verotuksellisesti muuteta / tueta).

Vapaavuoren mahtiehdotus

Asuntoministeri Jan Vapaavuori (kok) pamautti vuoden auki melkoisella pommilla. Ja tässä tapauksessa voidaan sanoa: positiivisella pommilla. Vapaavuori veisteli ehdotuksen, minkä tarkoitus on elvyttää halvaantunutta asuntokauppaa ilman, että se tulisi erityisen kalliiksi kenellekään osapuolelle.

Näin ensilukemalta ehdotus on loistava. Työttömyyden iskiessä asuntovelallinen voisi sopia pankin kanssa lyhennysvapaasta asuntolainan suhteen. [Tämän pitäisi olla mahdollista jo tälläkin hetkellä. Uskon, että pankit tulevat tässä vastaan kunhan velallinen hoitaa koronmaksun ajallaan. Korkotulothan ovat pankille se tulonlähde. Pankkien pitäisi olla tyytyväisiä kunhan korko maksetaan. ] Mullistavaa Vapaavuoren ehdotuksessa on se, että työttömäksi jäänyt vellallinen voisi hakea valtiolta tukea koron maksulle. Näin ollen velallinen päätyisi maksamaan valtiolle vuokranomaista omavastuuta. Tämä omavastuu olisi sidottu kulloinkin käypään vuokratasoon. Omavastuun ylimenevän osan korosta maksaisi valtio. Näin valtion vastattavaksi jäisi vain pieni osa korosta; velallisella olisi pari vuotta aikaa selvitellä raha-asiansa tai asuntoasiansa. Ja pankit saisivat korkotulonsa. Voisin jopa kuvitella, että valtio olisi riittävän hyvä neuvottelukumppani, että valtion ei tarvtisisi maksaa samaa korkoa mitä vellallinen joutuisi.

Ehdotus sai myönteisen vastaanoton myös muutamassa suuressa Suomessa toimivassa pankissa.

Tämän hetken asuntokauppatilanne on todella hankala. Ihmiset eivät uskalla ostaa asuntoja muutamasta syystä:
  1. pelätään että työttömyys sattuu omalle kohdalle, ja siten ei kyetä hoitamaan lainavelvollisuuksia.
  2. mutta vielä suurempana ongelmana on se, että ihmiset kuvittelevat asuntojen hintojen romahtavan (tai laskevan merkittävästi) kuten 90 -luvun alun laman aikana.
Vapaavuoren ehdotus luultavasti olisi vastaus molempiin kuluttajia vaivaaviin ongelmiin. Kuluttajat saisivat paremman uskon siihen, että he pystyvät hoitamaan asuntovelkansa myös työttömyyden sattuessa omalle kohdalle. Järjestelyn kautta hälvenisi myös pelko (tai toive) asuntojen hintojen romahtamisesta.

Tämän hetken asuntomyyntitilanne on tolkuttoman surkea: ostajat odottavat romahdusta, ja myyjät eivät laske hintoja kuin pakon edessä. Pakkomyynnin edessä myydyt asunnot on jo/kohta myyty, joten jäljelle jää opportunistinen ostaja ja asunnonvaihdosta haaveileva myyjä, joiden näkemykset asunnon hinnasta ovat toivottoman kaukana toisistaan. Tämä on pattitilanne johon nyt todella tarvitaan yhteiskunnan apua ja/tai rohkaisua; eikä pelkästään sanojen tasolla, vaan ihan oikeiden tekojen tasolla.

Vapaavuorelle täydet pisteet tästä päänavauksesta. Toivotaan vain, että ehdotus materialisoituu nopeasti.

Yritykset ajan hermolla

On jännittävä lukea palkkatieto.net:in keräämiä uutisia työllisyydestä. Palkkatiedon uutispalvelun mukaan vielä alkukeväällä 2008 lehdet kirkuivat suureen ääneen yritysten "työvoima- ja osaajapulaa". Jo loppukeväästä muuttui ääni uutiskellossa, ja nyt toitotetaan vähintään yhtäsuureen ääneen jatkuvista yt-neuvotteluista ja irtisanomista.

Voi vain ihmetellä kuinka hyvä näkemys yrityksillä on reaalimaailmasta... Miten on mahdollista, että tilanne muuttuu vain parin kuukauden aikana rekrytointiruuhkasta massairtisanomisiin?Linkki

Verkkokauppojen luvattu Suomi

Euroopan kuluttajakeskus tutki piilolinssien verkkokauppoja ja niiden hintoja. Tutkimuksen tai vertailun lopputulema oli surullista ja yllätyksetöntä luettavaa. Suomi sijoittui vertailussa häntäpäähän: kotimaisissa verkkokaupoissa hinnat olivat ... kalleimmat.

Valitettavasti ongelma ei ole yksistään suomalaisten yritysten. Jostain täysin käsittämättömästä syystä meillä arvonlisävero on pidetty veretseisauttavan korkeana ja kulutusta vähentävänä ja estävänä. Näinpä suomalainen maksaa lähes kaikesta enemmän kuin eurooppalainen sisarensa tai veljensä.

Tästä seuraa lähinnä se, että pikkuhiljaa kotimaiset eurot virtaavat enemmän ja enemmän muihin euroopan maihin; ja kotimainen yrittäminen ja myyminen kuihtuu pois. Euroopan unionin (ehkä) seurauksena esimerkiksi useat saksalaiset verkkokaupat hyväksyvät nykyään jo paypal ja/tai luottokoritin maksuvälineenä. Lisäksi englanninkieliset sivustot ovat yleistyneet muissakin kuin englanninkielisissä maissa. Tästä seuraa se, että suuremmat hankinnat kannattaa lähes aina kilpailuttaa eurooppalaisten verkkokauppejan kanssa. Ostamalla muusta EU maasta kuin Suomesta voit säästää pitkän pennin. Tästä viimeisimpänä esimerkkinä esimerksi muuan kello, minkä hinta Suomessa oli noin 950 euroa ja nyt mm. heikomman punnnan ansiosta kyseisen kellon saisi Englannista (siis tuosta yhdestä Euroopan kalleimmista maista) noin 550 euron hintaan. Hinta on niin paljon halvempi, että melkein kannattaisi jo lähteä Englantiin päivämatkalle kelloa hakemaan. Ja verkko-ostoksena kyseisen tuotteen saisi kotiinkuljetettuna alle 600 euron.

Turhia uutisia uskonnon ja politiikan kohtaamisesta

Iltalehti päätti (jostain syystä) siteerata peruspalveluministerin haastattelua missä ministeri otti kantaa poikien ympärileikkaukseen. Ministerin mukaan vanhempien pitäisi maksaa ympärileikkaukset jos ne tehdään muista kuin terveydellisistä syistä.

Jotenkin tuo tuntui hassulta "uutiselta", sillä kyseessä on mielestäni itsestäänselvyys. Käsitääkseni myöskään kauneusleikkauksia ei makseta valtion varoista elleivät ne liity esimerkiksi onnettomuudessa saatujen vammojen hoitoon. Ja siinäkin tapauksessa maksaja taitaa olla vakuutusyhtiö eikä suinkaan valtio.

Se että meillä pitää uutisoida tämänkaltaisia asioita pistää miettimään, että onko meillä Suomessa kirkon ja valtion välinen ero riittävän selkeä? En oikein ymmärrä miten on mahdollista, että muunlaisia tulkintoja tästä ympärileikkausasiasta voitaisiin yleensäkään tehdä.

Toisaalta: meillä Suomessa myös yritykset maksavat kirkollisveroa, vaikka harva yrityksistä tunnustaa, tai harjoittaa, mitään uskontoa. Oma lukunsa on tietenkin eri uskontokuntien taloutta hoitavat tai edistävät yritykset. Ehkäpä meillä kirkollisvero pitäisi rajoittaa koskemaan vain välittömästi uskontoa tai uskonnollisuutta edistäviä yrityksiä. Muut yritykset tulisi vapauttaa kirkollisverosta.