Hei työkkäri, anna mulle piiskaa

Taas oli tämänpäivän Hesarissa juttua kuinka valtiovalta aikoo puuttua työttömyystukeen ja luonnollisesti heikentää sitä. Nyt suunnitteilla on muuttaat työvoimakoulutusta niin, että tuo 500. päivän ansiosidonnainen juoksee myös koulutusjaksolla. Perusteluna on se, että halutaan saada ihmiset hakeutumaan työvoimakoulutukseen heti työttömyyden alussa - eikä vasta lopussa.

Periaate on kovin jalo ja tukee työvoimakoulutuksen ideaa. Työvoimakoulutuksen tarkoitus kun on parantaa työnsaantimahdollisuuksia. Nyt kuitenkin työvoimakoulutuksia käytetään turvapaikkana kun ansiosidonnainen uhkaa loppua.

Kuten sanottu, ajatus on kaunis ja sinällään ehkä jopa ymmärrettävä. Mutta valitettavasti realiteetit ovat jotain ihan muuta.

Ensinnäkin: työvoimakoulutukset ovat laadultaan totaalisen luokattomia. Niiden tarkoitus työttömälle on turvata juuri tuota ansiosidonnaista - ja työvoimapoliittisesti niiden todellinen tarkoitus on siivota työttömyystilastoja tilapäisesti. Työvoimakoulutus tukee tällä hetkellä juuri näitä kahta asiaa. Jos koulutusten funktiota halutaan muuttaa tuohon työllistymistä edistävään suuntaan - on syytä aloittaa muutos koulutussuunnittelusta. Eli varmistetaan ensin, että koulutusten sisältö on sen kaltainen, että niihin ostallistujilla on ihan oikeasti paremmat mahdollisuudet työllistyä koulutuksen seurauksena. Koulutetaan ihmisiä aloille joilla on tulevaisuutta ja/tai pulaa osaajista. On turha kouluttaa ihmisiä aloille, missä ei ole työpaikkoja. Jos koulutus on hyvin suunniteltu ja oikein kohdennettu, ei koulutuksilla pitäisi olla vaikeuksia löytää esimerkiksi yhteistyöyrityksiä. Tällä hetkellä koulutuksiin ei tahdota löytää yrityksiä jotka olisivat niistä valmiita maksamaan tai niihin osallistumaan.

Toinen muutosehdotusta rapauttava tosiasia on se, että näihin koulutuksiin ei ole pulaa hakijoista. Työttömät eivät suinkaan ole niin passiiivisia kuin annetaan ymmärtää. Tietenkin on joukko ihmisiä, jotka ovat tyytyväisiä työttömyyspäivärahoihinsa, mutta suuri massa on halukas tekemään työtä. Niinpä näihin koulutuksiin on tyypillisesti hurja määrä hakijoita suhteessa vapaana oleviin koulutuspaikkoihin. Eli tällä hetkellä työvoimatoimistot eivät pysty järjestämään riittävästi koulutuksia jotta kaikki kiinnostuneet pääsisivät kursseille. Niinpä on pakko ihmetellä, että miksi koulutuksiin halutaan ehdoin tahdoin vielä lisää hakijoita (siis niitä jotka tällä hetkellä ovat passiivisia työttömyyden alussa)? Haluavatko työvoimatoimistot hukkua hakemuksiin?

Olen joskus aikaisemminkin valittanut sitä, että meidän työllistämisponnitsukset perustuvat lähes poikkeuksetta raippaan eikä porkkanaan. Sen sijaan, että työttömältä peritään 20% veroa päivärahasta, voisi asetelman kääntää toisin päin: kun työtön työllistyy, hän saisi maksaa alennettua tuloveroa ensimmäisen vuoden. Valtio voisi jopa poistaa tuloveron työllistyneiltä työttömiltä ensimmäisen vuoden ajaksi. Mutta ei, tämä ei sovi meikäläiseen malliin - jostain syystä meillä on vakaa usko siihen, että työttömät ovat laiskoja ja ainoa mikä saa työttömän aktiiviseksi on piiska. 

Ja ihan loppuun: on täysin käsittämätöntä, että meillä sosiaaliturvaa heikennetään silloin kun taloudessa ja ihmisillä menee huonosti. En ole sosiaaliturvan heikentämistä vastaan, mutta mielestäni ajoitus on taas todella huono. Turvaverkkoa pitää purkaa silloin, kun ihmisillä menee hyvin ja kun heillä voisi olla mahdollisuus itsekin varautua huonoihin aikoihin. Nyt työttömyysturvaa ja eläketurvaa karsitaan, kun työttömien määrät ja eläkkeellejäävien määrät ovat kasvussa. Kumpikaan näistä ryhmistä ei ole voinut varautua siihen, että valtio muuttaa pelisääntöjä kesken pelin.

Työttömyys kasvaa - oletko valmis?

Taas on uutisissa alustavia arvioita siitä kuinka työttömyys tulee Suomessa kasvamaan aina 330.000 ihmiseen ensi vuonna. Näin ainakin, jos on työministeri Anni Sinnemäkeä uskominen. Siinä sopii itse kunkin miettiä kuinka valmis on työttömyyteen?

Mutta tämä ei suinkaan ole ihmisten oma ongelma. Mielestäni valtion pitäisi kysyä itseltään, että kuinka valmis Suomi on 330.000 työttömään? Ja mitä asioiden edistämiseksi voisi tehdä. Oma tuntemukseni on, että mikäli työttömyys kasvaa merkittävästi, löydämme taas Suomineidon housut kintuissa. Meikäläinen työttömyyspolitiikka on polkenut bresneviläisessä pimeässä ajassa aina 90-luvun alun laman alusta lähtien. Ammattiyhdistykset, valtio ja työntantajat ovat kaivautuneet omiin poteroihinsa ja kärsijänä on koko Suomi. Siis ne tahot jotka toimivat Suomessa. Kansainväliset yritykset ovat siirtäneet tuotantoaan joustavampiin ja halvempiin maihin jo pitkään. Niinpä Suomeen ovat jääneet vain välttämättömät toimijat. Ja lienee vain ajan kysymys koska viimeisetkin suomalaiset murut ravistetaan takin helmalta kun pääkonttorit siirtyvät mielenkiintoisempiin maihin ja kaupunkeihin. Tätä suuntausta on helppo kritisoida, mutta asian tarkempi pohdiskelu vääjäämättä tukee yritysten suunnitelmia. Miksi jäädä? Pääoma ja raha ei tunne kotimaata. Ja yritysten tehtävä on tehdä rahaa omistajilleen. Yleishyödylliset yritykset ovat sitä varten, että ne ovat valmiita maksamaan hieman korkeampaa hintaa periaatteidensa takia.

Mutta mitä meikäläinen työvoimapolitiikka voisi tehdä? Joustaa. Enkä tarkoita tällä joustamista työnantajan tai työntekijän kustannuksella, vaan joustamista kokonaisuutta silmälläpitäen. Työn tekemisen pitää olla houkuttelevaa - jopa lyhyen työn tekeminen. Mutta käytännössä tämänhetken säännöt ovat niin jäykkiä, että käytännössä esimerkiksi työttömän ei kannata ottaa alle vuoden työsopimusta vastaan. Syynä ihan puhtaasti se, että työttömäksi työnhakijaksi ilmoittautumisproisessi (työttömyyspäivärahahakemuksineen) on niin hidas, että jokainen työttömäksi jäävä joutuu varautumaan siihen, että työn päättymisen jälkeen joutuu olemaan ilman rahaa noin 3 kuukautta. Onko sinulla tilillä kolmen kuukauden tarpeiksi rahaa? Harvoilla taitaa olla. Ja korkean verotuksen ja kustannustason seurauksena sitä on käytännössäkatsoen erittäin vaikeaa kerätä talteen. Monella raha menee tililtä suoraan välttämättömiin menoihin, kuten ruokaan ja asumiseen.

Meikäläinen työttömyyspolitiikka on pyrkinyt tehdä työn tekemisen houkuttelevaksi sillä, että työttömät joutuvat maksamaan tuloihinsa nähden kohtuutonta 20 prosentin veroa työttömyyskovauksesta. Eli kannustimena käytetään keppiä, eikä porkkanaa. Onkohan meillä käytössä mitään todellista työllisyyttä tukevaa porkkanaa?

Ehkä viranomaiset haluavat pitää työvoimakoulutuksia porkkanana, vaikka niiden todellinen tarkoitus on ainoastaan siivota työttömiä pois tilastoista edes hetkeksi. Koulutuksia järjestetään ja kehitetään malleja millä työntantaja voi hyväksikäyttää työtöntä koulutettavaa (kuten työllistämistuet työnantajille ja koulutuksiin liittyvät ilmaiset harjoittelujaksot - näistä kumpikaan ei johda työllisyyteen, vaan ainoastaan tilapäiseen tilaston siivoutumiseen).

Muuan ystäväni aikanaan työttömäksi jäätyään päätti ottaa vastaan yösiivoustyön. Yötyö on sellainen työ mitä säädösten mukaan ei tarvitse ottaa vastaan, vaikka sitä tarjotaan. Ystäväni kuitenkin päätti kokeilla sitä, mutta huomasi pian ettei se sovi hänen fysiikalleen ja elämälleen. Kuten arvata saattaa, tästä seurasi ongelmia. Työvoimaviranomaiset totesivat, että hän on irtisanoutunut tehtävästä ilman pätevää syytä ja luvassa oli 3 kuukauden karenssi työttömyyspäivärahassa. Onko tämä mielestäsi työllisyyttä tukevaa vai haittaavaa toimintaa? Työttömän ei siis kannata ottaa kokeilumielessä mitään työtä vastaan, koska jos näin tekee, joutuu samantien rangaistujen listalle - mikäli työ ei syystä tai toisesta sovi työntekijälle.

Vastaavanlaisia ongelmia on luvassa, mikäli työllistyy esimerkiksi vuokratyövoimaa tarjoavien yritysten kautta. Näissä tapauksissa työnhakija harvemmin saa kuulla totuutta haettavasta työpaikasta, vaan enemminkin eri välikäsien värittämiä satuja - tavoitteena saada työntekijä "ansaan". Vai mitä mieltä olet tapauksesta missä työntekijälle selviää ensimmäisenä työpäivänä, että hän on vain äitysloman sijainen, vaikka haastattelujen yhteydessä on puhuttu mm. siirtymisestä vuokravälittäjältä työntantajan omille palkkalistoille ja vakinaistamisista... Ja kuten arvaat, kun nimen pistät paperiin - olet nalkissa.

Yritykset ajan hermolla

On jännittävä lukea palkkatieto.net:in keräämiä uutisia työllisyydestä. Palkkatiedon uutispalvelun mukaan vielä alkukeväällä 2008 lehdet kirkuivat suureen ääneen yritysten "työvoima- ja osaajapulaa". Jo loppukeväästä muuttui ääni uutiskellossa, ja nyt toitotetaan vähintään yhtäsuureen ääneen jatkuvista yt-neuvotteluista ja irtisanomista.

Voi vain ihmetellä kuinka hyvä näkemys yrityksillä on reaalimaailmasta... Miten on mahdollista, että tilanne muuttuu vain parin kuukauden aikana rekrytointiruuhkasta massairtisanomisiin?

Nyt on pulaa työntekijöistä

Kuuntelin radiota jokunen kuukausi takaperin huvittuneena. En muista ohjelman nimeä, mutta jokin iltapäivän ajankohtaislähetys se oli kun töistä kotiin ajaessa radio soi autossa taustalla. Tiedotusvälineissä on jo jonkin aikaa päivitelty työvoimapulaa - tai osaajapulaa. Kuulemassani ohjelmassa haastateltiin mm. työministeriön tai työvoimatoimiston edustajaa aiheesta. Mutta totuushan tulee vasta yrittäjän suusta. Siis yrittäjän joka pyrkii pyyteettömästi tuomaan hyvinvointia koko kansalle. Muuan teollisuuden työllistäjä (pääkaupunkiseudulla) valitteli radiossa kovaan ääneen sitä, että hän ei tahdo löytää työntekijöitä. Itkuvirren seasta kuitenkin paljastui kenties hieman ristiriitainen viesti. Ongelma ei välttämättä ollutkaan työstä kiinnostuneiden määrä. Tai edes kyseiseen työhön kelpaavien ihmisten määrä. Ongelma olikin siinä, että kukaan näistä potentiaaleista työntekijöistä ei ollut kiinnostunut tekemään työtä työnantajan tarjoamalla palkalla. Minulta meinasi mennä kieli väärään kurkkuun. Olin joutua pysähtymään linja-autopysäkille jotta sain pyyhittyä kyyneleet silmistä. Nauroin niin makeasti.

Eihän tuossa ole kyse työvoimapulasta. Kyse on siitä, että työnantaja ei halunnut tai pystynyt maksamaan työstä sellaista palkkaa, että olisi saanut siihen osaavia tekijöitä. Ei se ole työvoimapulaa se - se on markkinataloutta missä kysyntä ja tarjonta tekee työtään. Eihän kukaan voi ottaa vastaan esimerkiksi sellaista työtä millä ei tule toimeen. On myönnettävä, että en tiedä mikä on teollisuuden vähimmäispalkka enkä tiedä kuinka suuri se on millään toimialalla. Mutta siitä olen aika varma, että minä en olisi valmis tekemään töitä vähimmäispalkalla.

Turha on purnata ansiosidonnaisesta päivärahasta. Ne ihmiset, jotka saavat ansiosidonnaista ovat siitä maksaneet. Sitä voi kutsua vaikka vakuutukseksi. Ei kukaan itke sitäkään, että varkauden uhriksi hankkii varastettujen tilalle uusia tavaroita vakuutusyhtiöltä saamillaan rahoilla... ei ansiosidonnaisessa päivärahasas ole mistään muusta kyse.

Ja mitä olen ICT alan rekrytointimarkkinoita seurannut (oman työnikin kautta): hakijoita on jokaiseen avoimeen paikkaan kymmeniä. Ja niistä kymmenistä päteviäkin on usein vähintään puolitusinaa. Eli tuossa valossa en ihmettele edes sitä, että osa rekrytoivista yrityksistä ei viitsi edes vastata kaikille hakemuksen lähettäjille...