Näytetään tekstit, joissa on tunniste ict. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ict. Näytä kaikki tekstit

tiistai 3. kesäkuuta 2008

OMX ja onnistunut päivitys

OMX ja pohjoismaiden pörssit ovat päässeet tällä viikolla valokeilaan. Sammon IT -katastrofin jälkeen pohjoismaisia pörssejä operoiva OMX päätti viedä huomion IT järjestelmäpäivityksissä. Maanantaina pörssin avaus viivästyi 40 minuuttia ja tänään tiistaina kauppaa päästiin tekemään noin kuusi tuntia suunnitellun jälkeen. Pörssin tapauksessa voisin kuvitella, että jokin sijoittajataho on kärsinyt ihan oikeita tappioita säheltämisen seurauksena.

Vanhana IT alan ammattilaisena sitä ihmettelee väkisinkin päivitysten ajoitusta. Miten on mahdollista, että pörssien järjestelmäpäivitykset tehdään keskellä viikkoa. Hienoa on tietenkin se, että päivitykset tehdään toimistoajan ulkopuolella, mutta koska jokin voi aina mennä vikaan, tulisi pörssin kaltaisten merkittävien yritysten ajastaa päivitykset viikonloppuhin - ja mieluiten vielä pitkiin viikonloppuihin tai hiljaisiin ajankohtiin - kuten loma-aikoihin.

Muistan muutaman vuoden takaa kun teimme järjestelmäpäivityksiä, ajoitettiin ne poikkeuksetta perjantai-iltaan. Näin saimme maksimaalisen ajan korjailla ja siivota mikäli jokin meni vikaan. Useimmiten kaikki meni hyvin, tai melkein hyvin - ja erittäin harvoin tuota varoaikaa tarvittiin. Lähes poikkeuksetta kotona oltiin ennen aamuneljää lauantaina. Viikonloppuisin ja yöaikaan tehtävät päivitykset ovat tietenkin hieman kalliimpia mikäli työ on ulkoistettu (niinkuin lähes kaikissä yrityksissä tuntuu olevan). Onkin jännittävää seurata kuinka kalliiksi OMX:n päivitykset pörssille tulevat. Luulisin, että pörssissä aktiivisesti kauppa käyvät tahot ovat hyvin varustettuja omien etujensa ajamisen suhteen. Sammon töppäilyt kuluttajien asioissa saattavat olla pieniä ongelmia - jos ongelman suuruutta rahassa mitataan.

keskiviikko 17. lokakuuta 2007

Nyt on pulaa työntekijöistä

Kuuntelin radiota jokunen kuukausi takaperin huvittuneena. En muista ohjelman nimeä, mutta jokin iltapäivän ajankohtaislähetys se oli kun töistä kotiin ajaessa radio soi autossa taustalla. Tiedotusvälineissä on jo jonkin aikaa päivitelty työvoimapulaa - tai osaajapulaa. Kuulemassani ohjelmassa haastateltiin mm. työministeriön tai työvoimatoimiston edustajaa aiheesta. Mutta totuushan tulee vasta yrittäjän suusta. Siis yrittäjän joka pyrkii pyyteettömästi tuomaan hyvinvointia koko kansalle. Muuan teollisuuden työllistäjä (pääkaupunkiseudulla) valitteli radiossa kovaan ääneen sitä, että hän ei tahdo löytää työntekijöitä. Itkuvirren seasta kuitenkin paljastui kenties hieman ristiriitainen viesti. Ongelma ei välttämättä ollutkaan työstä kiinnostuneiden määrä. Tai edes kyseiseen työhön kelpaavien ihmisten määrä. Ongelma olikin siinä, että kukaan näistä potentiaaleista työntekijöistä ei ollut kiinnostunut tekemään työtä työnantajan tarjoamalla palkalla. Minulta meinasi mennä kieli väärään kurkkuun. Olin joutua pysähtymään linja-autopysäkille jotta sain pyyhittyä kyyneleet silmistä. Nauroin niin makeasti.

Eihän tuossa ole kyse työvoimapulasta. Kyse on siitä, että työnantaja ei halunnut tai pystynyt maksamaan työstä sellaista palkkaa, että olisi saanut siihen osaavia tekijöitä. Ei se ole työvoimapulaa se - se on markkinataloutta missä kysyntä ja tarjonta tekee työtään. Eihän kukaan voi ottaa vastaan esimerkiksi sellaista työtä millä ei tule toimeen. On myönnettävä, että en tiedä mikä on teollisuuden vähimmäispalkka enkä tiedä kuinka suuri se on millään toimialalla. Mutta siitä olen aika varma, että minä en olisi valmis tekemään töitä vähimmäispalkalla.

Turha on purnata ansiosidonnaisesta päivärahasta. Ne ihmiset, jotka saavat ansiosidonnaista ovat siitä maksaneet. Sitä voi kutsua vaikka vakuutukseksi. Ei kukaan itke sitäkään, että varkauden uhriksi hankkii varastettujen tilalle uusia tavaroita vakuutusyhtiöltä saamillaan rahoilla... ei ansiosidonnaisessa päivärahasas ole mistään muusta kyse.

Ja mitä olen ICT alan rekrytointimarkkinoita seurannut (oman työnikin kautta): hakijoita on jokaiseen avoimeen paikkaan kymmeniä. Ja niistä kymmenistä päteviäkin on usein vähintään puolitusinaa. Eli tuossa valossa en ihmettele edes sitä, että osa rekrytoivista yrityksistä ei viitsi edes vastata kaikille hakemuksen lähettäjille...