lauantai 28. helmikuuta 2009

Sähkön hinta raivostuttaa

Viimeisen parin vuoden aikana on lehdissä kirjoitettu sähkön hinnasta ja erityisesti sen jatkuvasta nousemisesta. Ihmiset ovat olleet erinomaisen tuohtuneita siitä, että sähköpörssin käyttöönoton jälkeen hinnat ovat nousseet tauotta. Lisäksi sähköyhtiöiden (Fortum) johtajat ovat kuitenneet huimia bonuksia koska ovat onnistuneet hilaamaan sähkön hinnan ylös, ja sitä kautta yrityksen tuloksen ennätyksiin.

Myös minua on sähkön hinta harmittanut. Mutta se on hyödyke, mitä ilman on lähes mahdoton elää. Pari vuotta sitten kokeilin löytäisinkö halvemman sähköntoimittajan kuin Tampereen Sähkö. Tuolloin ei löytynyt, joten pidin sähkön toimittajani samana. Toissapäivänä sain kuitekin Tampereen sähköltä epämiellyttävän yllätyksen. Sain tasauslaskun joka sisälsi tasauksia vuodelta 2007. Siis lähes puolentoista vuoden takaisia tasauksia. Lisäksi arviot olivat totaalisen pielessä joten tasattavaa oli. Lasku oli käytännössä katsoen puolen vuoden sähkölaskun verran (eli yli 250 euroa). Tiedän, että Tampereen sähköllä on ollut ongelmia laskutuksensa kanssa. Mutta asiakkaana minä en ole niin kiinnostunut miksi asiat menevät vikaan. Ihan kuin Sammon järjestelmäsotkussa, ei se kuluttajaa kiinnosta miksi rahaa ei saa tililtä. Sähkölaskun seurana tuli pahoittelukirje ja ohjeet mikäli haluaisin sopia tasauslaskun maksamiseen lykkäystä. Kaunis ele, mutta ei juuri muuta.

Saatuani sähkölaskun kesti noin 20 minuuttia, ja sähkön toimittaja oli vaihdettu. Jatkossa Tampereen sähkölaitos saa minulta enää sähkönsiirtomaksut. 50% tuloista siirtyi toiselle sähköyhtiölle.

Miksi näin tapahtui? Jos olisin saanut normaalin sähkölaskun, tuskin olisin alkanut tutkimaan mihin hintaan sähköä tällä hetkellä myydään. Mutta tuo puolentoista vuoden tasauslasku oli liikaa - niinpä minun tapauksessani veikkaisin, että sähkölaitoksen järjestelmäuudistus johti asiakkaan menetykseen. En tiedä olinko ainoa joka tuosta tasauslaskusta tuohtui - luultavasti en ollut ainoa.

maanantai 23. helmikuuta 2009

Uutisankka - Helsingin Sanomat: Lex Nokia

Maan suurin ja kaunein sanomalehti päätti röhnätä hetken kurassa muiden sensaatiohakuisten lehtien kanssa. Muutama viikko sitten HS uutisoi näyttävästi kuinka Nokia on painostanut kohutun "salakuuntelu"lakia valmistelleita johtavia virkamiehiä.

Tyhmä kansanosa otti HS:n uutisen totena ja alkoi lajissan ainutlaatuisen kampanjoinnin niin Nokiaa kuin kyseistä lakiakin vastaan. Harva pysähtyi miettimään, onko uutinen totta. Se oli oikeastaan epäolennaista. Nokia on / oli hyvä syyllinen ja sitä on viime aikoina ollut trendikästä dissata. Se, että HS sai muutamaa kuukautta aikaisemmin tuta surkean taustatyönsä seurauksia uutisoituaan "ahdistelevista" kansanedustajista, se oli täysin epäolennaista. HS on sentään HS - totuuden etsijä ja aina vilpitön ja puolueeton.

Nokia piti asiassa matalaa profiilia ja siitä seurasi luultavasti jonkinlaista imagotappiota kotimaassa. Luulen, ettei Nokian johto tajunnut, että aiheesta mouhoaminen kannattaisi ottaa vakavasti. Parin viime viikon aikana Nokian johto kuitenkin päätti avata sanallisen arkkunsa aiheesta - tosin imagotappion kannalta liian myöhään. Mutta Nokian lisäksi muutamat mediat alkoivat penätä todisteiden ja faktojen perään. Niitä ei kuitenkaan ollut HS:llä tarjota. Oli vain "lähdesuojaa" ja ties mitä.

Nyt HS kuitenkin päätti tulla kaapista ulos. Tuo Nokian painostus johtavia lakia valmistelleita virkamiehiä kohtaan olikin "Elinkeinoelämän keskusliiton" lakimiehen sähköposti AKAVA:n johtohenkilöstölle. Akava itse ei myönnä (eikä kiellä) painostusta tapahtuneen.

Kuten sanottu, tässä kohtaa se on täysin epäolennaista kuka painosti ketä, vai painostiko lainkaan. Nokia sai tästä ankasta kurat silmilleen. Suurin osa aihetta seuranneita tahoja pitää HS:ää yhä hyvää tarkoittavana, puolueettomana tiedotusvälineenä - ja niinhän HS pääsääntöisesti onkin.

Mutta melkoinen uutisankka millä onnistuttiin sumuttamaan suurinta osaa kansaa silmään - jännittää nähdä miten lain kanssa käy kun eduskunta aiheesta äänestää.

On mielenkiintoista, että johtavat mediat eivät halua sallia yritysten sähköpostin lähettäjä- ja vastaanottotietojen seulomista yritysten toimesta; ja vain muutama kuukausi sitten koko media vaikeni yhteen ääneen siitä, että Ruotsin valtio päätti sallia sikäläisen poliisin lukea, tutkia, arkistoida, penkoa kaikkea Ruotsin kautta kulkevaa sähköistä tietoliikennettä. Siinä menee yrityssalaisuudet ja valtiosalaisuudet sulassa sovussa Svea-mamman arkistoihin. Mutta ei se haittaa...; paitsi jos sen takana on Nokia.

perjantai 13. helmikuuta 2009

Ohjelmistopäivityksistä...

Kuittasin kehoitteen valitsemalla "käynnistetään myöhemmin". Jatkoin puuhasteluani, kun hieman yllättäen Windows lähti ajamaan itseään alas.

Olen käyttänyt Linux:ia pääasiallisena käyttöjärjestlmänä noin kolme vuotta. Alkuvaikeuksien jälkeen ei mieleeni ole tullut kertaakaan palata Windows käyttäjäksi. Alussa pelkäsin, että Linuxille ei löytyisi laadukkaita ja ilmaisia ohjelmia yhtä hyvin kuin Windowsille. Tämä pelko kuitenkin osoittautui vääräksi aika pian. Tietenkin on alueita, missä Windows ohjelmistot ovat Linuxia edellä - osassa tapauksia kenties jopa pysyvästi.

Alkusyksystä ostin kuitenkin kannettavan tietokoneen, missä luonnollisesti tuli Windows Vista (home premium) esiasennettuna. Asensin myös tuohon kannettavaan Linuxin, mutta jätin myös Vistan paikalleen. Viime viikon aikana olen kokeillut enemmän tuota Vistaa ja todennut sen olevan ihan säädyllinen käyttöjärjestelmä. Väittäisin jopa, että Vista on tänä päivänä ihan kilpailukykyinen käyttöjärjestelmä, joka kärsii vieläkin alkuvaikeuksien aiheuttamsta huonosta maineesta.

Käytin eilen Vistassa Media Center -ohjelmistoa millä voi katsoa televisiota, videoita, kuvia ja kuunnella musiikkia. Yhtäkkiä kesken käytön ruudulle napsahti ilmoitus, että windows on asentanut jonkin päivityksen ja haluaa käynnistää koneen uudestaan... Kuittasin kehoitteen valitsemalla "käynnistetään myöhemmin". Jatkoin puuhasteluani, kun hieman yllättäen Windows lähti ajamaan itseään alas. Ruutuun tuli ilmoitus, että windows viimeistelee päivitystä. Muutaman minuutin kuluttua kone sulkeutui, ja lähti käynnistämään itseään uudestaan. Taas tuli ilmoitus, että jotain päivitystä tehdään. Vihdoin (ehkä viiden minuutin jälkeen) kone suostui käynnistymään uudestaan. Eikä siinä mitään - päivityksen jälkeen kaikki toimi. Ajankohta ei vain ollut minulle mieleinen ja itse päivitys tuntui kestävän ikuisuuden.

Tänä aamuna huomasin Linuxin tehtäväpalkissa pienen ilmoituksen, että tarjolla olisi päivityksiä. Niinpä klikkasin ikonia ja päivitysohjelma käynnistyi. Ohjelma kertoi minulle mitä uusia päivityksiä olisi tarjolla. Vaikka ohjelmat eivät mitään erityistä päivitystä mielestäni kaivanneet, aloitin päivityksen tottumuksesta ja luottamuksesta. Päivitys kesti noin puoli minuuttia. Itse päivityksen jälkeen ohjelma kertoi, että päivityksen on nyt tehty ja voin sulkea päivitysohjelman. Niinpä minä sitten teinkin ja jatkoin muita askareita.

Jos luet tätä vielä, mietit kenties: mitä ihmettä? Mikä tässä oikein oli pointtina?

Tässä oli vain esimerkkinä kaksi kokemusta käyttöjärjestelmän päivittämisestä ja miten se käyttäjän näkökulmasta voi tapahtua.
  • Windows päätti itse päivittää jotain - se kysyi käyttäjältä olisiko nyt hyvä aika käynnistää tietokone uudestaan. Käyttäjä valitsi, että nyt ei ole hyvä aika - mutta Windows teki sen silti. Päivitys vaati koko käyttöjärjestelmän uudelleen käynnistämisen - ja päivitys kesti pienen ikuisuuden.
  • Linux puolestaan ilmoitti käyttäjälle, että nyt olisi päivityksiä tarjolla ja odotti, että käyttäjä suorittaa tehtävän kun se käyttäjälle sopii. Itse päivitys tapahtui erittäin nopeasti, eikä tietokonetta tarvinnun käynnistää uudestaan.
Arvio kokemuksista: Linux 10 - 0 Windows


keskiviikko 4. helmikuuta 2009

Uutisankka: digitoday - Windows Livellä 2,6 miljoonaa käyttäjää Suomessa

Vapise Alibi ja Hymy! Digitoday varastaa paikkanne roskauutisten ykkösmediana Suomessa.

Nyt Microsoftin live -palveluilla on jo 2.6 miljoonaa suomalaista käyttäjää. Eli yli puolet suomalaisista käyttää MS:n live palveluita. Näistä jopa 1.2 miljoonaa käyttää Microsoftin pikavistisovellusta joka viikko.

Sanokaa mitä sanotte, mutta tämä uutinen ei yksinkiertaisesti kuulosta uskottavalta. Tietenkin otsikko raflaa, mutta sisältö on kovin epäselvä. Mitä ovat MS:n "Live" -palvelut. Luultavasti palveluperheeseen kuuluvat mm. Windows Update palvelu, mitä lähes jokainen laillinen Windows asennus käyttää käyttäjän tietämättä (tarkistaa onko uusia päivityksiä tarjolla).

Ainakaan minä en jaksa uskoa, että joka neljäs suomalainen käyttäisi microsoftin pikaviestintä viikottain... Näin tapahtuu ehkä MS:n haaveissa.

Uutisankka: digitoday - Google kavaltaa sijaintisi kavereille

No näitähän näyttää riittävän... Ja hieman yllättäen uutisoinnissa kunnostautuu jälleen digitoday.

Google kuulemma "kavaltaa" sijaintisi kavereillesi. Oma käsitykseni kavaltamisesta on, että google tekisi jotain minun tietämättäni ja tahtoani vasten. Googlen uusi karttasovellus ei kuitenkaan tee mitään selkäsi takana ja tietämättäsi. Päinvastoin, käyttäjän pitää aktiivisesti aktivoida toiminnallisuus ja "sopia" ystävien kanssa, että paikkatietoa jaetaan ja näytetään.

Googlen kavallus kuitenkin varmasti tuo enemmän liikennettä kuin tylsä uutinen siitä, että google toi karttasovellukseensa toiminnallisuuden millä voit jakaa sijaintitietoasi ystäviesi kanssa.

tiistai 3. helmikuuta 2009

Uutisankka: Digitoday - Googlen kuvausauto törmäsi hirveen

Digitoday.fi uutisoi "näyttävästi" kuinka googlen streeview:tä kuvaava kuvausauto törmäsi hirveen...

Varsinaisesta uutisesta kuitenkin ilmeni, että kuvausauto ei törmännyt hirveen vaan ainoastaan peuran vasaan (eli nuoreen peuraan).

Voi vain kysyä, että miksi tämä oli uutisoitu "hirvenä" kun kyse oli pienestä peurasta. Uutinen päätyi kyseisen viikon luetuimpien uutisten joukkoon.

Puolueettomat uutiset - missä olette?

Nyt taisi tulla allerkirjoittaneella mitta täyteen tämän päivän luovaa toimittamista. Pari päivää sitten tuli MTV3:n 10:n uutisilla 10.000 lähetystä täyteen. Oli huvittavaa "muistella" kuinka aikanaan epäiltiin voiko mainosrahoitteinen televisiokanava toimittaa sitoutumattomia uutisia. Viimeiset parikymmentä vuotta ovat osoittaneet, että ehkä se on sittenkin mahdollista. Kympin uutiset ovat onnistuneet tekemään uskottavaa ja puolueettomanoloista uutisointia.

Mutta tänä päivänä kysymys on ehkä kuitenkin ajankohtainen...

Suuri osa lehdistä on siirtynyt nettiin ja uutisista on tullut ilmaisia. Nämä nettiin toimitettavat uutiset kuitenkin tarvitsevat rahoitusta. Niinpä useimmat päätyävät käyttämään mainostuloja tärkeänä tulonlähteenä. Eipä siinä mitää...

Viime aikoina on kuitenkin alkunut ilmetä enemmän ja enemmän sitä, että "varteenotettavat" nettiuutiest ovat alkaneet kalastella lukijoita (ja sitä kautta mainostuloja) liioittelulla, vääristelyllä, virheillä ja valehtelulla.
Tahattoman tuntuiset kömmähdykset ovat uskoakseni kuitenkin pääsääntöisesti pelkkää mainostulojen kalastelua. Raflaava ja virheellinen otsikko vetää lukijoita, jotka klikkaavat mainoksia jotka maksavat toimituksen palkan.

Tämän ongelman innoittamana ja raivostuttamana ajattelin alkaa keräämään näitä ns. uutisia. Katsotaan kuinka paljon niitä löytyy, ja mistä lehdistä niitä löytyy eniten.

maanantai 2. helmikuuta 2009

Kun toimittaja lakkasi ajattelemasta

Näköjään kotimaiset tiedotusvälineet käyttäytyvät kuin lampaat. Tiedotusvälineet ovat ratkaisseet tuottavuusongelmansa toimimalla vain kaiunvahvistajina.
Takana ilmeisesti ovat ne ajat kun lehdistö tutki ja varmensi uutisiaan.
Nyt kiireisinä ja kustannustietoisuuden aikoina riittää, että ns. uutiset vain kaiutetaan omassa tiedotusvälineessä. Tästä saatiin hyvä esimerkki eilen, kun HS kirjoitti artikkelin ns. Lex Nokiasta. Tästä intoutuneena kaikki tiedotusvälineet uutisoivat sen, että HS uutisoi aiheesta. Onpa tosiaankin uutisia. Yksi "tutkii" ja toiset vain toistavat samaa uutista. Tämä on halpaa tämä.

Samassa hengessä voisin uutisoida, että
Internetuutissivusto (digitoday.fi) uutisoi, että Helsinginsanomat uutisoi, että matkapuhelinvalmistaja Nokia on nimettömien tietolähteiden mukaan painostanut jotain mitättömiä virkamiehiä.
Siinä lööppi huomiselle.

Uutisnikkareille (siis näille leikkaa-liimaa -työntekijöille) tilastot ovat mitä parahinta materiaalia. Tilastot ovat nimittäin herkullisia raflaavien uutisten lähteitä... Asuntojen hinnat ovat hyvä esimerkki tilastojen suorasta raportoinnista, ilman mitään analyysiä. Lehdistö joko pelkää tekevänsä tulkintavirheitä (kesällä myydään paljon jäätelöä, kesällä hukkuu enemmän ihmisiä kuin talvella; niinpä jäätelönsyönti lisää hukkumiskuolemia) tai sitten toimittajilla ei ole aikaa tai halua tulkita lukemaansa; he vain toistavat lukemaansa oman lehtensä nimissä. Viime viikolla uutisoitiin, kuinka asuntojen hinnat ovat "romahtaneet" kymmeniä prosentteja ja samalla asuntokauppojen määrät ovat romahtaneet kymmeniä prosentteja. Tämä on faktaa minkä voi uutisoida raflaavien otsikoiden toivossa sellaisenaan. Tai sitten toimittajat voisivat miettiä tilastojen syy-seuraussuhdetta. Uskallanpa väittää, että asuntokauppojen määrän jyrkkä lasku tarkoittaa sitä, että kauppoja ovat tehneet vain pakon edessä olevat myyjät (esim kahden asunnon loukussa olevat). Niinpä kun toteutuneiden kauppojen määrä on laskenut, ja kauppoja on tehty selkä seinää vasten; on kauppahinnat (ja jopa neliöhinnat) laskeneet tilastollisesti.

Niinpä, mikäli myyjät eivät myy polkuhintaan (kuin pakon edessä) voi seurata vain kaksi asiaa
  1. asuntokauppa halvaantuu totaalisesti, kun ostaja ei saa kauppoja toivomallaan polkuhinnalla
  2. ostajat joutuvat maksamaan asunnoista jatkossa ns. normaalia hintaa, kun polkukauppa kohteet poistuvat markkinoilta.