torstai 28. helmikuuta 2008

Turha kohu sensuurista

Ministeri Linden ja/tai hänen esikuntansa on käynyt puolustusasemiin lapsipornolain suhteen. Vaikka käsittääkseni laki on kotoisin demarien kynästä, hyväksyttiin se aikanaan yksimielisesti. Kuten viime päivinä kotimaista Internetkeskustelua ja -uutisointia seuranneet ovat huomanneet - on laissa ja sen toteutuksessa selviä aukkoja. Nämä aukot ja epäselvyydet ovat olleet otsikoissa, onhan pesuveden mukana mennyt pari lapsosta - tai lapsusta.

Se minkä itse koen hienona asiana on, että aiheesta on oikeasti noussut kansalaiskeskustelua ja uskon, että asiasta ovat kiinnostunueet monet nuoretkin (siis se kansan osa joka ei perinteisesti ole kiinnostunut politiikasta tai vaikuttamisesta). KRP on käynyt tutkimaan omaa sensuurilistaansa ja toteaa, että sensuroitujen sivujen joukossa on mahdollisesti aiheettomiakin sensurointeja. Sepä tekeekin koko asiasta hankalan - kun Internetin sisältö ei ole pysyvää. Siinä missä paperille painettu sana ei jälkikäteen muutu, voi nettisivut muuttaa osoitteesta toiseen ja sisältöäkin päivitetään usein. Niinpä, samalla sivulla voi olla peräkkäisinä päivinä eri sisältöä.

Mutta itse otsikkoon - Lindenin esikunta siis puolustaa lakia ja ihmettelee "suureen ääneen" miksi tästä asiasta on noussut Suomessa kohu; eihän tästä asiasta kohista Norjassakaan. Tästä hämmästelystä on esimerkki vaikka Aamulehden uutisessa. Ei tässä voi kuin ihmetellä argumentaatiota: suomalaistenkin siis pitäisi olla hiljaa koska norjalaiset eivät valita omasta sensuuristaan. Jos Pohjois-Korealaiset eivät "valita" omasta kansakunnan tilastaan tai vallitsevasta mielivallasta, pitäisikö meidän suomalaistenkin tyytyä tilanteeseen ja sallia totalitäärinen sensuuri Suomessa? Eikä meidänkään kannata olla huolissaan valaiden kohtalosta kun norjalaisetkaan eivät ole...

keskiviikko 27. helmikuuta 2008

Nettisensuuri - osa 2

Viime aikoina on (nettiin kohdistunut) sensuuri ollut uutisissa; tai siis ainakin netin uutisissa. En tiedä onko aihe kuumempi keskustelunaihe vai onko aiheen tiimoilta uutiskynnys nyt alempana kuin koskaan. Suomalaiset taistelevat ennakkonsensuuria vastaan, englantilaisloordi ehdottaa uutissensuuria, britit alistuvat omaan kohtaloonsa. Tanskassa operaattori pakotettiin blokkaamaan piratebay.org torrent -sivusto. Suomessa taiteilijan teokset sensuroitiin ja kotitietokone takavarikoitiin poliisin toimesta (en tunne tätä tapausta, joten en tiedä oliko toimiin aiheta vai ei - ainakin poliisin mielestä aihetta oli).

Itseäni on kiehuttanut tuo Matti Nikin tapaus. Ajan kuluessa olen kuitenkin ehtinyt miettimään asiaa hieman lisää. Pienellä pohdiskelulla on näkökulmani ehkä hieman pehmentynyt. Ensinnäkin, sensuuria on aina ollut ja tulee varmasti aina olemaan. Sensuuri on aiheellista kun se kohdistetaan oikein. Oma näkemykseni on, että ihan oikea lapsiporno pitääkin sensuroida - samoin kuin eläinporno tai vaikka nekrofiliset pornotekeleet.

Jyrki Kasvi kirjoitti tänään blogissaan, että sensuurilistaa ollaan uudistamassa. Mielestäni on selvä parannus jos estot kohdistetaan todella yksittäisiin URL osoitteisiin, eikä kokonaisiin domaineihin. Tämä on linjassa sen kanssa mitä lakivalmistelun yhteydessä julkisesti puhuttiin. Toinen tärkeä seikka on se, että sensuroinnin yhteydessä tulisi järjestelmällisesti olla yhteydessä sen maan poliisiviranomaisiin, missä laiton materiaali lymyää. Kuten Nikin listasta oli helppo huomata, suuri osa sivustoista sijaitsi joko EU:n tai USA:n alueella. Sopii toivoa että Suomen poliisilla on toimivat yhteydet kyseisten alueiden muihin poliisiviranomaisiin. Eli ei pelkästään lakaista maton alle, vaan lähdetään myös taistelemaan ongelmaa vastaan. Tämä saattaa vaatia lisäresursseja poliisille, mutta uskon hyvän asian edesauttavan lisäresurssienkin hankinnassa.

Mielestäni yleisen mielipiteen ja kohun seurauksena asia on ottamassa askeleita oikeaan suuntaan - ja jos laittoman materiaalin levittämiselle tehdään muutakin kuin levitetään lakana sen eteen - alkaa ainakin allekirjoittaneen mielenrauha palaamaan. Myös itse lakia ja lakitekstiä voisi tarkentaa, jotta mielivaltaisilta tulkinnoilta voidaan säästyä jatkossa.

Useissa kirjoituksissa on kommentoitu, kuinka tuo Nikin lista sisältää pääasiassa "ihan tavallista pornoa". Kirjoituksista on jäänyt sellainen mielikuva, kuin tavallisen pornon sekaan olisi melkein vahingossa eksynyt ehkä muutama lapsipornosivu. En ole itse koko listaa kahlannut, mutta kokeilin kiusallani muutaman satunnaisen sivun - ja kyllä sivuilla ollut kuvamateriaali oli kovasti lapsipornon kaltaista. En tietenkään tiedä kuvissa esiintyneiden henkilöiden todellista ikää, mutta eivät he teineiltä näyttäneet vaan paremminkin lapsilta. Eli oman satunnaisotoksen (kolme satunnaista sivua) perusteella uskon, että listalla on paljon lapsipornoksi laskettavaa materiaalia. Tämä kommentti ei tarkoita, että hyväksyisin virheellisen sensuurin, pointtini on se, että useissa kirjoituksissa annettu kuva missä suurin osa sivuista olisi "ihan normaalia" on luultavasti provokatiivista liioittelua asiaan intohimoisesti suhtautuvilta nettiaktiiveilta (joihin itsenikin lasken).

Otin viikko sitten yhteyttä Elisaan sensuurin tiimoilta ja kysyin koska he aikovat poistaa Nikin listan sensuurin piiristä ja koska aikovat luopua vapaaehtoisesta sensuuista. Myönnän, että viestini Elisan asiakaspalveluun oli provokatiivinen ja kiukuspäissä kirjoitettu. Mutta Elisan asiakaspalvelu veti kyllä pisteet kotiin vastaamalla minulle erittäin asiallisesti. He kertoivat mitä minun pitää tehdä mikäli haluan käyttää jotain muita kuin Elisan DNS palveluita. Asiakaspalvelu ei tietenkään ottanut kantaa aikovatko he luopua sensuurilistasta vai ei - enkä sitä odottanutkaan. Mutta kuten sanottu: tyylikkästi hoidettu asiakaspalvelu Elisalta!

PS: Suoritettuani satunnaisen sensuuritestini tyhjensin selaimeni välimuistin enkä tallettanut sivuilta mitään tietokoneelleni, joten KRP: älkää tulko takavarikoimaan tietokoneitani.
PPS: Ja jos tulette, on teidän hyvä tietää, että kovalevyni on vahvasti kryptattuja ja sotkettuja, joten en usko teidän pääsevän edes levyn sisältöä tutkimaan.

Lukemalla köyhtyy

Me suomalaiset emme lue riittävästi. Suurin osa ihmisistä hankkii tietonsa katsomalla televisiota ja lukemalla aamun sanomalehden. Mutta miten menee aikakausilehdillä? Joudun myöntämään, että itsekin olen hieman huono lukemaan lehtiä. Suurin osa vapaa-ajasta menee tietokoneen ja internetin parissa, joten hankin pääasiallisesti uutiseni sieltä. Mutta on kuitenkin lehtiä joita luen ja haluan lukea paperisena, en tietokoneen ruudulta. Minulle tuleekin mm. TietoViikko, Mikrobitti, Tietokone, Enterpreneur sekä Moottori -lehti.

Törmäsin webissä Wired -lehden artikkeliin ja se vaikutti niin mielenkiintoiselta, että ajattelin tilata kyseisen lehden. Ei muuta kuin googlaamaan: "Subscribe wired magazine finland". Pienen hakemisen jälkeen löytyikin mahdollisuus tilata Wired -lehti vuodeksi Suomeen. Hinta lehden omilla sivuilla 70 USD / vuosi. Suomalainen sivusto myy lehteä hintaan 59 Eur / vuosi. Aika kallista, lainatakseni kotimaisen operaattorin lanseeraamaa fraasia. Mutta mitä tuo Wired -lehti maksaisi jos asuisin USA:ssa? Sieltähän sekin tieto löytyi: Hinta 20 USD / kaksi vuotta.

Olen huomannut saman tilanteen myös aikaisemmin - mm. kun tilasin tuon Enterpreneur -lehden (joka muuten ei ole erityisen hyvä). Enterpreneurin sain tilattua kuitenkin hintaan 30 Eur / vuosi. Lehtitalot ovat varmasti optimoineet ja arvioineet lehtien hinnat siten, että niistä saadaan maksimaalinen hyöty. Haluan kuitenkin uskoa, että laskemalla hintoja saataisiin lisää tilaajia. Esim Mikrobitin normaalihinta vuositilaukselle on noin 65 euroa (plus / miinus pari euroa). En koskaan tilaa lehteä tuohon hintaan. Mutta MBtekee usein tarjouksia mistä lehden saa noin 40 eur / vuosi. Niinpä päädyn ostamaan aina tuon vuoden tarjouksen ja sen vanhennuttua jään odottamaan seuraavaa kohtuullista tarjousta. Mikäli lehti olisi hinnoiteltu kertaheitolla "kohtuullisesti" ei minunkaan tarvitsisi venkoilla tilausten kanssa ja antaisin lehden tulla jatkuvana tilauksena.

perjantai 22. helmikuuta 2008

Blue ray pieksi HD DVD:n siniseksi

Tietokirjailija Petteri Järvinen ilmaisee tyytyväisyytensä siitä, että nyt toinen suuren kapasiteetin DVD tekniikoista on luopunut kisasta. Toshiba lopetti HD DVD levyjen ja soittimien valmistamisen, mikä vihjaisee siihen, että markkinoille jää enää Sonyn Blue Ray. Järvinen on varmasti oikeassa siinä, että kuluttjat ovat jättäneet HD DVD:t ja Blue Ray levyt hyllyyn. Syitä on ollut varmasti useita. Järvinen mainitsee, että korkea hinta ja epävarmuus tulevaisuudesta formaattien suhteen on pitänyt ihmiset varovaisina. Tästäkin teoriasta on helppo olla samaa mieltä Järvisen kanssa. Lisäksi Petteri J sanoo, että nyt kun formaatteja on enää yksi, putoaa levyjen ja soitinten hinta ja ihmiset alkavat ostamaan myös HD tason levyjä. Tässä kohtaa olen hieman eri mieltä.

On selvää, että hinnat tulevat laskemaan tämän hetken naurettavista hinnoista. Mutta en usko näiden Blue Ray elokuvien ikinä puotavan tämän hetken DVD levyn hintatasolle. Jos katsotaan kuinka pitkä polku on ollut siirtyä VHS elokuvista DVD:hen, ymmärretään, että mikäli muutos tulee tapahtumaan - tulee se olemaan hidas. Itse näen koko HD tason DVD:llä kaksi suurta ongelmaa:
  1. kuluttaja ei ymmärrä suuremman kapasiteetin tuomaa hyötyä. Hyödyn materialisoituminen vaatii investointeja mm. televisioon ja soittimeen, eikä saavutettava hyöty silti ole välttämättä merkittävä.
  2. Aika ajaa tallenteiden ohi. Laajakaista ja suunnattoman suuret kovalevyt pitävät huolen, että erilliset optiset levyt jäävät vain varmuuskopioiden tallentamiseen ja satunnaiseen tiedostonsiirtoon.
Itseni on vaikea ymmärtää mihin tarvitsen Blue Ray levyjä, kun tämänhetken DVD elokuvat ja niiden kuvanlaatu riittää minulle mainiosti. Myös tietokoneella tuo vanha 4 GB DVD levyllä on riittänyt. En ole tarvinnut edes dual layer dvd levyjä, joten minun on vaikea ymmärtää mitä teen Blue Rayllä.

maanantai 18. helmikuuta 2008

Uinu uinu kauppiaani

Tästä aiheesta on pakko kirjoittaa aina kun jotain aiheeseen liittyvää päätyy uutisiin. Talouselmä kirjoitti varsin mielenkiintoisen ja ansiokkaan artikkelin aiheesta "verkkokauppa karkaa ulkomaille". Kuten olen muutamaan otteeseen maininnut, on edessä lohduttomat ajat, mikäli suomalaisen kauppiaat eivät herää päiväunilta. Eikä herätystä kaipaa vain kauppiaat, vaan myös koko valtio ja valtion taloudenhoitajat. Kun internetkupla aikanaan puhkesi putosi koko verkkokauppa keskusteluista. "Se ei ollutkaan kestävällä pohjalla", oli helppo todeta, kun kuplat poksahtelivat länsinaapurissa. Mutta maailma on muuttunut ja jatkaa muuttumistaan. Uskallan väittää, että postissa ja tullissa tiedetään jo mitä tuleman pitää, mutta vauhti on niin kova, että on turvallisempaa pitää pää alhaalla ja suu supussa.

Suomi ei yksinkertaisesti pysty enää pitämään kohtuutonta 22% ALV verkokantaa. Talouselmässä otetaan esiin se valitettava tosiasia, että suomalaiset kauppiaat eivät pysty kilpailemaan suurten markkinoiden kauppiaden tavoin ostohinnoilla. Meillä Suomessa myyjiä vielä sakotetaan kohtuuttomalla 22% verolla. (Tuo 22% osuu valitettavasti suoraan kauppiaan nilkkaan, vaikka kuluttajan se pitääkin maksaa). Kehotan lukemaan pari päivää sitten kirjoittamani esimerkin ostamastani kaiutinsetistä. Hinta suomessa yli 450 euroa, hinta Saksasta kotiinkuljetettuna 360 euroa... Ei tarvitse olla kummoinenkaan matetmaatikko, että ymmärtää yskän.

Eikä suomalaisten nettiostokset ulkomailta rajoitu enää pieniin ja helposti kuljetettaviin tuotteisiin, nyt tilataan kodinkoneita ja huonekaluja. Itse tilasin mm. kylpyhuoneen kaapiston ja pari korituolia Eestistä vajaa vuosi sitten. Noiden ostosten kohdalla on vaikea arvioida säästöä, sillä vastaavia tuotteita ei oikein löytynyt kotimaisista kaupoista. Päädyin siis ostamaan tuotteet ulkomailta ja siten kannoin omat euroni etelänaapurin kansantaloudelle.

Sopii vain toivoa kädet kyynärpäitä myöden ristissä, että kansantaloudenhoidossa ollaan hereillä, ja reagoidaan asiaan nopeasti ja oikein. Samoin sopii toivoa, että kauppiaat ymmärtävät nopeasti kupletin juonen: Nettikaupan pitää olla fyysistä kauppaa helpompi ja halvempi. Niin, ja ihan ensimmäisenä se nettikauppa pitää olla.

Talouselämän artikkelia lukiessa tuli väkisinkin mieleeni muutaman viikon takainen kirjoitus Ketteryydestä ja strategiasta. Kirjoitin tarinan jääpaloja tuottavista tehtaista jotka eivät huomanneet, että pakastin keksittiin - ja että se syrjäyttää jääpalojen tehtaallisen tuotannon. Väkisinkin jää sellainen mielikuva, että kotimaiset kauppiaat painavat yhä jäitä tehtaassa yötäpäivää eivätkä huomaa, että ihmiset tekevät jääpalansa itse.

keskiviikko 13. helmikuuta 2008

Sana on vapaa ... välillä ... ehkä

Tänään on saavutettu sensuurin suhteen melkoisia virstanpylväitä. Suomi ja Tanska kilpailee hölmöydellä - Suomi taitaa kuitenkin johtaa.

Matti Nikin www.lapsiporno.info on päätynyt vastustamalleen ennakkonsensuurilistalle. Sivustohan ei sisällä lapsipornoa tai mitään muutakaan pornoa. Kyse on sanavapauden mittaamisesta. Nikki on toteuttanut sen, mitä ennakkosensuurilain yhteydessä haluttiin: läpinäkyvyyttä estettyhin sivustoihin. Mutta rikospoliisi on tulkinnut, että lista sivustoista on kielletty ja Nikin lista kannustaa lapsipornon levittämistä jotenkin. Siis suoraan sanottuna sekopäistä toimintaa. Suosittelen lukemaan Vihreiden edustajan Jyrki Kasvin oiva blogimerkintä aiheesta. Nikin koko sivusto on joutunut poliisin sensuroimaksi siksi, että se on toteuttanut tuota avoimuuden ja läpinäkyvyyden periaatetta mihin poliisi ei ole halunnut ruveta. Onneksi Nikin lista löytyy helposti: googleen hakusanat "lapsiporno suodatuslista" ja jos Nikin lista ei aukea, niin voit lukea sisällön googlen välimuistista.

Mielenkiinnolla ja toiveikkaana jään odottamaan, että joku asioidemme ajajista Arkadianmäellä ottaa asian esiin ja tämä järjetön laki polisiin sensuurista saadaan kuriin.

Otin itse tuon listan talteen siltä varalta, että Google poistaa sivut välimuistista... Katostaan josko tuota listaa pitää alkaa kohta itsekin julkaisemaan.

Mitä Tanskassa: Siellä operaattori Tele2 on vihdoin alkanut selvittämään onko sikäläisen poliisin päätös sensuroida thepiratebay.org sivusto laillinen. Useat asiantuntijat ovat arvioineet määräyksen olevan laiton. Miksi sitten sanon, että Suomi johtaa hölmöilykisassa? Sikis, että meikäläiset operaattorit Elisa, Sonera, etc eivät ole tehneet YHTÄÄN MITÄÄN vastustaakseen suomalaispoliisin mielivaltaista sensurointia. Käsittääkseni kyse oli vapaaehtoisesta ennakkonsensuurista, mistä operaattori voi halutessaan myös kieltäytyä.

Tanskalaislehdistö on kuitenkin osoittanut selkärankaa ja julkaissut tänään uudestaan Muhammedia "pilkkaavia" sarjakuvia jotka aiheuttivat voimakkaita reaktioita muslimimaissa. Miksi on hienoa että lehdet rienaavat toisten uskontoa? Ei siinä olekaan mitään hienoa, vaan siinä, että julkaisu on vastalause muslimiaktivistien suunnitelmille murhata (kyllä, luit oikein: Murhata) yksi sarjakivien piirtäjistä Tanskassa. Haluamatta rienata kenenkään uskontoa, on ihmishenki kuitenkin pyhistä pyhin. Siispä omalta osaltani tuen kaikin puolin tanskalaislehtien vastaiskua.

tiistai 12. helmikuuta 2008

Olipa uutispäivä

Kylläpä yhteen päivään mahtui paljon mielenkiintoisia, joskaan ei mullistavia uutisia. Valitettavasti kiireiden takia niitä pääsi lukemaan vasta näin yömyöhällä. Poimitaan nyt kuitenkin muutama kommentin ansaitseva skuuppi.

Vain pari päivää sitten marisin kuinka suomalaiset eivät uskalla tehdä ostoksia internetissä. Taloussanomat uutisoivatkin aiheesta tänään, tosin minulle hieman yllättäen, positiivisessa mielessä. Vaikka uutisen pihvi tuntui toimittajan mielestä olevan se, että "Joka viides suomalainen kokee verkossa asioimisen turvattomaksi", olisin itse valmis kääntämään uutisen positiivisemmaksi - sehän tarkoittaa, että 80% mielestä se ei ole turvaton. Tutkimuksen (mihin artikkelissa viitattiin) mukaan 68% kokee verkkoasioimisen turvalliseksi. Tulos on huomattavasti positiivisempi kuin itse arvioin aikaisemmin. Ilmeisesti olen tekemisissä enimmäkseen tuon 20% joka kokee turvattomuutta netissä.

Toinen mielenkiintoinen juttu koskee suomalaisten (nuorten) käsitystä taloudesta. Aihe on mielenkiintoinen siksi, että vasta viime viikolla keskustelin kolleegani kanssa aiheesta. Olin vahvasti sitä mieltä, että meidän peruskoulutuksemme ei keskity riittävästi esimerkiksi talouteen ja liiketoimintaan. Aamulehden uutisen mukaan voin hehkuttaa surutta olleeni oikeassa. Koulujärjestelmä keskittyy liikaa opettamaan teoriaa ja esimerkiksi liiketoiminnan, kaupankäynnin ja talouden perusteet jätetään lapsen itse opiskeltaviksi. Ei ole kovin suuri ihme, ettei meillä ole kaupankäynnin kulttuuria. Itsekin voin myöntää, että liiketoiminta ja yrittäminen on alkanut avautumaan vasta aikuisiällä, ja paljon on vielä opittavaa jos kuvittelen jonain päivänä omaa yritystä perustaa. Opetustoimi hoi: talouteen (valtion, yritysten, henkilökohtaiseen) on panostettava jo peruskoulussa. Vaikka itse olenkin koulutukseltani matemaatikko, sanon, että peruskoululaiselle on enemmän iloa siitä, että hän ymmärtää vaikka koron käsitten, kuin se, että hän osaa laskea suoralle kulmakertoimen - tai suoran ja x-akselin välisen kulman.

Ja päivän viimeinen kommentti menee Isoon-Britanniaan, missä valtio ajaa jo lakiesityksiä millä tiedostonjakajien nettiyhteyksiä voidaan ruveta katkomaan. Laki sallisi luonnollisesti (?) vain laittoman materiaalin jakamiseen syyllistyneiden yhteyksien katkomisen - minä vain mietin, että miten viranomaiset aikovat varmistaa, että jaettu tiedosto on laiton; liikennehän voi olla hyvinkin kryptattua. No, mitä sitä kansalaisten oikeuksista. Jos Englannissa vastaava laki saadaan läpi, voi Suomen lainsäätäjät kopioida lain meikäläiseen käytöön vaivatta - ja perustella hankkeen sillä, että se on "Eurooppalainen käytäntö". Internet operaattorit häpeäpaaluun - vai miten se U2 tuottaja sen niin kauniisti muotoilikaan?

Seppo Rätykin sen jo tiesi

Viime viikot Nokia on ollut Suomen ja Saksan uutisvälineissä - tällä kertaa negatiivisissa merkeissä. Saksalaiset ovat ottaneet pahalla Nokian päätöksen sulkea matkapuhelintehtaansa Bochumissa ja siirtää tuotanto hieman (-90%) halvemman kustannustason Romaniaan. Päätös on ollut kova isku saksalaisille, niin Bochumin alueella kun valtiojohdonkin tasolla. 2300 työntekijän irtisanominen ei tietenkään ole riemun asia. Kotimaiset tiedotusvälineet ovat pitäneet aihetta otsikoissa - koska meille on erinomaisen tärkeää mitä ulkomaalaiset meistä (tässä tapauksessa tosinNokiasta) ajattelevat. Se, että suurin osa Nokian omistuksesta on ulkomailla, ja päätöksentekoportaassakin on ei-suomalaisten osuus jatkuvasti nousussa, ei ole himmentänyt Nokian kilpeä suomalaisten silmissä. Eikä välttämättä siihen ole aihettakaan, onhan Nokia edelleen merkittävä työllistäjä Suomessa.

Saksalaisten reaktiot ovat saaneet niin kannatusta kuin vastustustakin suomalaisilta. Meistä solidaarisimmat ovat sitä mieltä, että Nokia saa ansionsa mukaan kun näin tunteettomasti ajattelee vain omia kustannuksiaan. Toiset ovat sitä mieltä, että päätöksiä tehdään - kuten pitääkin - puhtaiden faktojen pohjalta, ja muutto Saksasta on ollut vääjäämätöntä. Saksalaisreaktioiden vastustajat ovat muistuttaneet, että Fujitsu-Siemens lopetti Espoon Kilossa tietokoneiden valmistuksen ja samalla irtisanoi satoja suomalaisia. Jotta Nokian irtisanomisilla olisi vastaavat vaikutukset suhteessa väkilukuun, olisi Nokian pitänyt irtisanoa Saksasta noin 9000 työntekijää.

On vähintäänkin mielenkiintoista nähdä miten tämä pidemmällä aikavälillä tulee käääntymään. Viimeisimmät YLE:n uutiset viittaavat, että Nokia on hävinnyt Saksassa ainakin brandiarvoa - markkinaosuuden muutos selvinnee tulevien kuukausien aikana. Ja mahdollisen muutoksen pysyvyys selviää vasta vuosien saatossa. Mutta siitä olen aika varma, että nyt Olli-Pekka Kallasvuo tietää mitä Seppo Räty aikoinaan tarkoitti kun hän saapuessaan kisamatkalta Saksasta totesi suomalaisille tiedotusvälineille: "Saksa on paska maa".

maanantai 11. helmikuuta 2008

Netissä ostoksilla

Luin eilen Jyrki Kasvin blogista kirjoituksen missä hän luokitteli Suomen tietoliikennepalveluiden kehitysmaaksi. Kritiikki oli kivuliasta, mutta asiallista - ehdottomasti. Myös muutamat ministerimme (mm. Suvi Linden) ovat ehtineet kritisoimaan Suomea internetkehityksen perässähiihtäjäksi. Itse olen huolissani internetkaupankäynnin passiivisuudesta. Internetin piti tuoda mukanaan uusia tuotteita ja alempia hintoja. Mutta tuntuu, että toisin on käynyt. Muutamat kaupat tarjoavat mahdollisuuden asioida myös internetin kautta, mutta harvemmin itsepalvelu internetkaupassa näkyy esimerkiksi tuotteen hinnassa. Päinvastoin, hinta internetkaupassa on sama kuin fyysisessä kaupassa, mutta internetistä tilattaessa joutuu maksamaan lisäksi toimituskulut.

Meidät on myös onnistuttu pelottelemaan Internetin turvattomuudella niin, ettei verkkoasioimisesta kiinnostuneet uskalla tehdä ostoksia netissä. Vain rohkeat ja kielitaitoiset tekevät ostoksensa ulkomailta ja näin saavat haluamansa tuotteet, edullisemman hinnan ja kotiinkuljetukset. Tässä ainoa häviäjä on Suomen valtio ja Suomen kansa. On Suomen onni, että eurooppalaiset ovat kielitaidottomia ja nurkkapatriootteja. Näin EU alueen sisällä ei ole juurikaan hyviä kauppapaikkoja joista olisi helppo ostaa halvalla tuotteita. Saksalaiset ovat onneksemme epäluuloisia ja kielellisesti rajoittuneita, joten sieltä ostaminen on vaikeaa (ellei puhu saksaa ja asu Saksassa).

Niinpä me voimme lähestyä asiaa kahdella tavalla:
  1. jatketaan samaan malliin ja toivotaan, että maailma / Eurooppa ei muutu
  2. aletaan tehdä töitä ja yritetään keksiä mekanismeja joilla edesautamme sähköistä asioimista ja - liiketoimintaa Suomen sisällä ja Suomesta ulospäin
Tulevaisuutta ja päätöksiä odotellessa minä teen ostokseni ulkomailta - EU alueelta tai sen ulkopuolelta. Samalla lähetän rahani muihin maihin piristämään sikäläistä kansantaloutta.

Koska yleensä viestit menevät parhaiten perille esimerkkien kautta, kerrotaan loppuun tarina ihan oikeasta elämästä.
Olin päättänyt hankkia itselleni uudet kovaääniset. Tutustuin aiheeseen ja löysin vihdoin itseäni kiinnostavat kovääniset minulla sopivasta hintaluokasta. Seuraavaksi aloinkin etsiä kotimaisia liikkeitä jotka myyvät kyseisiä Marantin kaiuttimia. Niitä löytyikin Helsingistä yksi liike. Niinpä lähetin heille sähköpostia ja kysyin josko heillä olisi kyseisiä kovaäänisiä varastossa (valitettavasti kyseisellä liikkeellä ei ollut verkkokauppaa). Ilokseni liike vastasi sähköpostiini ja vahvisti, että kovaäänisiä löytyy varastosta ja hinta on 450 euroa. Vertailun vuoksi päätin etsiä samoja kovaäänisiä Saksasta. Ei muuta kuin googleen hakusanat "marant preis site:de". Pienellä selailulla ja muutamalla babelfish.altavista.com -käännöksellä saksasta englantiin löytyi kauppa joka toimittaa myös Suomeen. Ei muuta kuin tilaus vetämään - ennakkomaksun siirsin yrityksen tilille (saksalaisissa verkkokaupoissa harvemmin kelpaa luottokortti). Kovaääniset saapuivat kotiovelle kuriirin toimittamana noin viikossa. Ainiin, paljonko nuo nyt sitten tulivat maksamaan? 360 euroa kotiinkuljetettuina. Säästönä siis 90 euroa ja noutamisen vaiva.

sunnuntai 10. helmikuuta 2008

Internetoperaattorit häpeäpaaluun...

Ääniteteollisuus käy epätoivoista taisteluaan tiedostonjakamista vastaan. Viimeisissä kampanjoissa ääniteteollisuus on ottanut entistä vahvemmin operaattorit hampaisiinsa. Esimerkiksi U2 -yhtyeen tuottaja syyttää operaattoreita haluttomuudesta puuttua asiaan. Myös RIAA ja IFPI ehdottavat, että internetoperaattorit rupeavat suodattamaan liikennettä. RIAA:n viimeisimmissä visiossa ollaan jo asentamassa käyttäjien tietokoneille vakoiluohjelmia mitkä estävät jakamisen. Eikä siinä mitään, en minäkään ole tiedostonjakamista puolustamassa. On väärin jakaa tekijäoikeudenalaista materiaalia ilman lupaa.

Mutta jotain hyvääkin tuosta tiedostojen jakamisesta on seurannut. Käytännössä levy-yhtiöt ovat joutuneet todella vaikean paikan eteen. Yhtäkkiä sampo alkoikin yskiä. Sisään virtaavan rahan määrä ei enää kasvanutkaan rajattomasti. Muistan elävästi CD levyjen tulon ja LP levyjen "kuoleman". CD levyjen tuloa puolustettiin kovaan ääneen vedoten mm. parempaan äänenlaatuun ja alhaisempiin tuotantokustannuksiin. Näin jälkikäteen voin hyvin uskoa, että molemmat argumentit pitivät paikkansa. Kuluttajana teimme vain virheoletuksen argumenttien pohjalta: kuvittelimme, että alhaisemmat tuotantokustannukset näkyisivät myös alhaisempina hintoina. Näin ei valitettavasti käynyt. Uusia LP levyjä sai tuohon aikaan noin 56 markan hintaan (eli vajaa 10 euroa). CD levyjen yleistyttyä hinnat olivatkin hieman yllättäen 114 markkaa ja jopa 135 markkaa. Hinnat siis yli kaksinkertaistuivat muutamassa vuodessa. Ja hinnat pysyivätkin kohtuuttoman korkealla tasolla, kunnes internet pisti markkinat uuden haasteen eteen. Nyt musiikin saa joko ilmaiseksi lakia rikkomalla (p2p verkoista), noin 10 eurolla digitaalisena (web kaupasta), 15 eurolla levykaupasta fyysisenä kopiona tai noin seitsemällä eurolla Yhdysvalloista tilaamalla CD levyn. Itse olen keskittynyt tuohon viimeiseen vaihtoehtoon, enkä digitaalisena musiikkiani osta niin kauan kuin DRM elää, ja hinnat eivät mene alle fyysisen levykopion.

Mitä levyteollisuus pystyy nyt tekemään? Internetoperaattoreiden hiillostaminen tuntuu epätoivoiselta. Luulen, että nyt on aika ottaa lusikka kauniiseen käteen ja ryhtyä varmistamaan kohtuullisen hinnoittelun ja parempien palveluiden kautta sitä, että lailliset kanavat voittavat taistelun.

Elokuvien laittomaan jakeluun liittyen jostain (en muista mistä) luin osuvan kommentin piratismin vastaisen propagandan tehottomuudesta. Kirjoittaja kommentoi sitä, kuinka laillisen kopion ostajana hänet pakotetaan katsomaan minuutin mittainen anti-piracy propagandamainos joka kerta kun hän laillista kopiotaan ryhtyy katsomaan. Vertaisverkoista saa ladattua saman elokuvan ilman, että tarvitsee tuota propagandaa katsoa. Eli propagandasota alkaa kääntyä pian itseään vastaan, kun se haittaa ja häiritsee lainkuuliaisia kuluttajia - piraatteihin tuolla mainoksella tuskin on mitään vaikutusta.


lauantai 9. helmikuuta 2008

Poliittisesti korrektia tasa-arvoa

Taloussanomat uutisoi tamperelaisen Koskikeskuksen joutuvan luopumaan naisille omistetuista parkkipaikoista. Koskikeskus oli varannut parkkihallistaan yhdeksän sisäänkäynnin lähellä olevaa pysäköintiruutua vain naisille. Pysäköintiruudut olivat samankokoisia muiden paikkojen kanssa, joten kyse ei ollut siitä, että kauppakeskus olisi halunnut vihjaista, että naiset eivät osaisi pysäköidä tavallisiin pysäköntiruutuihin.

Ilmeisesti naisparkista luopuminen ei johtunut (onneksi) laeista ja säädöksistä vaan enemmänkin asiakkaiden vastaanotosta ja yleisestä keskustelusta. Tosin paikoista ehdittiin tehdä kantelu tasa-arvovaltuutetulle.

Kylläpä me olemme herkkiä. En tiedä kuka kantelun teki, mutta aika varma olen, että kyse on joko yliherkästä miesrunoilijasta tai nutturapäisestä feminististä. Oli kantelija kumpi tahansa, niin valitus on säälittävää.
  1. Jos se jotakuta miestä häiritsee, että kauppakeskuksessa on omistettu pysäköintiruutuja naisille, niin äänestäkää rahoillanne. Menkää jonnekin muualle ostoksille.
  2. Ja aiheesta närkästyneet naiset voisivat yrittää päästä eroon alemmuudentunnostaan. Jos joku omistaisi minulle (tai mille tahansa ryhmälle johon minä kuulun) parkkipaikan kauppakeskuksen parhaalta paikalta, niin minä ottaisin tuon vastaan riemuiten.

Näitä nutturapäiden (miesten ja naisten) valituksia on viime aikoina tullut esiin muutamia - ja ne ovat aina olleet yhtä säälittäviä. Kuten nyt esimerkiksi se TV mainos, missä kymmenet miehet kiroavat seisten Turunväylällä liikenteen ja liikennesääntöjen noudattamisen vaikeutta. Tämä taisi olla liikenneturvan mainos. Mutta kuinka ollakaan joku oli huomannut, että siellä Turunväylällä ei ollutkaan yhtään naista valittamassa. Siinä siis loukattiin selvästi miesten tasa-arvokäsitystä. Ei siinä auta itku markkinoilla, jos tilastojen mukaan ne liikenteessä sähläävät ja sääntöjä rikkovat ovat pääsääntöisesti miehiä. Se oli hyvä mainos, ihan miehisestäkin näkökulmasta.

Nostetaan sitä tasa-arvometeliä sitten kun tasa-arvo ihan oikeasti on uhattuna tai se ei toteudu. Jos joku yritys haluaa ottaa kohdeyleisökseen naiset, niin sallitaan se ilman turhia valituksia. Kuten sanottu, jos se ei miellytä, voit aina asioida jossain muualla.

Jaa.. mitenkä niin ristiriitaista uutisointia?

Olen pyrkinyt seuraamaan sähkömarkkinoita ja sähkön hintaa uutisoinnin kautta. Henkilökohtaisesti pidän tämänhetkistä sähkömarkkinaa erinomaisen epäterveenä ja kuluttajaa sortavana. Perinteisesti kuluttaja on aina voinut kilpailuttaa palveluntarjoajia mikäli tuntuu, että joutuu maksamaan ylihintaa saamistaan palveluista. Sähköalan yritykset puolustautuessaan kehottavat ihmisiä kilpailuttamaan sähköyhtiöitä ja sitä kautta hakemaan säästöä sähkökustannuksiin.

Kilpailutukseen liittyen YLE:n verkkosivuilta olenkin bongannut muutaman aiheeseen liittyvän uutisen viimeisen parin kuukauden ajalta.

Ensimmäinen uutinen on julkaistu Joulukuun 20, 2007 otsikolla:
"Sähkön kilpailuttaminen ei enää hyödytä kuluttajaa".
Sähköyhtiön kilpailuttaminen ei enää hyödytä kuluttajaa. Tuoreen tutkimuksen mukaan sähkön tarjoushinnat ovat jo noin 15 prosenttia kalliimmat kuin listahinnat.

Toinen uutinen on julkaistu Helmikuun 6, 2008 otsikolla: "Sähkölaskusta jopa satasia pois kilpailuttamalla"
Energiamarkkinavirasto laski YLE Uutisille konkreettisten hintatarjousten pohjalta esimerkkejä siitä, kuinka paljon tavallinen sähkönkäyttäjä voisi hyötyä sähkön kilpailuttamisesta. Virasto pyrkii torjumaan käsityksiä, joiden mukaan kilpailuttamisesta ei ole hyötyä kuluttajalle.

Tavallisena kuluttajana sitä on väkisinkin hieman ymmällään... Jo pelkästään YLE:n uutisoinnin pohjalta voi sanoa, että Energiamarkkinavirastolla on paljon tekemistä hintakilpailutukseen liittyvien "harhakäsitysten" torjunnassa... Mutta toisaalta eihän sillä ole niin väliä; näin olemme saaneet kaksi ristiriitaista uutista aiheesta ja uutispalstat täyttyvät.

perjantai 8. helmikuuta 2008

Ei enää simaa...

Kyynelten läpi tätä nyky-yhteiskuntaa joutuu katselemaan. Nyt on ilmassa halu lopettaa vähäalkoholisen siman myyminen alaikäisille. Meidän viimeaikaiset suvaitsevaisuuslinjaukset pistää pienen ihmisen miettimimään miten sitä itse ikinä onnistui kasvamaan aikuiseksi - kun sain pienenä tukkapöllyä, telkkarissa ei ollut ikärajamerkintöjä ohjelmissa ja kaupastakin olisin voinut ostaa simaa tai ykkösolutta. Silloin piti itse nähdä vaivaa jotta sai seksilehtiä haltuunsa. Nykyään suurin huoli on, ettei "paha internet" altista nuorta seksille - kyllä se menee niin, että nuori alkaa itse etsiä eroottista materiaalia kun se siitä kiinnostuu.

On luojan lykky, että olemme huomanneet ne olennaiset asiat missä aikaisemmat sukupolvet ovat menneet pilalle ja voimme nyt korjata tilanteen jotta enää yksikään sukupolvi ei pilaantuisi samoista syistä. Uskon, että oman sukupolveni suurimmat ongelmat liittyvät juuri simaan ja ykkösolueen.

Muistin juuri, että oikeistopuolueita kutsutaan isossa maailmassa "konservatiiveiksi"...