lauantai 28. heinäkuuta 2007

Pokka pettää

Pokerista on tullut yksi kuumimmista ajanvietteistä internetissä. Internet on tulvillaan pokeriturnauksia ja -pelejä tarjoavia saitteja. Jäseniksi saitit houkuttelevat käyttäjiä toinen toistaan houkuttelevammilla liittymistarjouksilla. Pokeripelien tarjoukset muistuttavat parin vuoden takaisia operaattoreiden tarjouskilpailuja, missä Elisat ja Sonerat lupasivat uusille asiakkailleen kuun taivaalta. Eräät pokerioperaattorit tuplaavat alkusijoituksesi aina 200 dollariin saakka. Tarjous tietenkin suojataan erilaisilla rajoitteilla, millä varmistetaan, että suurin osa pelaajista ehtii hävitä kaikki sijoittamansa rahat bonuksineen ennenkuin heillä on oikeutta kotiuttaa voittoja.

Yhdysvalloissa internetpokeri saavutti niin suuren suosion, että se alkoi olla jo yhteiskunnallinen ongelma. Yhdysvalloissa hyvksyttiin säädös mikä kieltää internetpokerin tarjoamisen USA:n kansalaisille. Ihan tarkkaan en tiedä säädöksen sisältöä, mutta useiden pokerisaittien säännöissä kielletään yhdysvaltalaisten pelaajien osallistuminen pokeriin.

Jostain käsittämättömästä syystä Veikkaus tai RAY ei ole vieläkään (pari vuotta jälkijunassa) pystynyt pystyttämään pokeripalvelua Suomeen. Pokerin ollessa muotia, aiheesta kiinnostuneet kyllä löytävät itselleen palveluntarjoajan - ulkomailta. Valitettavasti tämä raha ei auta meikäläisiä koyhiä ja sairaita. Ulkomaille lähetetty raha menee ulkolaisten sijoittajien ja yrittäjien taskuun. Ja kun pokerikärpänen puree, sitä etsii pelisaitin sieltä missä pelejä on tarjolla.

Mutta ulkomaille pelatessaan kannattaa olla varuillaan. Valitettavasti yhteisiä pelisääntöjä ei ole, ja lain suoja on verrattain hutera käsite. Itse pelasin vuosia urheiluvedonlyöntiä www.bet24.com:issa. Kesäkuussa päätin kokeilla pokeria heidän kauttaan. Kaikki sujuikin hyvin ensimmäisen kuukauden ajan. Kuten suurin osa aloittelijoista, hävisin ensimmäiset rahani, noin 40 euroa. Ongelmat alkoivatkin noin viikko sitten, kun pokeritilini yhtäkkiä, ilman varoituksia suljettiin. Otin Bet24:ään yhteyttä ja he selvittelivät mitä oli tapahtunut. Ainoaksi syyksi olen saanut sen, että pokerioperaattori on "yhdistänyt" minun tunnuksen johonkin käyttäjään, joka on käyttänyt jotain järjestelmää väärin. Noin viikon ajan kestäneen kirjeenvaihdon seurauksena onnistuin nostamaan vedonlyöntitililläni olleet talletukset takaisin. Pokeritilillä olevat rahat ovat yhä ns. pokerioperaattorin järjestelmässä panttivankina. Kyseinen pokerioperaattori on hyvämaineinen OnGame Networks. Tähän pattitilanteeseen päädyttiin, kun en suostunut lähettämään Bet24:lle sähköpostilla (tai faxilla) molemminpuoleisia valokopioita ajokortistani, luottokorteistani, sähkölaskusta ja luottokorttilaskusta.

Oma tulkintani kaikesta ylläolevasta on, että internetissä toimivat pokerisaitit ovat hyvää ajankulua. Pienet sijoitetut rahasummat ajavat asiansa hyvin. Isoilla rahoilla en internetissä pelaisi. Pidä mielessä, että voit hävitä rahat niin pokerivastustajillesi, kuin pelin järjestäjälle.

Tavoitteeni ei ole haukkua ulkomaisia internetpokerisaitteja. Mutta niiden kanssa kannattaa olla varuillaan - sillä noudatettava laki ei välttämättä ole Suomen tai Euroopan Unionin. Itse aion vielä reklamoida viimeisimmän luottokorttilaskun ja katsoa josko saan rahani pokeritililtä sitä kautta takaisin.

perjantai 27. heinäkuuta 2007

Hallitus avoimuuden lähteillä

Kun muutama päivä sitten kirjoitin Vanhasen hallituksen avoimuuden puutteesta, en todella arvannut, että kirjoittaisin aiheesta uudestaan lähiaikoina. Kuvittelin, että nämä muutamat kävyt avoimuudessa olivat vain enemmänkin sattumankauppaa, kuin osoitus suomalaisesta avoimuuden linjasta. Rehellisyyden nimissä, olen aina pitänyt porvaripuolueita avoimuuden kannattajina. Ehkä luuloni on perustunut enemmän omaan poliittiseen vaukaumukseeni, kuin varsinaisiin faktoihin ja näyttöihin.

Mutta kuinka ollakaan, meille on taas kehkeytynyt ihan oikea poliittinen kriisi. Stasin avatut arkistot, tai tarkemmin Yhysvaltoihin "kadonneet" Rosenholtz -dokumentit, ovat synnyttäneet varsinaisen myrskyn. On kyllä myönnettävä, että tässä myrskyssä on hieman lehdistön ajojahdin tuntua. Kyseisien dokumenttien pohjalta Alpo Rusia syytettiin Stasin nimiin vakoilusta, mutta oikeudenkäynnin seurauksena Rusi todettiin syyttömäksi, ja nyt Rusi hakeekin korvauksia (aiheesta) Suomen valtiolta. Jos Rusi on syytön, kuten oikeudessa todettiin, ansaitsee hän korvauksen hänelle aiheutuneesta haitasta. Vaikka oikeus päättäisi mitä, on jo julkisesti epäillyksi joutuminen taakka, joka ei pelkällä oikeuden päätöksellä poistu.

Mutta se mikä nyt noussessa Rosenholtz kohussa on mielenkiintoista, on se miten eri puolueet suhtautuvat kyseisten dokumenttien julkiseksi tuomiseen. Historian valossa olisin olettanut, että SDP ja ehkä osa keskustaakin olisi salailun kannalla ja Kokoomus olisi selkeästi avoimuuden kannalla (olihan Kokoomus melkoisessa poliittisessa paitsiossa Stasin kulta-aikoina). Mutta tilanne ei olekaan niin selvä kuin puoluekannan pohjalta olisin kuvitellut. Paavo Väyrynen (Aamulehden mukaan) kannattaa avoimuutta, samoin kuin presidentti Halonen ja Kokoomuksen Sauli Niinistö. Mutta ketkä sitten vastustavat: Kokoomuksen sisäministeri Anne Holmlund ja SDP:n Lipponen (tai hän ei ole asiasta enää julkisesti mitään mieltä). Myös Kokoomuksen Ilkka Kanerva pitäisi tiedot salaisina (Aamulehden mukaan). Pääministeri Vanhanen toivoo, että kohu menisi vain pois, eikä kukaan olisi mitään mieltä - tai ainakaan sanoisi mitä mieltä on. Muutamat muutkin poliittiset päättäjät ovat alkaneet huopaa ja soutaa asian ja näkemyksensä kanssa.

Itse en valitettavasti tunne koko Rosenholtz sotkua ja ao. materiaalin oletettua sisältöä niin hyvin, että osaisin sanoa mitä / keitä kyseisen materiaalin julkistaminen palvelisi. Mutta periaatteen tasolla eurooppalaisen Suomen pitäisi olla "pro avoimuus" ja pyrkiä kaikin keinoin päästä eroon kylmän sodan aikaisesta salailupolitiikasta.

Tämä soppa kiehuu vielä yli kattilasta.

Vanhasen kannattaisi ottaa härkää sarvista ja pyrkiä ratkaisemaan tämä sotku tyylillä ja tehokkuudella. Muussa tapauksessa tämä soppa kiehuu vielä yli kattilasta. Tuskin tämän takia ministereitä joutuu eroamaan, vastuun kantaminen kun ei kuulu suomalaiseen politiikkaan. Suomessa vain kansa pitää eroamista merkkinä vastuunkantamisesta. Mutta aihe on niin polttava ja mielenkiintoinen, että selvät virheet ja rikkomukset pitäisi kuitata eroamisella ja henkilövaihdoksilla.

Asuntojen hintatiedot julkisiksi

Valtion tuottamien web palveluiden kuumimpaan kärkeen nousi kesällä julkaistu asuntojen.hintatiedot.fi palvelu, johon muutamat vapaaehtoiset(?) asunnonvälittäjät ovat ilmoittaneet välittämiensä asuntojen hintatiedot. Hintatiedot on kerätty / ilmoitettu viimeisen vuoden ajalta. Palvelu on toivotettu tervetulleeksi ja julkisuudessa esiintyneiden tietojen mukaan palvelu on ollut erittäin suosittu. Tämä on vähintäänkin luonnollista varsinkin ihmisille jotka ovat ostamassa asuntoa. Tietenkin kannattaa käydä tarkistamassa mitä asunnosta on maksettu ao. alueella. Ja jos ei muuta iloa palvelusta ole, niin se ainakin ruokkii perisuomalaista kateutta. Voipahan käydä tarkistamassa "mitä naapurin Pekka ja Eila saivat asunnostaan, hintapyyntö kun oli niin naurettava. "

Mutta palveluun liittyy muutama epäkohta. Ensimmäinen ongelma liittyy siihen, että takautuvasti julkaistuihin kauppahintoihin ei pyydetty myyjien tai ostajien lupaa. Luvan pyytäminen tulee varmasti osaksi kaikkia asunnonvälityssopimuksia. Mutta jo tehdyissä kaupoissa kyseistä lupaa ei kyselty.

Toinen epäkohta liittyy tietojen yksityisyydensuojaan. Ympäristöministeriö on tehnyt päätelmänsä siitä milloin asianomaisia ei pysty kaupoista yksilöimään. Ja usein tuo asetettu neljän myydyn asunnon raja ao. kadulta riittää. Mutta varsinkin uusilta asuinalueilta jää kriteereihin toivomisen varaa. Kun kadun varrelle on rakennettu vain yksi taloyhtiö joiden asuntojen kauppahinnat webistä löytää, ei ole vaikea arvata minkä asuntojen hinnoista on kyse.

Tuntuu, että asunnonvaihtajat ovat unohtaneet kauppahintojen julkaisemisen olevan kaksiteräinen miekka. Siinä missä julkiset kauppahinnat parantavat ostajan asemaa, heikentää se myyjän asemaa ja mahdollisuutta saada myyntivoittoa asunto-osakkeistaan. Ja asuntokaupassa usein ollaan ostamassa uutta asuntoa vanhan tilalle. Vain osa ostajista on ensiasunnon ostajia. Eli se säästö mikä ostohetkellä mahdollisesti saadaan, menetetään vastaavaasti oman asunnon myyntihetkellä. No positiivisena vaikutuksena (toteutuessaan) voidaan pitää mahdollisesti hillitympiä asuntolainoja. Mutta pienentyneiden asuntolainojen mukanaan tuomat pienemmät korkotulot varmasti korvataan korkeimpina marginaaleina lainoissa.

Jos miettii muutoksen vaikutuksia pitkällä tähtäimellä, voisin kuvitella että
  1. Ihmiset eivät tule sallimaan asuntokauppojensa hintojen julkaisemista, ja siten palvelussa oleva tieto vanhenee varsin nopeasti
  2. Ihmiset alkavat välttää välittäjiä jotka antavat hintatiedot kysymättä asianomaisilta
  3. Ihmiset alkavat myymään asuntojaan itse, välttäen asunnonvälittäjien palveluita

Ehkä ministeriön ajatus asuntojen hintojen hillitsemisestä toteutuu uuden palvelun myötä - ja jos ei toteudu, niin ainakin voimme ruokkia sillä omaa uteliaisuuttamme ja naapurikateutta.

Annan palvelusta täydet nolla (0) pistettä niin ympäristöministeriölle kuin hintatiedot ilman asiakkaiden lupaa ilmoittaneille kiinteistönvälittäjille.

Minulle henkilökohtaisesti on varsin selvää, että niistä asuntokaupoista missä minä olen asianomaisena ei hintatietoja palveluun ilmoiteta.

torstai 26. heinäkuuta 2007

Vanhasen hallitus on avoimesti hiljaa

Suomi on kautta aikojen niittänyt mainetta maana, missä vaietaan sujuvasti kahdella virallisella kielellä. Viime vuosina (kun Neuvostoliiton ikeestä on melkein vapauduttu) olemme alkaneet puhua avoimuudesta ja yhteiskunnallisesta keskustelusta. Kuten lehdistä saimme lukea, oli avoimuus Suomen johtavia teemoja kun saimme hetken kantaa EU puheenjohtajuuden viestikapulaa. Mutta se oli silloin (pari kuukautta sitten) ja nyt on nyt.

Matti Vanhasen toinen (ja ehkäpä viimeinen) hallitus päätti korjata Gulliverin harharetket avoimen kommunikaation vihreille niityille, ja rykäisi vaikenemiseen kylmät kuolaimet kaikille ministereilleen. Ensimmäinen naula arkkuun oli kielto kaikille ministereille vastata mihinkään (tai ainakaan Kauppalehden) kyselyihin. Ja toinen avoimuuden kukkanen paljastui vain muutamaa päivää myöhemmin, kun Paavo Väyrysen sydänleikkaus pyrittiin pitämään salassa (tai ainakaan siitä ei mitään kommunikoitu). Vaikka Väyrynen ei kenties Pohjois-Korean presidentin kaltaista ehdotonta koko kansan rakkautta nauttisikaan, on hän kuitenkin merkittävällä paikalla Suomen hallintojärjestelmässä. Ja sydänleikkaus on operaatio josta mielestäni voisi äänestäjille hieman avoimemmin kertoa.

On selvää, että Vanhanen pyrkii kommunikaatiopolitiikallaan välttämään Ruotsin hallituksen katastrofin missä ministerit joutuivat eroamaan kun heidän tv-lupa-asiat ja siirtolaistyövoimasotkut päätyivät julkisuuteen. Mutta onko vaikeneminen oikea tapa välttää katastrofeja? Olisiko parmpi valita ministeriketjuun sellaiset pelaajat jotka voivat avoimesti kertoa tekosiaan ja vastailla kysysmyksiin? Vai onko tilanne todella se, että ainoa tapa päästä polittiseen eliittiin ja päättäviin elimiin on huijata, valehdella, varastaa ja kiristää?

IPhone vastaan Nokia

Mikäs sen mielenkiintoisempaa keskustelua kuin Applen Iphone. Me eurooppalaiset saamme tätä herkkua odotella vielä jonkin aikaa, mutta se ei mediaa hidasta. Hypetys jatkuu entisenlaisena ja kyllähän Apple on palstatilansa ansainnut.

Tänään luin Talouselämän websivuilta artikkelin missä (mielestäni) vähäteltiin hieman Applen saavutusta Iphonella. Applen ilmoituksen mukaan se myi ensimmäisen parin päivän aikana (niin PÄIVÄN) noin 270 000 Iphonea. Talouselämän artikkeli keskittyi vertaamaan tuota lukua Nokian globaaleihin myyntivolyymeihin. On syytä kuitenkin pitää mielessä, että ao. vertailu on kaikkea muuta kuin relevantti. Ei Apple (vielä) kilpaile Nokian kanssa matkapuhelinmarkkinoista, mutta älypuhelinmarkkinoista kylläkin. Iphone on kohdistettu juuri samaan segmenttiin mihin Nokian Multimedia -yksikkö suoltaa omia "multimediatietokoneitaan". Eli jos Iphonen ja Applen suoritusta haluaisi vertailla oikeudenmukaisesti "apples with apples" (heh.... tässä pitäisi varmaan sanoa apples with nokias), niin viivalle asetetaan Nokian lippulaiva N95 sekä Applen matkapuhelinuutuus Iphone. Näiden välinen vertailu antaisi kenties paremman kuvan siitä mitä Apple on saanut Iphonellaan aikaan. Nokia julkaisee tuleksensa ilmeisestikin ensi viikolla, mutta tuotekohtaisia myyntilukuja ei taida julkisuuteen päästä. Eli tämä vertailu voidaan tehdä vain spekulatiivisilla numeroilla (Nokian suhteen).

Vaikka Nokia on meille suomalaisille ylpeydenaihe, ei meidän varmstikaan kannata työntää päätä pensaaseen ja toivoa, että kukaan ei huomaa mitä maailmalla tapahtuu. Sen lisäksi, että amerikkalaiset osaavat selvästi markkinoinnin jalon taidon, pitää tuossa tuottessakin olla jotain merkittävää. Ja kuten sanottu, julkisuuteen vahvistetu (tuo 270 000 myytyä Iphonea) on todella huima luku. Uskon, että mikä tahansa matkapuhelinvalmistaja olisi valmis vastaanottamaan melkein mille tahansa tuotteelleen Iphonen myyntiluvut.

tiistai 24. heinäkuuta 2007

Take away the take-away

Viime päivien suru-uutinen on ollut Gastronautin konkurssi. Gastronauttihan oli yritys joka toimitti (ainakin) keskustan ravintoloiden ruokia ihmisille kotiin. Muistan kun Gastronautti aloitti Helsingissä. Mielestäni liikeidea oli mitä mahtavin - ja suorastaan kadehdin yrityksen perustajaa niinkin loistavan mutta yksinkertaisen liikeidean oivaltamisesta (tosin se taisi olla tuonti-idea mutta siitä huolimatta...).

Mikä sitten sai kaikkien (lue vaikka kauppalehden blogeja) ylistämän liikeidean kaatumaan konkurssiin? Kyse oli palveluyrityksestä, ja tuotannon karatessa Suomesta ulkomaille lie palvelut ainoa kasvava liiketoiminnan ala Suomessa. Uskon, että tuohon konkurssiin voi löytää useita syitä, mutta listaan tässä muutaman mitä itselläni tuli mieleen:
  1. Suomessa ei ole riittävän suuria kaupunkeja. Ainoa kaupungin kriteerit täyttävä keskittymä on Helsinki.
  2. Me emme osaa käyttää palveluita, tai me emme suostu niistä maksamaan.
  3. Gastronautin palveluhinnat olivat liian korkeat. (11 euron minimiveloituksella sitä voisi melkein hakea ruuat taksilla itse).
  4. Me emme ole vielä valmiita maksamaan palveluista (tämä on syytä listata kaksi kertaa, koska se on niin keskeinen syy). Ainakaan emme suostu maksamaan sellaisista palveluista mitä itsekin pystymme tekemään.
Jotta Gastronautin kaltainen yritys kannattaa Suomessa, tulee kuljetushinta saada jotenkin naamioitua osaksi tuotteen hintaa. Tässä ongelma saattaa olla siinä, että ravintoloiden listahinnat on mm. webissä eikä Gastronautin kaltainen yritys saa helposti/mitenkään upotettua omia kuljetushintojaan ao. listoille. Kyllä lähipizzerian hinnasto pitää sisällään toimituskuluja, vaikka niitä ei Helsingin seudulla välttämättä kerrotakaan.

Mielenkiintoisena nyanssina mainittakoon, että täällä Tampereella en vielä ole löytänyt pizzeriaa joka toimittaisi pizzan "ilmaiseksi" kotiin. Tämä lie osasyy siihen, että en ole täällä asuessani syönyt kertaakaan tilauspizzaa. Toinen tähän vaikuttanut syy on se, että paikalliset pizzeriat eivät toimita listojaan postin mukana. Minä en edes tiedä mitä pizzerioita tässä lähellä on, jotka toimittaisivat kotiin. Toinen mielenkiintoinen löytö oli paikallisen (keskustan) kiinalalaisravintolan take-away hinnat. Listahinnat olivat jo mielestäni erinomaisen edulliset ruuan laatuun ja ravintolan sijaintiin nähden. Mutta take-away tarjous sai leuat lävähtämään selälleen: jos otat ruuan mukaasi hinnoista vähennetään 50%. Siinäpä hyvä markkinarako kuljetushintojen peittämiseen - kuljetusyrittäjä voi(si) pitää tuon toisen 50% kuljetuspalkkiona ja uskon, että asiakaskin olisi valmis maksamaan edullisen listahinnan jos saisi ruuan kotiinkuljetettuna. Minä ainakin maksaisin mielelläni.

maanantai 23. heinäkuuta 2007

Onko tinkiminen soveliasta nykysuomessa?

Kuten kaikki tiedämme, Suomen valtio on pyrkinyt säädöksillään varmistamaan, että kaikki kansalaiset ovat tasapuolisessa asemassa - varallisuudeseta riippumatta. Eräs näistä tasa-arvon tavoitteista kohdistuu maksuvälineisiin. Asiakkaalla pitää olla mahdollisuus valita maksuvälineensä vapaasti eikä valittu maksuväline saa vaikuttaa tuotteen hintaan. Näinpä maksaessasi luottokortilla, pitää hinnan olla sama kuin maksaessasi käteisellä. Tai ainakin näin hinnat pitää säädösten mukaan ilmoittaa.

Mutta luottokorteissa on eroja. Visa ja MasterCard ovat verrattain edullisia kauppiaalle (eikä asiakkaiden vuosimaksutkaan päätä huimaa). Näillä korteilla tehdyistä ostoksista kauppias maksaa vain 1-2% luottokorttiyhtiölle. Mutta Diners Clubin kortti on jo eri asia - puhumattakaan American Expressistä. Näillä maksaessasi joutuu kauppias maksamaan yli 4% kaupan hinnasta luottokorttiyhtiölle. Eli ostaessasi 100 Euroa maksavan digiboxin Diners Cardilla, saa rahoista 4 euroa luottokorttiyhtiö ja 96 euroa menee kauppiaalle. Jos maksat käteisellä, menee kaikki 100 Euroa kauppiaan kassaan.

Vaikka meidät on koulutettu siihen, että kaupan hintalappu kertoo tuotteen oikean hinnan, on mielestäni käteismaksajan aina syytä kysyä josko kauppiaalla olisi mahdollisuutta laskea ostoksellesi käteishinta. Tämä ei tietenkään ole kovin mielekästä jos olet ostamassa kahdella eurolla banaaneja Siwasta, mutta kun ostoksen arvo nousee yli sadankin euron, on syytä olla hereillä. Ja jos ei alennusta tipu, niin välillä kannattaa viedä rahat johonkin toiseen kauppaan, vaikka joutuisit maksamaan tismalleen saman hinnan tuotteesta.

Tinkiminen ei siis ole vain soveliasta, se on KANSALAISVELVOLLISUUTESI.

Taksien aloitusmaksut nousevat

Johan tässä ehti ihmettelemäänkin, että eikö taksien aloitusmaksut nouse. Onhan polttoaineen hinta noussut, laskenut, noussut, laskenut, ... , suunnilleen saman verran kuin vuosi sitten.

Aina kun puhutaan aloitusmaksuista, tulee mieleeni muuan hauska sattuma Helsingistä. Tämä ei valitettavasti / onneksi sattunut minulle, mutta kertojan ollessa minulle sukua, uskon tarinan olevan enimmäkseen totta. Eräänä talvisena viikonloppuyönä tarinan alkuperäinen kertoja nappasi itselleen taksin stadin keskustan joltain tolpalta. Luultavasti tuo tolppa oli aseman läheisyydessä. Kertoja oli matkalla kotiin "iltapalaverin" jälkeen. Koska palaverissa tarjoiltiin vain nesteitä (olutta ja muuta), oli kertojalle kerennyt nousemaan nälkä. Hän ajatteli pyytää taksia (kuten muutaman kerran aikaisemminkin) ajamaan Mannerheimintiellä olevan drive-in McDonaldsin autokaistalle - mittari päällä tietenkin. Kertoja ajatteli ostaa siitä lennosta itselleen hieman hiukopalaa ja jatkaa taksimatkaa kotiin ja syödä ruoka kotiin päästyään. Mutta taksikuskipa iski yllätyskoukun - hän ei suostunut autokaistalla jonottamaan edes mittari päällä. Jokainen minuutti minkä kuski kulutti asiakasta palvellen oli pois hänen seuraavalta asiakkaaltaan - tai paremminkin seuraavan asiakkaan aloitusmaksusta. Niinpä kertojan matka katkesi lyhyeen, ja hän joutui vaihtamaan taksia saadakseen ruokaa kesken matkaa. Muistaakseni kertoja ei maksanut tuota ensimmäisen taksin matkaa lainkaan, joten taloudellisesti tämä episodi ei tullut kertojalle kalliiksi, tappiot koettiin henkisellä puolella.

Mutta tarinassa piilee mielenkiintoinen suomalainen totuus: Taksikuskia ei kiinnosta kuljettaa asiakkaita pitkälle, sillä parhaat rahat saadaan aloitusmaksuista. Siispä ihannepoka onkin asiakas joka matkustaa stadin keskustasta Hakaniemeen noin kahden kilometrin matkan.

Pöyristyttävän kovat aloitusmaksut pitävät huolen siitä, että taksit pysyvät tyhjinä päivisin. Tavis ei taksiin eksy muuta kuin 3 promillen humalassa viikonloppuyönä. Maksavana taviksena olisi kiva välillä vaihtaa vapaalle ja helpottaa omaa elämäänsä sen verran, että kurvailee kotoa keskustaan taksilla, tunkkaisen ruuhkabussin sijaan. Mutta alle minuutin harkinta kyllä patistaa vielä bussipysäkille aikatauluja selaamaan.

Sitä on varmaan paljon laskeskeltu, kuinka paljon alemmat taksat lisäisivät taksien käyttöastetta, mutta suomalaisessa sisäänpäin kääntyvässä ja itseään henkitoreissaan pitävässä taloudessa taitaa optimaalinen taksa olla niin korkea kuin vain kehtaa pyytää.

Aina silloin tällöin kun hinnat nousevat selittämättömällä tavalla sitä toivoisi, että meillä Suomessa olisi riittävän aktiivinen ja uskottava kuluttajaliike joka masinoisi vaikka lakkoja herättämään päättäviä tahoja horroksesta. Ja minä en nyt puhu mistään paperialan- tai lennonjohtajien lakoista, vaan kansalaisten lakoista teemoilla: vietetään taksiton viikko, ei mennä elokuviin lainkaan tällä viikolla, ei osteta ruokia joiden hinta on kohonnut liikaa, ei mennä parturille joka ei siirtänyt ALV:n alennusta kuluttajahintoihin, jne.

lauantai 7. heinäkuuta 2007

Iphone lähtee halvalla

Meillä Suomessa vielä totutellaan operaattorien pyrkimyksiin pitää käyttäjät "hampaissaan". Vuosi sitten operaattorit kilpailivat verissäpäin asiakkaista halvoilla hinnoilla. Ilmaiset puheaikatarjoukset lähestyivät naurettavuuksia. Suomen salliessa 3G -puhelinten kytkykaupan, lakkasi hintakilpailu. Nyt puheluiden hinnat ovat alkaneet jopa nousta, ja näkyä mm. infalaatioluvuissa. Nyt kotimaiset operaattorit kilpailevat (olemattomilla) palveluilla ja puhelinpaketeilla.

Tämä operaattorimalli on kuitenkin ollut arkipäivää muualla maailmassa matkapuhelinten alkutaipaleelta lähtien. Iphonehan tuli myyntiin USA:ssa Cingularin valikoimaan - ja Cingular on yhä ainoa operaattori joka Iphonea myy. Iphonen hinta ei varsinaisesti ole mahdoton - 499 tai 599 USD ei ole kuin 350-450 euroa. Tuota jos vertaa vaikka Nokian lippulaivaan N95:een jota myytiin 749 eurolla, tuntuu Iphone suorastaan halvalta. Mutta Iphonen hinta piileekin operaattoriyhteydessä. Iphonen ostajan pitää tehdä vähintään 24kk sopimus, jonka minimikuukausiveloitus on 60 USD. Ja jos tosiaan Iphoneen pitää vaihtaa akku kerran tuon kahden vuoden aikana, alkaa kokonaisukustannus avautumaan. Tehdäänpä pieni laskutoimitus:
  • Iphone: 599 USD
  • akun vaihto: 70 USD+30 USD (30 tulee vaihtopuhelimesta, koska kuka haluaa olla 3 päivää ilman puhelinta)???
  • operaattorisopimus: 24 x 60 USD
= 2139 USD (tämän päivän kurssilla tuo on noin 1570 EUR).

En ole varma sisältääkö nuo ylläolevat hinnat paikallista ALV:a. USA:ssa kun on tapana ilmoittaa hinnat ilman ALV:a.

Eli tuo vaivaiset 440 Euroa maksava laite tulee maksamaan ostajalleen kahdessa vuodessa vähintään 1570 Euroa. Hinnasta voi sahata 70 Euroa pois, jos laitetta ei käytä (ja siten akun vaihtoa ei tarvitse tehdä).

Halpaa kuin saippua.

perjantai 6. heinäkuuta 2007

Iphonen kuherruskuukausi

Taitaa olla tasan viikko siitä kuin IPhone tuli USA:ssa myyntiin. Myyntiä edelsi ennen näkemätön rummutus ja hype. Ei voi muuta elektroniikkavalmistajat kuin kateellisena katsella kuinka Apple julkistaa tuotteen ja antaa sen jälkeen ns."teknologialeaderien" hoitaa markkinointi. Eipä kulunut päivääkään, ettei jostain olisi saanut lukea yli-innokkaiden kuluttajien kommentteja "jeesuspuhelimeksikin" ristityn matkapuhelimen luvatuista ominaisuuksista.

Rummutus meni jopa naurettavuuksiin. Kritiikittömät toimittajat hurrasivat kaikelle mitä Steve Jobs sanoi (tai jätti sanomatta). Omia suosikkejani olivat mm. kun Steve Jobs julkisti kehttäjäyhteisölle miten Iphoneen tehdään sovelluksia - vastaus oli Ajax, eli Iphoneen saisi tehtyä web-sovelluksia. (AJAX sovelluksia pitäisi pystyä käyttämään mistä tahansa selaimesta... Niin Nokian kuin LG:n tai Samsunginkin). Mutta eipä hätää, yleisö löysi tästäkin aiheen hurrata. Toinen mielenkiintoinen kommentti koski IPhonen verrattain vanhaa teknologiaa joka on kilpailijoista jäljessä jo julkistamishetkellä. Tämä käännettiin eräiden toimittajien kirjoituksissa "Applen nerokkuudeksi jättää kaikki turha pois ja kyvyksi tehdä niin yksinkertaisia laitteita, että kuka vaan osaa niitä käyttää".

Mutta turha se tietenkin on Iphonea haukkua - suomalaisena se on kovin helppo lähestymistapa - meillä kun on tuo Nokia. Kyllä totuus varmasti lienee se, että Iphone tulee ottamaan omassa segmentissään (älypuhelimet ja multimedia laitteet) tyrmistyttävän markkinaosuuden USA:ssa ja muutamissa Euroopan maissa (kuten Englannissa). Apple noussee Iphonen myötä Nokiaa suuremmaksi matkapuhelinyritykseksi USA:ssa.

Tulee olemaan mielenkiintoista seurata lehdistöä ja kirjoituksia Iphonesta, kun kuherruskuukausi päättyy. Ensimmäisiä soraääniä alkaa jo kuulumaan liittyen esimerkiksi patterin kestoon ja vaihdettavuuteen - kuluttaja kun joutuu lähettämään puhelimen Applelle huoltoon kun patteri/akku pitää vaihtaa. Apple lupaa huollon kolmessa päivässä - ja sijaispuhelimen saa vaatimattomaan 30 USD hintaan. Niin - en tainnut muistaa mainita, että akunvaihto maksaa noin 70 USD.