Taas on uutisissa alustavia arvioita siitä kuinka työttömyys tulee Suomessa kasvamaan aina 330.000 ihmiseen ensi vuonna. Näin ainakin, jos on työministeri Anni Sinnemäkeä uskominen. Siinä sopii itse kunkin miettiä kuinka valmis on työttömyyteen?
Mutta tämä ei suinkaan ole ihmisten oma ongelma. Mielestäni valtion pitäisi kysyä itseltään, että kuinka valmis Suomi on 330.000 työttömään? Ja mitä asioiden edistämiseksi voisi tehdä. Oma tuntemukseni on, että mikäli työttömyys kasvaa merkittävästi, löydämme taas Suomineidon housut kintuissa. Meikäläinen työttömyyspolitiikka on polkenut bresneviläisessä pimeässä ajassa aina 90-luvun alun laman alusta lähtien. Ammattiyhdistykset, valtio ja työntantajat ovat kaivautuneet omiin poteroihinsa ja kärsijänä on koko Suomi. Siis ne tahot jotka toimivat Suomessa. Kansainväliset yritykset ovat siirtäneet tuotantoaan joustavampiin ja halvempiin maihin jo pitkään. Niinpä Suomeen ovat jääneet vain välttämättömät toimijat. Ja lienee vain ajan kysymys koska viimeisetkin suomalaiset murut ravistetaan takin helmalta kun pääkonttorit siirtyvät mielenkiintoisempiin maihin ja kaupunkeihin. Tätä suuntausta on helppo kritisoida, mutta asian tarkempi pohdiskelu vääjäämättä tukee yritysten suunnitelmia. Miksi jäädä? Pääoma ja raha ei tunne kotimaata. Ja yritysten tehtävä on tehdä rahaa omistajilleen. Yleishyödylliset yritykset ovat sitä varten, että ne ovat valmiita maksamaan hieman korkeampaa hintaa periaatteidensa takia.
Mutta mitä meikäläinen työvoimapolitiikka voisi tehdä? Joustaa. Enkä tarkoita tällä joustamista työnantajan tai työntekijän kustannuksella, vaan joustamista kokonaisuutta silmälläpitäen. Työn tekemisen pitää olla houkuttelevaa - jopa lyhyen työn tekeminen. Mutta käytännössä tämänhetken säännöt ovat niin jäykkiä, että käytännössä esimerkiksi työttömän ei kannata ottaa alle vuoden työsopimusta vastaan. Syynä ihan puhtaasti se, että työttömäksi työnhakijaksi ilmoittautumisproisessi (työttömyyspäivärahahakemuksineen) on niin hidas, että jokainen työttömäksi jäävä joutuu varautumaan siihen, että työn päättymisen jälkeen joutuu olemaan ilman rahaa noin 3 kuukautta. Onko sinulla tilillä kolmen kuukauden tarpeiksi rahaa? Harvoilla taitaa olla. Ja korkean verotuksen ja kustannustason seurauksena sitä on käytännössäkatsoen erittäin vaikeaa kerätä talteen. Monella raha menee tililtä suoraan välttämättömiin menoihin, kuten ruokaan ja asumiseen.
Meikäläinen työttömyyspolitiikka on pyrkinyt tehdä työn tekemisen houkuttelevaksi sillä, että työttömät joutuvat maksamaan tuloihinsa nähden kohtuutonta 20 prosentin veroa työttömyyskovauksesta. Eli kannustimena käytetään keppiä, eikä porkkanaa. Onkohan meillä käytössä mitään todellista työllisyyttä tukevaa porkkanaa?
Ehkä viranomaiset haluavat pitää työvoimakoulutuksia porkkanana, vaikka niiden todellinen tarkoitus on ainoastaan siivota työttömiä pois tilastoista edes hetkeksi. Koulutuksia järjestetään ja kehitetään malleja millä työntantaja voi hyväksikäyttää työtöntä koulutettavaa (kuten työllistämistuet työnantajille ja koulutuksiin liittyvät ilmaiset harjoittelujaksot - näistä kumpikaan ei johda työllisyyteen, vaan ainoastaan tilapäiseen tilaston siivoutumiseen).
Muuan ystäväni aikanaan työttömäksi jäätyään päätti ottaa vastaan yösiivoustyön. Yötyö on sellainen työ mitä säädösten mukaan ei tarvitse ottaa vastaan, vaikka sitä tarjotaan. Ystäväni kuitenkin päätti kokeilla sitä, mutta huomasi pian ettei se sovi hänen fysiikalleen ja elämälleen. Kuten arvata saattaa, tästä seurasi ongelmia. Työvoimaviranomaiset totesivat, että hän on irtisanoutunut tehtävästä ilman pätevää syytä ja luvassa oli 3 kuukauden karenssi työttömyyspäivärahassa. Onko tämä mielestäsi työllisyyttä tukevaa vai haittaavaa toimintaa? Työttömän ei siis kannata ottaa kokeilumielessä mitään työtä vastaan, koska jos näin tekee, joutuu samantien rangaistujen listalle - mikäli työ ei syystä tai toisesta sovi työntekijälle.
Vastaavanlaisia ongelmia on luvassa, mikäli työllistyy esimerkiksi vuokratyövoimaa tarjoavien yritysten kautta. Näissä tapauksissa työnhakija harvemmin saa kuulla totuutta haettavasta työpaikasta, vaan enemminkin eri välikäsien värittämiä satuja - tavoitteena saada työntekijä "ansaan". Vai mitä mieltä olet tapauksesta missä työntekijälle selviää ensimmäisenä työpäivänä, että hän on vain äitysloman sijainen, vaikka haastattelujen yhteydessä on puhuttu mm. siirtymisestä vuokravälittäjältä työntantajan omille palkkalistoille ja vakinaistamisista... Ja kuten arvaat, kun nimen pistät paperiin - olet nalkissa.
Mutta tämä ei suinkaan ole ihmisten oma ongelma. Mielestäni valtion pitäisi kysyä itseltään, että kuinka valmis Suomi on 330.000 työttömään? Ja mitä asioiden edistämiseksi voisi tehdä. Oma tuntemukseni on, että mikäli työttömyys kasvaa merkittävästi, löydämme taas Suomineidon housut kintuissa. Meikäläinen työttömyyspolitiikka on polkenut bresneviläisessä pimeässä ajassa aina 90-luvun alun laman alusta lähtien. Ammattiyhdistykset, valtio ja työntantajat ovat kaivautuneet omiin poteroihinsa ja kärsijänä on koko Suomi. Siis ne tahot jotka toimivat Suomessa. Kansainväliset yritykset ovat siirtäneet tuotantoaan joustavampiin ja halvempiin maihin jo pitkään. Niinpä Suomeen ovat jääneet vain välttämättömät toimijat. Ja lienee vain ajan kysymys koska viimeisetkin suomalaiset murut ravistetaan takin helmalta kun pääkonttorit siirtyvät mielenkiintoisempiin maihin ja kaupunkeihin. Tätä suuntausta on helppo kritisoida, mutta asian tarkempi pohdiskelu vääjäämättä tukee yritysten suunnitelmia. Miksi jäädä? Pääoma ja raha ei tunne kotimaata. Ja yritysten tehtävä on tehdä rahaa omistajilleen. Yleishyödylliset yritykset ovat sitä varten, että ne ovat valmiita maksamaan hieman korkeampaa hintaa periaatteidensa takia.
Mutta mitä meikäläinen työvoimapolitiikka voisi tehdä? Joustaa. Enkä tarkoita tällä joustamista työnantajan tai työntekijän kustannuksella, vaan joustamista kokonaisuutta silmälläpitäen. Työn tekemisen pitää olla houkuttelevaa - jopa lyhyen työn tekeminen. Mutta käytännössä tämänhetken säännöt ovat niin jäykkiä, että käytännössä esimerkiksi työttömän ei kannata ottaa alle vuoden työsopimusta vastaan. Syynä ihan puhtaasti se, että työttömäksi työnhakijaksi ilmoittautumisproisessi (työttömyyspäivärahahakemuksineen) on niin hidas, että jokainen työttömäksi jäävä joutuu varautumaan siihen, että työn päättymisen jälkeen joutuu olemaan ilman rahaa noin 3 kuukautta. Onko sinulla tilillä kolmen kuukauden tarpeiksi rahaa? Harvoilla taitaa olla. Ja korkean verotuksen ja kustannustason seurauksena sitä on käytännössäkatsoen erittäin vaikeaa kerätä talteen. Monella raha menee tililtä suoraan välttämättömiin menoihin, kuten ruokaan ja asumiseen.
Meikäläinen työttömyyspolitiikka on pyrkinyt tehdä työn tekemisen houkuttelevaksi sillä, että työttömät joutuvat maksamaan tuloihinsa nähden kohtuutonta 20 prosentin veroa työttömyyskovauksesta. Eli kannustimena käytetään keppiä, eikä porkkanaa. Onkohan meillä käytössä mitään todellista työllisyyttä tukevaa porkkanaa?
Ehkä viranomaiset haluavat pitää työvoimakoulutuksia porkkanana, vaikka niiden todellinen tarkoitus on ainoastaan siivota työttömiä pois tilastoista edes hetkeksi. Koulutuksia järjestetään ja kehitetään malleja millä työntantaja voi hyväksikäyttää työtöntä koulutettavaa (kuten työllistämistuet työnantajille ja koulutuksiin liittyvät ilmaiset harjoittelujaksot - näistä kumpikaan ei johda työllisyyteen, vaan ainoastaan tilapäiseen tilaston siivoutumiseen).
Muuan ystäväni aikanaan työttömäksi jäätyään päätti ottaa vastaan yösiivoustyön. Yötyö on sellainen työ mitä säädösten mukaan ei tarvitse ottaa vastaan, vaikka sitä tarjotaan. Ystäväni kuitenkin päätti kokeilla sitä, mutta huomasi pian ettei se sovi hänen fysiikalleen ja elämälleen. Kuten arvata saattaa, tästä seurasi ongelmia. Työvoimaviranomaiset totesivat, että hän on irtisanoutunut tehtävästä ilman pätevää syytä ja luvassa oli 3 kuukauden karenssi työttömyyspäivärahassa. Onko tämä mielestäsi työllisyyttä tukevaa vai haittaavaa toimintaa? Työttömän ei siis kannata ottaa kokeilumielessä mitään työtä vastaan, koska jos näin tekee, joutuu samantien rangaistujen listalle - mikäli työ ei syystä tai toisesta sovi työntekijälle.
Vastaavanlaisia ongelmia on luvassa, mikäli työllistyy esimerkiksi vuokratyövoimaa tarjoavien yritysten kautta. Näissä tapauksissa työnhakija harvemmin saa kuulla totuutta haettavasta työpaikasta, vaan enemminkin eri välikäsien värittämiä satuja - tavoitteena saada työntekijä "ansaan". Vai mitä mieltä olet tapauksesta missä työntekijälle selviää ensimmäisenä työpäivänä, että hän on vain äitysloman sijainen, vaikka haastattelujen yhteydessä on puhuttu mm. siirtymisestä vuokravälittäjältä työntantajan omille palkkalistoille ja vakinaistamisista... Ja kuten arvaat, kun nimen pistät paperiin - olet nalkissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti