Kurja, kurjempi, talousuutinen

Nettilehtien perisynti on tehdä uutisia väkisin asiasta kuin asiasta. Juttuihin haastellaan "asiantuntijoita" ja vedetään toinen toistaan houkuttelevampia otsikoita. "Kun se kerran sanottiin netissä tai nettilehdessä, sen täytyy olla totta". Eikä kenenkään tarvitse seistä sanojensa takana kuin korkeintaan viikon - sitten tulee uusi uutinen, ja vanhat voidaan unohtaa.

Aikaisemmin tällä viikolla (siis eilen) oli taas uutinen Taloussanomissa Suomen tulevaisuudesta kun taloudellinen ahdinko vihdoin helpottaa. Ajan henkeen sopii se, että maalaillaan synkkiä näkymiä. Ihmiset seuraavat taloutta tarkemmin kuin koskaan ja reagoivat siihen liittyviin uutisiin ja spekulaatioihin voimakkaasti. Ja voimakkaat reaktiot tuovat lisää tuloja nettilehdille. Artikkelissa Tälläinen on Suomi laman jälkeen haastateltiin eri "asiantuntijoita", jotka tietenkin auliisti lausuivat mielipiteitään. Nyt luvassa oli pitkäkestoista rakenteellista työttömyyttä, työmarkkinoiden normalisoituminen kestää jopa toistakymmentä vuotta. Hurjimmat arviot heitettiin jopa kolmeenkymmeneen vuoteen.

Artikkelista motivoituneena kaivelin omia "muistiinpanojani" parin vuoden takaa... ja kuinka ollakaan, löysin samaisen lehden artikkelin. Silloin luvassa oli kärjistyvää työvoimapulaa. Eihän tässä tietenkään voi syyttää asiantuntijoita tai toimittajia siitä, että he eivät aavistaneet nurkan takana odottavaa talouden syöksyä. Mutta ihan puhtaita papereita tästä ei voi kuitenkaan antaa. Molemmissa artikkeleissa nimittäin sama Elinkeinoelämän Keskusliiton johtaja Jussi Mustonen perustelee näkemyksiään. Ja kuten arvata saattaa, molemmissa tapauksissa Mustosen näkemykset ovat linjassa ajan hengen kanssa. Kaksi vuotta sitten oli luvassa pitkäaikaista työvoimapulaa, mikä hidastaa jo talouden kehitystä. Nyt on luvassa pitkäaikaista työttömyyttä, mikä luultavasti sekin hidastaa talouden kehtitystä.

Minne katosi vielä kaksi vuotta sitten huolestuttanut suurten ikäluokkien eläkkeelle jääminen? Tämän viikon artikkelissa ei sivuttu lainkaan sitä tosiasiaa, että vuosien 1944-1950 ikäluokat, jotka olivat suhteessa sen jälkeisiin ikäluokkiin todella suuria, ovat nyt eläköitymisvaiheessa. Elon laskuopin mukaan noista suurista ikäluokista ensimmäiset vuosikerrat ovat jo poistuneet työelämästä - ja tahti jatkuu hurjana vielä vuoteen 2015.

Mutta hei, nyt ei ole trendikästä puhua muusta kuin kurjuudesta.

Teetä ja sympatiapisteitä lentäjien lakossa

Professori Vesa Puttonen tylytti tänään iltapäivälehdissä lentäjiä Finnairin lakkokiistassa. Puttosen mukaan Finnairin pitäisi irtisanoa kaikki lentäjät ja palkata tilalle ulkomailta kohtuupalkkaisia lentäjiä - Puttosen mukaan ammattitaitoiset lentäjät eivät tästä maailmasta lopu; varsinkaan kun koko lentoala on historiansa pahimmassa kurimuksessa.

SAK:n tuorehko puheenjohtaja Lauri Lyly riensi Kauppalehdessä tyrmäämään Puttosen näkemyksen. Jos ymmärsin Lylyn kommentoin oikein, hän olisi toivonut lentäjiä yleiseen työtehtosopimukseen. Luultavasti tämä olisi tarjonnut AY väelle paremmat mahdollisuudet tukilakkoihin.

Se mikä Lylyn kommenteissa oli hauskaa, oli hänen arvionsa, että yleisön tuki on tässä lakkoasiassa lentäjien puolella.

Hmmm. Siis mitä helvettiä? Näinkö irti SAK ja AY liike on todellisuudesta? Siis eikö SAK tunne mitä työtä tekevä, mahdollisesti irtisanottu, matalapalkkalainen lentäjien ongelmista ajattelee? Voi hyvät ystävät ja vihamiehet. Kyllä Lylyn lausunnot (kuin myös Urpilaisen letkautukset) enteilevät lopun alkua vasemmistoliikkeelle - ainakin jos nämä johtotähdet eivät saa ns. aktiansa kasaan. Odotellaan pari päivää, niin kohta nähdään (ja varmasti kuullaan) mitä lentoemännät ja muut Finnairin (ei niin hyvin palkatut) työntekijät ajattelevat lentäjien lakkoilusta.

Toivon vain, että tässä maassa vielä säilyy yritys nimeltä Finnair ja että sen toimiala on matkailu ja lentäminen. Itse olen saanut Finnairin jatkuvasta lakonuhasta tarpeekseni, ja ihan vähään eikaan en aio lentää sinivalkoisin siivin, vaikka lentää kyllä aion.

Pisteet kuitenkin Puttoselle päivän provosoivimmasta kommentista. Ja erityismaininta ehdottomasti SAK:n Lauri Lylylle päivän utopistisimmasta tukilausunnosta.

Palkanalennuskierros

Viimeisen parin viikon aikana ovat muutamat eturivin johtajat vilautelleet julkisuudessa halusta palkanalennuksiin. Laman tappamisen nimissä pitäisi alentaa työntekijöiden palkkoja. Muuan yrittäjä ehti jo ehdottamaan jopa 30% palkanallenusta. Tämä tarkoittaisi sitä, että 3000 euroa kuukaudessa tienaava saisi enää noin 2000 euroa. VerojenKuten arvata saattaa, jälkeen vaikutus ei (valitettavasti)  ole yhtä dramaattinen, mutta kuitenkin.

Saman vaikutuksen saisi helposti aikaan korottamalla hintoja vajaan 30%. Molemmista seuraisi sama asia: kuluttajilla ei olisi enää varaa kuluttaa samalla tavalla kuin aikaisemmin. Ja kulutuksen loppuminen luonnollisesti johtaisi irtisanomisiin ja työttömyyteen.

Kuten arvata saattaa, nämä alennusehdotukset ovat tulleet vientiyrityksiltä - tuotantokustannusten alennuksilla nämä saisivat kilpailuetua ja luultavasti paremmin myytyä tuotteita ulkomaisille asiakkailleen. Valitettavasti minä en vain näe miten tämä hyödyttää yritystä nimeltä Suomi...

Kuinka monta romahdusta voi tapahtua peräkkäin

Kauppalehdessä uutisoitiin taas tänään kuinka USA:n kuluttajien luottamuus talouteen on romahtanut. En nyt muista kuinka monta kertaa olen lukenut saman uutisen viimeisen vuoden aikana. Pistää oikeastaan vähän miettimään, että kuinka monta kertaa luottamus voi oikein romahtaa, ilman, että se välissä nousee yhtään.

Jos ollaan ihan rehellisiä, niin ainakin minua alkaa pikkuhiljaa ketuttamaan jatkuvat uutiset kuluttajien luottamuksesta. Toivoisinkin, että ennen seuraavaa romahdusuutista tulisi ainakin yksi tai kaksi uutista, kuinka kuluttajien luottamus on noussut. Muuten tältä romahdusuutisoinnilta menee pohja - tai no, se on mielestäni mennyt jo.

Elämä pienessä maassa on selvästi ahdistavampaa kuin suuremmissa. Suurissa maissa riittää, että uutisoidaan oman maan huonosta taloustilanteesta, tai kuluttajaluottamuksesta. Mutta pienessä, Suomen kaltaisessa, maassa uutisoidaan oman maan kurjuuden lisäksi kaikkien suurempien maiden kurjat uutiset. Ei se ole ihme, että yleistunnelma kaamoksen keskellä on apea ja synkkä.

Ei meillä Suomessa

Yksi viime viikkojen näkyvistä kansainvälisistä IT uutisista on ollut France Telecom -teleoperaattorin työntekijöiden äkillisesti noussut itsemurhien määrä. Ongelma on koettu Ranskassa niin suureksi, että asiaa on puitu ja lähdetty selvittämään ihan maan hallituksen tasolta. France Telecomissa on (lehdistön mukaan) työtahti ja taloudellinen paine noussut niin kovaksi, että osa työtekijöistä ei ole enää kestänyt painetta vaan moni on ajautunut itsemurhaan.

Tänään vastaavantyyppinen uutinen oli Taloussanomissa liittyen Rautaruukin työntekijöihin. Myös Rautaruukissa on Raahen tehtaalla useampi työntekijä päätynyt päättämään elämänsä oman käden kautta. Artikkelissa on esitetty myös epäilyksiä siitä, että itsemurhat liittyisivät vuorotöihin tehtyihin muutoksiin, mitkä työntekijät ovat kokeneet sietämättöminä.

En halua tässä syyttää Rautaruukkia mistään, enkä spekuloida siitä mistä mahdollinen itsemurha-aalto Raahessa on johtunut. Minusta on kuitenkin yllättävää kuinka nopeasti Rautaruukki on valmis kieltämään, että muutoksilla voisi olla yhteys itsemurhiin. Eihän tälläistä meillä voi tapahtua - ihan niinkuin Suomessa myydyssä pakastevihanneksissa ei pitänyt voida olla lasia. Tämänkaltaiset asiat ansaitsevat perinpohjaisen selvityksen. Mikään työ ei ole niin tärkeä, että sen takia kannattaisi elämästään luopua. Ja jos tässä nämä spekulaatiot itsemurhien ja työvuorojen kanssa osoittautuvat ammattiliiton neuvottelutaktiikaksi, voi minun mielestäni alkaa AY väen muilutukset rajan yli heti. Nämä ovat niin vakavia asioita, että niillä ei ole kenenkään syytä pelata minkäänlaista peliä - ei työnantajien eikä työntekijöiden.

Kulutusjuhlaa lamasuomessa

Onneksi viime aikoina on uutisointi vaihtanut hieman säveltä, eikä jokainen uutisten aihe sisällä sanaa lama tai taantuma. Onhan sävelen muuttumiseen tietenkin ollut jonkinverran aihettakin, kun useat yritykset Suomessa ja ulkomailla ovat raportoineet odotettua paremmista tuloksista. Viimeksiä tänään Kone ilmoitti, että edellisellä neljänneksellä meni yllättävän hyvin. Lisäksi muutamat kotimaiset yritykset ovat peruneet lomautuksia parantuneen tilauskannan takia.

En halua vähätellä, etteikö talous olisi kokenut melkoista kolausta viime vuoden ja tämänkin vuoden aikana. Mutta uutisointi tuntui olevan totaalisen irrallaan ihmisten arjesta. Vaikka uutiset sisälsivät lamaa enemmän kuin laki salli, näytti kotimarkkina toimivan kuitenkin kohtuullisen hyvin ja ihmiset kuluttivat lähes normaaliin tapaan. Väittäisin, että ainoa missä tapahtui muutos kulutuskäyttäytymisessä oli suuret hankinnat kuten asunnot, mökit ja autot. Mutta arkinen kulutus sujui lamasta huolimatta kuten ennenkin. Ravintalat ovat olleet täynnä entiseen malliin ja ulkomaan matkat ovat myyneet kuin häkä - ihan niinkuin ennenkin.

Bongasin Gigantin verkkosivuilta mainion uutisen Raision Megastoren avajaisista. Kysymys kuuluu: tätäkö on kurjuus lamasuomessa? Ja tämä ei sitten ollut paheuksuva kysymys. Mielestäni se on ollut loistavaa, että suomalaiset ovat uskaltaneet kuluttaa lähes entiseen malliin synkistä uutislähetyksistä huolimatta. Tämä homma olisi mennyt täysin puihin, jos kotimarkkina olisi halvaantunut 90 -luvun laman malliin.

Työttömyys kasvaa - oletko valmis?

Taas on uutisissa alustavia arvioita siitä kuinka työttömyys tulee Suomessa kasvamaan aina 330.000 ihmiseen ensi vuonna. Näin ainakin, jos on työministeri Anni Sinnemäkeä uskominen. Siinä sopii itse kunkin miettiä kuinka valmis on työttömyyteen?

Mutta tämä ei suinkaan ole ihmisten oma ongelma. Mielestäni valtion pitäisi kysyä itseltään, että kuinka valmis Suomi on 330.000 työttömään? Ja mitä asioiden edistämiseksi voisi tehdä. Oma tuntemukseni on, että mikäli työttömyys kasvaa merkittävästi, löydämme taas Suomineidon housut kintuissa. Meikäläinen työttömyyspolitiikka on polkenut bresneviläisessä pimeässä ajassa aina 90-luvun alun laman alusta lähtien. Ammattiyhdistykset, valtio ja työntantajat ovat kaivautuneet omiin poteroihinsa ja kärsijänä on koko Suomi. Siis ne tahot jotka toimivat Suomessa. Kansainväliset yritykset ovat siirtäneet tuotantoaan joustavampiin ja halvempiin maihin jo pitkään. Niinpä Suomeen ovat jääneet vain välttämättömät toimijat. Ja lienee vain ajan kysymys koska viimeisetkin suomalaiset murut ravistetaan takin helmalta kun pääkonttorit siirtyvät mielenkiintoisempiin maihin ja kaupunkeihin. Tätä suuntausta on helppo kritisoida, mutta asian tarkempi pohdiskelu vääjäämättä tukee yritysten suunnitelmia. Miksi jäädä? Pääoma ja raha ei tunne kotimaata. Ja yritysten tehtävä on tehdä rahaa omistajilleen. Yleishyödylliset yritykset ovat sitä varten, että ne ovat valmiita maksamaan hieman korkeampaa hintaa periaatteidensa takia.

Mutta mitä meikäläinen työvoimapolitiikka voisi tehdä? Joustaa. Enkä tarkoita tällä joustamista työnantajan tai työntekijän kustannuksella, vaan joustamista kokonaisuutta silmälläpitäen. Työn tekemisen pitää olla houkuttelevaa - jopa lyhyen työn tekeminen. Mutta käytännössä tämänhetken säännöt ovat niin jäykkiä, että käytännössä esimerkiksi työttömän ei kannata ottaa alle vuoden työsopimusta vastaan. Syynä ihan puhtaasti se, että työttömäksi työnhakijaksi ilmoittautumisproisessi (työttömyyspäivärahahakemuksineen) on niin hidas, että jokainen työttömäksi jäävä joutuu varautumaan siihen, että työn päättymisen jälkeen joutuu olemaan ilman rahaa noin 3 kuukautta. Onko sinulla tilillä kolmen kuukauden tarpeiksi rahaa? Harvoilla taitaa olla. Ja korkean verotuksen ja kustannustason seurauksena sitä on käytännössäkatsoen erittäin vaikeaa kerätä talteen. Monella raha menee tililtä suoraan välttämättömiin menoihin, kuten ruokaan ja asumiseen.

Meikäläinen työttömyyspolitiikka on pyrkinyt tehdä työn tekemisen houkuttelevaksi sillä, että työttömät joutuvat maksamaan tuloihinsa nähden kohtuutonta 20 prosentin veroa työttömyyskovauksesta. Eli kannustimena käytetään keppiä, eikä porkkanaa. Onkohan meillä käytössä mitään todellista työllisyyttä tukevaa porkkanaa?

Ehkä viranomaiset haluavat pitää työvoimakoulutuksia porkkanana, vaikka niiden todellinen tarkoitus on ainoastaan siivota työttömiä pois tilastoista edes hetkeksi. Koulutuksia järjestetään ja kehitetään malleja millä työntantaja voi hyväksikäyttää työtöntä koulutettavaa (kuten työllistämistuet työnantajille ja koulutuksiin liittyvät ilmaiset harjoittelujaksot - näistä kumpikaan ei johda työllisyyteen, vaan ainoastaan tilapäiseen tilaston siivoutumiseen).

Muuan ystäväni aikanaan työttömäksi jäätyään päätti ottaa vastaan yösiivoustyön. Yötyö on sellainen työ mitä säädösten mukaan ei tarvitse ottaa vastaan, vaikka sitä tarjotaan. Ystäväni kuitenkin päätti kokeilla sitä, mutta huomasi pian ettei se sovi hänen fysiikalleen ja elämälleen. Kuten arvata saattaa, tästä seurasi ongelmia. Työvoimaviranomaiset totesivat, että hän on irtisanoutunut tehtävästä ilman pätevää syytä ja luvassa oli 3 kuukauden karenssi työttömyyspäivärahassa. Onko tämä mielestäsi työllisyyttä tukevaa vai haittaavaa toimintaa? Työttömän ei siis kannata ottaa kokeilumielessä mitään työtä vastaan, koska jos näin tekee, joutuu samantien rangaistujen listalle - mikäli työ ei syystä tai toisesta sovi työntekijälle.

Vastaavanlaisia ongelmia on luvassa, mikäli työllistyy esimerkiksi vuokratyövoimaa tarjoavien yritysten kautta. Näissä tapauksissa työnhakija harvemmin saa kuulla totuutta haettavasta työpaikasta, vaan enemminkin eri välikäsien värittämiä satuja - tavoitteena saada työntekijä "ansaan". Vai mitä mieltä olet tapauksesta missä työntekijälle selviää ensimmäisenä työpäivänä, että hän on vain äitysloman sijainen, vaikka haastattelujen yhteydessä on puhuttu mm. siirtymisestä vuokravälittäjältä työntantajan omille palkkalistoille ja vakinaistamisista... Ja kuten arvaat, kun nimen pistät paperiin - olet nalkissa.

Vaalimainokset pois televisioista

Hah... pohtivat nyt, että pitäisikö vaalimainokset kieltää televisiosta. Ilmeisesti johtopäätelmän alkupäässä on julkisuudessa vellova vaalirahakohu. Johtopäätelmä kulkee käsittääkseni niin, että ehdokkaat tarvitsevat suuren vaalibudjetin voidakseen mainostaa televisioissa - tv mainonta kun on suhteellisen kallista. Niinpä vaalimainosten kieltäminen telkkarissa poistaisi ehdokkailta tarpeen saada kasaan suuri vaalikassa. Minä jään miettimään pitäisikö tässä itkeä vain nauraa... Taidan kääntyä itkun puolelle.

MTV3 ilmoitti, että mikäli vaalimainonta kielletään, se ei tule lähettämään lainkaan vaalikeskusteluita omalla kanavallaan. Ja pienen pohdinnan seurauksena, MTV3:n uhkaus on ihan ymmärrettävä. Miksi lähettää ohjelmaa mihin kukaan ei halua ostaa mainostilaa? Sitä kutsutaan tappiolliseksi liiketoiminnaksi, mitä mikään kaupallinen - voittoa tavoitteleva - yhtiö ei halua.

Pienen jatkomietinnän seuraksena huomaa, että tämä vaalimainoskielto -ehdotus on mitä mainioin. Samalla kun ehdokkaat ei enää tarvitse paljoa rahaa (uskokoon ken tahtoo), ja kaupalliset kanavat ei enää lähetä vaaliohjelmia, syntyy YLE:lle taas uusi tärkeä rooli, vaalikeskusteluiden ainoana tuottajana. Näin kieltämällä ja rajoittamalla hieman kaupallista ja kapitalistista toimintaa saadaan näennäisesti uusi hyvä syy laajentaa "hieman sosialistishenkistä" Yleisradiota.

Eihän tämmöisen tärkeän tehtävän vastuunkantajan budjettia voi pienentää. Ei missään tapauksessa. Siinä missä voittoa tavoittelevat yhtiöt ovat huonon taloudellisen tilanteen seurauksena pakotettuja vähentämään työntekijöitä ja leikkaamaan kaikissa mahdollisissa paikoissa, voi Yleisradio kasvattaa menojaan.

Se mitä media nyt tekee on juuri se, mitä median pitääkin tehdä: tutkia, penkoa, tonkia, selvittää ja tiedottaa.

Koko vaalirahakohu on jokseenkin naurettava. On luonnollista, että tukijat (oikeiston tapausessa kaupalliset ja vasemmiston tapauksessa AY liike) tukee heidän etujaan ajavia poliitikkoja ja puolueita. Se on selvää, että kukaan ei anna rahaa ilman vastinetta. Mikäli vastine on suora ja konkreettinen (kuten vaikka kaavoitus) voidaan varmasti puhua jurirdisesti lahuksesta. Ja se mitä media nyt tekee on juuri se, mitä median pitääkin tehdä: tutkia, penkoa, tonkia, selvittää ja tiedottaa. Kaikilla kansalaisilla tulisi olla joinkinlainen medianlukutaito, minkä avulla ihminen voi selvittää itselleen onko uutisoinnissa kyse ajojahdista vai uutisoinnista.

Loppuun henkilökohtainen vetoomus: Älkää rajoittako rahan liikettä teennäisillä säädöksillä ja rajoituksilla. Terveen ja kasvuvoimaisen talouden taustalla on aina "vapaasti" liikkuva raha. Tämä talouden taantuma on hyvä osoitus siitä minkälaisia seuraksia sillä on kun raha lakkaa liikkumasta. Laman varmasti synnytti yliliberaali ja valvomaton pankkisektori, mutta laman keston ratkaisee se, kuinka vapaasti talouden sallitaan kasvaa - eli kuinka vapaasti raha pääsee liikkumaan.

Taantuman markkinalogiikkaa

Vuoden 2009 ensimmäinen vuosineljännes lähestyy loppuaan ja se tarkoittaa kvartaalitaloudessa sitä, että yritykset joutuvat antamaan tulosvaroituksia (jos siihen on syytä). Pian julkaistaan alkuvuoden tulokset mitä seurataan kautta maailman silmä kovana. Matkapuhelinala on kokenut kokonaisuutena kovia viime vuoden lopulta lähtien.

Suomalaisittain mielenkiinto kohdistuu tietenkin Nokiaan. Viime vuoden loppupuolella Nokian tontille (edullisempiin puhelimiin) rynnisti nälkäisiä kilpailijoita (kuten LG ja Samsung) jotka saivat selvää kilpailuetua Etelä-Korean valuutan devalvoinnista.

On yleisesti tunnettua, että Nokia on vahva halvoissa puhelimissa, ja viime aikoina tappiota markkinaosuuksissa on tullut juuri ns. älypuhelimissa. Volyymit ja tulos kuitenkin taotaan halvemmilla malleilla. Muista kilpailijoista LG ja Samsung kisaavat samantyylisellä valikoimalla Nokian kanssa. Motorola on kadonnut lähes kokonaan, ja suurin odotuksen aihe Motorolan suhteen on se, koska kyseinen yritys pistää lapun luukulle; tai koska joku ostaa sen pois.

Älypuhelin markkinoilla kilpailu on myös tiukkaa. Sony-Ericsson on valmistanut pääasiassa kalliimpia älypuhelimia, kuten myös pohjois-amerikkalaiset RIM ja Apple.

Viime viikolla Sony-Ericsson (siis älypuhelimiin keskittynyt valmistaja) ilmoitti ensimmäisen neljänneksen tappioden olevan odotettua suurempia ja kysynnän olevan odotettua vähäisempää. Tämän tulosvaroituksen seurauksena Nokian osake putosi NYSE:ssä 0.92 USD, eli noin -7.65%.

On erittäin mielenkiintoista, että Sony-Ericssonin tulosvaroitus laskettiin hyvin nopeasti ja suoraan Nokian osakekurssiin. Erikoista tämä on siksi, että Nokian vahvuudet ovat halpamalleissa. Nokiaa ja Sony-Ericssonia näinä päivinä yhdistää se, että molemmat ovat olleet matkapuhelinmarkkinoilla pitkään (Ericsson ainakin) ja molemmat ovat alunperin kotoisin pohjoismaista.

Sony-Ericssonin tulosvaroitusta ei sen sijaan laskettu juuri lainkaan Applen tai RIM:in osakkeisiin, vaikka nähdäkseni Apple ja RIM kisaavat yksinomaan samoilla älypuhelinmarkkinoilla minkä heikosta kysynnästä Sony-Ericsson varoitti.

Lamauutisia ja lamauutisia

Pääsin viime viikolla lomani aikana seuraamaan pienen tauon jälkeen amerikkalaista uutisointia ja paikallista aamutelevisiota.

Kuten arvata saattaa, oli taloudellinen lama ja taantuma näkyviä aiheita paikallisessa uutisoinnissa. Rehellisesti sanottuna yllätyin hieman maailmantalouteen liittyvien uutisaiheiden määrästä. Joskin, ehkä uutisointi ei keskittynyt niinkään maailmantalouteen, vaan pääasiallisesti yhdysvaltojen omaan taloustilanteeseen. Tämä on hyvin tyypillistä USA:ssa, keskitytään enimmäkseen oman maan asioihin, ja vähemmän muiden asioihin. (HUOM: tämä ei ole moite. Yhdysvallat on suuri, 300 miljoonan ihmisen, maa missä riittää uutisoitavaa ihan omasta takaa - ilman, että tarvitsee pitkin maailmaa etsiä raportoitavaa).

Myös Suomessa taantuma saa reilusti palstatilaa ja aikaa televisiossa. Mielenkiintoista oli kuitenkin huomata (taas) kunka erilaista uutisointi on. Suomalainen lamauutisointi pyörii hyvin paljon instituutioiden ja yritysten ympärillä. Talousuutisissa kerrotaan EKP:n koronlaskuista, Suomen valtionvelasta, yritysten konkursseista, -yt neuvotteluista ja -irtisanomisista. Uutisointi on siis hyvin persoonatonta, kylmää ja etäistä.

Vastaavasti yhdysvaltalainen tapa käsitellä taantumaa, lamaa ja sen seurauksia on hyvin ihmisläheinen. Televisiossa kerrottiin ja kästieltiin miten ihmiset voivat varautua lamaan, miten ihmiset voivat sopeutua taantumaan, miten selvitä muuttuvissa tilanteissa. Uutisointi ei juurikaan kattanut yksittäisten yritysten tai instituutioiden asioita (kuten irtisanomisia, tms). Keskuspankkia ei mainittu uutisissa kertaakaan. Pankkeja käsiteltiin vain siinä yhteydessä kun pohdittiin miten pankit tulevat vastaan yksittäisten ihmisten ongelmissa. (Yhdysvalloissa pankit eivät muuten jousta jos velallisella tulee ongelmia. Keskuspankin nollakorosta huolimatta ihmiset maksavat noin 5 prosentin korkoja pankeille lainoista).

No mitä sitten?

Uutisoinnin näkökannan erilaisuus tuo myös uutisiin hyvin erilaisen vireen. Siinä missä suomalainen uutinen on kylmä, kova, tunteeton ja asiapitoinen, on se myös lannistava, ylitsevyöryvä ja masentava. Vastaavasti USA:n uutisoinnissa aihe on sama, mutta pohjavire on positiivinen. Uutisointia kerrotaan ihmisten kannalta ihmisille ja annetaan ohjeita. Niinpä samasta uutisesta jää yhdysvalloissa merkittävästi toiveikkaampi, optimistisempi ja positiivisempi jälkimaku.

Ei siis ole ihme, että Yhdysvallat tulee nousemaan tästä(kin) taantumasta ensimmäisenä ja luultavasti voittajina. Kun rapakon tuollapuolen jo rakennetaan uutta ja parempaa huomista, kotisuomessa ja Euroopassa vielä vellotaan ongelmien keskellä ja masennuksen lannistamina.

Lamauutisten hopeareunat

Kaikille on varmasti tullut selväksi, että maailmantalous ei ole historiansa vahvimmassa vedossa. Eri tiedotusvälineet ovat työntäneet tätä uutista kohta puolivuotta ilman taukoa. Meistä hölmöimmät katsovat ja lukevat uutisensa vielä useasta lähteestä, joten huonojen uutisten yliannostus on realiteetti: välillä hämärtyy mistä yt neuvottelusta milloinkin on kyse.

Mutta näitä samaisia uutisia voisi tarkastella toiseltakin kannalta... Tilanne voisi olla paljnkin huonompi. Otetaan esimerkiksi vaikka rakentaminen: siinä missä rakentaminen koki lähes täydellisen äkkipysähdyksen syksyn aikana, joutui työttömäksi vain jonkinverran suomalaisia rakentajia. EU:n myötä Suomeen virtasi viime vuosina enemmän ja enemmän rakentajia Virosta ja Puolasta, niinpä rakentamisen väheneminen ja sitä kautta työttömyys jyvittyi osittan ei-suomalaiseen työvoimaan. Kymmenen vuotta sitten koko työttömäksi jäänyt porukka olisi ollut suomalaisia.

Vastaavasti paperi-ja metsäteollisuus on ajanut toimintojaan Suomessa alas jo muutamia vuosia, niinpä nyt ei enää ole paljoakaan ihmisiä joita irtisanoa: suurin osa tuli potkittua pois jo viimeisen parin vuoden aikana.

Myös elektroniikkateollisuus karkasi kaukomaille jo viisi vuotta sitten, niinpä elektroniikan ja puolijohdealan synkät näkymät eivät kosketa niin montaa suomalaista kuin ehkä kymmenen vuotta sitten ne olisivat koskettaneet. Viimeisen viiden vuoden aikana ovat elektroniikkayritykset kilpailleet sillä kuka siirtää tuotantonsa halvimpaan maahan. Länsimaisten yritysten tuotanto on tapahtunut Kiinassa, Intiassa ja muissa Aasian halpatyömaissa jo useamman vuoden. Niinpä hiljentyneen elektroniikan kysynnän pitäisi koskettaa työvoiman näkökulmasta enemmän näitä kehittyviä talouksia kuin länsimaisia talouksia... niin sitä voisi ainakin kuvitella. Olisikin mielenkiitoista nähdä uutisia myös länsimaisten/suomalaisten yritysten lomautuksista ja irtisanomisista ulkomailla. Mutta eihän se ole uutinen jos kotimainen elektroniikan valmistaja irtisanoo tuhatviisisataa työntekijää Vietnamissa...