Lamauutisten hopeareunat

Kaikille on varmasti tullut selväksi, että maailmantalous ei ole historiansa vahvimmassa vedossa. Eri tiedotusvälineet ovat työntäneet tätä uutista kohta puolivuotta ilman taukoa. Meistä hölmöimmät katsovat ja lukevat uutisensa vielä useasta lähteestä, joten huonojen uutisten yliannostus on realiteetti: välillä hämärtyy mistä yt neuvottelusta milloinkin on kyse.

Mutta näitä samaisia uutisia voisi tarkastella toiseltakin kannalta... Tilanne voisi olla paljnkin huonompi. Otetaan esimerkiksi vaikka rakentaminen: siinä missä rakentaminen koki lähes täydellisen äkkipysähdyksen syksyn aikana, joutui työttömäksi vain jonkinverran suomalaisia rakentajia. EU:n myötä Suomeen virtasi viime vuosina enemmän ja enemmän rakentajia Virosta ja Puolasta, niinpä rakentamisen väheneminen ja sitä kautta työttömyys jyvittyi osittan ei-suomalaiseen työvoimaan. Kymmenen vuotta sitten koko työttömäksi jäänyt porukka olisi ollut suomalaisia.

Vastaavasti paperi-ja metsäteollisuus on ajanut toimintojaan Suomessa alas jo muutamia vuosia, niinpä nyt ei enää ole paljoakaan ihmisiä joita irtisanoa: suurin osa tuli potkittua pois jo viimeisen parin vuoden aikana.

Myös elektroniikkateollisuus karkasi kaukomaille jo viisi vuotta sitten, niinpä elektroniikan ja puolijohdealan synkät näkymät eivät kosketa niin montaa suomalaista kuin ehkä kymmenen vuotta sitten ne olisivat koskettaneet. Viimeisen viiden vuoden aikana ovat elektroniikkayritykset kilpailleet sillä kuka siirtää tuotantonsa halvimpaan maahan. Länsimaisten yritysten tuotanto on tapahtunut Kiinassa, Intiassa ja muissa Aasian halpatyömaissa jo useamman vuoden. Niinpä hiljentyneen elektroniikan kysynnän pitäisi koskettaa työvoiman näkökulmasta enemmän näitä kehittyviä talouksia kuin länsimaisia talouksia... niin sitä voisi ainakin kuvitella. Olisikin mielenkiitoista nähdä uutisia myös länsimaisten/suomalaisten yritysten lomautuksista ja irtisanomisista ulkomailla. Mutta eihän se ole uutinen jos kotimainen elektroniikan valmistaja irtisanoo tuhatviisisataa työntekijää Vietnamissa...

Huonosti ajoitettu ahneus

Jokainen aikaansa edes vähän seuraava kuluttaja ja yrittäjä on varmasti törmännyt uutisiin talouden hiljenemisen suhteen. Muutos on ollut haistettavissa jo viime keväästä (mm. hiljentyneen asuntokaupan seurauksena) mutta todelliseksi kriisiksi talouden haasteet ovat nousseet tämän syksyn aikana. Yhdysvalloista liikkeelle lähtenyt rahoituskriisi on levinnyt Eurooppaan ja Aasiaan. Syynä epidemiaan on ollut rahoitusliikkeiden tapa paloitella riskiluottoja johdannaisiin ja niiden myyminen halukkaille ostajille. Voittoa tavoittelevat sijoitusinstituutiot ovat puolestaan ostaneet roskan arovisia luottoja - ja tässä nyt ollaan. Kevään ja kesän aikana talous kuumeni totaalisesti ja tämä näkyi mm. polttoaineiden hintojen nousuna, ruuan hinnan nousuna; oikeastaan kaiken reiluna hinnannousuna - ja sitä kautta inflaationa. Myös palkkoja nostettiin reilusti vuosi sitten.

Nyt pitäisi olla kuitenkin kaikille selvillä, että taloustilanne on muuttunut. Keväällä uutisoitiin paljon mm. työvoimapulasta ja osaajapulasta. Syksyn työllisyysuutiset ovat keskittyneet rummuttamaan irtisanomisia ja yt neuvotteluita. Lainaraha on kallistunut ja ihmiset ovat vähentäneet kuluttamista ja alkaneet säästämään pahan päivän varalle. Ollaan käytännössä huononlaatuisessa noidankehässä missä kulutuksen ja kysynnän väheneminen johtaa työvoiman vähentämistarpeisiin, mikä taas puolestaan johtaa kysynnän vähenemiseen. Siitä huolimatta, että raaka-aineet ovat halventuneet maailmalla tuntuu yhä löytyvän yrityksiä jotka uskovat, että heillä on mahdollisuus ja tarve nostaa hintoja. Ilmiö on havaittavissa mm. ruokakaupassa, joissain palveluissa ja pankeissa. Nyt pitäisi selkärankaa löytyä niin kuluttajilta kuin yrittäjiltäkin. Hintojen nostaminen tässä taloudentilanteessa ei tule johtamaan positiiviseen tulokseen; eli voittojen kasvamiseen, vaan se tulee pakostikin kääntymään yrittäjiä vastaan. Tämäkin on jo nyt havaittavissa; hintojen noususta on seurannut mm. se, että ihmiset ostavat halvempia elintarvikkeita. Kalliiimmat elintarvikkeet, joiden hintoja on nostettu, jäävät hyllylle. Valitettavaa on tietenkin se, että kuluttajat maksavat hyllyyn vanhenevat ruuat ostettujen tuotteiden hinnoissa; mutta ei tästä kutistuvasta markkinasta riitä lisärahaa myyjällekään.

Kohta on edessä työmarkkinaneuvottelut ja palkkakeskustelut. Saa nähdä onko minkään alan liitoilla rohkeutta olla vaatimassa reiluja palkankorotuksia, silläkin uhalla, että palkankorotukset johtavat irtisanomisiin ja/tai lomautuksiin. Mielestäni nyt pitäisi myös työntekijöiden pystyä suhtautumaan omaan toimeentuloonsa ja palkkaansa hieman talkoohengessä. Palkankorotusvaatimukset jäihin, hinnankorotukset jäihin, kulutus takaisin normaalille tasolle ja sitä kautta Suomi vähintään taloudelliseen nollakasvuun - mielellään tietenkin positiiviseen kasvuun.

Ainakin minun on vaikea kuvitella, että tästä taloudellista haasteesta tullaan selviämään ilman yhteistyötä, malttia ja pientä talkoohenkeä.