Taantuman markkinalogiikkaa

Vuoden 2009 ensimmäinen vuosineljännes lähestyy loppuaan ja se tarkoittaa kvartaalitaloudessa sitä, että yritykset joutuvat antamaan tulosvaroituksia (jos siihen on syytä). Pian julkaistaan alkuvuoden tulokset mitä seurataan kautta maailman silmä kovana. Matkapuhelinala on kokenut kokonaisuutena kovia viime vuoden lopulta lähtien.

Suomalaisittain mielenkiinto kohdistuu tietenkin Nokiaan. Viime vuoden loppupuolella Nokian tontille (edullisempiin puhelimiin) rynnisti nälkäisiä kilpailijoita (kuten LG ja Samsung) jotka saivat selvää kilpailuetua Etelä-Korean valuutan devalvoinnista.

On yleisesti tunnettua, että Nokia on vahva halvoissa puhelimissa, ja viime aikoina tappiota markkinaosuuksissa on tullut juuri ns. älypuhelimissa. Volyymit ja tulos kuitenkin taotaan halvemmilla malleilla. Muista kilpailijoista LG ja Samsung kisaavat samantyylisellä valikoimalla Nokian kanssa. Motorola on kadonnut lähes kokonaan, ja suurin odotuksen aihe Motorolan suhteen on se, koska kyseinen yritys pistää lapun luukulle; tai koska joku ostaa sen pois.

Älypuhelin markkinoilla kilpailu on myös tiukkaa. Sony-Ericsson on valmistanut pääasiassa kalliimpia älypuhelimia, kuten myös pohjois-amerikkalaiset RIM ja Apple.

Viime viikolla Sony-Ericsson (siis älypuhelimiin keskittynyt valmistaja) ilmoitti ensimmäisen neljänneksen tappioden olevan odotettua suurempia ja kysynnän olevan odotettua vähäisempää. Tämän tulosvaroituksen seurauksena Nokian osake putosi NYSE:ssä 0.92 USD, eli noin -7.65%.

On erittäin mielenkiintoista, että Sony-Ericssonin tulosvaroitus laskettiin hyvin nopeasti ja suoraan Nokian osakekurssiin. Erikoista tämä on siksi, että Nokian vahvuudet ovat halpamalleissa. Nokiaa ja Sony-Ericssonia näinä päivinä yhdistää se, että molemmat ovat olleet matkapuhelinmarkkinoilla pitkään (Ericsson ainakin) ja molemmat ovat alunperin kotoisin pohjoismaista.

Sony-Ericssonin tulosvaroitusta ei sen sijaan laskettu juuri lainkaan Applen tai RIM:in osakkeisiin, vaikka nähdäkseni Apple ja RIM kisaavat yksinomaan samoilla älypuhelinmarkkinoilla minkä heikosta kysynnästä Sony-Ericsson varoitti.

Mediassa suunnitellaan jo DRM:n hautajaisia

Vaikka media hehkuttaa DRM:n kuolemaa, voi DRM silti hyvin ja paksusti...

Apple ilmoitti jokunen viikko sitten, että se aikoo poistaa DRM (kuluttajan oikeuksien rajoitus tekniikka) suojauksen vihdoin kaikista ITunesissa myymistään kappaleista. Uutinen otettiin vastaan riemuiten - ja kiireisimmät ehtivät jo julistamaan DRM:n kuolleeksi. Aikaisemmin Apple on myynyt osan kappaleistaan ilman DRM suojausta ja osan suojauksen kanssa. Vastaavasti Apple tulee levy-yhtiöitä vastaan kappaleiden hinnoittelussa. Itunesin 99 senttiä / kappale hinnoittelu ei ole mielyttänyt levyalaa, sillä se on tasapäistänyt hinnoittelun, eikä mahdollista kiskurihinnan veloittamista kuumimmista hiteistä. Lisäksi Apple lisää (jollain mekanismilla) Itunesissa myytyihin kappaleisiin ostajansa sähköpostiosoitteen.

Uudistus (lukuunottamatta moniportaista hinnoittelua) on mitä mainioin. Toivottavasti sähköpostiosoitteen lisääminen kappaleisiin rajoittaa laitonta levitystä. DRM poistaminen ainakin lisää digitaalisen musiikkikaupan mahdollisuuksia selvitä voittajana. Kuluttajana nyt minäkin voin edes kuvitella ostavani musiikin digitaalisena pakattuna tiedostona. Todennäköisesti pitäydyn CD levyissä, mutta ehkäpä minä jonkin hitin ostan nyt mp3 muodossa, jos en koko levyä halua ostaa.

Hyvien uutisten lomassa on kuitenkin syytä pysyä tässä reaalimaailmassa eikä liputtaa DRM:n kuolemaa. Tosiasia on, että mikään taho ei ole puhunut tai suunnitellut kopiosuojausten poistamista esimerkiksi videoista. DVD levy sisältää kopiosuojauksen ja samoin tulee myös digitaaliset vuokraelokuvat tuon eston sisältämään. Eli DRM ei suinkaan ole kuollut, mutta ehkä musiikkiteollisuus on vihdoin valmis toteamaan realiteetit ja keskittymään olennaiseen: hyvän musiikin tuottamiseen, julkaisemiseen, promoamiseen ja myyntiin.

Sitä voi tietenki miettiä, onko DRM:llä oikeutus digitaalisesti jaeltavien elokuvien maailmassa yhtään enempää kuin musiikillakaan. Elokuvien hinnat ovat noin 10 - 15 eura / levy (kunhan ei osta uutuuksia). Ulkomailta saa jopa uutuksia kohtuuhintaan. Elokuvan käyttöikä on huomattavasti alhaisempi kuin musiikilla. Harvemmin sitä tulee samaa elokuvaa katsottua useammin kuin pari kertaa. Elokuvien jakelu on myös vaivalloisempaa kuin musiikin, joten en ole yhtään vakuuttunut, että elokuvia kannattaa sen enempää kopiosuojata kuin musiikkia. Mutta nautitaan näistä vuoden parhaista uutisista ja murehditaan elokuvien kopiosuojausta vaikka kesällä; tai ensi vuonna.

Rahan kotimaa - Nokia vastaan Apple

Usein törmää sanontaan, että raha ei tunne kotimaata. Sijoittajat katsovat asioita puolueettomasti, ilman lukkarinrakkautta omaan maan yrityksiin tai tuotteisiin.

USA:n osakemarkkinoita viime aikoina mielenkiinnolla seuranneena uskallan väittää, että sanonnat eivät pidä ihan paikkaansa. Totta on se seikka, että sanontojen pitäisi pitää paikkansa. Vapaassa maailmassa, tuottoja pitäisi pystyä hakea rajoista riippumatta.

USA:n pörsseissä on kuitenkin ollut selvästi havaittavissa, että paikalliset (USA, Kanada) osakkeet ovat selkeästi korkeammalle arvostettuja kun vertaa esim Eurooppalaisiin (esim Nokia) osakkeisiin. Viime viikkojen aikana olen pariin otteeseen vertaillut Nokian osaketta muutamiin Nokian kilpailijoiden osakkeisiin. Ensin moitin RIM:in osakkeen olevan suhteettoman kallis verrattuna Nokiaan. Tosin myönnetään, että väitin/uskoin, että Nokian osake on aliarvostettu. Syy tähän johtopäätökseen oli se, että esim Applen osake oli myös erinomaisen kallis verrattuna Nokiaan. Oletin siis, että hintavääristymä koski Nokiaa, eikä välttämättä RIM:iä tai Applea.

RIM:in osakkeen kurssi kuitenkin romahti reilu viikko sitten, ja nyt suhdeluku RIM:in ja Nokian markkina-arvojen välillä on hieman uskottavampi. Viimeisessä merkinnässäni otin vertailukohdaksi Applen ja sen kuinka Nokia vs. Apple market cap suhdeluku oli kovasti Applen suuntaan puolueellisen tuntuinen. Oma väitökseni oli, että Applen osakkeen on tultava alas... ja niinhän siinä on käynyt.

Applen market cap (markkina-arvo) on enää 86 miljardia US dollari. Myös Nokia on laskenut, mutta se on pitänyt arvonsa selvästi Applea paremmin. Nokian markkina-arvo on noin 67 miljardia.

Uskoisin, että ajan kanssa Applen arvo tulee laskemaan lähemmäs Nokiaa.

Jos ajattelee markkinatilannetta ja sitä mitä yritykset tyypillisimmillään edustavat on helppo kuvitella, että Applella on edessä vaikeat ajat, mistä Nokia oman positiointinsa ansiosta saattaa selvitä vähemmällä. Mikäli epävakaisen talouden seurauksena ihmiset muuttavat ostokäyttäytymistään, lienee high-end elektroniikka ensimmäisiä mistä kulutusta vähennetään. Apple on positioitunut hyvin selkeästi kalliimman hintaluokan tuotteisiin. Uskonkin, että Applen tuotteiden kysyntä laskee mikäli talouskasvu jatkaa hidastumistaan. En kuitenkaan usko, että ihmiset lopettavat esim kännyköiden ostamista; yhteydenpito muihin on perustarve, eikä sitä voi lopettaa. Tässä tilanteessa saattaa siis olla, että aikaisemmin high-end tuotteisiin panostaneetkin ihmiset alkavat katsella alemman hintaluokan tuotteita.

Tässä valossa saattaa Nokian uusi kosketusnäytöllinen 5800 music express puhelin tulla mitä parhaimpaan markkinarakoon: sopivan hintainen suurille massoille, ja riittävän hyvä / elegantti jopa teknologialla koreileville kuluttajille.

Research In Motion (down)

Jokunen viikko sitten spekuloin kuinka Nokian osake tuntuisi olevan kovasti aliarvostettu. Yhtenä syynä aliarvostukseen perustelin Nokian markkina-arvon suhdetta RIM:in (kanadalainen älypuhelinvalmistaja) markkina-arvoon. RIM, jolla on maailman matkapuhelinmarkkinoista ehkä noin 7% osuus (jos sitäkään), oli markkina-arvoltaan jopa 75% Nokian markkina-arvosta. Markkinaosuudestaan varoittanut Nokia pitänee hallussaan koko maailman matkapuhelinmarkknoista noin 38-39%. Älypuhelimissakin markkinaosuus lie jossain 40-50% välimaastossa.

Viime viikolla sitten rysähti - nimittäin RIM. RIM:in osakkeen hinnasta putosi yhtenä päivänä jopa 25% heidän annettuaan myös tulosvaroitus. Yhtenä tärkeimmistä syistä on arvioitu pankkikriisiä ja sitä, että suurin osa pankkiireista ja pörssimeklareista käyttää juuri RIM:in matkapuhelimia. Nyt pankkikriisin seurauksena kymmenettuhannet pankkiirit ja pörssimeklarit saavat potkut.

Nyt RIM:in markkina-arvo on "vain" noin 40 miljardia USD:tä kun Nokian arvo on noin 75 miljardia USD:tä. Vain reilu kuukausi sitten Nokian arvo oli 102 miljardia siinä missä RIM:in arvo oli noin 76 miljardia.

Vaikka ajat ovat huonoja, tuntuu yhä siltä, että Nokian osakkeen hinta on kohtuuttoman alamaissa. Vaikka vertailu RIM:iin on nyt ehkä hieman järkevämpi, on erotus mm. Appleen yhä naurettava. Applen markkina-arvo oli viime perjantaina noin 113 miljardia USD:ia.

IPod touch vikalista

On vähintäänkin mielenkiintoista kuinka paljon kuluttajat antavat Applelle anteeksi. Vanhoina "hyvinä" aikoina Apple voi tehdä melkein mitä vaan, uskolliset seuraajat eivät välittäneet vioista tai ongelmista. Ipodin myötä Applen tuotteet muuttuivat harvojen ja valittujen tuotteista ihan tavallisten kuluttajien tuotteiksi. Vielä tänäkin päivänä aika vähän saa lukea ihmisten valituksista Applen tuotteita kohtaan. Sivulliselle voi jäädä mielikuva, että Applen tuotteet ovat yksinkertaisesti loistavia ja vailla ongelmia.

Totuus kuitenkin on hieman toisenlainen. En kuitenkaan halua väittää, että Applen tuotteet olisivat huonoja. Vielä tänäkin päivänä Ipod touch on hauska käyttää. Haluan kuitenkin korostaa, että hauska ei ole välttämättä sama asia kuin hyvä tai mielyttävä.

Yksi eniten minua kismittävistä ominaisuuksista on maksullinen ohjelmistoversion päivitys. En vieläkään ole taipunut tässä asiassa, enkä ole valmis maksamaan edes vaivaista 10 dollaria siitä, että saan ohjelmitopäivityksen IPodiini. Call me cheap.

Eilen eteeni tuli toinen, jo hieman vakavampi ongelma. Ipod onkin maagisesti paritettu nyt kotitietokoneeni kanssa, enkä pysty siirtämään Ipodiin tallennettuja kappaleita työkoneelleni. Musiikki ei ole DRM rampautettua, vaan minun itseni CD levyiltä rippaamaa musiikkia. Rehellisesti sanottuna tämä on sietämätön ominaisuus. Kyse on vain Applen valitsemasta politiikasta, jolla pyritään pitämään levyteollisuus tyytyväisenä. Minä en vain ole kovin tyytyväinen.

Apple myös lähestulkoon pakottaa rekisteröimään Ipodini heidän palveluun. Muussa tapaukessa tuotteen takuu ei välttämättä ole voimassa. Uskomaton pakotus.

Mikäli haluan laittaa musiikkiini levynkansia, on minun luovutetta luottokorttinumeroni Applelle, vaikka en ole aikeissa ostaa heidän kauppapaikaltaan mitään. Enpä ole tätäkään ehtoa vielä nielaissut.

Itse laitteen kiinteä, vaihtokelvoton akku ei minua häiritse vielä liikaa, toivtaan vain, että akun teho ei heikkene kovin nopeasti.

Itse laitteessa minua on alkanut häiritä musiikkisoittimen äänenvoimakkuuden säätö, joka on huono, väärässä paikassa ja tunnoton. Vastaavasti kappaleen sisäinen kelaus on piilotettu turhan hankalaan paikkaan, ja kontrolli itse on kohtuuttoman pieni. Tarinoiden (suht luotettava taho) laitteen lasi (eli käyttöliittymä) on älyttömän kallis vaihdettava (noin 100 euroa).

Vaikka kosketusnäyttö on hauska hiplattava, ei se ihan oikeasti sovellu kyttöesineeseen kuten kannettavaan musiikkisoittimeen. Minulla soitin on usein taskussa, ja haluan jatkuvasti joko vaihaa soivaa kappaletta tai korjata äänensäätöä. Nämä perusoperaatiot ovat yksinkertaisesti suhteettoman hankalia toimittaa pelkkään kosketusnäyttöön perustuvassa laitteessa. Tehdäksesi kyseiset operaatiot, on sinun aina kaivettava laite taskusta, laitettava virta näyttöön, avattava näytön "näppäinlukko", tehtävä haluttu toimenpide, ja sitten vielä lukittava laite / suljettava näyttö. Ja tähän operaatioon on lähes väkisin käytettävä kahta kättä. Sitä ei siis ihan helposti hoideta pyörää ajettaessa.

Ipod Touch (& Iphone) - suurimmat ongelmat

Olen tässä jatkanut Ipod touch 16GB:n käyttämistä ja laite on tullut entistä tutummaksi. En vieläkään ole löytänyt juurikaan kriittisiä kommentteja Iphonesta... IPod touch on jäänyt selvästi vähemmälle huomiolla, mutta Iphonen ongelmat koskevat usein Ipodia ja päinvastoin.

Eihän suosionsa huipulla paistattelevassa laitteessa voi olla mitään ongelmlia, vai voiko? Ainakin omien Ipod touch kokemusten perusteella, on Applella vielä reilusti parannettavaa (ja samalla rahastettavaa). Tässä muutamia haasteita mihin itse olen törmännyt Ipod touchin kanssa. On tietenkin muistettava, että en ole ostanut 2.0 softapakettia vieläkään - enkä näillä näkymin sitä aio ostaa. Mutta nyt varsinaisiin ongelmiin (suurempiin ja pienempiin):

1. Takakansi naarmuuntuu. Olen käyttänyt laitetta vain kotioloissa, eikä se siis ole koskaan ollut esimerkiksi taskussa. Kuitenkin laitteen metallinen, kiiltävä takakansi alkaa olemaan aivan naarmuilla. Naarmuuntuminen ei tietenkään haittaa laitteen käyttöä, mutta laitteen "olemus" kärsii selvästi naarmuista.
2. WLAN. Vaikka wlan toimii aika kivasti, ei se kuitenkaan selviä tyylillä heikosta signaalista. Jos wlan signaali on huono, on laite hidas, eikä se anna vastetta yksinkertaisimmillakaan sivuilla. Jos yhteyspiste (accesspoint) katoaa, ei Ipod touch löydä sitä uudestaan automaattisesti, vaan yhteys pitää käydä määrittelemässä uudestaan käsin.
3. Akun kesto. Akku kestää kivasti tavallisessa musiikkikäytössä, mutta kunnon wlan käytössä akku tyhjenee silmissä - siis ihan konkreettisesti akun tyhjenemisen näkee silmiensä edessä.
4. Lämpeneminen. Laite lämpiää WLAN käytössä ärsyttävästi. Ei soitin tulikuumaksi muutu,mutta takakansi on niin lämmin, että sen kädessä pitäminen ei houkuttele.
5. Vakaus. Iphone on saanut kritiikitöntä kiitosta internet selaamisen helppoudesta ja ihanuudesta. Omat kokemukset ovat olleet vähemmän rohkaisevia. Parhaiten toimivat sivut, jotka ovat keveitä tai optimioituja IPhonelle. (tämä iphonelle optimoiminen on sitten toinen vitsaus, mutta ehkä siitä myöhemmin). Kun käyttelee tavallisia tai runsaasti mediaa sisältäviä sivuja, alkaa selaine kaatuilemaan. Positiivinen asia on tietenkin se, että selain kaatuu aika tyylillä.
6. Nopeus. Runsaammalla käytöllä alkaa huomaamaan kuinka laite pääosin vain näyttää ja tuntuu nopealta, mutta todellisuudessa se kärsii samoista ongelmista kuin monet muutkin vähän älykkäämmät kämmenellä pidettävät laitteet (esim Nokian älypuhelimet).
   
7. Internet sivujen lataaminen. Kuten mainittua, on web sivujen laataaminen usein aika hidasta. Toinen tähän liittyvä ongelma on se, että sivuja ei voi (ainakaan mielestäni) ladata taustalla. Kun siirryt toiselle välilehdelle, jättäen edellisen lataamaan, ei edellinen sivu lataakaan. Sivut tuntuvat lataantuvan vain silloin kun ne ovat aktiivisina.
8. leikkaa-liimaa. Vaikka kosketusnäyttö toimii aika kivasti, on pidempien tekstien kirjoittaminen inhottavaa. leikkaa-liimaa toiminnallisuus olisi erittäin kätevä ja sen avulla kirjoittaminen nopeutuisi ja helpottuisi selvästi.
   
9. Kursorin liikuttaminen. Aina silloin tällöin tulee tehtyä kirjoitusvirheitä. Sen sijaan, että haluaisi kirjoittaa koko sanan tai lauseen uudestaan, olisi kiva käydä korjaamassa vain yksi kirjain tekstistä. Tämä on toki mahdollista myös IPodilla ja Iphonella, mutta kursorin siirtämiseen käytettävä metodi ei ole erityisen helppokäyttöinen tai mielyttävä. Perinteiset nuolinäppäimet hoitaisivat asian mahdollisesti paremmin.
10. Flash. Koska Ipod touch on mediasoitin parhaasta päästä luulisi, että Flashvideo tuki olisi paremmin integroitu esim selaimeen. Näin ei kuitenkaan ole, vaan flash videoiden soittamiseen avataan aina Youtube soitin... kokemuksena hieman kömpelö - ja välillä jopa turhauttava.
11. Kosketusnäyttö. Siinä missä kosketusnäyttö toimii melko mukavasti ja jopa tuntuma kirjoittamiseen on aika hyvä, en minä ainakaan haluaisi puhua kosketusnäyttö poskellani. Jo sormenjäljet aiheuttavat niin paljon tahroja ruutuun, että en edes halua ajatella millaiset jäljet ruudussa on tunnin puhelun jälkeen.
12. Ipod 2.0 ohjelmisto. Aikaisemmin jo sanoin, että 2.0 ohjelmiston kaltaiset "enablerit" pitäisi olla ilmaisia. En ole halukas maksamaan 10 dollaria enkä 10 euroa siitä, että voin ostaa Applen ohjelmakaupasta ohjelmia. Nämä enablerit pitäisi tuoda laitteisiin ilmaiseksi - ja keskittyä rahan tekemiseen lisäarvoa tuottavilla sovelluksilla.
13. Linux tuki. Aikaisempia Ipodeja voi käyttää eri Linux sovelluksilla (ei Applen sovelluksilla) varsin hyvin. Nyt uusi sukupolvi on tuonut mukanaan uudet ongelmat. Minullekin toistaiseksi ainoa tapa siirtää musiikkiani Ipodiin on käyttää Windows konettani.
    
14. Album art. Ipod touchissa on suuri näyttö. Tällöin keskeisessä roolissa musiikin toistamisen yhteydessä on juuri levynkansikuvilla (Album art). Myös näiden käsittely on muuttunut vanhoista ipodeista. Album artin saa käsittääkseni ilmaiseksi liitettyä musiikkikirjastoonsa käyttäen Itunes ohjelmaa, mutta se edellyttää luottokorttitietojen luovuttamista Applelle. Tämä ei kertakaikkiaan käy minulle.

Tässäpä nyt ensimmäiset 14 epäkohtaa. Pistäkääpä kommentteja jos olette törmänneet muihin ongelmiin.... Pistään uuden postauksen kun mieleen tulee lisää.

Yliarvostettu vai aliarvostettu Nokia

Olenpa viime viikkoina seurannut hieman aktiivisemmen eräiden yritysten pörssikursseja ja kehitystä. Trendihän on pääosin ollut alaspäin, joskin pari viimeistä päivää on näyttänyt taas hieman valoisammilta osakesijoittajille.

Omassa seurannassani ovat olleet Apple, Nokia, Google ja RIM. Siinä missä pohjois-amerikkalaiset RIM, Google ja Apple ovat saaneet viime päivinä nostetta osakkeeseensa USA:n osakemarkkinoilla, on "kotimainen" Nokia syystä tai toisesta tarponut paikoillaan - tai jopa hieman laskenut. Tosin on myönnettävä että RIM (Research In Motion) putosi hieman eilen.

Tänään Talouselämässä oli juttu Nokiasta ja älypuhelinmarkkinoista. Siinä missä Apple on saanut merkittävän määrän kuluttajakohua aikaan IPhonellaan, on RIM vienyt pohjois-amerikkalaisia yritysmarkkinoita melkoisen suvereenisti. Suomessa RIM ei ole jalansijaa saanut Blackberry puhelimillaan - enkä edes ole varma onko ao. palveluita Suomessa tarjolla.

Mutta Nokian ja RIM:in suhde on mielenkiintoinen.

Talouselämä: Nokia myi viime vuonna 437 miljoonaa matkapuhelinta. Yhtiön liikevaihto oli 51 miljardia euroa. Bisnesväelle tarkoitettuja E-sarjan laitteita Nokia myi viime vuonna 7 miljoonaa kappaletta, vain pari prosenttia Nokian myymistä laitteista.

Bisnessovelluksiin ja erityisesti langattomaan sähköpostiin erikoistuneita Blackberryjä valmistava kanadalainen Research In Motion (RIM) myi vuodessa 14 miljoonaa laitetta. RIMille kertyi maaliskuussa päättyneellä vuoden tilikaudella liikevaihtoa 6 miljardia dollaria, noin 3,9 miljardia euroa.

Kun noita ylläolevia lukuja vertaa yritysten arvoon (siis osakkeen hinta x osakkeiden määrä) voi vain ihmetellä. Siinä missä Nokian arvo on on hieman alle 103 miljardia US Dollaria, on RIM:in arvo noin 75 miljardia US Dollaria. Eli, noin 4-5 % markkinaosuudella, yritys jonka liikevaihto oli noin 7-8% Nokian vastaavasta, on arvoltaan jopa 75% Nokian arvosta. Jos sinulla olisi ylimääräistä rahaa ja haluaisit ostaa Nokian, pitäisi sinulla olla noin 103 miljardia dollaria. RIM:in ostamiseen tarvitsisit noin 75 miljardia.

Kysymys kuuluukin: onko Nokia aliarvostettu, vai RIM yliarvostettu? Vai onko arvostukset kohdallaan?

Vertailun vuoksi on syytä mainita, että Googlen "hinta" on noin 157 miljardia US dollaria ja Applenkin arvoksi tulee 153 miljardia (eli Applekin on noin 50% Nokiaa kalliimpi).

Ipod Touchista

Viime viikkoina Applen Iphone on saanut kilometritolkulla palstatilaa ns. artikkeleiden muodossa. Moni ajatteleva kuluttaja on varmasti huomannut, että kyse ei ole varsinaisesta uutisoinnista, vaan enemmänkin hyvin organisoidusta PR työstä. Huomattavasti vähäisemmälle palstatilalle on jäänyt Iphonen pikkuveli, kosketusnäyttöön perustuva Ipod, joka on oikeastaan vain ilman puhelinta oleva Iphone. Itse en ole Iphonea hankkinut, enkä näillä näkymin hankikaan. Yksi merkittävimmistä syistä tähän on kytkykauppa, ja toinen on Iphonea myyvä operaattori.

Mutta sen sijaan hankin viime viikolla itselleni tuon Ipod touchin - valitsin 16 GB mallin, vaikka 32 GB mallikin oli tarjolla. Minun tapauksessa tilanne on vain sellainen, että tämän hetken musiikkigalleriastani kaikki oleellinen mahtuu tuohon 16 GB:hen. Olisin pärjännyt pienemmälläkin (8GB), mutta 16 tarttui mukaan. Olen tässä nyt viikon verran käytellyt laitetta ja totutellut siihen. Tässä kohtaa uskon, että olen riittävän sinut kirjoittakseni suunnilleen järkevästi aiheesta.

Ensimmäiseksi pitää mainita tuo käyttökokemus - soitinta on kertakaikkisen hauska käyttää. Pienillä yksityiskohdilla on selvästi vaikutusta käyttökokemukseen - kuten lystikkäät animaatiot. Uskoisin, että animaatioita käytetään osin peittämään käyttöjärjestelmän viiveitä, mutta tämä on nerokas tapa hämätä käyttäjää. Itse kosketus toimii loistavasti, ja näyttöä on ilo hiplata. Vielä tähän mennessä minua ei ole häirinnyt näyttöön jäävät sormenjäljet - luulisin, että puhelinkäytössä Iphoneen jäänee vielä enemmän jälkiä. Ipodin myyntipakkauksessa tuli puhdistusliina, jota en vielä ole käyttänyt. Itse laitteeen materiaalit tuntuvat laadukkailta - lasisen tuntuinen näyttö ja metallinen takakansi. Liekö valittujen materiaalien ansiosta, laite tuntuu vakaalta, mutta painavalta - jopa hieman liian painavalta. Materiaalien piikkiin pitänee laittaa myös lasin reunan pari hieman teräväntuntuista reunaa, joihin pelkään jatkuvasti leikkaavani käteni.

Applen Itunes tietokoneohjelmaa on kehuttu ja sitä pidetään lajinsa virstanpylväänä (kuten itse kosketusnäyttöä). Allekirjoittanut ei kuitenkaan pidä Itunesista. Rehellisesti sanottuna sovellus on sekava, enkä missään tapauksessa käyttäisi sitä muuta kuin pakon sanelemana. Valitettavasti Itunes on pakkopullaa, koska soitin mm. aktivoidaan Itunesin avulla. Itunesin parhaat puolet lienevät hyvin toimiva haku/filtteri sekä levynkansikuvien noutaminen. Tiedostojen siirto perustuen soittolistoihin tuntuu väkinäiseltä, ja epäintuitiiviselta. Olen käyttänyt tietokoneita aktiivisesti vuodesta 1993 alkaen, joten perus tiedonsiirto (leikkaa-liimaa) tuntuisi helpommalta ja yksinkertaisemmalta. Toinen tietokoneohjelmistoihin liittyvä norsunkokoinen vaje on linux tuki. Itunes on saatavilla vain Windows ja Mac käyttöjärjestelmiin. Ostin sattumalta itselleni kannettavan missä on Windows Vista, joten en joutunut Ipodini kanssa ihan pulaan - mutta LInuxin syrjiminen aiheuttaa tarpeetonta lisätyötä kaltaisilleni käyttäjille. En ole kiinnostunut tekemään Jailbreak (murtamaan Applen suojauksia) laitteelle, joten tyydyn osaani ja kulutan reilusti lisäaikaa musiikin siirtämiseen ipodiin.

Palataanpas sitten taas itse Ipodiin. Soittimen ohjelmistot ovat verrattain vakaita, joskin pari kertaa on kartta, säätieto ja selainohjelmat kaatuneet alta. Kaatuminen tapahtuu tyylikkäästi, mutta turhauttavaa se on joka tapauksessa. Muutamien sovellusten välille on tehty miellyttäviä integraatioita (kuten luo kontakti kartalta, tai katso karttaa kontaktiluettelosta). Koska laitteessa ei isoveljensä tapaan ole kuin yksi näppäin - Kotiin - suljetaan sovellukset vain siirtymällä takaisin kotiruutuun. Tämä tuntuu vielä viikonkin jälkeen vieraalle. Lisäksi näkymien ja sovellusten välille kaipaisi "takaisin" näppäintä (kuten selaimessa konsanaan). Apple on julkaissut Ipodiin jo uuden maksullisen ohjelmistopäivityksen, jolla soittimeen saa lisää toiminnallisuuksia. Jostain syystä tämä päivitys on kuitenkin maksullinen, joten en ole sitä hankkinut (koen vieraana ajatuksen, että maksaisin siitä, että pääsen ostamaan Applen sovelluskaupasta sovelluksia. Mielestäni tämänkaltaiset "mahdollistajat" pitäisi toimittaa käyttäjille ilmaiseksi. Pidän tätä rahastusta yhtä järkeenkäypänä kuin ravintoloiden sisäänpääsymaksuja; miksi minun pitää maksaa siitä, että pääsen ravintolaan ostamaan sieltä ylihintaista alkoholia???).

Ohjelmiston selviin puutteisiin voi lisäksi listata mm. leikkaa-liimaa toiminnallisuuden puutteen sekä "undo" ominaisuuden poissaolon. Näytön koskettamiseen pohjautuva näppäimistö on suhteellisen toimiva. Näppäilyvirheitä tulee väkisinkin, eikä kirjoittamiseen ole kovinkaan hyvää tuntumaa. Kirjoittamista helpottaa hieman se, jos pitää soitinta hieman kallellaan kun kirjoittaa - näin oikean käden sormien kosketus tulee kohtisuoraan näyttöön. Mikäli soitinta ei kallista hieman oikean käden suuntaan, tulee väkisinkin enemmän kirjoitusvirheitä, sillä kenelläkään meistä ei kasva kädet keskellä mahaa - nenän kanssa linjassa.

Tässä on tullut nyt valitettua Ipod touchista aika paljon.... onko laite sitten huono? No ei todellakaan. Se millä kirjoituksen aloitin, pitää yhä paikkansa. Ipodin käyttö on kivaa - sitä hiplaa ihan huvikseen. WiFi toimii loistavasti, se löytää heikonkin signaalin ja pitää sen hyvin. Akun kesto ainakin langattomassa käytössä tuntuu riittävältä. Vielä en ole ehtinyt musiikkia edes kuuntelemaan (koska tiedostojen siirto laitteeseen on niin hankalaa meille linux käyttäjille). Sähköpostit saa asetettua laitteeseen helposti, sääsovellus on helppokäyttöinen ja informatiivinen, karttasovellus toimii loistavasti samoin kuin selainkin. Monissa kirjoituksissa on ylistetty Iphonen selainta ja selailumahdollisuutta. Oma mielipiteen on, että näytön pienuudesta johtuen ei selainkokemus kuitenkaan mikään mieltä ylentävä ole.

Ipod touch on kuitenkin mitä lystikkäin lelu, ja varmasti paras ja helppokäyttöisin musiikkisoitin mitä minulla on (ja minulla on muutama).

Jokapaikan N810

Harvemmin sitä intoutuu kirjoittamaan mistään tuotteesta, ja vielä harvemmin hyvää; varsinkin kun vahtikoira keskittyy enimmäkseen valittamaan kaikenmaailman epäkohdista. Mutta kerta se on ensimmäinenkin, olen nimittäin viime aikoina leikkinyt Nokian N810 internet tabletilla.

Kyse ei ole varsinaisesta puhelimesta, joskin Skype sovelluksen avulla puhelutkin hoituvat kunhan olet verkon äärellä. Mutta melkein kaikkea muuta tabletti sitten tekeekin; se navigoi ja hyvin varottaen myös valvontakameroista, neti toimii moitteettomasti, laitteessa on kamera, sisäänrakennettu gps, kosketusnäyttö, täydellinen fyysinen näppäimistö ja näytöllä sormiohjaauksen lisäksi toimii pieni kynä. Oikeastaan ainoa huono ominaisuus on hitaanpuoleinen gps, joka sekin ajaa asiansa melko hyvin.

Tätä laitetta on melkein pakko suositella. Tämä on niin hauska, että jos minulla ei laitetta olisi, ostaisin sen heti. Viime aikoina on media hyhpettänyt omenaista iphonea. Itsekin olen 2g maillilla hieman leikkinyt... eikä se totuuden nimissä mikään hullumpi laite ole. Mutta eipä tämän N810n tarvitse kisassa häpeillä.

Ainiin, tämä postaus on kirjoitettu ja julkaistu kyseisellä tabletilla.

Comes with music

Olen viime päivinä, siis tuon "comes with music" -julkistuksen jälkeen, lukenut useita kirjoituksia ja spekulaatioita tuosta Nokian lanseeraamasta konseptista. Useat kirjoitukset huokuvat pettymystä siitä, että tarjottu palvelu ei olekaan ihan niin ilmainen tai täydellinen kuin julkistuksessa annettiin ymmärtää. Musiikki ei olekaan DRM vapaata, sitä ei voikaan polttaa CD:lle mielivaltaisesti, musiikkia ei voikaan soittaa kuin Nokian puhelimilla tai PC:llä, sitä ei voi siirtää ipodiin, jne.

Itse olen DRM:n vankkumaton vastustaja. Olen monesti julistanut, että en tule ikinä ostamaan yhtään DRM suojattua musiikki kappaletta. Toistaiseksi minun on ollut helppo seisoa sanojeni takana. Omistan Ipodin, Archos GMini mp3 soittimen, musiikkia soittavan puhelimen, ja tietenkin tietokoneeni toistaa musiikkia ongelmitta. Minulle on ollut tärkeää, että saan siirrettyä musiikkini mihin tahansa laitteeseen ilman, että tarvitsee murehtia kaikenmaailman suojauksista. Mutta mutta... vaikka vastustan DRM:ää, on Nokian ehdotus erinomaisen mielenkiintoinen. Jatkossa voin laillisesti ladata kaiken haluamani musiikin tietokoneelle ja/tai puhelimeeni. Voin kuunnella sitä, ja päättää pidänkö siitä. Mikäli pidän siitä, luultavasti ostan kyseisen levyn CD formaatissa (ja siten vapaudun kopioimisen rasitteista). Mikäli puhelimeen tai tietokoneelle lataamani DRM suojattu musiikki osoittautuu vain kertakäyttömusiikiksi, se luultavasti jää tietokoneen levylle bittejä varaamaan.

Aikoinaan musiikkiin tutustuttiin radion kautta - radiosta nauhoitettiin kappaleita kasetille ja niitä kuunneltiin Sonyn Walkmanilla. Toinen tapa tutustua levyihin oli painella levykauppaan ja kuunnella levyä siellä. Jos levy miellytti, sen saattoi ostaa - jos ei, niin levy jäi kauppaan. Nykypäivänä tuskin kukaan menee enää levykauppaan kuuntelemaan levyjä. Levykaupassa käydään enää ostamassa levyjä. Mutta miten kummassa siihen uuteen musiikkiin oikein voi tutustua? Uskon, että Nokian "comes with music" tarjous, voi olla loistava vastaus edelliseen kysymykseen. Uskon, että ihmiset lataavat tänä päivänä paljon musiikkia p2p verkoista. Helppouden ja "ilmaisuuden" takia vertaisverkoista ladataan kaikenlaista musiikkia kokeilumielessä. Näistä kokeiluista tuskin kukaan haluaa maksaa merkittäviä summia. Ja siitä musiikista mikä osoittautuu hyväksi, on suuri yleisö toivottavasti valmis myös maksamaan. "Comes with music" -saattaa olla erinomainen music-on-demand -palvelu, minkä avulla ihmiset voivat laillisesti tutustua erilaiseen musiikkiin suhteellisen vapaasti ilman aikarajoituksia. Ja jos käy niin, että sitä kokeillessa ihastuu lataamaansa musiikkiin, tulee kyseinen levy ostettua joko CD:nä tai DRM vapaassa digitaalisessa formaatissa.

Myös eräs toinen vastustamani suuntaus (siis DRM:n lisäksi) saattaa kokea tämän tuoteuutuuden myötä kolauksen. DRM:n vastustuksen lisäksi olen henkisellä tasolla vastustanut kannettavan viihde-elektroniikan konvergenssia, eli suuntausta, missä kaikki pienet laitteet yhdistyvät yhdeksi ihmelaitteeksi joka tekee kaiken. Konvergenssin alueella Nokia on jo onnistunut jossain määrin: parhaat puhelimet ottavat jo arkikäyttöön riittävän hyviä kuvia, joten erillistä kameraa ei tarvitse aina kantaa mukana. Kuten yllä mainitsin, itselläni on mp3 soittimia joka lähtöön: yhdessä on 20 GB tilaa, toinen on niin kevyt ja pieni, että sitä voi käyttää lenkillä, jne. Nyt jos/kun lähes ilmainen musiikki sidotaan tuohon yhteen puhelimeen, pistää se väkisinkin miettimään haluanko tai tarvitseeko minun jatkossa enää kantaa useita soittimia mukanani. Kannettavana laitteena minulle riittää jatkossa puhelin, josta on pääsy rajattomaan musiikkikirjastoon - aina. Eli onnistuessaan, tämä varmasti lisää tuoteuskollisuutta - ja edistää konvergenssia. Mutta onnistuminen tietenkin riippuu toteutuksesta. Ja siitä toteutuksesta emme vielä tiedä oikeastaan mitään.

Jäähyväiset DRM:lle

DRM - eli Digital Rights Management, on aiheuttanut kuluttajissa sekaannusta, ruokkinut piratismia sekä pitänyt huolta, että digitaaliset sisällönjakelujärjestelmät eivät ole kehittyneet juuri lainkaan. DRM:n tarkoitus on ollut varmistaa se, että digitaalisesti jaettu sisältö ei päädy muille kuin kyseisen sisällön ostajalle. Tuskin kukaan vastustaa (lukuunottamatta paatuneita piraatteja) periaatetta, mutta DRM keskustelu ja toteutukset ajautuivat täysin hakoteille jo alkumetreillä. DRM toteutukset mahdollistivat mm. Applen lähes monopoliaseman digitaalisen sisällön jakelijana - tosin kukaan ei tuota asemaa Applelle antanut, vaan se otti sen tekemällä erinomaisia tuotteita jotka täyttivät kuluttajien kysynnän. Julkaisuoikeuksien haltijat (=levy-yhtiöt) kuvittelivat, että DRM antaisi heille mahdollisuuden lisätulohin - jostain täysin käsittämättömästä syystä DRM toteutukset johtivat tilanteeseen, missä kuluttajan olisi pitänyt ostaa musiikkinsa useaan otteeseen kaupasta, riippuen siitä missä he sitä aikoivat kuluttaa (tai millä laitteella). Ajatus on luultavasti sekopäisin, mitä kukaan on julkisesti kehdannut esittää viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Surkean DRM toteutuksen seurauksena piratismi on itse asiassa vain kasvanut ja ajanut tuotantoyhtiöt ja jakelijat entistä ahtaammalle. DRM suojatun musiikin hinta on luultavasti kohdallaan (ainakin USA:ssa), mutta DRM:n tuoma sekaannus on pitänyt huolen siitä, että ihmiset ostavat yhä pääasiassa CD levyjä, tai sitten lataavat musiikkinsa "ei-niin-laillisista" lähteistä.

Mutta viimeisen vuoden aikana on alalta alkanut kuulua järjen hiljaista ääntä.

• Ensin EMI (ilmeisesti talousvaikeuksissa) päätti tuoda ITunesiin DRM vapaata musiikkia, jonka hinta ja äänenlaatu on DRM suojattua versiota korkeampi.
  
• Muutama viikko sitten Universal music ilmoitti alkavansa myydä DRM vapaata musiikkia joissain jakelukanavissa (ei tosin ITunesissa)
• Tänään kantautui Yhdysvalloista uutisia, että Walmart alkaa myydä mp3 pakattua musiikkia ilman DRM suojausta. Ja kokonaiset albumit ovat jopa DRM suojattua WMA formaattia halvempia. Walmartista voi (ainakin amerikkalaliset) ostaa kokonaisia albumeja houkuttelevaan 9.22 USD hintaan (noin 6.8 EUR).
  

Musiikin kuluttajana voin vain taputtaa käsiäni hiljaa mielessäni ja toivoa, että maailman trendit tässä asiassa rantautuvat Suomeenkin nopealla vauhdilla.

Pian DRM on historiaa ja minäkin voin ostaa musiikkini valmiiksi pakattuina mp3 tiedostoina ja kuunnella niitä valitsemallani laitteella.