On vähintäänkin mielenkiintoista kuinka paljon kuluttajat antavat Applelle anteeksi. Vanhoina "hyvinä" aikoina Apple voi tehdä melkein mitä vaan, uskolliset seuraajat eivät välittäneet vioista tai ongelmista. Ipodin myötä Applen tuotteet muuttuivat harvojen ja valittujen tuotteista ihan tavallisten kuluttajien tuotteiksi. Vielä tänäkin päivänä aika vähän saa lukea ihmisten valituksista Applen tuotteita kohtaan. Sivulliselle voi jäädä mielikuva, että Applen tuotteet ovat yksinkertaisesti loistavia ja vailla ongelmia.
Totuus kuitenkin on hieman toisenlainen. En kuitenkaan halua väittää, että Applen tuotteet olisivat huonoja. Vielä tänäkin päivänä Ipod touch on hauska käyttää. Haluan kuitenkin korostaa, että hauska ei ole välttämättä sama asia kuin hyvä tai mielyttävä.
Yksi eniten minua kismittävistä ominaisuuksista on maksullinen ohjelmistoversion päivitys. En vieläkään ole taipunut tässä asiassa, enkä ole valmis maksamaan edes vaivaista 10 dollaria siitä, että saan ohjelmitopäivityksen IPodiini. Call me cheap.
Eilen eteeni tuli toinen, jo hieman vakavampi ongelma. Ipod onkin maagisesti paritettu nyt kotitietokoneeni kanssa, enkä pysty siirtämään Ipodiin tallennettuja kappaleita työkoneelleni. Musiikki ei ole DRM rampautettua, vaan minun itseni CD levyiltä rippaamaa musiikkia. Rehellisesti sanottuna tämä on sietämätön ominaisuus. Kyse on vain Applen valitsemasta politiikasta, jolla pyritään pitämään levyteollisuus tyytyväisenä. Minä en vain ole kovin tyytyväinen.
Apple myös lähestulkoon pakottaa rekisteröimään Ipodini heidän palveluun. Muussa tapaukessa tuotteen takuu ei välttämättä ole voimassa. Uskomaton pakotus.
Mikäli haluan laittaa musiikkiini levynkansia, on minun luovutetta luottokorttinumeroni Applelle, vaikka en ole aikeissa ostaa heidän kauppapaikaltaan mitään. Enpä ole tätäkään ehtoa vielä nielaissut.
Itse laitteen kiinteä, vaihtokelvoton akku ei minua häiritse vielä liikaa, toivtaan vain, että akun teho ei heikkene kovin nopeasti.
Itse laitteessa minua on alkanut häiritä musiikkisoittimen äänenvoimakkuuden säätö, joka on huono, väärässä paikassa ja tunnoton. Vastaavasti kappaleen sisäinen kelaus on piilotettu turhan hankalaan paikkaan, ja kontrolli itse on kohtuuttoman pieni. Tarinoiden (suht luotettava taho) laitteen lasi (eli käyttöliittymä) on älyttömän kallis vaihdettava (noin 100 euroa).
Vaikka kosketusnäyttö on hauska hiplattava, ei se ihan oikeasti sovellu kyttöesineeseen kuten kannettavaan musiikkisoittimeen. Minulla soitin on usein taskussa, ja haluan jatkuvasti joko vaihaa soivaa kappaletta tai korjata äänensäätöä. Nämä perusoperaatiot ovat yksinkertaisesti suhteettoman hankalia toimittaa pelkkään kosketusnäyttöön perustuvassa laitteessa. Tehdäksesi kyseiset operaatiot, on sinun aina kaivettava laite taskusta, laitettava virta näyttöön, avattava näytön "näppäinlukko", tehtävä haluttu toimenpide, ja sitten vielä lukittava laite / suljettava näyttö. Ja tähän operaatioon on lähes väkisin käytettävä kahta kättä. Sitä ei siis ihan helposti hoideta pyörää ajettaessa.
Totuus kuitenkin on hieman toisenlainen. En kuitenkaan halua väittää, että Applen tuotteet olisivat huonoja. Vielä tänäkin päivänä Ipod touch on hauska käyttää. Haluan kuitenkin korostaa, että hauska ei ole välttämättä sama asia kuin hyvä tai mielyttävä.
Yksi eniten minua kismittävistä ominaisuuksista on maksullinen ohjelmistoversion päivitys. En vieläkään ole taipunut tässä asiassa, enkä ole valmis maksamaan edes vaivaista 10 dollaria siitä, että saan ohjelmitopäivityksen IPodiini. Call me cheap.
Eilen eteeni tuli toinen, jo hieman vakavampi ongelma. Ipod onkin maagisesti paritettu nyt kotitietokoneeni kanssa, enkä pysty siirtämään Ipodiin tallennettuja kappaleita työkoneelleni. Musiikki ei ole DRM rampautettua, vaan minun itseni CD levyiltä rippaamaa musiikkia. Rehellisesti sanottuna tämä on sietämätön ominaisuus. Kyse on vain Applen valitsemasta politiikasta, jolla pyritään pitämään levyteollisuus tyytyväisenä. Minä en vain ole kovin tyytyväinen.
Apple myös lähestulkoon pakottaa rekisteröimään Ipodini heidän palveluun. Muussa tapaukessa tuotteen takuu ei välttämättä ole voimassa. Uskomaton pakotus.
Mikäli haluan laittaa musiikkiini levynkansia, on minun luovutetta luottokorttinumeroni Applelle, vaikka en ole aikeissa ostaa heidän kauppapaikaltaan mitään. Enpä ole tätäkään ehtoa vielä nielaissut.
Itse laitteen kiinteä, vaihtokelvoton akku ei minua häiritse vielä liikaa, toivtaan vain, että akun teho ei heikkene kovin nopeasti.
Itse laitteessa minua on alkanut häiritä musiikkisoittimen äänenvoimakkuuden säätö, joka on huono, väärässä paikassa ja tunnoton. Vastaavasti kappaleen sisäinen kelaus on piilotettu turhan hankalaan paikkaan, ja kontrolli itse on kohtuuttoman pieni. Tarinoiden (suht luotettava taho) laitteen lasi (eli käyttöliittymä) on älyttömän kallis vaihdettava (noin 100 euroa).
Vaikka kosketusnäyttö on hauska hiplattava, ei se ihan oikeasti sovellu kyttöesineeseen kuten kannettavaan musiikkisoittimeen. Minulla soitin on usein taskussa, ja haluan jatkuvasti joko vaihaa soivaa kappaletta tai korjata äänensäätöä. Nämä perusoperaatiot ovat yksinkertaisesti suhteettoman hankalia toimittaa pelkkään kosketusnäyttöön perustuvassa laitteessa. Tehdäksesi kyseiset operaatiot, on sinun aina kaivettava laite taskusta, laitettava virta näyttöön, avattava näytön "näppäinlukko", tehtävä haluttu toimenpide, ja sitten vielä lukittava laite / suljettava näyttö. Ja tähän operaatioon on lähes väkisin käytettävä kahta kättä. Sitä ei siis ihan helposti hoideta pyörää ajettaessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti