IPod touch vikalista

On vähintäänkin mielenkiintoista kuinka paljon kuluttajat antavat Applelle anteeksi. Vanhoina "hyvinä" aikoina Apple voi tehdä melkein mitä vaan, uskolliset seuraajat eivät välittäneet vioista tai ongelmista. Ipodin myötä Applen tuotteet muuttuivat harvojen ja valittujen tuotteista ihan tavallisten kuluttajien tuotteiksi. Vielä tänäkin päivänä aika vähän saa lukea ihmisten valituksista Applen tuotteita kohtaan. Sivulliselle voi jäädä mielikuva, että Applen tuotteet ovat yksinkertaisesti loistavia ja vailla ongelmia.

Totuus kuitenkin on hieman toisenlainen. En kuitenkaan halua väittää, että Applen tuotteet olisivat huonoja. Vielä tänäkin päivänä Ipod touch on hauska käyttää. Haluan kuitenkin korostaa, että hauska ei ole välttämättä sama asia kuin hyvä tai mielyttävä.

Yksi eniten minua kismittävistä ominaisuuksista on maksullinen ohjelmistoversion päivitys. En vieläkään ole taipunut tässä asiassa, enkä ole valmis maksamaan edes vaivaista 10 dollaria siitä, että saan ohjelmitopäivityksen IPodiini. Call me cheap.

Eilen eteeni tuli toinen, jo hieman vakavampi ongelma. Ipod onkin maagisesti paritettu nyt kotitietokoneeni kanssa, enkä pysty siirtämään Ipodiin tallennettuja kappaleita työkoneelleni. Musiikki ei ole DRM rampautettua, vaan minun itseni CD levyiltä rippaamaa musiikkia. Rehellisesti sanottuna tämä on sietämätön ominaisuus. Kyse on vain Applen valitsemasta politiikasta, jolla pyritään pitämään levyteollisuus tyytyväisenä. Minä en vain ole kovin tyytyväinen.

Apple myös lähestulkoon pakottaa rekisteröimään Ipodini heidän palveluun. Muussa tapaukessa tuotteen takuu ei välttämättä ole voimassa. Uskomaton pakotus.

Mikäli haluan laittaa musiikkiini levynkansia, on minun luovutetta luottokorttinumeroni Applelle, vaikka en ole aikeissa ostaa heidän kauppapaikaltaan mitään. Enpä ole tätäkään ehtoa vielä nielaissut.

Itse laitteen kiinteä, vaihtokelvoton akku ei minua häiritse vielä liikaa, toivtaan vain, että akun teho ei heikkene kovin nopeasti.

Itse laitteessa minua on alkanut häiritä musiikkisoittimen äänenvoimakkuuden säätö, joka on huono, väärässä paikassa ja tunnoton. Vastaavasti kappaleen sisäinen kelaus on piilotettu turhan hankalaan paikkaan, ja kontrolli itse on kohtuuttoman pieni. Tarinoiden (suht luotettava taho) laitteen lasi (eli käyttöliittymä) on älyttömän kallis vaihdettava (noin 100 euroa).

Vaikka kosketusnäyttö on hauska hiplattava, ei se ihan oikeasti sovellu kyttöesineeseen kuten kannettavaan musiikkisoittimeen. Minulla soitin on usein taskussa, ja haluan jatkuvasti joko vaihaa soivaa kappaletta tai korjata äänensäätöä. Nämä perusoperaatiot ovat yksinkertaisesti suhteettoman hankalia toimittaa pelkkään kosketusnäyttöön perustuvassa laitteessa. Tehdäksesi kyseiset operaatiot, on sinun aina kaivettava laite taskusta, laitettava virta näyttöön, avattava näytön "näppäinlukko", tehtävä haluttu toimenpide, ja sitten vielä lukittava laite / suljettava näyttö. Ja tähän operaatioon on lähes väkisin käytettävä kahta kättä. Sitä ei siis ihan helposti hoideta pyörää ajettaessa.

Ipod Touchista

Viime viikkoina Applen Iphone on saanut kilometritolkulla palstatilaa ns. artikkeleiden muodossa. Moni ajatteleva kuluttaja on varmasti huomannut, että kyse ei ole varsinaisesta uutisoinnista, vaan enemmänkin hyvin organisoidusta PR työstä. Huomattavasti vähäisemmälle palstatilalle on jäänyt Iphonen pikkuveli, kosketusnäyttöön perustuva Ipod, joka on oikeastaan vain ilman puhelinta oleva Iphone. Itse en ole Iphonea hankkinut, enkä näillä näkymin hankikaan. Yksi merkittävimmistä syistä tähän on kytkykauppa, ja toinen on Iphonea myyvä operaattori.

Mutta sen sijaan hankin viime viikolla itselleni tuon Ipod touchin - valitsin 16 GB mallin, vaikka 32 GB mallikin oli tarjolla. Minun tapauksessa tilanne on vain sellainen, että tämän hetken musiikkigalleriastani kaikki oleellinen mahtuu tuohon 16 GB:hen. Olisin pärjännyt pienemmälläkin (8GB), mutta 16 tarttui mukaan. Olen tässä nyt viikon verran käytellyt laitetta ja totutellut siihen. Tässä kohtaa uskon, että olen riittävän sinut kirjoittakseni suunnilleen järkevästi aiheesta.

Ensimmäiseksi pitää mainita tuo käyttökokemus - soitinta on kertakaikkisen hauska käyttää. Pienillä yksityiskohdilla on selvästi vaikutusta käyttökokemukseen - kuten lystikkäät animaatiot. Uskoisin, että animaatioita käytetään osin peittämään käyttöjärjestelmän viiveitä, mutta tämä on nerokas tapa hämätä käyttäjää. Itse kosketus toimii loistavasti, ja näyttöä on ilo hiplata. Vielä tähän mennessä minua ei ole häirinnyt näyttöön jäävät sormenjäljet - luulisin, että puhelinkäytössä Iphoneen jäänee vielä enemmän jälkiä. Ipodin myyntipakkauksessa tuli puhdistusliina, jota en vielä ole käyttänyt. Itse laitteeen materiaalit tuntuvat laadukkailta - lasisen tuntuinen näyttö ja metallinen takakansi. Liekö valittujen materiaalien ansiosta, laite tuntuu vakaalta, mutta painavalta - jopa hieman liian painavalta. Materiaalien piikkiin pitänee laittaa myös lasin reunan pari hieman teräväntuntuista reunaa, joihin pelkään jatkuvasti leikkaavani käteni.

Applen Itunes tietokoneohjelmaa on kehuttu ja sitä pidetään lajinsa virstanpylväänä (kuten itse kosketusnäyttöä). Allekirjoittanut ei kuitenkaan pidä Itunesista. Rehellisesti sanottuna sovellus on sekava, enkä missään tapauksessa käyttäisi sitä muuta kuin pakon sanelemana. Valitettavasti Itunes on pakkopullaa, koska soitin mm. aktivoidaan Itunesin avulla. Itunesin parhaat puolet lienevät hyvin toimiva haku/filtteri sekä levynkansikuvien noutaminen. Tiedostojen siirto perustuen soittolistoihin tuntuu väkinäiseltä, ja epäintuitiiviselta. Olen käyttänyt tietokoneita aktiivisesti vuodesta 1993 alkaen, joten perus tiedonsiirto (leikkaa-liimaa) tuntuisi helpommalta ja yksinkertaisemmalta. Toinen tietokoneohjelmistoihin liittyvä norsunkokoinen vaje on linux tuki. Itunes on saatavilla vain Windows ja Mac käyttöjärjestelmiin. Ostin sattumalta itselleni kannettavan missä on Windows Vista, joten en joutunut Ipodini kanssa ihan pulaan - mutta LInuxin syrjiminen aiheuttaa tarpeetonta lisätyötä kaltaisilleni käyttäjille. En ole kiinnostunut tekemään Jailbreak (murtamaan Applen suojauksia) laitteelle, joten tyydyn osaani ja kulutan reilusti lisäaikaa musiikin siirtämiseen ipodiin.

Palataanpas sitten taas itse Ipodiin. Soittimen ohjelmistot ovat verrattain vakaita, joskin pari kertaa on kartta, säätieto ja selainohjelmat kaatuneet alta. Kaatuminen tapahtuu tyylikkäästi, mutta turhauttavaa se on joka tapauksessa. Muutamien sovellusten välille on tehty miellyttäviä integraatioita (kuten luo kontakti kartalta, tai katso karttaa kontaktiluettelosta). Koska laitteessa ei isoveljensä tapaan ole kuin yksi näppäin - Kotiin - suljetaan sovellukset vain siirtymällä takaisin kotiruutuun. Tämä tuntuu vielä viikonkin jälkeen vieraalle. Lisäksi näkymien ja sovellusten välille kaipaisi "takaisin" näppäintä (kuten selaimessa konsanaan). Apple on julkaissut Ipodiin jo uuden maksullisen ohjelmistopäivityksen, jolla soittimeen saa lisää toiminnallisuuksia. Jostain syystä tämä päivitys on kuitenkin maksullinen, joten en ole sitä hankkinut (koen vieraana ajatuksen, että maksaisin siitä, että pääsen ostamaan Applen sovelluskaupasta sovelluksia. Mielestäni tämänkaltaiset "mahdollistajat" pitäisi toimittaa käyttäjille ilmaiseksi. Pidän tätä rahastusta yhtä järkeenkäypänä kuin ravintoloiden sisäänpääsymaksuja; miksi minun pitää maksaa siitä, että pääsen ravintolaan ostamaan sieltä ylihintaista alkoholia???).

Ohjelmiston selviin puutteisiin voi lisäksi listata mm. leikkaa-liimaa toiminnallisuuden puutteen sekä "undo" ominaisuuden poissaolon. Näytön koskettamiseen pohjautuva näppäimistö on suhteellisen toimiva. Näppäilyvirheitä tulee väkisinkin, eikä kirjoittamiseen ole kovinkaan hyvää tuntumaa. Kirjoittamista helpottaa hieman se, jos pitää soitinta hieman kallellaan kun kirjoittaa - näin oikean käden sormien kosketus tulee kohtisuoraan näyttöön. Mikäli soitinta ei kallista hieman oikean käden suuntaan, tulee väkisinkin enemmän kirjoitusvirheitä, sillä kenelläkään meistä ei kasva kädet keskellä mahaa - nenän kanssa linjassa.

Tässä on tullut nyt valitettua Ipod touchista aika paljon.... onko laite sitten huono? No ei todellakaan. Se millä kirjoituksen aloitin, pitää yhä paikkansa. Ipodin käyttö on kivaa - sitä hiplaa ihan huvikseen. WiFi toimii loistavasti, se löytää heikonkin signaalin ja pitää sen hyvin. Akun kesto ainakin langattomassa käytössä tuntuu riittävältä. Vielä en ole ehtinyt musiikkia edes kuuntelemaan (koska tiedostojen siirto laitteeseen on niin hankalaa meille linux käyttäjille). Sähköpostit saa asetettua laitteeseen helposti, sääsovellus on helppokäyttöinen ja informatiivinen, karttasovellus toimii loistavasti samoin kuin selainkin. Monissa kirjoituksissa on ylistetty Iphonen selainta ja selailumahdollisuutta. Oma mielipiteen on, että näytön pienuudesta johtuen ei selainkokemus kuitenkaan mikään mieltä ylentävä ole.

Ipod touch on kuitenkin mitä lystikkäin lelu, ja varmasti paras ja helppokäyttöisin musiikkisoitin mitä minulla on (ja minulla on muutama).

Comes with music

Olen viime päivinä, siis tuon "comes with music" -julkistuksen jälkeen, lukenut useita kirjoituksia ja spekulaatioita tuosta Nokian lanseeraamasta konseptista. Useat kirjoitukset huokuvat pettymystä siitä, että tarjottu palvelu ei olekaan ihan niin ilmainen tai täydellinen kuin julkistuksessa annettiin ymmärtää. Musiikki ei olekaan DRM vapaata, sitä ei voikaan polttaa CD:lle mielivaltaisesti, musiikkia ei voikaan soittaa kuin Nokian puhelimilla tai PC:llä, sitä ei voi siirtää ipodiin, jne.

Itse olen DRM:n vankkumaton vastustaja. Olen monesti julistanut, että en tule ikinä ostamaan yhtään DRM suojattua musiikki kappaletta. Toistaiseksi minun on ollut helppo seisoa sanojeni takana. Omistan Ipodin, Archos GMini mp3 soittimen, musiikkia soittavan puhelimen, ja tietenkin tietokoneeni toistaa musiikkia ongelmitta. Minulle on ollut tärkeää, että saan siirrettyä musiikkini mihin tahansa laitteeseen ilman, että tarvitsee murehtia kaikenmaailman suojauksista. Mutta mutta... vaikka vastustan DRM:ää, on Nokian ehdotus erinomaisen mielenkiintoinen. Jatkossa voin laillisesti ladata kaiken haluamani musiikin tietokoneelle ja/tai puhelimeeni. Voin kuunnella sitä, ja päättää pidänkö siitä. Mikäli pidän siitä, luultavasti ostan kyseisen levyn CD formaatissa (ja siten vapaudun kopioimisen rasitteista). Mikäli puhelimeen tai tietokoneelle lataamani DRM suojattu musiikki osoittautuu vain kertakäyttömusiikiksi, se luultavasti jää tietokoneen levylle bittejä varaamaan.

Aikoinaan musiikkiin tutustuttiin radion kautta - radiosta nauhoitettiin kappaleita kasetille ja niitä kuunneltiin Sonyn Walkmanilla. Toinen tapa tutustua levyihin oli painella levykauppaan ja kuunnella levyä siellä. Jos levy miellytti, sen saattoi ostaa - jos ei, niin levy jäi kauppaan. Nykypäivänä tuskin kukaan menee enää levykauppaan kuuntelemaan levyjä. Levykaupassa käydään enää ostamassa levyjä. Mutta miten kummassa siihen uuteen musiikkiin oikein voi tutustua? Uskon, että Nokian "comes with music" tarjous, voi olla loistava vastaus edelliseen kysymykseen. Uskon, että ihmiset lataavat tänä päivänä paljon musiikkia p2p verkoista. Helppouden ja "ilmaisuuden" takia vertaisverkoista ladataan kaikenlaista musiikkia kokeilumielessä. Näistä kokeiluista tuskin kukaan haluaa maksaa merkittäviä summia. Ja siitä musiikista mikä osoittautuu hyväksi, on suuri yleisö toivottavasti valmis myös maksamaan. "Comes with music" -saattaa olla erinomainen music-on-demand -palvelu, minkä avulla ihmiset voivat laillisesti tutustua erilaiseen musiikkiin suhteellisen vapaasti ilman aikarajoituksia. Ja jos käy niin, että sitä kokeillessa ihastuu lataamaansa musiikkiin, tulee kyseinen levy ostettua joko CD:nä tai DRM vapaassa digitaalisessa formaatissa.

Myös eräs toinen vastustamani suuntaus (siis DRM:n lisäksi) saattaa kokea tämän tuoteuutuuden myötä kolauksen. DRM:n vastustuksen lisäksi olen henkisellä tasolla vastustanut kannettavan viihde-elektroniikan konvergenssia, eli suuntausta, missä kaikki pienet laitteet yhdistyvät yhdeksi ihmelaitteeksi joka tekee kaiken. Konvergenssin alueella Nokia on jo onnistunut jossain määrin: parhaat puhelimet ottavat jo arkikäyttöön riittävän hyviä kuvia, joten erillistä kameraa ei tarvitse aina kantaa mukana. Kuten yllä mainitsin, itselläni on mp3 soittimia joka lähtöön: yhdessä on 20 GB tilaa, toinen on niin kevyt ja pieni, että sitä voi käyttää lenkillä, jne. Nyt jos/kun lähes ilmainen musiikki sidotaan tuohon yhteen puhelimeen, pistää se väkisinkin miettimään haluanko tai tarvitseeko minun jatkossa enää kantaa useita soittimia mukanani. Kannettavana laitteena minulle riittää jatkossa puhelin, josta on pääsy rajattomaan musiikkikirjastoon - aina. Eli onnistuessaan, tämä varmasti lisää tuoteuskollisuutta - ja edistää konvergenssia. Mutta onnistuminen tietenkin riippuu toteutuksesta. Ja siitä toteutuksesta emme vielä tiedä oikeastaan mitään.