Mediassa suunnitellaan jo DRM:n hautajaisia

Vaikka media hehkuttaa DRM:n kuolemaa, voi DRM silti hyvin ja paksusti...

Apple ilmoitti jokunen viikko sitten, että se aikoo poistaa DRM (kuluttajan oikeuksien rajoitus tekniikka) suojauksen vihdoin kaikista ITunesissa myymistään kappaleista. Uutinen otettiin vastaan riemuiten - ja kiireisimmät ehtivät jo julistamaan DRM:n kuolleeksi. Aikaisemmin Apple on myynyt osan kappaleistaan ilman DRM suojausta ja osan suojauksen kanssa. Vastaavasti Apple tulee levy-yhtiöitä vastaan kappaleiden hinnoittelussa. Itunesin 99 senttiä / kappale hinnoittelu ei ole mielyttänyt levyalaa, sillä se on tasapäistänyt hinnoittelun, eikä mahdollista kiskurihinnan veloittamista kuumimmista hiteistä. Lisäksi Apple lisää (jollain mekanismilla) Itunesissa myytyihin kappaleisiin ostajansa sähköpostiosoitteen.

Uudistus (lukuunottamatta moniportaista hinnoittelua) on mitä mainioin. Toivottavasti sähköpostiosoitteen lisääminen kappaleisiin rajoittaa laitonta levitystä. DRM poistaminen ainakin lisää digitaalisen musiikkikaupan mahdollisuuksia selvitä voittajana. Kuluttajana nyt minäkin voin edes kuvitella ostavani musiikin digitaalisena pakattuna tiedostona. Todennäköisesti pitäydyn CD levyissä, mutta ehkäpä minä jonkin hitin ostan nyt mp3 muodossa, jos en koko levyä halua ostaa.

Hyvien uutisten lomassa on kuitenkin syytä pysyä tässä reaalimaailmassa eikä liputtaa DRM:n kuolemaa. Tosiasia on, että mikään taho ei ole puhunut tai suunnitellut kopiosuojausten poistamista esimerkiksi videoista. DVD levy sisältää kopiosuojauksen ja samoin tulee myös digitaaliset vuokraelokuvat tuon eston sisältämään. Eli DRM ei suinkaan ole kuollut, mutta ehkä musiikkiteollisuus on vihdoin valmis toteamaan realiteetit ja keskittymään olennaiseen: hyvän musiikin tuottamiseen, julkaisemiseen, promoamiseen ja myyntiin.

Sitä voi tietenki miettiä, onko DRM:llä oikeutus digitaalisesti jaeltavien elokuvien maailmassa yhtään enempää kuin musiikillakaan. Elokuvien hinnat ovat noin 10 - 15 eura / levy (kunhan ei osta uutuuksia). Ulkomailta saa jopa uutuksia kohtuuhintaan. Elokuvan käyttöikä on huomattavasti alhaisempi kuin musiikilla. Harvemmin sitä tulee samaa elokuvaa katsottua useammin kuin pari kertaa. Elokuvien jakelu on myös vaivalloisempaa kuin musiikin, joten en ole yhtään vakuuttunut, että elokuvia kannattaa sen enempää kopiosuojata kuin musiikkia. Mutta nautitaan näistä vuoden parhaista uutisista ja murehditaan elokuvien kopiosuojausta vaikka kesällä; tai ensi vuonna.

Kuolemaantuomittu digitaalinen musiikkikauppa

Sunnuntain ratoksi surffailin Youtubessa kuuntelemassa kotimaisia musiikkivideoita, mitä lakia- ja poliisiapelkäämättömät kansalaiset ovat sinne ladanneet. Kopiosuojatun musiikin lataaminen on kertakaikkiaan edesvastuutonta ja moraalitonta... tai jotain sinnepäin. No, nyt on tämäkin teko tuomittu, joten voin jatkaa tarinaa itse aiheesta.

Tämän tarinan opetus levy-yhtiöille on, että minä, kuluttaja, päädyin ostamaan useita kotimaisia CD levyjä vain siksi, että kyseisen orkesterin musiikkia oli joku rikollinen despootti ladannut youtubeen.

Noita moraalittomia videoita katsellessani törmäsin Sir Elwoodin Hiljaiset Värit -orkesterin satunnaisiin livetaltiointeihin. Valitettavasti en löytänyt yhtään heidän virallista musiikkivideota, vaikka tiedän sellaisia olevan olemassa. Videoiden katselu kuitenkin muistutti minua siitä, kuinka helvetin hyvä orkesteri tuo keskiolutjazzia soittava bändi on. Tässä kohtaa tietenkin kuuluu mainita, että olen kuunnellut kyseistä orkesteria heti ensimmäisestä pitkäsoitosta lähtien (niinkuin kaikki :)

Jostain syystä bändi oli kuitenkin jäänyt unholaan ja minulta oli jäänyt ostamatta uusimmat levyt. Päätin, että nyt olisi hyvä tilaisuus päivittää levykokoelma ajantasalle ja ostaa puuttuvat levyt (neljä studioalbumia). Vaihtoehtoja päivittämiseen tietenkin oli:

1. avata bittorrent sovellus ja etsiä josko levyt löytyisi jostain torrenteina.
   
2. avata joku p2p sovellus ja tarkistaa josko levyt löytyisi jostain vertaisverkosta
3. painella verkkokauppaan ja ostaa fyysisesti levyt (vaikka luultavimmin kuuntelen levyjä mp3 muodossa joko matkapuhelimen soittimella, tai Ipod touchilla.)
4. navigoida johonkin useista digitaalisista musiikin verkkokaupoista ja ostaa levyt valmiiksi mp3 formaatissa

Päädyin kuitenkin vaihtoehtoon kolme, ja tilasin kaikki neljä levyä cdon.com -palvelusta. Hintaa koko tilaukselle tuli 36 euroa, kotiinkuljetettuna. Maksun päädyin suorittamaan luottokortilla, koska laskulla noin suurta ostosta ei pysty cdon:ista tekemään.

Homma hoidettu parissa minuutissa. Nyt vain odotellan levyjä.

Selailua jatkaessani päädyin myös mtv3:n digitaaliseen musiikkikauppaan. Siellä nuo levyt olisi ollut valmiiksi digitaalisessa muodossa, mutta paketoituna johonkin (luultavasti windows media drm) kuluttajan oikeuksia polkevaan drm teknologiaan. Suurimman järkytyksen kuitenkin koin, kun katsoin digitaalisten kappaleiden hintoja. Siellä haluamani levyt olivat myynnissä hintaan 12.5 euroa / levy. Cdon.com möi samat levyt, fyysisinä kopioina, ilman kopiosuojauksa hintaan 8 euroa / levy.

Sanokaa minun sanoneen, muttä tämä drm suojattu musiikkikauppa on tuomittu kuolemaan. Ja toivon, että se pääsee pikaisesti kärsimyksistään.

On muuten mielenkiintoista, että mtv3 ei ole rajoittanut ostamista vain yhteensopiviin tietokoneisiin. Käytän Linux käyttöjärjestelmää, enkä siten pysty missään olosuhteissa kuuntelemaan windows media DRM suojattua musiikkia. Verkkokauppa pystyisi (halutessaan) selvittämään käyttäjän käyttöjärjestelmän, ja antaa varoituksen käyttäjälle, että hän ei pysty käyttämään kauppaa. Sen sijaan mtv3:n kauppa näytti olevan täysin käytettävä myös minulle. Jos olisin ostanut sieltä musiikkia, olis mtv3 saanut rahansa, ja minä olisin saanut muutaman kymmenen megatavua kovalevyn täytettä.

Internetoperaattorit häpeäpaaluun...

Ääniteteollisuus käy epätoivoista taisteluaan tiedostonjakamista vastaan. Viimeisissä kampanjoissa ääniteteollisuus on ottanut entistä vahvemmin operaattorit hampaisiinsa. Esimerkiksi U2 -yhtyeen tuottaja syyttää operaattoreita haluttomuudesta puuttua asiaan. Myös RIAA ja IFPI ehdottavat, että internetoperaattorit rupeavat suodattamaan liikennettä. RIAA:n viimeisimmissä visiossa ollaan jo asentamassa käyttäjien tietokoneille vakoiluohjelmia mitkä estävät jakamisen. Eikä siinä mitään, en minäkään ole tiedostonjakamista puolustamassa. On väärin jakaa tekijäoikeudenalaista materiaalia ilman lupaa.

Mutta jotain hyvääkin tuosta tiedostojen jakamisesta on seurannut. Käytännössä levy-yhtiöt ovat joutuneet todella vaikean paikan eteen. Yhtäkkiä sampo alkoikin yskiä. Sisään virtaavan rahan määrä ei enää kasvanutkaan rajattomasti. Muistan elävästi CD levyjen tulon ja LP levyjen "kuoleman". CD levyjen tuloa puolustettiin kovaan ääneen vedoten mm. parempaan äänenlaatuun ja alhaisempiin tuotantokustannuksiin. Näin jälkikäteen voin hyvin uskoa, että molemmat argumentit pitivät paikkansa. Kuluttajana teimme vain virheoletuksen argumenttien pohjalta: kuvittelimme, että alhaisemmat tuotantokustannukset näkyisivät myös alhaisempina hintoina. Näin ei valitettavasti käynyt. Uusia LP levyjä sai tuohon aikaan noin 56 markan hintaan (eli vajaa 10 euroa). CD levyjen yleistyttyä hinnat olivatkin hieman yllättäen 114 markkaa ja jopa 135 markkaa. Hinnat siis yli kaksinkertaistuivat muutamassa vuodessa. Ja hinnat pysyivätkin kohtuuttoman korkealla tasolla, kunnes internet pisti markkinat uuden haasteen eteen. Nyt musiikin saa joko ilmaiseksi lakia rikkomalla (p2p verkoista), noin 10 eurolla digitaalisena (web kaupasta), 15 eurolla levykaupasta fyysisenä kopiona tai noin seitsemällä eurolla Yhdysvalloista tilaamalla CD levyn. Itse olen keskittynyt tuohon viimeiseen vaihtoehtoon, enkä digitaalisena musiikkiani osta niin kauan kuin DRM elää, ja hinnat eivät mene alle fyysisen levykopion.

Mitä levyteollisuus pystyy nyt tekemään? Internetoperaattoreiden hiillostaminen tuntuu epätoivoiselta. Luulen, että nyt on aika ottaa lusikka kauniiseen käteen ja ryhtyä varmistamaan kohtuullisen hinnoittelun ja parempien palveluiden kautta sitä, että lailliset kanavat voittavat taistelun.

Elokuvien laittomaan jakeluun liittyen jostain (en muista mistä) luin osuvan kommentin piratismin vastaisen propagandan tehottomuudesta. Kirjoittaja kommentoi sitä, kuinka laillisen kopion ostajana hänet pakotetaan katsomaan minuutin mittainen anti-piracy propagandamainos joka kerta kun hän laillista kopiotaan ryhtyy katsomaan. Vertaisverkoista saa ladattua saman elokuvan ilman, että tarvitsee tuota propagandaa katsoa. Eli propagandasota alkaa kääntyä pian itseään vastaan, kun se haittaa ja häiritsee lainkuuliaisia kuluttajia - piraatteihin tuolla mainoksella tuskin on mitään vaikutusta.

• http://fin.afterdawn.com/uutiset/arkisto/12814.cfm
• http://fin.afterdawn.com/uutiset/arkisto/12284.cfm
• http://mikropc.net/uutiset/index.jsp
  

Comes with music

Olen viime päivinä, siis tuon "comes with music" -julkistuksen jälkeen, lukenut useita kirjoituksia ja spekulaatioita tuosta Nokian lanseeraamasta konseptista. Useat kirjoitukset huokuvat pettymystä siitä, että tarjottu palvelu ei olekaan ihan niin ilmainen tai täydellinen kuin julkistuksessa annettiin ymmärtää. Musiikki ei olekaan DRM vapaata, sitä ei voikaan polttaa CD:lle mielivaltaisesti, musiikkia ei voikaan soittaa kuin Nokian puhelimilla tai PC:llä, sitä ei voi siirtää ipodiin, jne.

Itse olen DRM:n vankkumaton vastustaja. Olen monesti julistanut, että en tule ikinä ostamaan yhtään DRM suojattua musiikki kappaletta. Toistaiseksi minun on ollut helppo seisoa sanojeni takana. Omistan Ipodin, Archos GMini mp3 soittimen, musiikkia soittavan puhelimen, ja tietenkin tietokoneeni toistaa musiikkia ongelmitta. Minulle on ollut tärkeää, että saan siirrettyä musiikkini mihin tahansa laitteeseen ilman, että tarvitsee murehtia kaikenmaailman suojauksista. Mutta mutta... vaikka vastustan DRM:ää, on Nokian ehdotus erinomaisen mielenkiintoinen. Jatkossa voin laillisesti ladata kaiken haluamani musiikin tietokoneelle ja/tai puhelimeeni. Voin kuunnella sitä, ja päättää pidänkö siitä. Mikäli pidän siitä, luultavasti ostan kyseisen levyn CD formaatissa (ja siten vapaudun kopioimisen rasitteista). Mikäli puhelimeen tai tietokoneelle lataamani DRM suojattu musiikki osoittautuu vain kertakäyttömusiikiksi, se luultavasti jää tietokoneen levylle bittejä varaamaan.

Aikoinaan musiikkiin tutustuttiin radion kautta - radiosta nauhoitettiin kappaleita kasetille ja niitä kuunneltiin Sonyn Walkmanilla. Toinen tapa tutustua levyihin oli painella levykauppaan ja kuunnella levyä siellä. Jos levy miellytti, sen saattoi ostaa - jos ei, niin levy jäi kauppaan. Nykypäivänä tuskin kukaan menee enää levykauppaan kuuntelemaan levyjä. Levykaupassa käydään enää ostamassa levyjä. Mutta miten kummassa siihen uuteen musiikkiin oikein voi tutustua? Uskon, että Nokian "comes with music" tarjous, voi olla loistava vastaus edelliseen kysymykseen. Uskon, että ihmiset lataavat tänä päivänä paljon musiikkia p2p verkoista. Helppouden ja "ilmaisuuden" takia vertaisverkoista ladataan kaikenlaista musiikkia kokeilumielessä. Näistä kokeiluista tuskin kukaan haluaa maksaa merkittäviä summia. Ja siitä musiikista mikä osoittautuu hyväksi, on suuri yleisö toivottavasti valmis myös maksamaan. "Comes with music" -saattaa olla erinomainen music-on-demand -palvelu, minkä avulla ihmiset voivat laillisesti tutustua erilaiseen musiikkiin suhteellisen vapaasti ilman aikarajoituksia. Ja jos käy niin, että sitä kokeillessa ihastuu lataamaansa musiikkiin, tulee kyseinen levy ostettua joko CD:nä tai DRM vapaassa digitaalisessa formaatissa.

Myös eräs toinen vastustamani suuntaus (siis DRM:n lisäksi) saattaa kokea tämän tuoteuutuuden myötä kolauksen. DRM:n vastustuksen lisäksi olen henkisellä tasolla vastustanut kannettavan viihde-elektroniikan konvergenssia, eli suuntausta, missä kaikki pienet laitteet yhdistyvät yhdeksi ihmelaitteeksi joka tekee kaiken. Konvergenssin alueella Nokia on jo onnistunut jossain määrin: parhaat puhelimet ottavat jo arkikäyttöön riittävän hyviä kuvia, joten erillistä kameraa ei tarvitse aina kantaa mukana. Kuten yllä mainitsin, itselläni on mp3 soittimia joka lähtöön: yhdessä on 20 GB tilaa, toinen on niin kevyt ja pieni, että sitä voi käyttää lenkillä, jne. Nyt jos/kun lähes ilmainen musiikki sidotaan tuohon yhteen puhelimeen, pistää se väkisinkin miettimään haluanko tai tarvitseeko minun jatkossa enää kantaa useita soittimia mukanani. Kannettavana laitteena minulle riittää jatkossa puhelin, josta on pääsy rajattomaan musiikkikirjastoon - aina. Eli onnistuessaan, tämä varmasti lisää tuoteuskollisuutta - ja edistää konvergenssia. Mutta onnistuminen tietenkin riippuu toteutuksesta. Ja siitä toteutuksesta emme vielä tiedä oikeastaan mitään.

Jäähyväiset DRM:lle

DRM - eli Digital Rights Management, on aiheuttanut kuluttajissa sekaannusta, ruokkinut piratismia sekä pitänyt huolta, että digitaaliset sisällönjakelujärjestelmät eivät ole kehittyneet juuri lainkaan. DRM:n tarkoitus on ollut varmistaa se, että digitaalisesti jaettu sisältö ei päädy muille kuin kyseisen sisällön ostajalle. Tuskin kukaan vastustaa (lukuunottamatta paatuneita piraatteja) periaatetta, mutta DRM keskustelu ja toteutukset ajautuivat täysin hakoteille jo alkumetreillä. DRM toteutukset mahdollistivat mm. Applen lähes monopoliaseman digitaalisen sisällön jakelijana - tosin kukaan ei tuota asemaa Applelle antanut, vaan se otti sen tekemällä erinomaisia tuotteita jotka täyttivät kuluttajien kysynnän. Julkaisuoikeuksien haltijat (=levy-yhtiöt) kuvittelivat, että DRM antaisi heille mahdollisuuden lisätulohin - jostain täysin käsittämättömästä syystä DRM toteutukset johtivat tilanteeseen, missä kuluttajan olisi pitänyt ostaa musiikkinsa useaan otteeseen kaupasta, riippuen siitä missä he sitä aikoivat kuluttaa (tai millä laitteella). Ajatus on luultavasti sekopäisin, mitä kukaan on julkisesti kehdannut esittää viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Surkean DRM toteutuksen seurauksena piratismi on itse asiassa vain kasvanut ja ajanut tuotantoyhtiöt ja jakelijat entistä ahtaammalle. DRM suojatun musiikin hinta on luultavasti kohdallaan (ainakin USA:ssa), mutta DRM:n tuoma sekaannus on pitänyt huolen siitä, että ihmiset ostavat yhä pääasiassa CD levyjä, tai sitten lataavat musiikkinsa "ei-niin-laillisista" lähteistä.

Mutta viimeisen vuoden aikana on alalta alkanut kuulua järjen hiljaista ääntä.

• Ensin EMI (ilmeisesti talousvaikeuksissa) päätti tuoda ITunesiin DRM vapaata musiikkia, jonka hinta ja äänenlaatu on DRM suojattua versiota korkeampi.
  
• Muutama viikko sitten Universal music ilmoitti alkavansa myydä DRM vapaata musiikkia joissain jakelukanavissa (ei tosin ITunesissa)
• Tänään kantautui Yhdysvalloista uutisia, että Walmart alkaa myydä mp3 pakattua musiikkia ilman DRM suojausta. Ja kokonaiset albumit ovat jopa DRM suojattua WMA formaattia halvempia. Walmartista voi (ainakin amerikkalaliset) ostaa kokonaisia albumeja houkuttelevaan 9.22 USD hintaan (noin 6.8 EUR).
  

Musiikin kuluttajana voin vain taputtaa käsiäni hiljaa mielessäni ja toivoa, että maailman trendit tässä asiassa rantautuvat Suomeenkin nopealla vauhdilla.

Pian DRM on historiaa ja minäkin voin ostaa musiikkini valmiiksi pakattuina mp3 tiedostoina ja kuunnella niitä valitsemallani laitteella.