Ääniteteollisuus käy epätoivoista taisteluaan tiedostonjakamista vastaan. Viimeisissä kampanjoissa ääniteteollisuus on ottanut entistä vahvemmin operaattorit hampaisiinsa. Esimerkiksi U2 -yhtyeen tuottaja syyttää operaattoreita haluttomuudesta puuttua asiaan. Myös RIAA ja IFPI ehdottavat, että internetoperaattorit rupeavat suodattamaan liikennettä. RIAA:n viimeisimmissä visiossa ollaan jo asentamassa käyttäjien tietokoneille vakoiluohjelmia mitkä estävät jakamisen. Eikä siinä mitään, en minäkään ole tiedostonjakamista puolustamassa. On väärin jakaa tekijäoikeudenalaista materiaalia ilman lupaa.
Mutta jotain hyvääkin tuosta tiedostojen jakamisesta on seurannut. Käytännössä levy-yhtiöt ovat joutuneet todella vaikean paikan eteen. Yhtäkkiä sampo alkoikin yskiä. Sisään virtaavan rahan määrä ei enää kasvanutkaan rajattomasti. Muistan elävästi CD levyjen tulon ja LP levyjen "kuoleman". CD levyjen tuloa puolustettiin kovaan ääneen vedoten mm. parempaan äänenlaatuun ja alhaisempiin tuotantokustannuksiin. Näin jälkikäteen voin hyvin uskoa, että molemmat argumentit pitivät paikkansa. Kuluttajana teimme vain virheoletuksen argumenttien pohjalta: kuvittelimme, että alhaisemmat tuotantokustannukset näkyisivät myös alhaisempina hintoina. Näin ei valitettavasti käynyt. Uusia LP levyjä sai tuohon aikaan noin 56 markan hintaan (eli vajaa 10 euroa). CD levyjen yleistyttyä hinnat olivatkin hieman yllättäen 114 markkaa ja jopa 135 markkaa. Hinnat siis yli kaksinkertaistuivat muutamassa vuodessa. Ja hinnat pysyivätkin kohtuuttoman korkealla tasolla, kunnes internet pisti markkinat uuden haasteen eteen. Nyt musiikin saa joko ilmaiseksi lakia rikkomalla (p2p verkoista), noin 10 eurolla digitaalisena (web kaupasta), 15 eurolla levykaupasta fyysisenä kopiona tai noin seitsemällä eurolla Yhdysvalloista tilaamalla CD levyn. Itse olen keskittynyt tuohon viimeiseen vaihtoehtoon, enkä digitaalisena musiikkiani osta niin kauan kuin DRM elää, ja hinnat eivät mene alle fyysisen levykopion.
Mitä levyteollisuus pystyy nyt tekemään? Internetoperaattoreiden hiillostaminen tuntuu epätoivoiselta. Luulen, että nyt on aika ottaa lusikka kauniiseen käteen ja ryhtyä varmistamaan kohtuullisen hinnoittelun ja parempien palveluiden kautta sitä, että lailliset kanavat voittavat taistelun.
Elokuvien laittomaan jakeluun liittyen jostain (en muista mistä) luin osuvan kommentin piratismin vastaisen propagandan tehottomuudesta. Kirjoittaja kommentoi sitä, kuinka laillisen kopion ostajana hänet pakotetaan katsomaan minuutin mittainen anti-piracy propagandamainos joka kerta kun hän laillista kopiotaan ryhtyy katsomaan. Vertaisverkoista saa ladattua saman elokuvan ilman, että tarvitsee tuota propagandaa katsoa. Eli propagandasota alkaa kääntyä pian itseään vastaan, kun se haittaa ja häiritsee lainkuuliaisia kuluttajia - piraatteihin tuolla mainoksella tuskin on mitään vaikutusta.
Mutta jotain hyvääkin tuosta tiedostojen jakamisesta on seurannut. Käytännössä levy-yhtiöt ovat joutuneet todella vaikean paikan eteen. Yhtäkkiä sampo alkoikin yskiä. Sisään virtaavan rahan määrä ei enää kasvanutkaan rajattomasti. Muistan elävästi CD levyjen tulon ja LP levyjen "kuoleman". CD levyjen tuloa puolustettiin kovaan ääneen vedoten mm. parempaan äänenlaatuun ja alhaisempiin tuotantokustannuksiin. Näin jälkikäteen voin hyvin uskoa, että molemmat argumentit pitivät paikkansa. Kuluttajana teimme vain virheoletuksen argumenttien pohjalta: kuvittelimme, että alhaisemmat tuotantokustannukset näkyisivät myös alhaisempina hintoina. Näin ei valitettavasti käynyt. Uusia LP levyjä sai tuohon aikaan noin 56 markan hintaan (eli vajaa 10 euroa). CD levyjen yleistyttyä hinnat olivatkin hieman yllättäen 114 markkaa ja jopa 135 markkaa. Hinnat siis yli kaksinkertaistuivat muutamassa vuodessa. Ja hinnat pysyivätkin kohtuuttoman korkealla tasolla, kunnes internet pisti markkinat uuden haasteen eteen. Nyt musiikin saa joko ilmaiseksi lakia rikkomalla (p2p verkoista), noin 10 eurolla digitaalisena (web kaupasta), 15 eurolla levykaupasta fyysisenä kopiona tai noin seitsemällä eurolla Yhdysvalloista tilaamalla CD levyn. Itse olen keskittynyt tuohon viimeiseen vaihtoehtoon, enkä digitaalisena musiikkiani osta niin kauan kuin DRM elää, ja hinnat eivät mene alle fyysisen levykopion.
Mitä levyteollisuus pystyy nyt tekemään? Internetoperaattoreiden hiillostaminen tuntuu epätoivoiselta. Luulen, että nyt on aika ottaa lusikka kauniiseen käteen ja ryhtyä varmistamaan kohtuullisen hinnoittelun ja parempien palveluiden kautta sitä, että lailliset kanavat voittavat taistelun.
Elokuvien laittomaan jakeluun liittyen jostain (en muista mistä) luin osuvan kommentin piratismin vastaisen propagandan tehottomuudesta. Kirjoittaja kommentoi sitä, kuinka laillisen kopion ostajana hänet pakotetaan katsomaan minuutin mittainen anti-piracy propagandamainos joka kerta kun hän laillista kopiotaan ryhtyy katsomaan. Vertaisverkoista saa ladattua saman elokuvan ilman, että tarvitsee tuota propagandaa katsoa. Eli propagandasota alkaa kääntyä pian itseään vastaan, kun se haittaa ja häiritsee lainkuuliaisia kuluttajia - piraatteihin tuolla mainoksella tuskin on mitään vaikutusta.
- http://fin.afterdawn.com/uutiset/arkisto/12814.cfm
- http://fin.afterdawn.com/uutiset/arkisto/12284.cfm
- http://mikropc.net/uutiset/index.jsp
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti