Mediassa suunnitellaan jo DRM:n hautajaisia

Vaikka media hehkuttaa DRM:n kuolemaa, voi DRM silti hyvin ja paksusti...

Apple ilmoitti jokunen viikko sitten, että se aikoo poistaa DRM (kuluttajan oikeuksien rajoitus tekniikka) suojauksen vihdoin kaikista ITunesissa myymistään kappaleista. Uutinen otettiin vastaan riemuiten - ja kiireisimmät ehtivät jo julistamaan DRM:n kuolleeksi. Aikaisemmin Apple on myynyt osan kappaleistaan ilman DRM suojausta ja osan suojauksen kanssa. Vastaavasti Apple tulee levy-yhtiöitä vastaan kappaleiden hinnoittelussa. Itunesin 99 senttiä / kappale hinnoittelu ei ole mielyttänyt levyalaa, sillä se on tasapäistänyt hinnoittelun, eikä mahdollista kiskurihinnan veloittamista kuumimmista hiteistä. Lisäksi Apple lisää (jollain mekanismilla) Itunesissa myytyihin kappaleisiin ostajansa sähköpostiosoitteen.

Uudistus (lukuunottamatta moniportaista hinnoittelua) on mitä mainioin. Toivottavasti sähköpostiosoitteen lisääminen kappaleisiin rajoittaa laitonta levitystä. DRM poistaminen ainakin lisää digitaalisen musiikkikaupan mahdollisuuksia selvitä voittajana. Kuluttajana nyt minäkin voin edes kuvitella ostavani musiikin digitaalisena pakattuna tiedostona. Todennäköisesti pitäydyn CD levyissä, mutta ehkäpä minä jonkin hitin ostan nyt mp3 muodossa, jos en koko levyä halua ostaa.

Hyvien uutisten lomassa on kuitenkin syytä pysyä tässä reaalimaailmassa eikä liputtaa DRM:n kuolemaa. Tosiasia on, että mikään taho ei ole puhunut tai suunnitellut kopiosuojausten poistamista esimerkiksi videoista. DVD levy sisältää kopiosuojauksen ja samoin tulee myös digitaaliset vuokraelokuvat tuon eston sisältämään. Eli DRM ei suinkaan ole kuollut, mutta ehkä musiikkiteollisuus on vihdoin valmis toteamaan realiteetit ja keskittymään olennaiseen: hyvän musiikin tuottamiseen, julkaisemiseen, promoamiseen ja myyntiin.

Sitä voi tietenki miettiä, onko DRM:llä oikeutus digitaalisesti jaeltavien elokuvien maailmassa yhtään enempää kuin musiikillakaan. Elokuvien hinnat ovat noin 10 - 15 eura / levy (kunhan ei osta uutuuksia). Ulkomailta saa jopa uutuksia kohtuuhintaan. Elokuvan käyttöikä on huomattavasti alhaisempi kuin musiikilla. Harvemmin sitä tulee samaa elokuvaa katsottua useammin kuin pari kertaa. Elokuvien jakelu on myös vaivalloisempaa kuin musiikin, joten en ole yhtään vakuuttunut, että elokuvia kannattaa sen enempää kopiosuojata kuin musiikkia. Mutta nautitaan näistä vuoden parhaista uutisista ja murehditaan elokuvien kopiosuojausta vaikka kesällä; tai ensi vuonna.

Internetoperaattorit häpeäpaaluun...

Ääniteteollisuus käy epätoivoista taisteluaan tiedostonjakamista vastaan. Viimeisissä kampanjoissa ääniteteollisuus on ottanut entistä vahvemmin operaattorit hampaisiinsa. Esimerkiksi U2 -yhtyeen tuottaja syyttää operaattoreita haluttomuudesta puuttua asiaan. Myös RIAA ja IFPI ehdottavat, että internetoperaattorit rupeavat suodattamaan liikennettä. RIAA:n viimeisimmissä visiossa ollaan jo asentamassa käyttäjien tietokoneille vakoiluohjelmia mitkä estävät jakamisen. Eikä siinä mitään, en minäkään ole tiedostonjakamista puolustamassa. On väärin jakaa tekijäoikeudenalaista materiaalia ilman lupaa.

Mutta jotain hyvääkin tuosta tiedostojen jakamisesta on seurannut. Käytännössä levy-yhtiöt ovat joutuneet todella vaikean paikan eteen. Yhtäkkiä sampo alkoikin yskiä. Sisään virtaavan rahan määrä ei enää kasvanutkaan rajattomasti. Muistan elävästi CD levyjen tulon ja LP levyjen "kuoleman". CD levyjen tuloa puolustettiin kovaan ääneen vedoten mm. parempaan äänenlaatuun ja alhaisempiin tuotantokustannuksiin. Näin jälkikäteen voin hyvin uskoa, että molemmat argumentit pitivät paikkansa. Kuluttajana teimme vain virheoletuksen argumenttien pohjalta: kuvittelimme, että alhaisemmat tuotantokustannukset näkyisivät myös alhaisempina hintoina. Näin ei valitettavasti käynyt. Uusia LP levyjä sai tuohon aikaan noin 56 markan hintaan (eli vajaa 10 euroa). CD levyjen yleistyttyä hinnat olivatkin hieman yllättäen 114 markkaa ja jopa 135 markkaa. Hinnat siis yli kaksinkertaistuivat muutamassa vuodessa. Ja hinnat pysyivätkin kohtuuttoman korkealla tasolla, kunnes internet pisti markkinat uuden haasteen eteen. Nyt musiikin saa joko ilmaiseksi lakia rikkomalla (p2p verkoista), noin 10 eurolla digitaalisena (web kaupasta), 15 eurolla levykaupasta fyysisenä kopiona tai noin seitsemällä eurolla Yhdysvalloista tilaamalla CD levyn. Itse olen keskittynyt tuohon viimeiseen vaihtoehtoon, enkä digitaalisena musiikkiani osta niin kauan kuin DRM elää, ja hinnat eivät mene alle fyysisen levykopion.

Mitä levyteollisuus pystyy nyt tekemään? Internetoperaattoreiden hiillostaminen tuntuu epätoivoiselta. Luulen, että nyt on aika ottaa lusikka kauniiseen käteen ja ryhtyä varmistamaan kohtuullisen hinnoittelun ja parempien palveluiden kautta sitä, että lailliset kanavat voittavat taistelun.

Elokuvien laittomaan jakeluun liittyen jostain (en muista mistä) luin osuvan kommentin piratismin vastaisen propagandan tehottomuudesta. Kirjoittaja kommentoi sitä, kuinka laillisen kopion ostajana hänet pakotetaan katsomaan minuutin mittainen anti-piracy propagandamainos joka kerta kun hän laillista kopiotaan ryhtyy katsomaan. Vertaisverkoista saa ladattua saman elokuvan ilman, että tarvitsee tuota propagandaa katsoa. Eli propagandasota alkaa kääntyä pian itseään vastaan, kun se haittaa ja häiritsee lainkuuliaisia kuluttajia - piraatteihin tuolla mainoksella tuskin on mitään vaikutusta.

• http://fin.afterdawn.com/uutiset/arkisto/12814.cfm
• http://fin.afterdawn.com/uutiset/arkisto/12284.cfm
• http://mikropc.net/uutiset/index.jsp