Kuolemaantuomittu digitaalinen musiikkikauppa

Sunnuntain ratoksi surffailin Youtubessa kuuntelemassa kotimaisia musiikkivideoita, mitä lakia- ja poliisiapelkäämättömät kansalaiset ovat sinne ladanneet. Kopiosuojatun musiikin lataaminen on kertakaikkiaan edesvastuutonta ja moraalitonta... tai jotain sinnepäin. No, nyt on tämäkin teko tuomittu, joten voin jatkaa tarinaa itse aiheesta.

Tämän tarinan opetus levy-yhtiöille on, että minä, kuluttaja, päädyin ostamaan useita kotimaisia CD levyjä vain siksi, että kyseisen orkesterin musiikkia oli joku rikollinen despootti ladannut youtubeen.

Noita moraalittomia videoita katsellessani törmäsin Sir Elwoodin Hiljaiset Värit -orkesterin satunnaisiin livetaltiointeihin. Valitettavasti en löytänyt yhtään heidän virallista musiikkivideota, vaikka tiedän sellaisia olevan olemassa. Videoiden katselu kuitenkin muistutti minua siitä, kuinka helvetin hyvä orkesteri tuo keskiolutjazzia soittava bändi on. Tässä kohtaa tietenkin kuuluu mainita, että olen kuunnellut kyseistä orkesteria heti ensimmäisestä pitkäsoitosta lähtien (niinkuin kaikki :)

Jostain syystä bändi oli kuitenkin jäänyt unholaan ja minulta oli jäänyt ostamatta uusimmat levyt. Päätin, että nyt olisi hyvä tilaisuus päivittää levykokoelma ajantasalle ja ostaa puuttuvat levyt (neljä studioalbumia). Vaihtoehtoja päivittämiseen tietenkin oli:

1. avata bittorrent sovellus ja etsiä josko levyt löytyisi jostain torrenteina.
   
2. avata joku p2p sovellus ja tarkistaa josko levyt löytyisi jostain vertaisverkosta
3. painella verkkokauppaan ja ostaa fyysisesti levyt (vaikka luultavimmin kuuntelen levyjä mp3 muodossa joko matkapuhelimen soittimella, tai Ipod touchilla.)
4. navigoida johonkin useista digitaalisista musiikin verkkokaupoista ja ostaa levyt valmiiksi mp3 formaatissa

Päädyin kuitenkin vaihtoehtoon kolme, ja tilasin kaikki neljä levyä cdon.com -palvelusta. Hintaa koko tilaukselle tuli 36 euroa, kotiinkuljetettuna. Maksun päädyin suorittamaan luottokortilla, koska laskulla noin suurta ostosta ei pysty cdon:ista tekemään.

Homma hoidettu parissa minuutissa. Nyt vain odotellan levyjä.

Selailua jatkaessani päädyin myös mtv3:n digitaaliseen musiikkikauppaan. Siellä nuo levyt olisi ollut valmiiksi digitaalisessa muodossa, mutta paketoituna johonkin (luultavasti windows media drm) kuluttajan oikeuksia polkevaan drm teknologiaan. Suurimman järkytyksen kuitenkin koin, kun katsoin digitaalisten kappaleiden hintoja. Siellä haluamani levyt olivat myynnissä hintaan 12.5 euroa / levy. Cdon.com möi samat levyt, fyysisinä kopioina, ilman kopiosuojauksa hintaan 8 euroa / levy.

Sanokaa minun sanoneen, muttä tämä drm suojattu musiikkikauppa on tuomittu kuolemaan. Ja toivon, että se pääsee pikaisesti kärsimyksistään.

On muuten mielenkiintoista, että mtv3 ei ole rajoittanut ostamista vain yhteensopiviin tietokoneisiin. Käytän Linux käyttöjärjestelmää, enkä siten pysty missään olosuhteissa kuuntelemaan windows media DRM suojattua musiikkia. Verkkokauppa pystyisi (halutessaan) selvittämään käyttäjän käyttöjärjestelmän, ja antaa varoituksen käyttäjälle, että hän ei pysty käyttämään kauppaa. Sen sijaan mtv3:n kauppa näytti olevan täysin käytettävä myös minulle. Jos olisin ostanut sieltä musiikkia, olis mtv3 saanut rahansa, ja minä olisin saanut muutaman kymmenen megatavua kovalevyn täytettä.

Olipa uutispäivä

Kylläpä yhteen päivään mahtui paljon mielenkiintoisia, joskaan ei mullistavia uutisia. Valitettavasti kiireiden takia niitä pääsi lukemaan vasta näin yömyöhällä. Poimitaan nyt kuitenkin muutama kommentin ansaitseva skuuppi.

Vain pari päivää sitten marisin kuinka suomalaiset eivät uskalla tehdä ostoksia internetissä. Taloussanomat uutisoivatkin aiheesta tänään, tosin minulle hieman yllättäen, positiivisessa mielessä. Vaikka uutisen pihvi tuntui toimittajan mielestä olevan se, että "Joka viides suomalainen kokee verkossa asioimisen turvattomaksi", olisin itse valmis kääntämään uutisen positiivisemmaksi - sehän tarkoittaa, että 80% mielestä se ei ole turvaton. Tutkimuksen (mihin artikkelissa viitattiin) mukaan 68% kokee verkkoasioimisen turvalliseksi. Tulos on huomattavasti positiivisempi kuin itse arvioin aikaisemmin. Ilmeisesti olen tekemisissä enimmäkseen tuon 20% joka kokee turvattomuutta netissä.

Toinen mielenkiintoinen juttu koskee suomalaisten (nuorten) käsitystä taloudesta. Aihe on mielenkiintoinen siksi, että vasta viime viikolla keskustelin kolleegani kanssa aiheesta. Olin vahvasti sitä mieltä, että meidän peruskoulutuksemme ei keskity riittävästi esimerkiksi talouteen ja liiketoimintaan. Aamulehden uutisen mukaan voin hehkuttaa surutta olleeni oikeassa. Koulujärjestelmä keskittyy liikaa opettamaan teoriaa ja esimerkiksi liiketoiminnan, kaupankäynnin ja talouden perusteet jätetään lapsen itse opiskeltaviksi. Ei ole kovin suuri ihme, ettei meillä ole kaupankäynnin kulttuuria. Itsekin voin myöntää, että liiketoiminta ja yrittäminen on alkanut avautumaan vasta aikuisiällä, ja paljon on vielä opittavaa jos kuvittelen jonain päivänä omaa yritystä perustaa. Opetustoimi hoi: talouteen (valtion, yritysten, henkilökohtaiseen) on panostettava jo peruskoulussa. Vaikka itse olenkin koulutukseltani matemaatikko, sanon, että peruskoululaiselle on enemmän iloa siitä, että hän ymmärtää vaikka koron käsitten, kuin se, että hän osaa laskea suoralle kulmakertoimen - tai suoran ja x-akselin välisen kulman.

Ja päivän viimeinen kommentti menee Isoon-Britanniaan, missä valtio ajaa jo lakiesityksiä millä tiedostonjakajien nettiyhteyksiä voidaan ruveta katkomaan. Laki sallisi luonnollisesti (?) vain laittoman materiaalin jakamiseen syyllistyneiden yhteyksien katkomisen - minä vain mietin, että miten viranomaiset aikovat varmistaa, että jaettu tiedosto on laiton; liikennehän voi olla hyvinkin kryptattua. No, mitä sitä kansalaisten oikeuksista. Jos Englannissa vastaava laki saadaan läpi, voi Suomen lainsäätäjät kopioida lain meikäläiseen käytöön vaivatta - ja perustella hankkeen sillä, että se on "Eurooppalainen käytäntö". Internet operaattorit häpeäpaaluun - vai miten se U2 tuottaja sen niin kauniisti muotoilikaan?

Internetoperaattorit häpeäpaaluun...

Ääniteteollisuus käy epätoivoista taisteluaan tiedostonjakamista vastaan. Viimeisissä kampanjoissa ääniteteollisuus on ottanut entistä vahvemmin operaattorit hampaisiinsa. Esimerkiksi U2 -yhtyeen tuottaja syyttää operaattoreita haluttomuudesta puuttua asiaan. Myös RIAA ja IFPI ehdottavat, että internetoperaattorit rupeavat suodattamaan liikennettä. RIAA:n viimeisimmissä visiossa ollaan jo asentamassa käyttäjien tietokoneille vakoiluohjelmia mitkä estävät jakamisen. Eikä siinä mitään, en minäkään ole tiedostonjakamista puolustamassa. On väärin jakaa tekijäoikeudenalaista materiaalia ilman lupaa.

Mutta jotain hyvääkin tuosta tiedostojen jakamisesta on seurannut. Käytännössä levy-yhtiöt ovat joutuneet todella vaikean paikan eteen. Yhtäkkiä sampo alkoikin yskiä. Sisään virtaavan rahan määrä ei enää kasvanutkaan rajattomasti. Muistan elävästi CD levyjen tulon ja LP levyjen "kuoleman". CD levyjen tuloa puolustettiin kovaan ääneen vedoten mm. parempaan äänenlaatuun ja alhaisempiin tuotantokustannuksiin. Näin jälkikäteen voin hyvin uskoa, että molemmat argumentit pitivät paikkansa. Kuluttajana teimme vain virheoletuksen argumenttien pohjalta: kuvittelimme, että alhaisemmat tuotantokustannukset näkyisivät myös alhaisempina hintoina. Näin ei valitettavasti käynyt. Uusia LP levyjä sai tuohon aikaan noin 56 markan hintaan (eli vajaa 10 euroa). CD levyjen yleistyttyä hinnat olivatkin hieman yllättäen 114 markkaa ja jopa 135 markkaa. Hinnat siis yli kaksinkertaistuivat muutamassa vuodessa. Ja hinnat pysyivätkin kohtuuttoman korkealla tasolla, kunnes internet pisti markkinat uuden haasteen eteen. Nyt musiikin saa joko ilmaiseksi lakia rikkomalla (p2p verkoista), noin 10 eurolla digitaalisena (web kaupasta), 15 eurolla levykaupasta fyysisenä kopiona tai noin seitsemällä eurolla Yhdysvalloista tilaamalla CD levyn. Itse olen keskittynyt tuohon viimeiseen vaihtoehtoon, enkä digitaalisena musiikkiani osta niin kauan kuin DRM elää, ja hinnat eivät mene alle fyysisen levykopion.

Mitä levyteollisuus pystyy nyt tekemään? Internetoperaattoreiden hiillostaminen tuntuu epätoivoiselta. Luulen, että nyt on aika ottaa lusikka kauniiseen käteen ja ryhtyä varmistamaan kohtuullisen hinnoittelun ja parempien palveluiden kautta sitä, että lailliset kanavat voittavat taistelun.

Elokuvien laittomaan jakeluun liittyen jostain (en muista mistä) luin osuvan kommentin piratismin vastaisen propagandan tehottomuudesta. Kirjoittaja kommentoi sitä, kuinka laillisen kopion ostajana hänet pakotetaan katsomaan minuutin mittainen anti-piracy propagandamainos joka kerta kun hän laillista kopiotaan ryhtyy katsomaan. Vertaisverkoista saa ladattua saman elokuvan ilman, että tarvitsee tuota propagandaa katsoa. Eli propagandasota alkaa kääntyä pian itseään vastaan, kun se haittaa ja häiritsee lainkuuliaisia kuluttajia - piraatteihin tuolla mainoksella tuskin on mitään vaikutusta.

• http://fin.afterdawn.com/uutiset/arkisto/12814.cfm
• http://fin.afterdawn.com/uutiset/arkisto/12284.cfm
• http://mikropc.net/uutiset/index.jsp