Mediassa suunnitellaan jo DRM:n hautajaisia

Vaikka media hehkuttaa DRM:n kuolemaa, voi DRM silti hyvin ja paksusti...

Apple ilmoitti jokunen viikko sitten, että se aikoo poistaa DRM (kuluttajan oikeuksien rajoitus tekniikka) suojauksen vihdoin kaikista ITunesissa myymistään kappaleista. Uutinen otettiin vastaan riemuiten - ja kiireisimmät ehtivät jo julistamaan DRM:n kuolleeksi. Aikaisemmin Apple on myynyt osan kappaleistaan ilman DRM suojausta ja osan suojauksen kanssa. Vastaavasti Apple tulee levy-yhtiöitä vastaan kappaleiden hinnoittelussa. Itunesin 99 senttiä / kappale hinnoittelu ei ole mielyttänyt levyalaa, sillä se on tasapäistänyt hinnoittelun, eikä mahdollista kiskurihinnan veloittamista kuumimmista hiteistä. Lisäksi Apple lisää (jollain mekanismilla) Itunesissa myytyihin kappaleisiin ostajansa sähköpostiosoitteen.

Uudistus (lukuunottamatta moniportaista hinnoittelua) on mitä mainioin. Toivottavasti sähköpostiosoitteen lisääminen kappaleisiin rajoittaa laitonta levitystä. DRM poistaminen ainakin lisää digitaalisen musiikkikaupan mahdollisuuksia selvitä voittajana. Kuluttajana nyt minäkin voin edes kuvitella ostavani musiikin digitaalisena pakattuna tiedostona. Todennäköisesti pitäydyn CD levyissä, mutta ehkäpä minä jonkin hitin ostan nyt mp3 muodossa, jos en koko levyä halua ostaa.

Hyvien uutisten lomassa on kuitenkin syytä pysyä tässä reaalimaailmassa eikä liputtaa DRM:n kuolemaa. Tosiasia on, että mikään taho ei ole puhunut tai suunnitellut kopiosuojausten poistamista esimerkiksi videoista. DVD levy sisältää kopiosuojauksen ja samoin tulee myös digitaaliset vuokraelokuvat tuon eston sisältämään. Eli DRM ei suinkaan ole kuollut, mutta ehkä musiikkiteollisuus on vihdoin valmis toteamaan realiteetit ja keskittymään olennaiseen: hyvän musiikin tuottamiseen, julkaisemiseen, promoamiseen ja myyntiin.

Sitä voi tietenki miettiä, onko DRM:llä oikeutus digitaalisesti jaeltavien elokuvien maailmassa yhtään enempää kuin musiikillakaan. Elokuvien hinnat ovat noin 10 - 15 eura / levy (kunhan ei osta uutuuksia). Ulkomailta saa jopa uutuksia kohtuuhintaan. Elokuvan käyttöikä on huomattavasti alhaisempi kuin musiikilla. Harvemmin sitä tulee samaa elokuvaa katsottua useammin kuin pari kertaa. Elokuvien jakelu on myös vaivalloisempaa kuin musiikin, joten en ole yhtään vakuuttunut, että elokuvia kannattaa sen enempää kopiosuojata kuin musiikkia. Mutta nautitaan näistä vuoden parhaista uutisista ja murehditaan elokuvien kopiosuojausta vaikka kesällä; tai ensi vuonna.

Kuolemaantuomittu digitaalinen musiikkikauppa

Sunnuntain ratoksi surffailin Youtubessa kuuntelemassa kotimaisia musiikkivideoita, mitä lakia- ja poliisiapelkäämättömät kansalaiset ovat sinne ladanneet. Kopiosuojatun musiikin lataaminen on kertakaikkiaan edesvastuutonta ja moraalitonta... tai jotain sinnepäin. No, nyt on tämäkin teko tuomittu, joten voin jatkaa tarinaa itse aiheesta.

Tämän tarinan opetus levy-yhtiöille on, että minä, kuluttaja, päädyin ostamaan useita kotimaisia CD levyjä vain siksi, että kyseisen orkesterin musiikkia oli joku rikollinen despootti ladannut youtubeen.

Noita moraalittomia videoita katsellessani törmäsin Sir Elwoodin Hiljaiset Värit -orkesterin satunnaisiin livetaltiointeihin. Valitettavasti en löytänyt yhtään heidän virallista musiikkivideota, vaikka tiedän sellaisia olevan olemassa. Videoiden katselu kuitenkin muistutti minua siitä, kuinka helvetin hyvä orkesteri tuo keskiolutjazzia soittava bändi on. Tässä kohtaa tietenkin kuuluu mainita, että olen kuunnellut kyseistä orkesteria heti ensimmäisestä pitkäsoitosta lähtien (niinkuin kaikki :)

Jostain syystä bändi oli kuitenkin jäänyt unholaan ja minulta oli jäänyt ostamatta uusimmat levyt. Päätin, että nyt olisi hyvä tilaisuus päivittää levykokoelma ajantasalle ja ostaa puuttuvat levyt (neljä studioalbumia). Vaihtoehtoja päivittämiseen tietenkin oli:

1. avata bittorrent sovellus ja etsiä josko levyt löytyisi jostain torrenteina.
   
2. avata joku p2p sovellus ja tarkistaa josko levyt löytyisi jostain vertaisverkosta
3. painella verkkokauppaan ja ostaa fyysisesti levyt (vaikka luultavimmin kuuntelen levyjä mp3 muodossa joko matkapuhelimen soittimella, tai Ipod touchilla.)
4. navigoida johonkin useista digitaalisista musiikin verkkokaupoista ja ostaa levyt valmiiksi mp3 formaatissa

Päädyin kuitenkin vaihtoehtoon kolme, ja tilasin kaikki neljä levyä cdon.com -palvelusta. Hintaa koko tilaukselle tuli 36 euroa, kotiinkuljetettuna. Maksun päädyin suorittamaan luottokortilla, koska laskulla noin suurta ostosta ei pysty cdon:ista tekemään.

Homma hoidettu parissa minuutissa. Nyt vain odotellan levyjä.

Selailua jatkaessani päädyin myös mtv3:n digitaaliseen musiikkikauppaan. Siellä nuo levyt olisi ollut valmiiksi digitaalisessa muodossa, mutta paketoituna johonkin (luultavasti windows media drm) kuluttajan oikeuksia polkevaan drm teknologiaan. Suurimman järkytyksen kuitenkin koin, kun katsoin digitaalisten kappaleiden hintoja. Siellä haluamani levyt olivat myynnissä hintaan 12.5 euroa / levy. Cdon.com möi samat levyt, fyysisinä kopioina, ilman kopiosuojauksa hintaan 8 euroa / levy.

Sanokaa minun sanoneen, muttä tämä drm suojattu musiikkikauppa on tuomittu kuolemaan. Ja toivon, että se pääsee pikaisesti kärsimyksistään.

On muuten mielenkiintoista, että mtv3 ei ole rajoittanut ostamista vain yhteensopiviin tietokoneisiin. Käytän Linux käyttöjärjestelmää, enkä siten pysty missään olosuhteissa kuuntelemaan windows media DRM suojattua musiikkia. Verkkokauppa pystyisi (halutessaan) selvittämään käyttäjän käyttöjärjestelmän, ja antaa varoituksen käyttäjälle, että hän ei pysty käyttämään kauppaa. Sen sijaan mtv3:n kauppa näytti olevan täysin käytettävä myös minulle. Jos olisin ostanut sieltä musiikkia, olis mtv3 saanut rahansa, ja minä olisin saanut muutaman kymmenen megatavua kovalevyn täytettä.

Ipod Touchista

Viime viikkoina Applen Iphone on saanut kilometritolkulla palstatilaa ns. artikkeleiden muodossa. Moni ajatteleva kuluttaja on varmasti huomannut, että kyse ei ole varsinaisesta uutisoinnista, vaan enemmänkin hyvin organisoidusta PR työstä. Huomattavasti vähäisemmälle palstatilalle on jäänyt Iphonen pikkuveli, kosketusnäyttöön perustuva Ipod, joka on oikeastaan vain ilman puhelinta oleva Iphone. Itse en ole Iphonea hankkinut, enkä näillä näkymin hankikaan. Yksi merkittävimmistä syistä tähän on kytkykauppa, ja toinen on Iphonea myyvä operaattori.

Mutta sen sijaan hankin viime viikolla itselleni tuon Ipod touchin - valitsin 16 GB mallin, vaikka 32 GB mallikin oli tarjolla. Minun tapauksessa tilanne on vain sellainen, että tämän hetken musiikkigalleriastani kaikki oleellinen mahtuu tuohon 16 GB:hen. Olisin pärjännyt pienemmälläkin (8GB), mutta 16 tarttui mukaan. Olen tässä nyt viikon verran käytellyt laitetta ja totutellut siihen. Tässä kohtaa uskon, että olen riittävän sinut kirjoittakseni suunnilleen järkevästi aiheesta.

Ensimmäiseksi pitää mainita tuo käyttökokemus - soitinta on kertakaikkisen hauska käyttää. Pienillä yksityiskohdilla on selvästi vaikutusta käyttökokemukseen - kuten lystikkäät animaatiot. Uskoisin, että animaatioita käytetään osin peittämään käyttöjärjestelmän viiveitä, mutta tämä on nerokas tapa hämätä käyttäjää. Itse kosketus toimii loistavasti, ja näyttöä on ilo hiplata. Vielä tähän mennessä minua ei ole häirinnyt näyttöön jäävät sormenjäljet - luulisin, että puhelinkäytössä Iphoneen jäänee vielä enemmän jälkiä. Ipodin myyntipakkauksessa tuli puhdistusliina, jota en vielä ole käyttänyt. Itse laitteeen materiaalit tuntuvat laadukkailta - lasisen tuntuinen näyttö ja metallinen takakansi. Liekö valittujen materiaalien ansiosta, laite tuntuu vakaalta, mutta painavalta - jopa hieman liian painavalta. Materiaalien piikkiin pitänee laittaa myös lasin reunan pari hieman teräväntuntuista reunaa, joihin pelkään jatkuvasti leikkaavani käteni.

Applen Itunes tietokoneohjelmaa on kehuttu ja sitä pidetään lajinsa virstanpylväänä (kuten itse kosketusnäyttöä). Allekirjoittanut ei kuitenkaan pidä Itunesista. Rehellisesti sanottuna sovellus on sekava, enkä missään tapauksessa käyttäisi sitä muuta kuin pakon sanelemana. Valitettavasti Itunes on pakkopullaa, koska soitin mm. aktivoidaan Itunesin avulla. Itunesin parhaat puolet lienevät hyvin toimiva haku/filtteri sekä levynkansikuvien noutaminen. Tiedostojen siirto perustuen soittolistoihin tuntuu väkinäiseltä, ja epäintuitiiviselta. Olen käyttänyt tietokoneita aktiivisesti vuodesta 1993 alkaen, joten perus tiedonsiirto (leikkaa-liimaa) tuntuisi helpommalta ja yksinkertaisemmalta. Toinen tietokoneohjelmistoihin liittyvä norsunkokoinen vaje on linux tuki. Itunes on saatavilla vain Windows ja Mac käyttöjärjestelmiin. Ostin sattumalta itselleni kannettavan missä on Windows Vista, joten en joutunut Ipodini kanssa ihan pulaan - mutta LInuxin syrjiminen aiheuttaa tarpeetonta lisätyötä kaltaisilleni käyttäjille. En ole kiinnostunut tekemään Jailbreak (murtamaan Applen suojauksia) laitteelle, joten tyydyn osaani ja kulutan reilusti lisäaikaa musiikin siirtämiseen ipodiin.

Palataanpas sitten taas itse Ipodiin. Soittimen ohjelmistot ovat verrattain vakaita, joskin pari kertaa on kartta, säätieto ja selainohjelmat kaatuneet alta. Kaatuminen tapahtuu tyylikkäästi, mutta turhauttavaa se on joka tapauksessa. Muutamien sovellusten välille on tehty miellyttäviä integraatioita (kuten luo kontakti kartalta, tai katso karttaa kontaktiluettelosta). Koska laitteessa ei isoveljensä tapaan ole kuin yksi näppäin - Kotiin - suljetaan sovellukset vain siirtymällä takaisin kotiruutuun. Tämä tuntuu vielä viikonkin jälkeen vieraalle. Lisäksi näkymien ja sovellusten välille kaipaisi "takaisin" näppäintä (kuten selaimessa konsanaan). Apple on julkaissut Ipodiin jo uuden maksullisen ohjelmistopäivityksen, jolla soittimeen saa lisää toiminnallisuuksia. Jostain syystä tämä päivitys on kuitenkin maksullinen, joten en ole sitä hankkinut (koen vieraana ajatuksen, että maksaisin siitä, että pääsen ostamaan Applen sovelluskaupasta sovelluksia. Mielestäni tämänkaltaiset "mahdollistajat" pitäisi toimittaa käyttäjille ilmaiseksi. Pidän tätä rahastusta yhtä järkeenkäypänä kuin ravintoloiden sisäänpääsymaksuja; miksi minun pitää maksaa siitä, että pääsen ravintolaan ostamaan sieltä ylihintaista alkoholia???).

Ohjelmiston selviin puutteisiin voi lisäksi listata mm. leikkaa-liimaa toiminnallisuuden puutteen sekä "undo" ominaisuuden poissaolon. Näytön koskettamiseen pohjautuva näppäimistö on suhteellisen toimiva. Näppäilyvirheitä tulee väkisinkin, eikä kirjoittamiseen ole kovinkaan hyvää tuntumaa. Kirjoittamista helpottaa hieman se, jos pitää soitinta hieman kallellaan kun kirjoittaa - näin oikean käden sormien kosketus tulee kohtisuoraan näyttöön. Mikäli soitinta ei kallista hieman oikean käden suuntaan, tulee väkisinkin enemmän kirjoitusvirheitä, sillä kenelläkään meistä ei kasva kädet keskellä mahaa - nenän kanssa linjassa.

Tässä on tullut nyt valitettua Ipod touchista aika paljon.... onko laite sitten huono? No ei todellakaan. Se millä kirjoituksen aloitin, pitää yhä paikkansa. Ipodin käyttö on kivaa - sitä hiplaa ihan huvikseen. WiFi toimii loistavasti, se löytää heikonkin signaalin ja pitää sen hyvin. Akun kesto ainakin langattomassa käytössä tuntuu riittävältä. Vielä en ole ehtinyt musiikkia edes kuuntelemaan (koska tiedostojen siirto laitteeseen on niin hankalaa meille linux käyttäjille). Sähköpostit saa asetettua laitteeseen helposti, sääsovellus on helppokäyttöinen ja informatiivinen, karttasovellus toimii loistavasti samoin kuin selainkin. Monissa kirjoituksissa on ylistetty Iphonen selainta ja selailumahdollisuutta. Oma mielipiteen on, että näytön pienuudesta johtuen ei selainkokemus kuitenkaan mikään mieltä ylentävä ole.

Ipod touch on kuitenkin mitä lystikkäin lelu, ja varmasti paras ja helppokäyttöisin musiikkisoitin mitä minulla on (ja minulla on muutama).

Comes with music

Olen viime päivinä, siis tuon "comes with music" -julkistuksen jälkeen, lukenut useita kirjoituksia ja spekulaatioita tuosta Nokian lanseeraamasta konseptista. Useat kirjoitukset huokuvat pettymystä siitä, että tarjottu palvelu ei olekaan ihan niin ilmainen tai täydellinen kuin julkistuksessa annettiin ymmärtää. Musiikki ei olekaan DRM vapaata, sitä ei voikaan polttaa CD:lle mielivaltaisesti, musiikkia ei voikaan soittaa kuin Nokian puhelimilla tai PC:llä, sitä ei voi siirtää ipodiin, jne.

Itse olen DRM:n vankkumaton vastustaja. Olen monesti julistanut, että en tule ikinä ostamaan yhtään DRM suojattua musiikki kappaletta. Toistaiseksi minun on ollut helppo seisoa sanojeni takana. Omistan Ipodin, Archos GMini mp3 soittimen, musiikkia soittavan puhelimen, ja tietenkin tietokoneeni toistaa musiikkia ongelmitta. Minulle on ollut tärkeää, että saan siirrettyä musiikkini mihin tahansa laitteeseen ilman, että tarvitsee murehtia kaikenmaailman suojauksista. Mutta mutta... vaikka vastustan DRM:ää, on Nokian ehdotus erinomaisen mielenkiintoinen. Jatkossa voin laillisesti ladata kaiken haluamani musiikin tietokoneelle ja/tai puhelimeeni. Voin kuunnella sitä, ja päättää pidänkö siitä. Mikäli pidän siitä, luultavasti ostan kyseisen levyn CD formaatissa (ja siten vapaudun kopioimisen rasitteista). Mikäli puhelimeen tai tietokoneelle lataamani DRM suojattu musiikki osoittautuu vain kertakäyttömusiikiksi, se luultavasti jää tietokoneen levylle bittejä varaamaan.

Aikoinaan musiikkiin tutustuttiin radion kautta - radiosta nauhoitettiin kappaleita kasetille ja niitä kuunneltiin Sonyn Walkmanilla. Toinen tapa tutustua levyihin oli painella levykauppaan ja kuunnella levyä siellä. Jos levy miellytti, sen saattoi ostaa - jos ei, niin levy jäi kauppaan. Nykypäivänä tuskin kukaan menee enää levykauppaan kuuntelemaan levyjä. Levykaupassa käydään enää ostamassa levyjä. Mutta miten kummassa siihen uuteen musiikkiin oikein voi tutustua? Uskon, että Nokian "comes with music" tarjous, voi olla loistava vastaus edelliseen kysymykseen. Uskon, että ihmiset lataavat tänä päivänä paljon musiikkia p2p verkoista. Helppouden ja "ilmaisuuden" takia vertaisverkoista ladataan kaikenlaista musiikkia kokeilumielessä. Näistä kokeiluista tuskin kukaan haluaa maksaa merkittäviä summia. Ja siitä musiikista mikä osoittautuu hyväksi, on suuri yleisö toivottavasti valmis myös maksamaan. "Comes with music" -saattaa olla erinomainen music-on-demand -palvelu, minkä avulla ihmiset voivat laillisesti tutustua erilaiseen musiikkiin suhteellisen vapaasti ilman aikarajoituksia. Ja jos käy niin, että sitä kokeillessa ihastuu lataamaansa musiikkiin, tulee kyseinen levy ostettua joko CD:nä tai DRM vapaassa digitaalisessa formaatissa.

Myös eräs toinen vastustamani suuntaus (siis DRM:n lisäksi) saattaa kokea tämän tuoteuutuuden myötä kolauksen. DRM:n vastustuksen lisäksi olen henkisellä tasolla vastustanut kannettavan viihde-elektroniikan konvergenssia, eli suuntausta, missä kaikki pienet laitteet yhdistyvät yhdeksi ihmelaitteeksi joka tekee kaiken. Konvergenssin alueella Nokia on jo onnistunut jossain määrin: parhaat puhelimet ottavat jo arkikäyttöön riittävän hyviä kuvia, joten erillistä kameraa ei tarvitse aina kantaa mukana. Kuten yllä mainitsin, itselläni on mp3 soittimia joka lähtöön: yhdessä on 20 GB tilaa, toinen on niin kevyt ja pieni, että sitä voi käyttää lenkillä, jne. Nyt jos/kun lähes ilmainen musiikki sidotaan tuohon yhteen puhelimeen, pistää se väkisinkin miettimään haluanko tai tarvitseeko minun jatkossa enää kantaa useita soittimia mukanani. Kannettavana laitteena minulle riittää jatkossa puhelin, josta on pääsy rajattomaan musiikkikirjastoon - aina. Eli onnistuessaan, tämä varmasti lisää tuoteuskollisuutta - ja edistää konvergenssia. Mutta onnistuminen tietenkin riippuu toteutuksesta. Ja siitä toteutuksesta emme vielä tiedä oikeastaan mitään.

Jäähyväiset DRM:lle

DRM - eli Digital Rights Management, on aiheuttanut kuluttajissa sekaannusta, ruokkinut piratismia sekä pitänyt huolta, että digitaaliset sisällönjakelujärjestelmät eivät ole kehittyneet juuri lainkaan. DRM:n tarkoitus on ollut varmistaa se, että digitaalisesti jaettu sisältö ei päädy muille kuin kyseisen sisällön ostajalle. Tuskin kukaan vastustaa (lukuunottamatta paatuneita piraatteja) periaatetta, mutta DRM keskustelu ja toteutukset ajautuivat täysin hakoteille jo alkumetreillä. DRM toteutukset mahdollistivat mm. Applen lähes monopoliaseman digitaalisen sisällön jakelijana - tosin kukaan ei tuota asemaa Applelle antanut, vaan se otti sen tekemällä erinomaisia tuotteita jotka täyttivät kuluttajien kysynnän. Julkaisuoikeuksien haltijat (=levy-yhtiöt) kuvittelivat, että DRM antaisi heille mahdollisuuden lisätulohin - jostain täysin käsittämättömästä syystä DRM toteutukset johtivat tilanteeseen, missä kuluttajan olisi pitänyt ostaa musiikkinsa useaan otteeseen kaupasta, riippuen siitä missä he sitä aikoivat kuluttaa (tai millä laitteella). Ajatus on luultavasti sekopäisin, mitä kukaan on julkisesti kehdannut esittää viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Surkean DRM toteutuksen seurauksena piratismi on itse asiassa vain kasvanut ja ajanut tuotantoyhtiöt ja jakelijat entistä ahtaammalle. DRM suojatun musiikin hinta on luultavasti kohdallaan (ainakin USA:ssa), mutta DRM:n tuoma sekaannus on pitänyt huolen siitä, että ihmiset ostavat yhä pääasiassa CD levyjä, tai sitten lataavat musiikkinsa "ei-niin-laillisista" lähteistä.

Mutta viimeisen vuoden aikana on alalta alkanut kuulua järjen hiljaista ääntä.

• Ensin EMI (ilmeisesti talousvaikeuksissa) päätti tuoda ITunesiin DRM vapaata musiikkia, jonka hinta ja äänenlaatu on DRM suojattua versiota korkeampi.
  
• Muutama viikko sitten Universal music ilmoitti alkavansa myydä DRM vapaata musiikkia joissain jakelukanavissa (ei tosin ITunesissa)
• Tänään kantautui Yhdysvalloista uutisia, että Walmart alkaa myydä mp3 pakattua musiikkia ilman DRM suojausta. Ja kokonaiset albumit ovat jopa DRM suojattua WMA formaattia halvempia. Walmartista voi (ainakin amerikkalaliset) ostaa kokonaisia albumeja houkuttelevaan 9.22 USD hintaan (noin 6.8 EUR).
  

Musiikin kuluttajana voin vain taputtaa käsiäni hiljaa mielessäni ja toivoa, että maailman trendit tässä asiassa rantautuvat Suomeenkin nopealla vauhdilla.

Pian DRM on historiaa ja minäkin voin ostaa musiikkini valmiiksi pakattuina mp3 tiedostoina ja kuunnella niitä valitsemallani laitteella.