Näytetään tekstit, joissa on tunniste mp3. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste mp3. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 30. heinäkuuta 2008

Ipod Touchista

Viime viikkoina Applen Iphone on saanut kilometritolkulla palstatilaa ns. artikkeleiden muodossa. Moni ajatteleva kuluttaja on varmasti huomannut, että kyse ei ole varsinaisesta uutisoinnista, vaan enemmänkin hyvin organisoidusta PR työstä. Huomattavasti vähäisemmälle palstatilalle on jäänyt Iphonen pikkuveli, kosketusnäyttöön perustuva Ipod, joka on oikeastaan vain ilman puhelinta oleva Iphone. Itse en ole Iphonea hankkinut, enkä näillä näkymin hankikaan. Yksi merkittävimmistä syistä tähän on kytkykauppa, ja toinen on Iphonea myyvä operaattori.

Mutta sen sijaan hankin viime viikolla itselleni tuon Ipod touchin - valitsin 16 GB mallin, vaikka 32 GB mallikin oli tarjolla. Minun tapauksessa tilanne on vain sellainen, että tämän hetken musiikkigalleriastani kaikki oleellinen mahtuu tuohon 16 GB:hen. Olisin pärjännyt pienemmälläkin (8GB), mutta 16 tarttui mukaan. Olen tässä nyt viikon verran käytellyt laitetta ja totutellut siihen. Tässä kohtaa uskon, että olen riittävän sinut kirjoittakseni suunnilleen järkevästi aiheesta.

Ensimmäiseksi pitää mainita tuo käyttökokemus - soitinta on kertakaikkisen hauska käyttää. Pienillä yksityiskohdilla on selvästi vaikutusta käyttökokemukseen - kuten lystikkäät animaatiot. Uskoisin, että animaatioita käytetään osin peittämään käyttöjärjestelmän viiveitä, mutta tämä on nerokas tapa hämätä käyttäjää. Itse kosketus toimii loistavasti, ja näyttöä on ilo hiplata. Vielä tähän mennessä minua ei ole häirinnyt näyttöön jäävät sormenjäljet - luulisin, että puhelinkäytössä Iphoneen jäänee vielä enemmän jälkiä. Ipodin myyntipakkauksessa tuli puhdistusliina, jota en vielä ole käyttänyt. Itse laitteeen materiaalit tuntuvat laadukkailta - lasisen tuntuinen näyttö ja metallinen takakansi. Liekö valittujen materiaalien ansiosta, laite tuntuu vakaalta, mutta painavalta - jopa hieman liian painavalta. Materiaalien piikkiin pitänee laittaa myös lasin reunan pari hieman teräväntuntuista reunaa, joihin pelkään jatkuvasti leikkaavani käteni.

Applen Itunes tietokoneohjelmaa on kehuttu ja sitä pidetään lajinsa virstanpylväänä (kuten itse kosketusnäyttöä). Allekirjoittanut ei kuitenkaan pidä Itunesista. Rehellisesti sanottuna sovellus on sekava, enkä missään tapauksessa käyttäisi sitä muuta kuin pakon sanelemana. Valitettavasti Itunes on pakkopullaa, koska soitin mm. aktivoidaan Itunesin avulla. Itunesin parhaat puolet lienevät hyvin toimiva haku/filtteri sekä levynkansikuvien noutaminen. Tiedostojen siirto perustuen soittolistoihin tuntuu väkinäiseltä, ja epäintuitiiviselta. Olen käyttänyt tietokoneita aktiivisesti vuodesta 1993 alkaen, joten perus tiedonsiirto (leikkaa-liimaa) tuntuisi helpommalta ja yksinkertaisemmalta. Toinen tietokoneohjelmistoihin liittyvä norsunkokoinen vaje on linux tuki. Itunes on saatavilla vain Windows ja Mac käyttöjärjestelmiin. Ostin sattumalta itselleni kannettavan missä on Windows Vista, joten en joutunut Ipodini kanssa ihan pulaan - mutta LInuxin syrjiminen aiheuttaa tarpeetonta lisätyötä kaltaisilleni käyttäjille. En ole kiinnostunut tekemään Jailbreak (murtamaan Applen suojauksia) laitteelle, joten tyydyn osaani ja kulutan reilusti lisäaikaa musiikin siirtämiseen ipodiin.

Palataanpas sitten taas itse Ipodiin. Soittimen ohjelmistot ovat verrattain vakaita, joskin pari kertaa on kartta, säätieto ja selainohjelmat kaatuneet alta. Kaatuminen tapahtuu tyylikkäästi, mutta turhauttavaa se on joka tapauksessa. Muutamien sovellusten välille on tehty miellyttäviä integraatioita (kuten luo kontakti kartalta, tai katso karttaa kontaktiluettelosta). Koska laitteessa ei isoveljensä tapaan ole kuin yksi näppäin - Kotiin - suljetaan sovellukset vain siirtymällä takaisin kotiruutuun. Tämä tuntuu vielä viikonkin jälkeen vieraalle. Lisäksi näkymien ja sovellusten välille kaipaisi "takaisin" näppäintä (kuten selaimessa konsanaan). Apple on julkaissut Ipodiin jo uuden maksullisen ohjelmistopäivityksen, jolla soittimeen saa lisää toiminnallisuuksia. Jostain syystä tämä päivitys on kuitenkin maksullinen, joten en ole sitä hankkinut (koen vieraana ajatuksen, että maksaisin siitä, että pääsen ostamaan Applen sovelluskaupasta sovelluksia. Mielestäni tämänkaltaiset "mahdollistajat" pitäisi toimittaa käyttäjille ilmaiseksi. Pidän tätä rahastusta yhtä järkeenkäypänä kuin ravintoloiden sisäänpääsymaksuja; miksi minun pitää maksaa siitä, että pääsen ravintolaan ostamaan sieltä ylihintaista alkoholia???).

Ohjelmiston selviin puutteisiin voi lisäksi listata mm. leikkaa-liimaa toiminnallisuuden puutteen sekä "undo" ominaisuuden poissaolon. Näytön koskettamiseen pohjautuva näppäimistö on suhteellisen toimiva. Näppäilyvirheitä tulee väkisinkin, eikä kirjoittamiseen ole kovinkaan hyvää tuntumaa. Kirjoittamista helpottaa hieman se, jos pitää soitinta hieman kallellaan kun kirjoittaa - näin oikean käden sormien kosketus tulee kohtisuoraan näyttöön. Mikäli soitinta ei kallista hieman oikean käden suuntaan, tulee väkisinkin enemmän kirjoitusvirheitä, sillä kenelläkään meistä ei kasva kädet keskellä mahaa - nenän kanssa linjassa.

Tässä on tullut nyt valitettua Ipod touchista aika paljon.... onko laite sitten huono? No ei todellakaan. Se millä kirjoituksen aloitin, pitää yhä paikkansa. Ipodin käyttö on kivaa - sitä hiplaa ihan huvikseen. WiFi toimii loistavasti, se löytää heikonkin signaalin ja pitää sen hyvin. Akun kesto ainakin langattomassa käytössä tuntuu riittävältä. Vielä en ole ehtinyt musiikkia edes kuuntelemaan (koska tiedostojen siirto laitteeseen on niin hankalaa meille linux käyttäjille). Sähköpostit saa asetettua laitteeseen helposti, sääsovellus on helppokäyttöinen ja informatiivinen, karttasovellus toimii loistavasti samoin kuin selainkin. Monissa kirjoituksissa on ylistetty Iphonen selainta ja selailumahdollisuutta. Oma mielipiteen on, että näytön pienuudesta johtuen ei selainkokemus kuitenkaan mikään mieltä ylentävä ole.

Ipod touch on kuitenkin mitä lystikkäin lelu, ja varmasti paras ja helppokäyttöisin musiikkisoitin mitä minulla on (ja minulla on muutama).

keskiviikko 22. elokuuta 2007

Jäähyväiset DRM:lle

DRM - eli Digital Rights Management, on aiheuttanut kuluttajissa sekaannusta, ruokkinut piratismia sekä pitänyt huolta, että digitaaliset sisällönjakelujärjestelmät eivät ole kehittyneet juuri lainkaan. DRM:n tarkoitus on ollut varmistaa se, että digitaalisesti jaettu sisältö ei päädy muille kuin kyseisen sisällön ostajalle. Tuskin kukaan vastustaa (lukuunottamatta paatuneita piraatteja) periaatetta, mutta DRM keskustelu ja toteutukset ajautuivat täysin hakoteille jo alkumetreillä. DRM toteutukset mahdollistivat mm. Applen lähes monopoliaseman digitaalisen sisällön jakelijana - tosin kukaan ei tuota asemaa Applelle antanut, vaan se otti sen tekemällä erinomaisia tuotteita jotka täyttivät kuluttajien kysynnän. Julkaisuoikeuksien haltijat (=levy-yhtiöt) kuvittelivat, että DRM antaisi heille mahdollisuuden lisätulohin - jostain täysin käsittämättömästä syystä DRM toteutukset johtivat tilanteeseen, missä kuluttajan olisi pitänyt ostaa musiikkinsa useaan otteeseen kaupasta, riippuen siitä missä he sitä aikoivat kuluttaa (tai millä laitteella). Ajatus on luultavasti sekopäisin, mitä kukaan on julkisesti kehdannut esittää viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Surkean DRM toteutuksen seurauksena piratismi on itse asiassa vain kasvanut ja ajanut tuotantoyhtiöt ja jakelijat entistä ahtaammalle. DRM suojatun musiikin hinta on luultavasti kohdallaan (ainakin USA:ssa), mutta DRM:n tuoma sekaannus on pitänyt huolen siitä, että ihmiset ostavat yhä pääasiassa CD levyjä, tai sitten lataavat musiikkinsa "ei-niin-laillisista" lähteistä.

Mutta viimeisen vuoden aikana on alalta alkanut kuulua järjen hiljaista ääntä.
  • Ensin EMI (ilmeisesti talousvaikeuksissa) päätti tuoda ITunesiin DRM vapaata musiikkia, jonka hinta ja äänenlaatu on DRM suojattua versiota korkeampi.
  • Muutama viikko sitten Universal music ilmoitti alkavansa myydä DRM vapaata musiikkia joissain jakelukanavissa (ei tosin ITunesissa)
  • Tänään kantautui Yhdysvalloista uutisia, että Walmart alkaa myydä mp3 pakattua musiikkia ilman DRM suojausta. Ja kokonaiset albumit ovat jopa DRM suojattua WMA formaattia halvempia. Walmartista voi (ainakin amerikkalaliset) ostaa kokonaisia albumeja houkuttelevaan 9.22 USD hintaan (noin 6.8 EUR).
Musiikin kuluttajana voin vain taputtaa käsiäni hiljaa mielessäni ja toivoa, että maailman trendit tässä asiassa rantautuvat Suomeenkin nopealla vauhdilla.

Pian DRM on historiaa ja minäkin voin ostaa musiikkini valmiiksi pakattuina mp3 tiedostoina ja kuunnella niitä valitsemallani laitteella.