Lamauutisia ja lamauutisia

Pääsin viime viikolla lomani aikana seuraamaan pienen tauon jälkeen amerikkalaista uutisointia ja paikallista aamutelevisiota.

Kuten arvata saattaa, oli taloudellinen lama ja taantuma näkyviä aiheita paikallisessa uutisoinnissa. Rehellisesti sanottuna yllätyin hieman maailmantalouteen liittyvien uutisaiheiden määrästä. Joskin, ehkä uutisointi ei keskittynyt niinkään maailmantalouteen, vaan pääasiallisesti yhdysvaltojen omaan taloustilanteeseen. Tämä on hyvin tyypillistä USA:ssa, keskitytään enimmäkseen oman maan asioihin, ja vähemmän muiden asioihin. (HUOM: tämä ei ole moite. Yhdysvallat on suuri, 300 miljoonan ihmisen, maa missä riittää uutisoitavaa ihan omasta takaa - ilman, että tarvitsee pitkin maailmaa etsiä raportoitavaa).

Myös Suomessa taantuma saa reilusti palstatilaa ja aikaa televisiossa. Mielenkiintoista oli kuitenkin huomata (taas) kunka erilaista uutisointi on. Suomalainen lamauutisointi pyörii hyvin paljon instituutioiden ja yritysten ympärillä. Talousuutisissa kerrotaan EKP:n koronlaskuista, Suomen valtionvelasta, yritysten konkursseista, -yt neuvotteluista ja -irtisanomisista. Uutisointi on siis hyvin persoonatonta, kylmää ja etäistä.

Vastaavasti yhdysvaltalainen tapa käsitellä taantumaa, lamaa ja sen seurauksia on hyvin ihmisläheinen. Televisiossa kerrottiin ja kästieltiin miten ihmiset voivat varautua lamaan, miten ihmiset voivat sopeutua taantumaan, miten selvitä muuttuvissa tilanteissa. Uutisointi ei juurikaan kattanut yksittäisten yritysten tai instituutioiden asioita (kuten irtisanomisia, tms). Keskuspankkia ei mainittu uutisissa kertaakaan. Pankkeja käsiteltiin vain siinä yhteydessä kun pohdittiin miten pankit tulevat vastaan yksittäisten ihmisten ongelmissa. (Yhdysvalloissa pankit eivät muuten jousta jos velallisella tulee ongelmia. Keskuspankin nollakorosta huolimatta ihmiset maksavat noin 5 prosentin korkoja pankeille lainoista).

No mitä sitten?

Uutisoinnin näkökannan erilaisuus tuo myös uutisiin hyvin erilaisen vireen. Siinä missä suomalainen uutinen on kylmä, kova, tunteeton ja asiapitoinen, on se myös lannistava, ylitsevyöryvä ja masentava. Vastaavasti USA:n uutisoinnissa aihe on sama, mutta pohjavire on positiivinen. Uutisointia kerrotaan ihmisten kannalta ihmisille ja annetaan ohjeita. Niinpä samasta uutisesta jää yhdysvalloissa merkittävästi toiveikkaampi, optimistisempi ja positiivisempi jälkimaku.

Ei siis ole ihme, että Yhdysvallat tulee nousemaan tästä(kin) taantumasta ensimmäisenä ja luultavasti voittajina. Kun rapakon tuollapuolen jo rakennetaan uutta ja parempaa huomista, kotisuomessa ja Euroopassa vielä vellotaan ongelmien keskellä ja masennuksen lannistamina.

Jonottaminen on vaikeaa

Suomessa on totuttu jonottamaan. Meillä saa jonottaa joka paikaan; oli kyseessä puhelinpalvelu, pankkiautomaatti, kaupan kassa, elokuvateatterin lipunmyynti, julkiset vessat, ... joka paikkaan jonotetaan.

Mutta huolimatta siitä, että jonot ovat meillä arkipäivää, ja kaikki inhoavat jonottamista, ei meillä kaupoissa silti ole otettu käyttöön juurikaan menetelmiä millä jonotusta saisi ohjattua ja tasoitettua. Meillä asiakkaat valitsevat mille kassalle menevät, ja seisovat siinä jonossa kunnes oma vuoro sattuu kohdalle. Normaalisti jonossa seistessä vilkuillaan viereiseen jonoon ja seurataan kuinka hyvin se vetää. Ja viereinen kassa vetää aina paremmin; ainakin niin kauan kunnes päätetään vaihtaa kassaa. Ruokakaupassa jonon valinta on muodostumassa taiteenlajiksi. Ensin kävellään koko kassarivin ohi, katsotaan onko kassalla harjoittelija vai kokenut kassankäsittelijä. Seuraavaksi tarkastellaan mitä ostettavaa kussakin jonossa muilla asiakkailla on. Vaikka jono olisi lyhyt, kannattaa sitä välttää mikäli jollain asiakkaalla on paljon ostoksia, tai vaatteita. Ja jos käy niin onnellisesti, että jonnekin avataan uusi kassa, rynnätään sinne armottomasti jonon perältä - välittämättä siitä, etät jonossa edessä on ihmisiä jotka ovat jonottaneet jo pidemmän aikaa. Siinä kohdassa ei solidaarisuutta tunneta. Ruokakaupassa jonotuksen järkeistäminen voisi olla vaikeaa.

Vaatekaupoilla sen sijaan ei ole mitään tekosyitä siihen, että jonotus toimii huonosti. Pahimmillaan kaupoissa jonot suunnitellaan niin, että ne tukkivat käytävät. Ja aina osa jonoista vetää paremmin kuin toiset.

USA:ssa lähes kaikissa vaatekaupoissa (ja useissa muissa toimipisteissä, ruokakauppoja lukuunottamatta) on jonottamiseen liittyvä ongelmat ratkaistu varsin helpolla ja pienellä tempulla: Kassarivistölle johtaa vain yksi jono, joka ohjataan tolppien ja nauhojen avulla siten, että se vie mahdollisimman vähän tilaa kaupassa. Lisäksi kaupat ovat lisänneet jonojen varteen pieniä myyntikoreja, mistä voi tehdä viime hetken ostokset siinä jonottamisen lomassa.

Tämä mekanismi varmistaa sen, että jonottaminen ei enää riipu niin paljoa tuurista, vaan kaikki asiakkaat jonottavat suunnilleen yhtä kauan. Vapautuva kassa huutaa aina sen ainoan jonon ensimmäisen asiakkaan asioimaan. Lisäksi jonot eivät muodosta tukoksia kauppaan - ja jonottamisen lomassa on mahdollisuus myydä vielä jotain pientä (kuten ruokakaupassakin kassan vieressä on mm. jäätelöä, pastilleja jne).

Tähän menetelmään olen törmännyt Suomessa VAIN Helsinki-Vantaan lentokentällä. Missään kaupassa tai muussa vastaavassa, ei meillä vain osata järjestää jonoja viisaasti ja tasapuolisesti.

Miksi minä sitten valitan tästä nyt? Muutama päivä sitten satuin kauppaan ja siellä oli pullon palautusautomaateilla ongelmia. Vain yksi automaatti oli käytössä. Tästä seurasi se, että automaatille alkoi syntyä pitkä jono. Siinä noin 10 minuuttia seistyäni (olin jonossa jo sijalla viisi, ja takanani oli toinen mokoma), kun yhtäkkiä toinen automaatti vapautui. Vain muutamassa sekunnissa tuon ainoan jonon perältä juostiin vapautuneen automaatin luo asioimaan - vähät välittämättä siitä, että jonon kärjessä oli reilusti ihmisiä jotka olivat jonottaneet pidempään. Siinä kohtaa tuli taas mieleeni kuinka päin helvettiä meillä jonottaminen on noin keskimäärin järjestetty.

Ihan kohtuullista coca colaa?

Palasin juuri viikonloppuna lomamatkalta Kanadasta. Mikään ei ole niin rentouttavaa kuin pitää yksi viikko lomaa keskellä syksyä. Tänä vuonna loma sattui hieman aikaisempaan ajankohtaan kuin normaalisti tähtään, mutta hyvä se oli syyskuukin lomailulle.

Kanada on monessa suhteessa hyvin USA:n kaltainen maa. Hinnoittelu, markkinointi ja myynti on hyvin USA tyylistä, joskin ihmiset eivät ole ehkä ihan niin puheliaita, äänekkäitä ja täynnä tyhjyyksiä/latteuksia. Asuimme huoneistohotellissa, missä oli oma jääkaappi. Niinpä kävimme paikallisessa Wal Mart supermarketissa ja ostimme hotellin jääkaappiin virvokkeita. Yksi 12 tölkin pakkaus Diet cokea [coca cola light] maksoi vähän alle 5 Kanadan dollaria. Eurovaluutaksi käännettynä tämä on noin 3.5 euroa (yhdellä eurolla saa noin 1.48 Kanadan dollaria). Eipä ollut limppari kallista.

Eilen kävimme sitten viimein ruokakaupassa täällä kotimaassa. Lielahdessa (Tampereella) olevassa city marketissa hämmästyimme kun näimme 12 tölkin pakkauksen kirsikka coca colaa ja vanilija coca colaa. Kumpaakaan en ole aikaisemmin kotimaisissa kaupoissa nähnyt. Mutta kun näin pakkauksen hinnan, piti ihan hieraista silmiä. Sitten ensin meinasi tulla itku. Se kuitenkin käänty epäuskoiseksi nauruksi. Voisin jopa sanoa, että nauroimme vaimoni kanssa vedet silmissä. Tuo 12 tölkin pakkaus kirsikka coca colaa maksoi 19 euroa. Siis sama pakkaus mikä Kanadassa maksoi noin 3.5 euroa maksoi suomessa 19 euroa. Suomen hinta oli siis lähes 450% kalliimpaa verrattuna vastaavaan hintaan Kanadassa.

Ihan kohtuullista, ainakin minun mielestäni... :-D

Öljyn hinta laskee? Ei kai?

Jatketaan suosikkiaiheesta, polttoaineen hinnasta. Pitäisi varmaan vaihtaa blogin nimeksi "rutinaa polttoaineen hinnasta". Ei nyt kuitenkaan vaihdeta ihan vielä, odotan yhä, että jotain vieläkin ärsyttävämpää ilmestyy horisonttiin, jotta voin keskittyä tuon uutukaisen haukkumiseen.

Mutta uutta aihetta odotellessa jatetaan polttoaineen hinnasta. USA päätti siis viime viikolla vaihtaa ulkopoliittista asennetaan Iranin suhteen, sodan lietsonnan ja pelottelun sijaan USA yrittää nyt istua Iranin kanssa neuvottelemaan mm. ydinaseohjelmasta ja ties mistä. Raaka-ainemarkkinat reagoivat tähän uutiseen melko nopeasti ja öljytynnyrin hinta putosi toistakymmentä prosenttia viikossa (tämmöisiä hinnanmuutoksia ei ole ennen nähty kuin noususuunnassa). Tästä innostuneena toimittaja (en muista minkä lehden) kävi jo kyselemässä, Nesteen edustajilta vissiinkin, miten polttoaineen hinta nyt reagoisi tähän öljyn hinnan putoamiseen - sillä kun on perusteltu traagisen jyrkkä polttoaineen hinnan nousu. Arvaatteko millainen vastaus oli?

Ihan oikein arvasit, öljyn hinnan putoaminen ei tietenkään suoraan vaikuta polttoaineen hintoihin - hinnoittelussa pitää huomioida mm. heikentyvä dollari ja kysyntä.

Toistanpa vaan mitä sanoin jo kuukausi sitten:

1. älä käytä autoa jos ei ole pakko. Mene pyörällä, kävellen tai julkisilla
2. Ja kun tankkaat, älä tankkaa Nesteellä

Että semmoista tällä kertaa - polttoaineen hinta varmaan nousee Suomessa kun kesä loppuu... ihan vain siksi, että normaalisti hinta on laskenut kesän jälkeen.