Jonottaminen on vaikeaa

Suomessa on totuttu jonottamaan. Meillä saa jonottaa joka paikaan; oli kyseessä puhelinpalvelu, pankkiautomaatti, kaupan kassa, elokuvateatterin lipunmyynti, julkiset vessat, ... joka paikkaan jonotetaan.

Mutta huolimatta siitä, että jonot ovat meillä arkipäivää, ja kaikki inhoavat jonottamista, ei meillä kaupoissa silti ole otettu käyttöön juurikaan menetelmiä millä jonotusta saisi ohjattua ja tasoitettua. Meillä asiakkaat valitsevat mille kassalle menevät, ja seisovat siinä jonossa kunnes oma vuoro sattuu kohdalle. Normaalisti jonossa seistessä vilkuillaan viereiseen jonoon ja seurataan kuinka hyvin se vetää. Ja viereinen kassa vetää aina paremmin; ainakin niin kauan kunnes päätetään vaihtaa kassaa. Ruokakaupassa jonon valinta on muodostumassa taiteenlajiksi. Ensin kävellään koko kassarivin ohi, katsotaan onko kassalla harjoittelija vai kokenut kassankäsittelijä. Seuraavaksi tarkastellaan mitä ostettavaa kussakin jonossa muilla asiakkailla on. Vaikka jono olisi lyhyt, kannattaa sitä välttää mikäli jollain asiakkaalla on paljon ostoksia, tai vaatteita. Ja jos käy niin onnellisesti, että jonnekin avataan uusi kassa, rynnätään sinne armottomasti jonon perältä - välittämättä siitä, etät jonossa edessä on ihmisiä jotka ovat jonottaneet jo pidemmän aikaa. Siinä kohdassa ei solidaarisuutta tunneta. Ruokakaupassa jonotuksen järkeistäminen voisi olla vaikeaa.

Vaatekaupoilla sen sijaan ei ole mitään tekosyitä siihen, että jonotus toimii huonosti. Pahimmillaan kaupoissa jonot suunnitellaan niin, että ne tukkivat käytävät. Ja aina osa jonoista vetää paremmin kuin toiset.

USA:ssa lähes kaikissa vaatekaupoissa (ja useissa muissa toimipisteissä, ruokakauppoja lukuunottamatta) on jonottamiseen liittyvä ongelmat ratkaistu varsin helpolla ja pienellä tempulla: Kassarivistölle johtaa vain yksi jono, joka ohjataan tolppien ja nauhojen avulla siten, että se vie mahdollisimman vähän tilaa kaupassa. Lisäksi kaupat ovat lisänneet jonojen varteen pieniä myyntikoreja, mistä voi tehdä viime hetken ostokset siinä jonottamisen lomassa.

Tämä mekanismi varmistaa sen, että jonottaminen ei enää riipu niin paljoa tuurista, vaan kaikki asiakkaat jonottavat suunnilleen yhtä kauan. Vapautuva kassa huutaa aina sen ainoan jonon ensimmäisen asiakkaan asioimaan. Lisäksi jonot eivät muodosta tukoksia kauppaan - ja jonottamisen lomassa on mahdollisuus myydä vielä jotain pientä (kuten ruokakaupassakin kassan vieressä on mm. jäätelöä, pastilleja jne).

Tähän menetelmään olen törmännyt Suomessa VAIN Helsinki-Vantaan lentokentällä. Missään kaupassa tai muussa vastaavassa, ei meillä vain osata järjestää jonoja viisaasti ja tasapuolisesti.

Miksi minä sitten valitan tästä nyt? Muutama päivä sitten satuin kauppaan ja siellä oli pullon palautusautomaateilla ongelmia. Vain yksi automaatti oli käytössä. Tästä seurasi se, että automaatille alkoi syntyä pitkä jono. Siinä noin 10 minuuttia seistyäni (olin jonossa jo sijalla viisi, ja takanani oli toinen mokoma), kun yhtäkkiä toinen automaatti vapautui. Vain muutamassa sekunnissa tuon ainoan jonon perältä juostiin vapautuneen automaatin luo asioimaan - vähät välittämättä siitä, että jonon kärjessä oli reilusti ihmisiä jotka olivat jonottaneet pidempään. Siinä kohtaa tuli taas mieleeni kuinka päin helvettiä meillä jonottaminen on noin keskimäärin järjestetty.

Nettikaupan huijarit

Luin TiVi -lehdestä mielenkiintoisen artikkelin missä toimittaja oli joutunut / päässyt nettikaupassa huijarin vedättämäksi. Aihe oli mielenkiintoinen ja artikkelikin lukemisen arvoinen. Toimittaja väitti aavistaneensa kesken kaupankäynnin, että myyjä saattaa olla huijari, mutta päätti suorittaa ostoksensa huijauksenkin uhalla - saihan aiheesta artikkelin lehteen ja luultavasti artikkelista maksetuilla rahoilla korvattiin huijarille menetetyt toista tuhatta euroa.

Oli miten oli, nousi artikkelista muutama ajatus, jotka on syytä pitää mielessä ostettaessa netistä.

• Ensinnäkin, on erittäin tärkeää, että tiedät mikä on tavoittelemasi tuotteen todellinen hinta. Joskus löydät netistä todella edullisia tuotteita, mutta edullisen hinnan ja pilkkahinnan välillä on vinha ero. Ja pilkkahintaa kannattaa aina miettiä muutamaan otteeseen: miksi myyjä myy noin halvalla, vaikka tuotteen arvo käytettynäkin on mahdollisesti selvästi korkeampi.
• Kannattaa selvittää kenen kanssa asioi. En tarkoita mitään poliisin kautta suoritettavia taustaselvityksiä, mutta kannattaa pitää huolta, että esim huutokauppojen tapauksessa myyjällä on paljon positiivista palautetta. Negatiivisiakin palautteita saa olla, mutta lue erityisesti negatiiviset kommentit läpi - näin tiedät mikä sinua kyseisen myyjän tapauksessa mahdollisesti odottaa. Pari positiivista kommenttia ovat täysin arvottomia. Muutaman positiivisen kommentin saa kun myy halvalla jotain jopa tappiolla... Eihän se myyjää haittaa vaikka hän myisi viisi tuotetta 5 euron tappiolla jos saa huijattua yhdeltä 1000 euroa.
• Vältä ennakkomaksua... luottokortit, paypal, postiennakko ovat ostajan kannalta parempia. Ennakkomaksulla saatat säästää pari euroa, mutta riski on aina suurempi.
  
• Älä osta tuloihisi tai omaisuuteesi nähden liian kalliita tuotteita. Eli valmistaudu ostaessasi pahimpaan, eli siihen, että menetät rahat saamatta tuotetta - tai että rahojen palautus vaatii poliisin kanssa asioimista jne. Eli mitoita ostoksesi niin, että sinulla on oikeasti varaa hävitä rahat. Ihan sama ohje pätee uhkapeleihin, mutta nettiostamisessa ei todellakaan ole kyse uhkapelistä.
  

Itse olen vannoutunut nettiostamisen kannattaja. Kuten ole muutamaan otteeseen maininnut, ostan säännöllisesti ulkomailta eri hintaisia tuotteita. Kalleimmat ostokseni ovat olleet noin 500 euroa. Keskimäärin ostokseni ovat noin 50 euron suuruusluokassa. Olen myös ostanut mm. 250 euron mp3 -soittimen ennakkomaksuna Saksasta. Ja tuote tuli perille ilman ongelmia. Olen myös ostanut tuotteita täysin saksankielisiltä myyjiltä, ymmärtämättä saksaa juuri lainkaan - vain sen mitä babelfish.altavista.com pystyy tekstejä kääntämään. Mutta joka kerta kun netistä ostan, suhtaudun ostokseen siten, että en mahdollisesti tule saamaan rahoilleni mitään vastinetta. Lisäksi pyrin varmistamaan, että asioin mahdollisimman tunnettujen ja luotettavien myyjien kanssa (oli kyseessä huutokauppa tai verkkokauppa).

Osta siis aina ajatuksella ja huomioi ostokseen liittyvät riskit.

Muista myös, että edullinen hinta ei tarkoita automaattisesti huijausta. Ostin mm. surraund kovaääniset noin 40% halvemmalla kuin Suomesta kyseiset tuotteet saanut. Myös ilmasänky maksoi vain noin puolet kotimaisista hinnoista, vaimolle ostetun kellon ovh oli noin 1000 USD ja sen hinnaksi tuli (tulleineen päivineen) vain vähän alle 300 euroa.

Uinu uinu kauppiaani

Tästä aiheesta on pakko kirjoittaa aina kun jotain aiheeseen liittyvää päätyy uutisiin. Talouselmä kirjoitti varsin mielenkiintoisen ja ansiokkaan artikkelin aiheesta "verkkokauppa karkaa ulkomaille". Kuten olen muutamaan otteeseen maininnut, on edessä lohduttomat ajat, mikäli suomalaisen kauppiaat eivät herää päiväunilta. Eikä herätystä kaipaa vain kauppiaat, vaan myös koko valtio ja valtion taloudenhoitajat. Kun internetkupla aikanaan puhkesi putosi koko verkkokauppa keskusteluista. "Se ei ollutkaan kestävällä pohjalla", oli helppo todeta, kun kuplat poksahtelivat länsinaapurissa. Mutta maailma on muuttunut ja jatkaa muuttumistaan. Uskallan väittää, että postissa ja tullissa tiedetään jo mitä tuleman pitää, mutta vauhti on niin kova, että on turvallisempaa pitää pää alhaalla ja suu supussa.

Suomi ei yksinkertaisesti pysty enää pitämään kohtuutonta 22% ALV verkokantaa. Talouselmässä otetaan esiin se valitettava tosiasia, että suomalaiset kauppiaat eivät pysty kilpailemaan suurten markkinoiden kauppiaden tavoin ostohinnoilla. Meillä Suomessa myyjiä vielä sakotetaan kohtuuttomalla 22% verolla. (Tuo 22% osuu valitettavasti suoraan kauppiaan nilkkaan, vaikka kuluttajan se pitääkin maksaa). Kehotan lukemaan pari päivää sitten kirjoittamani esimerkin ostamastani kaiutinsetistä. Hinta suomessa yli 450 euroa, hinta Saksasta kotiinkuljetettuna 360 euroa... Ei tarvitse olla kummoinenkaan matetmaatikko, että ymmärtää yskän.

Eikä suomalaisten nettiostokset ulkomailta rajoitu enää pieniin ja helposti kuljetettaviin tuotteisiin, nyt tilataan kodinkoneita ja huonekaluja. Itse tilasin mm. kylpyhuoneen kaapiston ja pari korituolia Eestistä vajaa vuosi sitten. Noiden ostosten kohdalla on vaikea arvioida säästöä, sillä vastaavia tuotteita ei oikein löytynyt kotimaisista kaupoista. Päädyin siis ostamaan tuotteet ulkomailta ja siten kannoin omat euroni etelänaapurin kansantaloudelle.

Sopii vain toivoa kädet kyynärpäitä myöden ristissä, että kansantaloudenhoidossa ollaan hereillä, ja reagoidaan asiaan nopeasti ja oikein. Samoin sopii toivoa, että kauppiaat ymmärtävät nopeasti kupletin juonen: Nettikaupan pitää olla fyysistä kauppaa helpompi ja halvempi. Niin, ja ihan ensimmäisenä se nettikauppa pitää olla.

Talouselämän artikkelia lukiessa tuli väkisinkin mieleeni muutaman viikon takainen kirjoitus Ketteryydestä ja strategiasta. Kirjoitin tarinan jääpaloja tuottavista tehtaista jotka eivät huomanneet, että pakastin keksittiin - ja että se syrjäyttää jääpalojen tehtaallisen tuotannon. Väkisinkin jää sellainen mielikuva, että kotimaiset kauppiaat painavat yhä jäitä tehtaassa yötäpäivää eivätkä huomaa, että ihmiset tekevät jääpalansa itse.

Netissä ostoksilla

Luin eilen Jyrki Kasvin blogista kirjoituksen missä hän luokitteli Suomen tietoliikennepalveluiden kehitysmaaksi. Kritiikki oli kivuliasta, mutta asiallista - ehdottomasti. Myös muutamat ministerimme (mm. Suvi Linden) ovat ehtineet kritisoimaan Suomea internetkehityksen perässähiihtäjäksi. Itse olen huolissani internetkaupankäynnin passiivisuudesta. Internetin piti tuoda mukanaan uusia tuotteita ja alempia hintoja. Mutta tuntuu, että toisin on käynyt. Muutamat kaupat tarjoavat mahdollisuuden asioida myös internetin kautta, mutta harvemmin itsepalvelu internetkaupassa näkyy esimerkiksi tuotteen hinnassa. Päinvastoin, hinta internetkaupassa on sama kuin fyysisessä kaupassa, mutta internetistä tilattaessa joutuu maksamaan lisäksi toimituskulut.

Meidät on myös onnistuttu pelottelemaan Internetin turvattomuudella niin, ettei verkkoasioimisesta kiinnostuneet uskalla tehdä ostoksia netissä. Vain rohkeat ja kielitaitoiset tekevät ostoksensa ulkomailta ja näin saavat haluamansa tuotteet, edullisemman hinnan ja kotiinkuljetukset. Tässä ainoa häviäjä on Suomen valtio ja Suomen kansa. On Suomen onni, että eurooppalaiset ovat kielitaidottomia ja nurkkapatriootteja. Näin EU alueen sisällä ei ole juurikaan hyviä kauppapaikkoja joista olisi helppo ostaa halvalla tuotteita. Saksalaiset ovat onneksemme epäluuloisia ja kielellisesti rajoittuneita, joten sieltä ostaminen on vaikeaa (ellei puhu saksaa ja asu Saksassa).

Niinpä me voimme lähestyä asiaa kahdella tavalla:

1. jatketaan samaan malliin ja toivotaan, että maailma / Eurooppa ei muutu
   
2. aletaan tehdä töitä ja yritetään keksiä mekanismeja joilla edesautamme sähköistä asioimista ja - liiketoimintaa Suomen sisällä ja Suomesta ulospäin
   

Tulevaisuutta ja päätöksiä odotellessa minä teen ostokseni ulkomailta - EU alueelta tai sen ulkopuolelta. Samalla lähetän rahani muihin maihin piristämään sikäläistä kansantaloutta.

Koska yleensä viestit menevät parhaiten perille esimerkkien kautta, kerrotaan loppuun tarina ihan oikeasta elämästä.

Olin päättänyt hankkia itselleni uudet kovaääniset. Tutustuin aiheeseen ja löysin vihdoin itseäni kiinnostavat kovääniset minulla sopivasta hintaluokasta. Seuraavaksi aloinkin etsiä kotimaisia liikkeitä jotka myyvät kyseisiä Marantin kaiuttimia. Niitä löytyikin Helsingistä yksi liike. Niinpä lähetin heille sähköpostia ja kysyin josko heillä olisi kyseisiä kovaäänisiä varastossa (valitettavasti kyseisellä liikkeellä ei ollut verkkokauppaa). Ilokseni liike vastasi sähköpostiini ja vahvisti, että kovaäänisiä löytyy varastosta ja hinta on 450 euroa. Vertailun vuoksi päätin etsiä samoja kovaäänisiä Saksasta. Ei muuta kuin googleen hakusanat "marant preis site:de". Pienellä selailulla ja muutamalla babelfish.altavista.com -käännöksellä saksasta englantiin löytyi kauppa joka toimittaa myös Suomeen. Ei muuta kuin tilaus vetämään - ennakkomaksun siirsin yrityksen tilille (saksalaisissa verkkokaupoissa harvemmin kelpaa luottokortti). Kovaääniset saapuivat kotiovelle kuriirin toimittamana noin viikossa. Ainiin, paljonko nuo nyt sitten tulivat maksamaan? 360 euroa kotiinkuljetettuina. Säästönä siis 90 euroa ja noutamisen vaiva.

Olis kilpailijoilla oppimista

Yleensä kun ajattelen melkein mitä tahansa ostoskokemusta, mieleni tekisi vääntää kovaääninen itkuvirsi. Pääsääntöisesti kun ostan jotain (ihan mitä tahansa) hommassa joku ei toimi. Olkoon se sitten itse myymälä ja ao. kaupan/liikkeen asiakaspalvelu (tai sen puute), tuote ei vastaa odotuksia tai joku muu, mutta joku kuviossa menee aina metsään. Onneksi joukkoon mahtuu poikkeuksiakin - Gigantti on erinomainen. Siis ihan oikeasti, Gigantissa on perusjutut kunnossa ja siksi asioin siellä mielelläni. Jos tarvitsen kodin elektroniikkaa (siis perusvempeleitä), niin ensimmäinen osoite on selvä.

Mikäs Gigantissa sitten on niin paljon paremmin kuin kilpailijoilla?

1. Asiakaspalvelu: normaalisti (poikkeuksiakin on sattunut) ei Gigantissa tarvitse kauaa hyllyjen luona palloilla ennenkuin myyjä tulee kysymään voiko hän auttaa. Varmaan moni kilpailijakin tekisi saman, mutta on vain liikaa asiakkaita. Tai sitten homma on vain niin, että Gigantissa on riittävästi myyjiä!
2. Palautusoikeus: Kyllä sitä tekee ostoksensa mielellään kun tietää, että tuotteen voi palauttaa 30 päivän kuluessa ilman mitään erityistä syytä. Kerran olen tätä mahdollisuutta joutunut käyttämään, mutta vain kerran.
   
3. Takuu: tuotteen takuukorjaukset toimii... välillä hitaasti, mutta toimii. Kerran minulta hajos mp3 soitin 11 kk käytön jälkeen. Ao mallia ei enää myyty, joten sain sen sijaan rahat takaisin.
   
4. Valikoima: ei yllä ehkä ihan eritysliikkeiden tasolle, mutta peruskuluttajalle loistava.
5. Hinta: Ja jostain kummasta syystä Gigantti onnistuu myymään tuotteitaan kilpailukykyiseen hintaan ( eli halvemmalla kuin kilpailijat)

En teidä miten Gigantti on onnistunut rakentamaan konseptinsa noinkin toimivaksi. Itse asioin viimeksi tänään Tampereen Lielahden Gigantissa ja kaupasta ulosmarssiessani oli hyvä mieli, ja kassi täynnä ostoksia.