Asuntojen hinnat romahtamaisillaan?

Viime viikkojen kuumin puheenaihe on ollut asuntojen hintojen väitetty lasku. Asunnonvälittäjien edustajat ovat vuoronperään olleet lehdistössä esillä toinen toistaan järkyttävimpien tilastojen kanssa. Asuntojen hinnat ovat väitettävästi romahtaneet. Tarkemman lukemisen perusteella hintojen on väitetty laskeneen 5-10 prosenttia. Tätä laskua on tituleerattu romahduksena. Olisi kiva tietää mikä on romahduksen vastakohta? Räjähdys? Jos nimittäin 5% hinnan aleneminen on romahdus, niin asuntojen hinnat ovat räjähtäneet viimeiset viisi vuotta. Shokeeraavat otsikot myy.

asuntojen hinnat laskevat vain jos, myyjän maksukyky heikkenee merkittävästi (työttömyys, työkyvyttömyys) tai jos vanha asunto on pakko myydä (kahden asunnon loukku).

Olen pariin otteeseen jo väittänyt, että asuntojen hinnat laskevat vain jos, myyjän maksukyky heikkenee merkittävästi (työttömyys, työkyvyttömyys) tai jos vanha asunto on pakko myydä (kahden asunnon loukku). Lukemani mukaan jopa 38% asuntokauppaa tekevistä ei ole vielä myynyt vanhaa asuntoaan. Jos ihmiset ovat näin hölmöjä, niin hintojen alenemisesta voi syyttää vain itseään.

Tampereen paikallislehdessä on ollut pari juttua kuinka kerrostaloasuntoja saa jo alle 1000 eur/neliö hintaan. Asunnot ovat tietenkin vanhoissa taloissa, kaupungin "ei niin hyviltä" asuinalueilta.

Tänään bongasin kuitenkin oikotieltä ilmoituksen joka sai minutkin vakuuttumaan, että hinnat ovat laskussa. Pohjois-Haagassa, Helsingissä, oli myynnissä kerrostalo kaksio hintaan 144.000 euroa. Hinta ei ehkä sinällän tunnu halvalta, mutta kun katsoo kuinka paljon asunnossa on neliöitä, sitä tajuaa hinnan olevan puoli-ilmainen. Asunnossa on nimittäin 525 m2. Laskukone kertoo, että neliöhinnaksi tulee vaivaiset 274 euroa.
Asunnon huoneet taitavat olla aika suuria, mutta pienellä remontilla tuosta saa varmasti mukavan "20 huonetta+keittiö" -perheasunnon. Uskon, että remontin jälkeenkin neliöhinta jää kohtuulliseksi.

Tämä kannattaisi käydä ostamassa pois pikimmiten ;-)

Ihan kohtuullista coca colaa?

Palasin juuri viikonloppuna lomamatkalta Kanadasta. Mikään ei ole niin rentouttavaa kuin pitää yksi viikko lomaa keskellä syksyä. Tänä vuonna loma sattui hieman aikaisempaan ajankohtaan kuin normaalisti tähtään, mutta hyvä se oli syyskuukin lomailulle.

Kanada on monessa suhteessa hyvin USA:n kaltainen maa. Hinnoittelu, markkinointi ja myynti on hyvin USA tyylistä, joskin ihmiset eivät ole ehkä ihan niin puheliaita, äänekkäitä ja täynnä tyhjyyksiä/latteuksia. Asuimme huoneistohotellissa, missä oli oma jääkaappi. Niinpä kävimme paikallisessa Wal Mart supermarketissa ja ostimme hotellin jääkaappiin virvokkeita. Yksi 12 tölkin pakkaus Diet cokea [coca cola light] maksoi vähän alle 5 Kanadan dollaria. Eurovaluutaksi käännettynä tämä on noin 3.5 euroa (yhdellä eurolla saa noin 1.48 Kanadan dollaria). Eipä ollut limppari kallista.

Eilen kävimme sitten viimein ruokakaupassa täällä kotimaassa. Lielahdessa (Tampereella) olevassa city marketissa hämmästyimme kun näimme 12 tölkin pakkauksen kirsikka coca colaa ja vanilija coca colaa. Kumpaakaan en ole aikaisemmin kotimaisissa kaupoissa nähnyt. Mutta kun näin pakkauksen hinnan, piti ihan hieraista silmiä. Sitten ensin meinasi tulla itku. Se kuitenkin käänty epäuskoiseksi nauruksi. Voisin jopa sanoa, että nauroimme vaimoni kanssa vedet silmissä. Tuo 12 tölkin pakkaus kirsikka coca colaa maksoi 19 euroa. Siis sama pakkaus mikä Kanadassa maksoi noin 3.5 euroa maksoi suomessa 19 euroa. Suomen hinta oli siis lähes 450% kalliimpaa verrattuna vastaavaan hintaan Kanadassa.

Ihan kohtuullista, ainakin minun mielestäni... :-D

Energiakriisiä ilmassa

Mikäli on seurannut maailmanmenoa viimeisen vuoden aikana on varmasti tullut selväksi, että jotain on vialla. Sähköntuottajat perustivat kummallisen sähköpörssin minkä välityksellä pohjoismaissa toimivat sähköntuottajat kierrättävät sähkönsä myyntiin. Oikeastaan ainoa vaikutus tällä on ollut sähkön hinnan järkyttävä nousu. Ja eilen uutisoitiin, että luvassa on lisää hinnankorotuksia. Syksyllä voidaan odottaa sähkönhinnan nousevan vielä 20% lisää.

Sähkön hinnan lisäksi öljyn hinta on karannut käsistä. Nyt viime viikkojen ajan olemme sentään nähneet vähän valoa tunnelin päässä, kun raakaöljyn hinta on laskenut tuntuvasti, vaikka on vieläkin 100% ns. normaalitasoa korkeammalla. Valitettavasti alentunut raakaöljyn hinta ei näy juurikaan polttoaineiden hinnoissa. Tässä on varsin mielenkiintoinen ilmiö. Raakaöljyn hinnan nousu näykyy aina suoraan polttoaineiden hinnoissa, mutta kun raakaöljyn hinta laskee, löytyy aina nippu selityksiä miksi polttoaineen hinta ei seuraa raakaöljyn hintaa. On pulaa tuotantokapasiteetista, jalostetun öljyn hinta on yhä kohollaan huolimatta raakaöljyn hinnasta, kysyntä on tarjontaa suurempi, dieselin suhteen kärsitään kroonista tuotantopulaa, ja milloin mikäkin syy keksitään.

Ruuan hinta on kolmas perustavaa laatua oleva asia mitä elämiseen tarvitaan. EU on osin omilla päätöksillään aiheuttanut lihan hinnan räjähdysmäisen nousun. Mutta myös vilja ja muut elintarvikkeet ovat kallistuneet selvästi. Leipä, maitotuotteet ja syksyllä myös porsaanliha ovat nousseet arvoon arvaamattomaan. Valitettavasti yksityinen kansalainen ei juuri ruuan hinnan nousulle voi mitään. Jossain päätetään nostaa, ja kansalainen maksaa. On suorastaan säälittävää, että esimerkiksi Tampereella on puhuttu, että naudan sisäfile poistettaisiin kokonaan joidenkin kauppojen valikoimasta. Sitä saisi jatkossa vain tilaustuotteena. Tervetuloa Neuvostoliittoon.

Mikä vielä voisi kallistua? Vuokrat ovat nousseet, ja jatkavat nousuaan. Asuntojen hinnat ovat pysyneet paikallaan, mutta korot ovat nousseet (eli asuinkustannukset ovat kohollaan). Viime viikolla uutisoitiin Suomen vesijohtoverkoston surkeasta kunnosta. Siitä voi päätellä mitä tulee tapahtumaan vesijohtoveden hinnalle.

Positiivisena seikkana tietenkin voidaan pitää sitä, että palkat nousivat viime syksynä noin 10% (tosin itselläni ei ihan 10% noussut, ehkä paremminkin 5%). Toisaalta, 10% palkankorotus, mistä suurimman osan vei verottaja, ei taida kattaa 20% nousevaa sähköä, 300% noussutta naudanlihaa, 30% noussutta polttoaineen hintaa jne. Väittäisin, että viimeaikainen kehitys on ainoastaan heikentänyt meidän suomalaisten ostovoimaa.

Ruuan hinta jatkaa nousuaan

Euroopan 15 vanhan maan alueella ruoka on kallistunut keskimäärin noin 6% viimeisen vuoden aikana. Tässä vertailussa Suomikin voi loistaa, kuten monessa muussakin tilastossa missä vertailuna on hinta tai verot. Suomessa ruoka on noussut viimeisen vuoden aikana noin 9%. Eli 50% nopeammin kuin 15 valtion keskiarvo.

Mielenkiintoista ruuan hinnan nousussa on se, että kukaan ei tunnu tietävän mikä hintoja oikein nostaa. Kaikki syyttelelevät toisiaan... luultavasti kermat käärii tästä päältä se tuotantoketjun taho, joka ei ole vielä aiheeseen kommentoinut.

Eilen julkisuuteen vuoti tutkimus, minkä mukaan ruuan hinnan noususta noin 75% selittyy biopolttoaineiden kasvanut tuotanto. Eli länsimaat panostavat epätoivoisesti biopolttoaineiden tuotantoon, ja samalla ruuan hinta nousee. Loistavaa... tätähän tässä tarvitaankin. Öljyn hinnan nousu ei selitä ruuan hinnan noususta tutkimuksen mukaan kuin noin 10%.

YLEn raportoima uutinen (ruuan hinnan noususta EU alueella) päättyi mielenkiintoiseen toteamukseen

Ruoan arvonlisäverokin on eurooppalaisittain korkea, ja kaiken päälle suomalaisille näkyy maistuvan parhaiten se, mikä on kallistunut eniten.

Itse olisin kuitenkin valmis kääntämään väitteen toisin päin: Eniten on kallistunut se, mikä suomalaisille maistuu. Joku taho vääntää siitä ruuvista mistä eniten rahaa irti saa; tuotteista joilla on hyvä menekki ja vahva kysyntä.

Tässä siis taas yksi tilasto missä Suomi voi loistaa. Lisätään vaan tämä uusi piikipaikka muiden kärkipaikkojen joukkoon. Tällä hetkellähän Suomi pitää kärkikpaikkaa seuraavissa kilpailusarjoissa: korkein tuloverotus, alhaisimmat palkkatulot, korkein ALV, korkein itsemurhakuolleisuus, heikoin ostovoima, korkein autovero, korkein polttoaineen hinta, korkein ruuan hinta, korkein alkoholiverotus, vasemmistolaisimmat oikeistopuolueet ja nyt siis korkein ruuan hinnan nousu.

Lukemalla köyhtyy

Me suomalaiset emme lue riittävästi. Suurin osa ihmisistä hankkii tietonsa katsomalla televisiota ja lukemalla aamun sanomalehden. Mutta miten menee aikakausilehdillä? Joudun myöntämään, että itsekin olen hieman huono lukemaan lehtiä. Suurin osa vapaa-ajasta menee tietokoneen ja internetin parissa, joten hankin pääasiallisesti uutiseni sieltä. Mutta on kuitenkin lehtiä joita luen ja haluan lukea paperisena, en tietokoneen ruudulta. Minulle tuleekin mm. TietoViikko, Mikrobitti, Tietokone, Enterpreneur sekä Moottori -lehti.

Törmäsin webissä Wired -lehden artikkeliin ja se vaikutti niin mielenkiintoiselta, että ajattelin tilata kyseisen lehden. Ei muuta kuin googlaamaan: "Subscribe wired magazine finland". Pienen hakemisen jälkeen löytyikin mahdollisuus tilata Wired -lehti vuodeksi Suomeen. Hinta lehden omilla sivuilla 70 USD / vuosi. Suomalainen sivusto myy lehteä hintaan 59 Eur / vuosi. Aika kallista, lainatakseni kotimaisen operaattorin lanseeraamaa fraasia. Mutta mitä tuo Wired -lehti maksaisi jos asuisin USA:ssa? Sieltähän sekin tieto löytyi: Hinta 20 USD / kaksi vuotta.

Olen huomannut saman tilanteen myös aikaisemmin - mm. kun tilasin tuon Enterpreneur -lehden (joka muuten ei ole erityisen hyvä). Enterpreneurin sain tilattua kuitenkin hintaan 30 Eur / vuosi. Lehtitalot ovat varmasti optimoineet ja arvioineet lehtien hinnat siten, että niistä saadaan maksimaalinen hyöty. Haluan kuitenkin uskoa, että laskemalla hintoja saataisiin lisää tilaajia. Esim Mikrobitin normaalihinta vuositilaukselle on noin 65 euroa (plus / miinus pari euroa). En koskaan tilaa lehteä tuohon hintaan. Mutta MBtekee usein tarjouksia mistä lehden saa noin 40 eur / vuosi. Niinpä päädyn ostamaan aina tuon vuoden tarjouksen ja sen vanhennuttua jään odottamaan seuraavaa kohtuullista tarjousta. Mikäli lehti olisi hinnoiteltu kertaheitolla "kohtuullisesti" ei minunkaan tarvitsisi venkoilla tilausten kanssa ja antaisin lehden tulla jatkuvana tilauksena.

Uinu uinu kauppiaani

Tästä aiheesta on pakko kirjoittaa aina kun jotain aiheeseen liittyvää päätyy uutisiin. Talouselmä kirjoitti varsin mielenkiintoisen ja ansiokkaan artikkelin aiheesta "verkkokauppa karkaa ulkomaille". Kuten olen muutamaan otteeseen maininnut, on edessä lohduttomat ajat, mikäli suomalaisen kauppiaat eivät herää päiväunilta. Eikä herätystä kaipaa vain kauppiaat, vaan myös koko valtio ja valtion taloudenhoitajat. Kun internetkupla aikanaan puhkesi putosi koko verkkokauppa keskusteluista. "Se ei ollutkaan kestävällä pohjalla", oli helppo todeta, kun kuplat poksahtelivat länsinaapurissa. Mutta maailma on muuttunut ja jatkaa muuttumistaan. Uskallan väittää, että postissa ja tullissa tiedetään jo mitä tuleman pitää, mutta vauhti on niin kova, että on turvallisempaa pitää pää alhaalla ja suu supussa.

Suomi ei yksinkertaisesti pysty enää pitämään kohtuutonta 22% ALV verkokantaa. Talouselmässä otetaan esiin se valitettava tosiasia, että suomalaiset kauppiaat eivät pysty kilpailemaan suurten markkinoiden kauppiaden tavoin ostohinnoilla. Meillä Suomessa myyjiä vielä sakotetaan kohtuuttomalla 22% verolla. (Tuo 22% osuu valitettavasti suoraan kauppiaan nilkkaan, vaikka kuluttajan se pitääkin maksaa). Kehotan lukemaan pari päivää sitten kirjoittamani esimerkin ostamastani kaiutinsetistä. Hinta suomessa yli 450 euroa, hinta Saksasta kotiinkuljetettuna 360 euroa... Ei tarvitse olla kummoinenkaan matetmaatikko, että ymmärtää yskän.

Eikä suomalaisten nettiostokset ulkomailta rajoitu enää pieniin ja helposti kuljetettaviin tuotteisiin, nyt tilataan kodinkoneita ja huonekaluja. Itse tilasin mm. kylpyhuoneen kaapiston ja pari korituolia Eestistä vajaa vuosi sitten. Noiden ostosten kohdalla on vaikea arvioida säästöä, sillä vastaavia tuotteita ei oikein löytynyt kotimaisista kaupoista. Päädyin siis ostamaan tuotteet ulkomailta ja siten kannoin omat euroni etelänaapurin kansantaloudelle.

Sopii vain toivoa kädet kyynärpäitä myöden ristissä, että kansantaloudenhoidossa ollaan hereillä, ja reagoidaan asiaan nopeasti ja oikein. Samoin sopii toivoa, että kauppiaat ymmärtävät nopeasti kupletin juonen: Nettikaupan pitää olla fyysistä kauppaa helpompi ja halvempi. Niin, ja ihan ensimmäisenä se nettikauppa pitää olla.

Talouselämän artikkelia lukiessa tuli väkisinkin mieleeni muutaman viikon takainen kirjoitus Ketteryydestä ja strategiasta. Kirjoitin tarinan jääpaloja tuottavista tehtaista jotka eivät huomanneet, että pakastin keksittiin - ja että se syrjäyttää jääpalojen tehtaallisen tuotannon. Väkisinkin jää sellainen mielikuva, että kotimaiset kauppiaat painavat yhä jäitä tehtaassa yötäpäivää eivätkä huomaa, että ihmiset tekevät jääpalansa itse.

Osta tarjoussähköä

Sähköyhtiön kilpailuttaminen ei enää hyödytä kuluttajaa. Tuoreen tutkimuksen mukaan sähkön tarjoushinnat ovat jo noin 15 prosenttia kalliimmat kuin listahinnat.

Sitä voisi ainakin maallikko kuvitella, että tuo ns. tarjoussähkö käy melko huonosti kaupan. Huvittavaa tässä sähkön hinnan ympärillä kohisemisessa on se, että vain viikko / kaksi sitten oli jossain lehdessä uutinen, minkä mukaan ihmiset eivät kilpailuta sähköyhtiöitä. Ylläolevan sitaatin perusteella molemmat uutiset luultavasti pitävät paikkansa... Mitä sitä kilpailuttamaan, jos tarjolla on 15% kalliimpaa sähköä. Hölmö ei ole se joka pyytää, vaan se joka maksaa.

Muistan kuulleeni aikanaan tarinan kultaisesta 60 tai 70 -luvusta. Silloinkin sähkön hinta kohosi jonkinlaisen energiakriisin seurauksena. Ihmiset rupesivat säästämään sähköä oikein talkoohengessä. Ja eipä aikaakaan kun sähköyhtiöt olivat pulassa sikis, että sähkön kulutus putosi nopeasti ja reilusti.

Vastaava tarina suuresta viisaudesta on Kiinan muinainen hallitsija Mao, joka totesi laihan satovuoden jälkeen totesi lintulajin olevan vastuussa heikosta sadosta. Niinpä Mao käski kansaa mekastamaan ja metelöimään niin, että nuo linnut eivät uskaltaisi laskeutua puuhun tai maahan lepäämään. Niinpä kansa metelöi, ja linnut alkoivat pudota kuolleina maahan. Kun linnuista vihdoin oli päästy eroon, tulivat hyönteiset ja söivät koko sadon.

IPhone vastaan Nokia

Mikäs sen mielenkiintoisempaa keskustelua kuin Applen Iphone. Me eurooppalaiset saamme tätä herkkua odotella vielä jonkin aikaa, mutta se ei mediaa hidasta. Hypetys jatkuu entisenlaisena ja kyllähän Apple on palstatilansa ansainnut.

Tänään luin Talouselämän websivuilta artikkelin missä (mielestäni) vähäteltiin hieman Applen saavutusta Iphonella. Applen ilmoituksen mukaan se myi ensimmäisen parin päivän aikana (niin PÄIVÄN) noin 270 000 Iphonea. Talouselämän artikkeli keskittyi vertaamaan tuota lukua Nokian globaaleihin myyntivolyymeihin. On syytä kuitenkin pitää mielessä, että ao. vertailu on kaikkea muuta kuin relevantti. Ei Apple (vielä) kilpaile Nokian kanssa matkapuhelinmarkkinoista, mutta älypuhelinmarkkinoista kylläkin. Iphone on kohdistettu juuri samaan segmenttiin mihin Nokian Multimedia -yksikkö suoltaa omia "multimediatietokoneitaan". Eli jos Iphonen ja Applen suoritusta haluaisi vertailla oikeudenmukaisesti "apples with apples" (heh.... tässä pitäisi varmaan sanoa apples with nokias), niin viivalle asetetaan Nokian lippulaiva N95 sekä Applen matkapuhelinuutuus Iphone. Näiden välinen vertailu antaisi kenties paremman kuvan siitä mitä Apple on saanut Iphonellaan aikaan. Nokia julkaisee tuleksensa ilmeisestikin ensi viikolla, mutta tuotekohtaisia myyntilukuja ei taida julkisuuteen päästä. Eli tämä vertailu voidaan tehdä vain spekulatiivisilla numeroilla (Nokian suhteen).

Vaikka Nokia on meille suomalaisille ylpeydenaihe, ei meidän varmstikaan kannata työntää päätä pensaaseen ja toivoa, että kukaan ei huomaa mitä maailmalla tapahtuu. Sen lisäksi, että amerikkalaiset osaavat selvästi markkinoinnin jalon taidon, pitää tuossa tuottessakin olla jotain merkittävää. Ja kuten sanottu, julkisuuteen vahvistetu (tuo 270 000 myytyä Iphonea) on todella huima luku. Uskon, että mikä tahansa matkapuhelinvalmistaja olisi valmis vastaanottamaan melkein mille tahansa tuotteelleen Iphonen myyntiluvut.

Onko tinkiminen soveliasta nykysuomessa?

Kuten kaikki tiedämme, Suomen valtio on pyrkinyt säädöksillään varmistamaan, että kaikki kansalaiset ovat tasapuolisessa asemassa - varallisuudeseta riippumatta. Eräs näistä tasa-arvon tavoitteista kohdistuu maksuvälineisiin. Asiakkaalla pitää olla mahdollisuus valita maksuvälineensä vapaasti eikä valittu maksuväline saa vaikuttaa tuotteen hintaan. Näinpä maksaessasi luottokortilla, pitää hinnan olla sama kuin maksaessasi käteisellä. Tai ainakin näin hinnat pitää säädösten mukaan ilmoittaa.

Mutta luottokorteissa on eroja. Visa ja MasterCard ovat verrattain edullisia kauppiaalle (eikä asiakkaiden vuosimaksutkaan päätä huimaa). Näillä korteilla tehdyistä ostoksista kauppias maksaa vain 1-2% luottokorttiyhtiölle. Mutta Diners Clubin kortti on jo eri asia - puhumattakaan American Expressistä. Näillä maksaessasi joutuu kauppias maksamaan yli 4% kaupan hinnasta luottokorttiyhtiölle. Eli ostaessasi 100 Euroa maksavan digiboxin Diners Cardilla, saa rahoista 4 euroa luottokorttiyhtiö ja 96 euroa menee kauppiaalle. Jos maksat käteisellä, menee kaikki 100 Euroa kauppiaan kassaan.

Vaikka meidät on koulutettu siihen, että kaupan hintalappu kertoo tuotteen oikean hinnan, on mielestäni käteismaksajan aina syytä kysyä josko kauppiaalla olisi mahdollisuutta laskea ostoksellesi käteishinta. Tämä ei tietenkään ole kovin mielekästä jos olet ostamassa kahdella eurolla banaaneja Siwasta, mutta kun ostoksen arvo nousee yli sadankin euron, on syytä olla hereillä. Ja jos ei alennusta tipu, niin välillä kannattaa viedä rahat johonkin toiseen kauppaan, vaikka joutuisit maksamaan tismalleen saman hinnan tuotteesta.

Tinkiminen ei siis ole vain soveliasta, se on KANSALAISVELVOLLISUUTESI.

Taksien aloitusmaksut nousevat

Johan tässä ehti ihmettelemäänkin, että eikö taksien aloitusmaksut nouse. Onhan polttoaineen hinta noussut, laskenut, noussut, laskenut, ... , suunnilleen saman verran kuin vuosi sitten.

Aina kun puhutaan aloitusmaksuista, tulee mieleeni muuan hauska sattuma Helsingistä. Tämä ei valitettavasti / onneksi sattunut minulle, mutta kertojan ollessa minulle sukua, uskon tarinan olevan enimmäkseen totta. Eräänä talvisena viikonloppuyönä tarinan alkuperäinen kertoja nappasi itselleen taksin stadin keskustan joltain tolpalta. Luultavasti tuo tolppa oli aseman läheisyydessä. Kertoja oli matkalla kotiin "iltapalaverin" jälkeen. Koska palaverissa tarjoiltiin vain nesteitä (olutta ja muuta), oli kertojalle kerennyt nousemaan nälkä. Hän ajatteli pyytää taksia (kuten muutaman kerran aikaisemminkin) ajamaan Mannerheimintiellä olevan drive-in McDonaldsin autokaistalle - mittari päällä tietenkin. Kertoja ajatteli ostaa siitä lennosta itselleen hieman hiukopalaa ja jatkaa taksimatkaa kotiin ja syödä ruoka kotiin päästyään. Mutta taksikuskipa iski yllätyskoukun - hän ei suostunut autokaistalla jonottamaan edes mittari päällä. Jokainen minuutti minkä kuski kulutti asiakasta palvellen oli pois hänen seuraavalta asiakkaaltaan - tai paremminkin seuraavan asiakkaan aloitusmaksusta. Niinpä kertojan matka katkesi lyhyeen, ja hän joutui vaihtamaan taksia saadakseen ruokaa kesken matkaa. Muistaakseni kertoja ei maksanut tuota ensimmäisen taksin matkaa lainkaan, joten taloudellisesti tämä episodi ei tullut kertojalle kalliiksi, tappiot koettiin henkisellä puolella.

Mutta tarinassa piilee mielenkiintoinen suomalainen totuus: Taksikuskia ei kiinnosta kuljettaa asiakkaita pitkälle, sillä parhaat rahat saadaan aloitusmaksuista. Siispä ihannepoka onkin asiakas joka matkustaa stadin keskustasta Hakaniemeen noin kahden kilometrin matkan.

Pöyristyttävän kovat aloitusmaksut pitävät huolen siitä, että taksit pysyvät tyhjinä päivisin. Tavis ei taksiin eksy muuta kuin 3 promillen humalassa viikonloppuyönä. Maksavana taviksena olisi kiva välillä vaihtaa vapaalle ja helpottaa omaa elämäänsä sen verran, että kurvailee kotoa keskustaan taksilla, tunkkaisen ruuhkabussin sijaan. Mutta alle minuutin harkinta kyllä patistaa vielä bussipysäkille aikatauluja selaamaan.

Sitä on varmaan paljon laskeskeltu, kuinka paljon alemmat taksat lisäisivät taksien käyttöastetta, mutta suomalaisessa sisäänpäin kääntyvässä ja itseään henkitoreissaan pitävässä taloudessa taitaa optimaalinen taksa olla niin korkea kuin vain kehtaa pyytää.

Aina silloin tällöin kun hinnat nousevat selittämättömällä tavalla sitä toivoisi, että meillä Suomessa olisi riittävän aktiivinen ja uskottava kuluttajaliike joka masinoisi vaikka lakkoja herättämään päättäviä tahoja horroksesta. Ja minä en nyt puhu mistään paperialan- tai lennonjohtajien lakoista, vaan kansalaisten lakoista teemoilla: vietetään taksiton viikko, ei mennä elokuviin lainkaan tällä viikolla, ei osteta ruokia joiden hinta on kohonnut liikaa, ei mennä parturille joka ei siirtänyt ALV:n alennusta kuluttajahintoihin, jne.

Iphone lähtee halvalla

Meillä Suomessa vielä totutellaan operaattorien pyrkimyksiin pitää käyttäjät "hampaissaan". Vuosi sitten operaattorit kilpailivat verissäpäin asiakkaista halvoilla hinnoilla. Ilmaiset puheaikatarjoukset lähestyivät naurettavuuksia. Suomen salliessa 3G -puhelinten kytkykaupan, lakkasi hintakilpailu. Nyt puheluiden hinnat ovat alkaneet jopa nousta, ja näkyä mm. infalaatioluvuissa. Nyt kotimaiset operaattorit kilpailevat (olemattomilla) palveluilla ja puhelinpaketeilla.

Tämä operaattorimalli on kuitenkin ollut arkipäivää muualla maailmassa matkapuhelinten alkutaipaleelta lähtien. Iphonehan tuli myyntiin USA:ssa Cingularin valikoimaan - ja Cingular on yhä ainoa operaattori joka Iphonea myy. Iphonen hinta ei varsinaisesti ole mahdoton - 499 tai 599 USD ei ole kuin 350-450 euroa. Tuota jos vertaa vaikka Nokian lippulaivaan N95:een jota myytiin 749 eurolla, tuntuu Iphone suorastaan halvalta. Mutta Iphonen hinta piileekin operaattoriyhteydessä. Iphonen ostajan pitää tehdä vähintään 24kk sopimus, jonka minimikuukausiveloitus on 60 USD. Ja jos tosiaan Iphoneen pitää vaihtaa akku kerran tuon kahden vuoden aikana, alkaa kokonaisukustannus avautumaan. Tehdäänpä pieni laskutoimitus:

• Iphone: 599 USD

• akun vaihto: 70 USD+30 USD (30 tulee vaihtopuhelimesta, koska kuka haluaa olla 3 päivää ilman puhelinta)???

• operaattorisopimus: 24 x 60 USD

= 2139 USD (tämän päivän kurssilla tuo on noin 1570 EUR).

En ole varma sisältääkö nuo ylläolevat hinnat paikallista ALV:a. USA:ssa kun on tapana ilmoittaa hinnat ilman ALV:a.

Eli tuo vaivaiset 440 Euroa maksava laite tulee maksamaan ostajalleen kahdessa vuodessa vähintään 1570 Euroa. Hinnasta voi sahata 70 Euroa pois, jos laitetta ei käytä (ja siten akun vaihtoa ei tarvitse tehdä).

Halpaa kuin saippua.