Johan tässä ehti ihmettelemäänkin, että eikö taksien aloitusmaksut nouse. Onhan polttoaineen hinta noussut, laskenut, noussut, laskenut, ... , suunnilleen saman verran kuin vuosi sitten.
Aina kun puhutaan aloitusmaksuista, tulee mieleeni muuan hauska sattuma Helsingistä. Tämä ei valitettavasti / onneksi sattunut minulle, mutta kertojan ollessa minulle sukua, uskon tarinan olevan enimmäkseen totta. Eräänä talvisena viikonloppuyönä tarinan alkuperäinen kertoja nappasi itselleen taksin stadin keskustan joltain tolpalta. Luultavasti tuo tolppa oli aseman läheisyydessä. Kertoja oli matkalla kotiin "iltapalaverin" jälkeen. Koska palaverissa tarjoiltiin vain nesteitä (olutta ja muuta), oli kertojalle kerennyt nousemaan nälkä. Hän ajatteli pyytää taksia (kuten muutaman kerran aikaisemminkin) ajamaan Mannerheimintiellä olevan drive-in McDonaldsin autokaistalle - mittari päällä tietenkin. Kertoja ajatteli ostaa siitä lennosta itselleen hieman hiukopalaa ja jatkaa taksimatkaa kotiin ja syödä ruoka kotiin päästyään. Mutta taksikuskipa iski yllätyskoukun - hän ei suostunut autokaistalla jonottamaan edes mittari päällä. Jokainen minuutti minkä kuski kulutti asiakasta palvellen oli pois hänen seuraavalta asiakkaaltaan - tai paremminkin seuraavan asiakkaan aloitusmaksusta. Niinpä kertojan matka katkesi lyhyeen, ja hän joutui vaihtamaan taksia saadakseen ruokaa kesken matkaa. Muistaakseni kertoja ei maksanut tuota ensimmäisen taksin matkaa lainkaan, joten taloudellisesti tämä episodi ei tullut kertojalle kalliiksi, tappiot koettiin henkisellä puolella.
Mutta tarinassa piilee mielenkiintoinen suomalainen totuus: Taksikuskia ei kiinnosta kuljettaa asiakkaita pitkälle, sillä parhaat rahat saadaan aloitusmaksuista. Siispä ihannepoka onkin asiakas joka matkustaa stadin keskustasta Hakaniemeen noin kahden kilometrin matkan.
Pöyristyttävän kovat aloitusmaksut pitävät huolen siitä, että taksit pysyvät tyhjinä päivisin. Tavis ei taksiin eksy muuta kuin 3 promillen humalassa viikonloppuyönä. Maksavana taviksena olisi kiva välillä vaihtaa vapaalle ja helpottaa omaa elämäänsä sen verran, että kurvailee kotoa keskustaan taksilla, tunkkaisen ruuhkabussin sijaan. Mutta alle minuutin harkinta kyllä patistaa vielä bussipysäkille aikatauluja selaamaan.
Sitä on varmaan paljon laskeskeltu, kuinka paljon alemmat taksat lisäisivät taksien käyttöastetta, mutta suomalaisessa sisäänpäin kääntyvässä ja itseään henkitoreissaan pitävässä taloudessa taitaa optimaalinen taksa olla niin korkea kuin vain kehtaa pyytää.
Aina silloin tällöin kun hinnat nousevat selittämättömällä tavalla sitä toivoisi, että meillä Suomessa olisi riittävän aktiivinen ja uskottava kuluttajaliike joka masinoisi vaikka lakkoja herättämään päättäviä tahoja horroksesta. Ja minä en nyt puhu mistään paperialan- tai lennonjohtajien lakoista, vaan kansalaisten lakoista teemoilla: vietetään taksiton viikko, ei mennä elokuviin lainkaan tällä viikolla, ei osteta ruokia joiden hinta on kohonnut liikaa, ei mennä parturille joka ei siirtänyt ALV:n alennusta kuluttajahintoihin, jne.
Aina kun puhutaan aloitusmaksuista, tulee mieleeni muuan hauska sattuma Helsingistä. Tämä ei valitettavasti / onneksi sattunut minulle, mutta kertojan ollessa minulle sukua, uskon tarinan olevan enimmäkseen totta. Eräänä talvisena viikonloppuyönä tarinan alkuperäinen kertoja nappasi itselleen taksin stadin keskustan joltain tolpalta. Luultavasti tuo tolppa oli aseman läheisyydessä. Kertoja oli matkalla kotiin "iltapalaverin" jälkeen. Koska palaverissa tarjoiltiin vain nesteitä (olutta ja muuta), oli kertojalle kerennyt nousemaan nälkä. Hän ajatteli pyytää taksia (kuten muutaman kerran aikaisemminkin) ajamaan Mannerheimintiellä olevan drive-in McDonaldsin autokaistalle - mittari päällä tietenkin. Kertoja ajatteli ostaa siitä lennosta itselleen hieman hiukopalaa ja jatkaa taksimatkaa kotiin ja syödä ruoka kotiin päästyään. Mutta taksikuskipa iski yllätyskoukun - hän ei suostunut autokaistalla jonottamaan edes mittari päällä. Jokainen minuutti minkä kuski kulutti asiakasta palvellen oli pois hänen seuraavalta asiakkaaltaan - tai paremminkin seuraavan asiakkaan aloitusmaksusta. Niinpä kertojan matka katkesi lyhyeen, ja hän joutui vaihtamaan taksia saadakseen ruokaa kesken matkaa. Muistaakseni kertoja ei maksanut tuota ensimmäisen taksin matkaa lainkaan, joten taloudellisesti tämä episodi ei tullut kertojalle kalliiksi, tappiot koettiin henkisellä puolella.
Mutta tarinassa piilee mielenkiintoinen suomalainen totuus: Taksikuskia ei kiinnosta kuljettaa asiakkaita pitkälle, sillä parhaat rahat saadaan aloitusmaksuista. Siispä ihannepoka onkin asiakas joka matkustaa stadin keskustasta Hakaniemeen noin kahden kilometrin matkan.
Pöyristyttävän kovat aloitusmaksut pitävät huolen siitä, että taksit pysyvät tyhjinä päivisin. Tavis ei taksiin eksy muuta kuin 3 promillen humalassa viikonloppuyönä. Maksavana taviksena olisi kiva välillä vaihtaa vapaalle ja helpottaa omaa elämäänsä sen verran, että kurvailee kotoa keskustaan taksilla, tunkkaisen ruuhkabussin sijaan. Mutta alle minuutin harkinta kyllä patistaa vielä bussipysäkille aikatauluja selaamaan.
Sitä on varmaan paljon laskeskeltu, kuinka paljon alemmat taksat lisäisivät taksien käyttöastetta, mutta suomalaisessa sisäänpäin kääntyvässä ja itseään henkitoreissaan pitävässä taloudessa taitaa optimaalinen taksa olla niin korkea kuin vain kehtaa pyytää.
Aina silloin tällöin kun hinnat nousevat selittämättömällä tavalla sitä toivoisi, että meillä Suomessa olisi riittävän aktiivinen ja uskottava kuluttajaliike joka masinoisi vaikka lakkoja herättämään päättäviä tahoja horroksesta. Ja minä en nyt puhu mistään paperialan- tai lennonjohtajien lakoista, vaan kansalaisten lakoista teemoilla: vietetään taksiton viikko, ei mennä elokuviin lainkaan tällä viikolla, ei osteta ruokia joiden hinta on kohonnut liikaa, ei mennä parturille joka ei siirtänyt ALV:n alennusta kuluttajahintoihin, jne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti