Kun toimittaja lakkasi ajattelemasta

Näköjään kotimaiset tiedotusvälineet käyttäytyvät kuin lampaat. Tiedotusvälineet ovat ratkaisseet tuottavuusongelmansa toimimalla vain kaiunvahvistajina.

Takana ilmeisesti ovat ne ajat kun lehdistö tutki ja varmensi uutisiaan.

Nyt kiireisinä ja kustannustietoisuuden aikoina riittää, että ns. uutiset vain kaiutetaan omassa tiedotusvälineessä. Tästä saatiin hyvä esimerkki eilen, kun HS kirjoitti artikkelin ns. Lex Nokiasta. Tästä intoutuneena kaikki tiedotusvälineet uutisoivat sen, että HS uutisoi aiheesta. Onpa tosiaankin uutisia. Yksi "tutkii" ja toiset vain toistavat samaa uutista. Tämä on halpaa tämä.

Samassa hengessä voisin uutisoida, että

Internetuutissivusto (digitoday.fi) uutisoi, että Helsinginsanomat uutisoi, että matkapuhelinvalmistaja Nokia on nimettömien tietolähteiden mukaan painostanut jotain mitättömiä virkamiehiä.

Siinä lööppi huomiselle.

Uutisnikkareille (siis näille leikkaa-liimaa -työntekijöille) tilastot ovat mitä parahinta materiaalia. Tilastot ovat nimittäin herkullisia raflaavien uutisten lähteitä... Asuntojen hinnat ovat hyvä esimerkki tilastojen suorasta raportoinnista, ilman mitään analyysiä. Lehdistö joko pelkää tekevänsä tulkintavirheitä (kesällä myydään paljon jäätelöä, kesällä hukkuu enemmän ihmisiä kuin talvella; niinpä jäätelönsyönti lisää hukkumiskuolemia) tai sitten toimittajilla ei ole aikaa tai halua tulkita lukemaansa; he vain toistavat lukemaansa oman lehtensä nimissä. Viime viikolla uutisoitiin, kuinka asuntojen hinnat ovat "romahtaneet" kymmeniä prosentteja ja samalla asuntokauppojen määrät ovat romahtaneet kymmeniä prosentteja. Tämä on faktaa minkä voi uutisoida raflaavien otsikoiden toivossa sellaisenaan. Tai sitten toimittajat voisivat miettiä tilastojen syy-seuraussuhdetta. Uskallanpa väittää, että asuntokauppojen määrän jyrkkä lasku tarkoittaa sitä, että kauppoja ovat tehneet vain pakon edessä olevat myyjät (esim kahden asunnon loukussa olevat). Niinpä kun toteutuneiden kauppojen määrä on laskenut, ja kauppoja on tehty selkä seinää vasten; on kauppahinnat (ja jopa neliöhinnat) laskeneet tilastollisesti.

Niinpä, mikäli myyjät eivät myy polkuhintaan (kuin pakon edessä) voi seurata vain kaksi asiaa

1. asuntokauppa halvaantuu totaalisesti, kun ostaja ei saa kauppoja toivomallaan polkuhinnalla
2. ostajat joutuvat maksamaan asunnoista jatkossa ns. normaalia hintaa, kun polkukauppa kohteet poistuvat markkinoilta.
   

Asunnon arvo vastaan auton arvo

Asuntokauppa on mielenkiintoinen asia. Ihmiset eivät osta asuntoa tällä hetkellä osittain siksi, että he uskovat / pelkäävät asunnon arvon / hinnan laskevan muutaman seuraavan vuoden aikana. No, kukapa sitä haluaisi hävitä rahaa. On tietenkin selvä, että raha on hävitty vasta silloin kun asunto myydään.

Samaan aikaan ihmiset kuitenkin ovat ostaneet autoja joiden hankinnan hetkellä on ollut päivänselvää, että niiden arvo laskee noin 50% kolmen vuoden aikana. Ja tämä arvonalennus ei ole riippuvainen ympäröivistä markkinoista.

Näitä kahta asiaa kun miettii ja vertailee numeroiden valossa, jää helposti ihmettelemään miksi asunnon ostamista vitkastellaan ja arvonalennusta pelätään kuin kuolemaa konsanaan.

Otetaan esimerkkiin 40.000 euron auto (ihan tavallinen Passat). Passatin arvon voidaan laskea olevan enää 20.000 euroa 3 vuoden kuluttua. Niinpä arvosta on pudonnut 20.000 euroa. Tämän lisäksi auton omistaja on joutunut luonnollisesti maksamaan korkoa mahdolliseen autolainaan, lisäksi vakuutukset, huollot ja polttoaineet. Voisi melkein väittää, että henkilöauton käyttö maksaa noin 15.000 euroa tuon kolmen vuoden aikana (jos huomio nuo yllämainitut seikat).

Vertailukohdaksi otetaan asunto joka maksoi 3 vuotta sitten 200.000 euroa. Jos nyt kävisi niin, että asunnon arvo alenisi yhteensä 10% kolmen vuoden aikana, ei omistajalle sytyisi kuin noin 20.000 euroa laskennallista tappiota. Tosin lainan koroissa ja vastikkeissa asunnon käyttökulut helposti ylittävät auton käyttökulut.

Homman pihvi on kuitenkin siinä, että ihmiset ostavat auton ja tietävät häviävänsä hankinnassa puolet auton arvosta kolmen vuoden aikana. Silti jostain syystä ei olla valmiita ostamaan asuntoa, jos pelätään, että sen arvo alenisikin vaikka 10% kolmen vuoden aikana. Vaikka järjellä ajateltuna asunnon mahdollinen arvonalennus ja auton arvonalennus ovat suuruusluokaltaan samoja. Asunnon etuna on kuitenkin se, että siinä missä oman asunnon arvo on laskenut, laskee kaikkien muidenkin asuntojen arvo samassa suhteessa, joten uuden asunnon ostaja saa kotinsa kolmen vuoden kuluttua halvemmalla; kun taas auton ostaja joutuu maksamaan uudesta autosta enemmän (sillä autojen hinnat nousevat aina - ellei niiden hintaa verotuksellisesti muuteta / tueta).

Vapaavuoren mahtiehdotus

Asuntoministeri Jan Vapaavuori (kok) pamautti vuoden auki melkoisella pommilla. Ja tässä tapauksessa voidaan sanoa: positiivisella pommilla. Vapaavuori veisteli ehdotuksen, minkä tarkoitus on elvyttää halvaantunutta asuntokauppaa ilman, että se tulisi erityisen kalliiksi kenellekään osapuolelle.

Näin ensilukemalta ehdotus on loistava. Työttömyyden iskiessä asuntovelallinen voisi sopia pankin kanssa lyhennysvapaasta asuntolainan suhteen. [Tämän pitäisi olla mahdollista jo tälläkin hetkellä. Uskon, että pankit tulevat tässä vastaan kunhan velallinen hoitaa koronmaksun ajallaan. Korkotulothan ovat pankille se tulonlähde. Pankkien pitäisi olla tyytyväisiä kunhan korko maksetaan. ] Mullistavaa Vapaavuoren ehdotuksessa on se, että työttömäksi jäänyt vellallinen voisi hakea valtiolta tukea koron maksulle. Näin ollen velallinen päätyisi maksamaan valtiolle vuokranomaista omavastuuta. Tämä omavastuu olisi sidottu kulloinkin käypään vuokratasoon. Omavastuun ylimenevän osan korosta maksaisi valtio. Näin valtion vastattavaksi jäisi vain pieni osa korosta; velallisella olisi pari vuotta aikaa selvitellä raha-asiansa tai asuntoasiansa. Ja pankit saisivat korkotulonsa. Voisin jopa kuvitella, että valtio olisi riittävän hyvä neuvottelukumppani, että valtion ei tarvtisisi maksaa samaa korkoa mitä vellallinen joutuisi.

Ehdotus sai myönteisen vastaanoton myös muutamassa suuressa Suomessa toimivassa pankissa.

Tämän hetken asuntokauppatilanne on todella hankala. Ihmiset eivät uskalla ostaa asuntoja muutamasta syystä:

1. pelätään että työttömyys sattuu omalle kohdalle, ja siten ei kyetä hoitamaan lainavelvollisuuksia.
2. mutta vielä suurempana ongelmana on se, että ihmiset kuvittelevat asuntojen hintojen romahtavan (tai laskevan merkittävästi) kuten 90 -luvun alun laman aikana.

Vapaavuoren ehdotus luultavasti olisi vastaus molempiin kuluttajia vaivaaviin ongelmiin. Kuluttajat saisivat paremman uskon siihen, että he pystyvät hoitamaan asuntovelkansa myös työttömyyden sattuessa omalle kohdalle. Järjestelyn kautta hälvenisi myös pelko (tai toive) asuntojen hintojen romahtamisesta.

Tämän hetken asuntomyyntitilanne on tolkuttoman surkea: ostajat odottavat romahdusta, ja myyjät eivät laske hintoja kuin pakon edessä. Pakkomyynnin edessä myydyt asunnot on jo/kohta myyty, joten jäljelle jää opportunistinen ostaja ja asunnonvaihdosta haaveileva myyjä, joiden näkemykset asunnon hinnasta ovat toivottoman kaukana toisistaan. Tämä on pattitilanne johon nyt todella tarvitaan yhteiskunnan apua ja/tai rohkaisua; eikä pelkästään sanojen tasolla, vaan ihan oikeiden tekojen tasolla.

Vapaavuorelle täydet pisteet tästä päänavauksesta. Toivotaan vain, että ehdotus materialisoituu nopeasti.

Kaksinaamainen Helsinki

Nyt tarjoaa Helsingin kaupunki mustaa huumoria koko rahalla. Eilen uutisoitiin (taloussanomissa) kuinka Helsingin kaupunki uhkaa siirtää Nordealta miljoonia euroja lainoja muualle, kun Nordea on ilmoittanut / varoittanut nostavansa yrityslainojen marginaaleja. Nordea tavoittelee 0.5 prosenttiyksikön marginaalienkorotuksia. Näyttäisi siltä, että Nordea on tällä hetkellä ainoa pankki joka on lähtenyt nostamaan marginaalejaan. Jos historiasta voi mitään oppia, niin lienee vain ajan kysymys koska muutkin Suomessa toimivat pankit ilmoittavat samankaltaisista marginaalinkorotuksista.

Mutta palataan itse asiaan: Helsingin kaupunki on siis tohkeissaan ja tomerana ilmoittanut, että mikäli korotukset otetaan käyttöön, siirtää Helsinki miljoonia euroja lainoja johonkin toiseen rahalaitokseen. Helsinki perustelee (ja hakee moraalista tukea) tiukkaa linjaansa sillä, että marginaalien korotus pitäisi siirtää suoraan vuokra-asumisen hintaan, sillä lainoja on otettu juuri vuokra-asumista ja -asuttamista varten. Tämän uutisen perusteella varmasti kaikkki suomalaiset tuomitsivat Nordean ilkeänä ja pahana pankkina, joka haluaa vain köyhien kaupunkilaisten viimeisetkin rahat.

Mutta tämä komedia(?) ei päättynytkään eilisiin uutisiin. Tänään Helsinginsanomat uutisoi kuinka Helsingin kaupunki aikoo korottaa vuokratonttiensa vuokria. Ja kuinka ollakaan, nämä korotetut vuokrat tulevat siirtymään vuokratonteille rakennettujen taloyhtiöiden yhtiövastikkeisiin.

Tästä Helsingin kaupungille 10 pistettä julkisesta toilailusta.

Talouden asialla

Viime päivät ovat olleet taas jännittäviä talousrintamalla. Pörssikurssit ovat enimmäkseen nousseet, jyrkän alamäen jälkeen tietenkin. Kehtaisin melkein väittää, että vielä tullaan alas, ennen kuin varsinainen tasainen nousuvaihe alkaa.

Taloussoppaa ovat hämmentäneet kuitenkin erityisesti Suomen eturivin poliittiset vaikuttajat. Ensin eduskunnan puhemies Sauli Niinistö spekuloi, josko hallituksen kannattaisi lykätä verojen alentamista myöhempään. Niinistön suurin huoli oli siinä, että veroale ei päätyisi takaisin kulutukseen, vaan ennemminkin sukanvarteen. Ja sukanvarressa se raha ei pidä kotimaista taloutta liikkeessä. Niinistön kommentit eivät tietenkään olleet mieluisia hallitukselle, tai kuluttajille, jotka ovat ehkä odottaneet jo luvattuja veronkevennyksiä.

Paavo Lipponen avasi keskustelua myös omalta puoleltaan, ja oli avoimesti sitä mieltä, että ruuan ALV:n alentaminen on rahan heittämistä roskakoriin.

En ole ihan varma olenko Niinistön kanssa samoilla linjoilla, sillä kuluttajana sitä kovasti aina toivoo, että rahaa jäisi enemmän kuukaudessa omiin tarpeisiin. Mutta Lipposen ajatuksiin on helppo yhtyä. En niinkään ole ruuan hinnan alentamista vastaan, mutta olen täysin varma siitä, että kaikki ALV:hen kohdistuneet kevennykset päätyvät kaupan pohjattomaan kassaan, eikä suinkaan kuluttajan kukkaroon. Kaupan ala varmasti lupaa yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista... veroale päätyy heidän mukaan kuulemma lyhentämättömänä ruuan hintaan. Näin ehkä tänä vuonna, mutta mitenkä on ensi vuonna. Toisaalta ruua hinta on noussut viimeisen vuoden aikana niin paljon, että sitä voisi melkein pitää jo ennakkokorotuksena kaupan alan toimesta. Näin kauppa käärii paremmat tuotot riippumatta veroalesta. Mutta minulla ei ole epäilyksiä kaupan ahneuden määrästä. Jos veroa alennetaan, hinnat nousevat jollain verukkeella parin vuoden aikana sellaiselle tasolle, että ALV:n alennuksesta on jäljellä enää katkerat muistot.

Yksi viime viikon mielenkiintoisimmista uutisista oli kuitenkin Suomen pankin tilastot siitä, että asuntolainoja haetaan ja myönnetään entiseen tahtiin. Mikäs tässä nyt niin mielenkiintoista on? No tietenkin se, että samaan aikaan kiinteistövälittäjät kertovat, että asuntokauppa on käytännössä katsoen pysähtynyt. Eli näitä kahta tiedonlähdettä vertailemalla saa varsin ristiriitaisen kuvan talouden tilasta. Toisaalta asuntolainoja nostetaan kiihtyvään tahtiin, mutta asuntokauppoja tehdään merkittävästi vähemmän kuin aikaisemmin. Voisi kuvitella, että ihmiset käyvät nostamassa pankista asuntolainaa, mutta laittavat sen esimerkiksi sukanvarteen (pankkitilillehän rahaa ei uskalla laittaa :-)

Asuntojen hinnat romahtamaisillaan?

Viime viikkojen kuumin puheenaihe on ollut asuntojen hintojen väitetty lasku. Asunnonvälittäjien edustajat ovat vuoronperään olleet lehdistössä esillä toinen toistaan järkyttävimpien tilastojen kanssa. Asuntojen hinnat ovat väitettävästi romahtaneet. Tarkemman lukemisen perusteella hintojen on väitetty laskeneen 5-10 prosenttia. Tätä laskua on tituleerattu romahduksena. Olisi kiva tietää mikä on romahduksen vastakohta? Räjähdys? Jos nimittäin 5% hinnan aleneminen on romahdus, niin asuntojen hinnat ovat räjähtäneet viimeiset viisi vuotta. Shokeeraavat otsikot myy.

asuntojen hinnat laskevat vain jos, myyjän maksukyky heikkenee merkittävästi (työttömyys, työkyvyttömyys) tai jos vanha asunto on pakko myydä (kahden asunnon loukku).

Olen pariin otteeseen jo väittänyt, että asuntojen hinnat laskevat vain jos, myyjän maksukyky heikkenee merkittävästi (työttömyys, työkyvyttömyys) tai jos vanha asunto on pakko myydä (kahden asunnon loukku). Lukemani mukaan jopa 38% asuntokauppaa tekevistä ei ole vielä myynyt vanhaa asuntoaan. Jos ihmiset ovat näin hölmöjä, niin hintojen alenemisesta voi syyttää vain itseään.

Tampereen paikallislehdessä on ollut pari juttua kuinka kerrostaloasuntoja saa jo alle 1000 eur/neliö hintaan. Asunnot ovat tietenkin vanhoissa taloissa, kaupungin "ei niin hyviltä" asuinalueilta.

Tänään bongasin kuitenkin oikotieltä ilmoituksen joka sai minutkin vakuuttumaan, että hinnat ovat laskussa. Pohjois-Haagassa, Helsingissä, oli myynnissä kerrostalo kaksio hintaan 144.000 euroa. Hinta ei ehkä sinällän tunnu halvalta, mutta kun katsoo kuinka paljon asunnossa on neliöitä, sitä tajuaa hinnan olevan puoli-ilmainen. Asunnossa on nimittäin 525 m2. Laskukone kertoo, että neliöhinnaksi tulee vaivaiset 274 euroa.
Asunnon huoneet taitavat olla aika suuria, mutta pienellä remontilla tuosta saa varmasti mukavan "20 huonetta+keittiö" -perheasunnon. Uskon, että remontin jälkeenkin neliöhinta jää kohtuulliseksi.

Tämä kannattaisi käydä ostamassa pois pikimmiten ;-)

Energiakriisiä ilmassa

Mikäli on seurannut maailmanmenoa viimeisen vuoden aikana on varmasti tullut selväksi, että jotain on vialla. Sähköntuottajat perustivat kummallisen sähköpörssin minkä välityksellä pohjoismaissa toimivat sähköntuottajat kierrättävät sähkönsä myyntiin. Oikeastaan ainoa vaikutus tällä on ollut sähkön hinnan järkyttävä nousu. Ja eilen uutisoitiin, että luvassa on lisää hinnankorotuksia. Syksyllä voidaan odottaa sähkönhinnan nousevan vielä 20% lisää.

Sähkön hinnan lisäksi öljyn hinta on karannut käsistä. Nyt viime viikkojen ajan olemme sentään nähneet vähän valoa tunnelin päässä, kun raakaöljyn hinta on laskenut tuntuvasti, vaikka on vieläkin 100% ns. normaalitasoa korkeammalla. Valitettavasti alentunut raakaöljyn hinta ei näy juurikaan polttoaineiden hinnoissa. Tässä on varsin mielenkiintoinen ilmiö. Raakaöljyn hinnan nousu näykyy aina suoraan polttoaineiden hinnoissa, mutta kun raakaöljyn hinta laskee, löytyy aina nippu selityksiä miksi polttoaineen hinta ei seuraa raakaöljyn hintaa. On pulaa tuotantokapasiteetista, jalostetun öljyn hinta on yhä kohollaan huolimatta raakaöljyn hinnasta, kysyntä on tarjontaa suurempi, dieselin suhteen kärsitään kroonista tuotantopulaa, ja milloin mikäkin syy keksitään.

Ruuan hinta on kolmas perustavaa laatua oleva asia mitä elämiseen tarvitaan. EU on osin omilla päätöksillään aiheuttanut lihan hinnan räjähdysmäisen nousun. Mutta myös vilja ja muut elintarvikkeet ovat kallistuneet selvästi. Leipä, maitotuotteet ja syksyllä myös porsaanliha ovat nousseet arvoon arvaamattomaan. Valitettavasti yksityinen kansalainen ei juuri ruuan hinnan nousulle voi mitään. Jossain päätetään nostaa, ja kansalainen maksaa. On suorastaan säälittävää, että esimerkiksi Tampereella on puhuttu, että naudan sisäfile poistettaisiin kokonaan joidenkin kauppojen valikoimasta. Sitä saisi jatkossa vain tilaustuotteena. Tervetuloa Neuvostoliittoon.

Mikä vielä voisi kallistua? Vuokrat ovat nousseet, ja jatkavat nousuaan. Asuntojen hinnat ovat pysyneet paikallaan, mutta korot ovat nousseet (eli asuinkustannukset ovat kohollaan). Viime viikolla uutisoitiin Suomen vesijohtoverkoston surkeasta kunnosta. Siitä voi päätellä mitä tulee tapahtumaan vesijohtoveden hinnalle.

Positiivisena seikkana tietenkin voidaan pitää sitä, että palkat nousivat viime syksynä noin 10% (tosin itselläni ei ihan 10% noussut, ehkä paremminkin 5%). Toisaalta, 10% palkankorotus, mistä suurimman osan vei verottaja, ei taida kattaa 20% nousevaa sähköä, 300% noussutta naudanlihaa, 30% noussutta polttoaineen hintaa jne. Väittäisin, että viimeaikainen kehitys on ainoastaan heikentänyt meidän suomalaisten ostovoimaa.

Asuntojen hintatiedot julkisiksi

Valtion tuottamien web palveluiden kuumimpaan kärkeen nousi kesällä julkaistu asuntojen.hintatiedot.fi palvelu, johon muutamat vapaaehtoiset(?) asunnonvälittäjät ovat ilmoittaneet välittämiensä asuntojen hintatiedot. Hintatiedot on kerätty / ilmoitettu viimeisen vuoden ajalta. Palvelu on toivotettu tervetulleeksi ja julkisuudessa esiintyneiden tietojen mukaan palvelu on ollut erittäin suosittu. Tämä on vähintäänkin luonnollista varsinkin ihmisille jotka ovat ostamassa asuntoa. Tietenkin kannattaa käydä tarkistamassa mitä asunnosta on maksettu ao. alueella. Ja jos ei muuta iloa palvelusta ole, niin se ainakin ruokkii perisuomalaista kateutta. Voipahan käydä tarkistamassa "mitä naapurin Pekka ja Eila saivat asunnostaan, hintapyyntö kun oli niin naurettava. "

Mutta palveluun liittyy muutama epäkohta. Ensimmäinen ongelma liittyy siihen, että takautuvasti julkaistuihin kauppahintoihin ei pyydetty myyjien tai ostajien lupaa. Luvan pyytäminen tulee varmasti osaksi kaikkia asunnonvälityssopimuksia. Mutta jo tehdyissä kaupoissa kyseistä lupaa ei kyselty.

Toinen epäkohta liittyy tietojen yksityisyydensuojaan. Ympäristöministeriö on tehnyt päätelmänsä siitä milloin asianomaisia ei pysty kaupoista yksilöimään. Ja usein tuo asetettu neljän myydyn asunnon raja ao. kadulta riittää. Mutta varsinkin uusilta asuinalueilta jää kriteereihin toivomisen varaa. Kun kadun varrelle on rakennettu vain yksi taloyhtiö joiden asuntojen kauppahinnat webistä löytää, ei ole vaikea arvata minkä asuntojen hinnoista on kyse.

Tuntuu, että asunnonvaihtajat ovat unohtaneet kauppahintojen julkaisemisen olevan kaksiteräinen miekka. Siinä missä julkiset kauppahinnat parantavat ostajan asemaa, heikentää se myyjän asemaa ja mahdollisuutta saada myyntivoittoa asunto-osakkeistaan. Ja asuntokaupassa usein ollaan ostamassa uutta asuntoa vanhan tilalle. Vain osa ostajista on ensiasunnon ostajia. Eli se säästö mikä ostohetkellä mahdollisesti saadaan, menetetään vastaavaasti oman asunnon myyntihetkellä. No positiivisena vaikutuksena (toteutuessaan) voidaan pitää mahdollisesti hillitympiä asuntolainoja. Mutta pienentyneiden asuntolainojen mukanaan tuomat pienemmät korkotulot varmasti korvataan korkeimpina marginaaleina lainoissa.

Jos miettii muutoksen vaikutuksia pitkällä tähtäimellä, voisin kuvitella että

1. Ihmiset eivät tule sallimaan asuntokauppojensa hintojen julkaisemista, ja siten palvelussa oleva tieto vanhenee varsin nopeasti
2. Ihmiset alkavat välttää välittäjiä jotka antavat hintatiedot kysymättä asianomaisilta
3. Ihmiset alkavat myymään asuntojaan itse, välttäen asunnonvälittäjien palveluita

Ehkä ministeriön ajatus asuntojen hintojen hillitsemisestä toteutuu uuden palvelun myötä - ja jos ei toteudu, niin ainakin voimme ruokkia sillä omaa uteliaisuuttamme ja naapurikateutta.

Annan palvelusta täydet nolla (0) pistettä niin ympäristöministeriölle kuin hintatiedot ilman asiakkaiden lupaa ilmoittaneille kiinteistönvälittäjille.

Minulle henkilökohtaisesti on varsin selvää, että niistä asuntokaupoista missä minä olen asianomaisena ei hintatietoja palveluun ilmoiteta.