Ostosta palauttamassa - asiakaspalvelua parhaimmillaan

Tämä tarina on varmasti kaikille Suomessa joskus ostoksilla käyneelle tuttu. Pari viikkoa sitten olin öljyämässä terassia. Kun terassi oli öljytty tuli eteen pihakalusteiden öljyäminen. Terassin öljyämisestä jäänyttä värillistä öljyä oli liian vähän, joten päätin ostaa lisää öljyä. Satuin olemaan tiistaina käymässä Prismassa, josta tunnetusti saa ostettua lähes mitä vaan - ei tosin aina edullisimpaan hintaan, mutta mukavuudenhalu usein voittaa ja tulee tehtyä ostokset supermarketissa. Niinpä nappasin väenpaljoudessa öljypurkin ja hurautin kotiin. Kotona aloin tutkimaan öljypurkkia tarkemmin ja huomasin sen olevan kirkasta, eikä suinkaan lievästi värillistä. En halunnut öljytä kalusteita kirkkaalla öljyllä, vaan halusin niihin hieman väriä. Niinpä päätin palauttaa ostamani öljypurkin, jonka hinta oli 6.9 euroa. Purkki oli luonnollisesti avaamaton ja minulla oli kuitti tallella.

Niinpä tänään marssin tuohon samaiseen Tampereen Kalevan Prismaan. Totuttuun tapaan marssin ensimmäisenä Info pisteeseen, missä oletin palautuksen hoituvan. Infopisteen työntekijä otti kuittini, öljypurkin ja lapun mihin hän kopioi kuitista tuotteen nimen ja hinnan. Hän ojensi minulle kaikki kolme takaisin: öljyn, kuitin ja tuon uuden lappusen. Ihmettelin ääneen, että mitäs nyt tehdään. Myyjä ohjasi minut kantamuksineni kohti kauppaa ja sitä osastoa mistä olin öljyn ostanut. Siellä osaston myyjä tarkistaisi tuotteen ja kuittaisi palautuksen. Hieman hölmistyneenä lähdin lampsimaan kohti kaupan maaliosastoa.

Mutta kuinka ollakaan, tänään oli jonkin sortin asiakaspäivät. Lähes kaikista tuotteista oli 15 prosentin alennus. Niinpä kauppa oli kuin nuijalla lyöty. Asiakkaita riitti kuin jouluruuhkassa konsanaan. Kun saavuin maaleja myyvälle osastolle huomasin, että myyjiä oli totuttuun tapaan selvästi vähemmän kuin asiakkailla olisi ollut tarvetta. Niinpä kysäisin pienelektroniikkaosaston myyjältä, josko hän olisi voinut ottaa palautuksen vastaan. Hän kuitenkin ohjasi minut maaliosastolle: "Aki hoitaa meillä maalien palautukset". Katsoin myyjän osoittamaa toista myyjää jonka luona oli varmaan viiden asiakkaan jono - Aki nimittäin sekoitti maaleja. Marssin Akia kohti, epämääräisen jonomuodostelman perään. Hetken seisoskeltuani palasin kohti pienelektroniikkaosastoa, jossa molemmat myyjät olivatkin nyt varattuja. Ajattelin josko myyjä olisi sittenkin voinut sittenkin ottaa öjyn vastaan... Pidin silmällä molempia osastoja ja huomasin, että maaliosastolle oli ilmestynyt toinenkin myyjä. Hän tyhjensi jotain pakkausta hyllyyn työhön uppoutuneena. Kävelin tämän toisen myyjän luo ja kysyin josko hän voisi kuitata öljypurkin palautuksen. Hän tarttui ojentamaani paperiin ja kirjoitti siihen tuotteen hinnan ja puumerkkinsä.

Seuraavaksi vuorossa olisi siis rahojen vastaanottaminen. Tämä ei kuitenkaan onnistu kassalla, minkä kautta jouduin joka tapauksessa kulkemaan - minulla kun oli muitakin ostoksia. Ei suinkaan, vaan täytetyn palautuslomakkeen kanssa pitää mennä takaisin Infopisteeseen mistä minulle palautetaan rahat. Kun vihdoin saavuin infopisteeseen, lyhyen kassallajonottamisen jälkeen - päädyin taas jonottamaan. Tällä kertaa jonotus jäi onneksi melko lyhyeksi. Tosin juuri kun minun vuoroni tuli, infopisteen myyjä päätti soittaa jonnekin. Mutta kun puhelimeen ei vastattu, vuoroni vihdoin tuli. Ojensin palautuskuitin ja bonuskorttini - myyjä vähensi bonustililtäni tuon 6.9 euroa oikeuttaman bonuksen ja palautti rahat käteisellä.

Siis, ostamani tuotteen palauttaminen tapahtui seuraavan vaivattoman prosessin tuloksena:

1. Jonota info pisteeseen, mistä saat puoliksitäytetyn palautuslomakkeen
2. Toimita ostamasi tuote ja palautuslomake kaupan osastolle
   
3. Etsi kaupan osastolta myyjä ja jonota vuoroasi, jotta myyjä täydentää palautuslomakkeen ja ottaa alkuperäisen ostoksen vastaan
4. Toimita täydellisesti täytetty palautuslomake takaisin kaupan infopisteeseen mistä myyjä vihdoin palauttaa rahasi.

Helppoa ja vaivatonta. Jos olisin palvelulle perso ihminen, toteasin varmasti: Pitäkää Prisma tunkkinne - en ole tulossa teille enää asioimaan.

Muistan ajan jolloin ostoksen palauttaminen Prisman kaltaiseen kauppaan edellytti vain sitä, että toimitat tuotteen ja kuitin infopisteeseen missä tuote otetaan vastaan ja sinulle ojennetaan ostoksen hinta käteisellä...

Pokeri on ihan kamala asia

Hovioikeus päätti, että pokerin pelaaminen on paha asia. Tai, siis pokerin pelaaminen kaverien kanssa. Kyllä sitä netissä saa pelata, eikä tarvi maksaa edes veroja, mutta kaverien kesken rahasta pelaaminen on nyt oikeudessa todistetusti rikollista. Tai se mitä hovioikeus päätti, on että pelaaminen yksityisessä pokeriturnauksessa missä voittajille maksetaan osallistumismaksut voittoina on rikollista. Eli jos pelaat kavereidesi kanssa vaikka kerran kuukaudessa Texas holdem turnauksen, missä voittaja(t) kuittaavat voittorahoja, niin rikot lakia. Ja poliisi saattaa tulla keskeyttämään semmoisen vapaa-ajan vieton.

Mitä tähän voi enää sanoa? Olisi ehkä paikallaan arvioida näitä juttuja suurempien kokonaisuuksien kannalta. Se, että rajoitetaan lailla asioita mitä ei pystytä valvomaan ja missä tiedetään että kansalaiset tulevat rikkomaan lakia, johtaa auttamattomasti lainkunnioituksen vähenemiseen ja sitä kautta ihan järkevienkin lakien merkitys alkaa olla vähän niin ja näin.

Viimeaikoina esimerkkejä kyllä piisaa:

• Kännykän käyttö autoa ajettaessa kiellettiin lailla. Vaikutus? Ei mitään. Ihmiset jatkavat puhelimeen puhumista siinä missä ennenkin. Esim tänään lähes koko kotimatkani perässäni ajanut kuljettaja puhui kännykkään ilman hands-free laitetta.
  
• Kopiosuojauksen kiertäminen kiellettiin. Seuraus? Ei mitään. Ihmiset kopioivat rippaavat CD levyjään MP3 formaatiin entiseen malliin, koska haluavat kuunnella ostamaansa musiikkia myös kannettavalla mp3 soittimella.
  

Luin Tampereen kaupungin liikennejaoston web sivuilta paikallisista liikennevaloista. Liittyen vihreään aaltoon, sivuilla selitettiin kuinka valojen ajotus on hankalaa, sillä kenellekään ei saa olla punainen valo liian pitkään, muuten ihmiset lakkaavat kunnittamasta liikennevaloja. Ja omakohtaisesta kokemuksesta voin sanoa, että ainakin Tampereella näin on käynyt. Esim Hakametsän jäähallin vieressä olevassa risteyksessä ajetaan punaisia päin päivittäin - käytännössä katsoen jokaisessa valojen vaihdossa ruuhka-aikaan.

Itsekin olen Tampereella asuessani kyllästynyt paikallisiin liikennevaloihin niin, että hiljaiseen aikaan jätän ne välillä omaan arvoonsa. Pysähdyn valoihin, katson joka suuntaan ja varmistan, että mistään ei ole tulossa ketään - ja ajan. Sanokaa mitä haluatte, mutta mikään ei ole niin turhauttavaa kuin seistä punaisissa valoissa minuuttitolkulla eikä risteyksen lähimaillakaan ole ketään.

Kyllä säädettyjen lakien pitää olla mielekkäitä myös kansalaisille. Jos ihmiset eivät ymmärrä säädetyn lain merkitystä ja perusteluja, seuraa siitä piittaamattomuutta ja lainkuuliaisuuden rapistumista. Itse haluan kunnioittaa lakeja ja uskon, että hyvät pelisäännöt edistävät mm. turvallisuutta ja tasa-arvoa.

Uutisia liiankin reaaliajassa

Jaa, enpä tiedä mikä tämänaamuisessa YLE:n uutisessa oikein pisti miettimään, mutta jostain syystä uutinen tuntui epämielyttävältä. Luin normaaliin tapaan uutisia eri uutislähteistä. Yksi käyttämistäni lähteistä on YLE, joskin pitää sanoa, että normaalisti YLE:n rss uutissyöte ei ole oikeastaan mistään kotoisin. Tänään kuitenkin tuossa syötteessä oli reaaliaikaisesti tieto lähellä Espoon keskusta palavasta rintamamiestalosta.

Kuten sanottu, en tiedä mikä uutisessa oli poikkeavaa, mutta tuntui suoraan sanottuna pahalta lukea webistä uutinen, missä kerrotaan, että talo on ilmiliekeissä ja siellä on sisällä vielä ihmisiä. Lisäksi uutisessa oli siteerattu palopäällikköä, joka kertoi, että noiden ihmisten ulossaaminen on lähes mahdotonta.

Vastaava uutinen ei varmasti olis tuntunut niin oudolta jos olisin nähnyt sen television aamu-uutisissa. Mutta moisiin uutisiin en ole tottunut webin uutissyötteissä - varsinkaan reaaliaikaisesti.

Toinen uutisointiin liittyvä outo ilmiö on kansalaisjournalismin käyttäminen osana kaupallista uutisointia. Viime keväänä / kesänä satuin ajamaan erään onnettomuuspaikan ohi. Tampereen keskustassa oli joku vanhus yhtäkkiä tuupannut nuoren pyöräilijän kumoon suoraan linja-auton alle. Satuin itse paikalle vain muutama minuutti tapahtuman jälkeen. En jäänyt tilannetta päivittelemään vaan jatkoin matkaani normaalisti. Samana päivänä kävin lukemassa webistä mistä tilanteessa oli kyse. Uutiseen liittyi itse tapahtuman lisäksy toinenkin hätkähdyttävä seikka, webissä oli linkki missä lukija saattoi käydä katsomassa ohikulkijan ottamaa videokuvaa tapahtumapaikalta.

Se mikä perinteisessä uutismediassa on ollut hyvää, on se että ne ovat normaalisti myöhässä tapahtumapaikalta. Nyt kun jokaisella on taskussaan toimiva kamera ja parhaimmillaan toimiva videokamera, alkaa uutisointi saada turhankin realistisia piirteitä: "Katso videolta kuinka puukotuksen uhri hoipertelee kerrostalon pihalla".

Liikenteen tuskaa

Taloussanomat uutisoi, kuinka pieni eteläinen naapurimme ( Eesti) harkitsee nastarenkaille erityistä veroa. Virolaiset ovat uutisen mukaan huolissaan siitä, että nastarenkaat heikentävät teiden kuntoa. HYVÄ!

Itse päädyin viimeisen auton vaihdon yhteydessä ottamaan kitkarenkaat nastarenkaiden sijaan. Autossani on onneksi ajovakaudenhallintajärjestelmä, joten tien liukkauteen saa sieltä hieman apua. Mietin pitkään tarvitsenko nastoja vai en. Päädyin kuitenkin kitkoihin ihan vain siksi, että vuodessa on nykyään noin seitsemän päivää, jolloin nastarenkaita ihan oikeasti tarvitsee. Varsinkin tilanne on tämä kaupungeissa ja pääväylillä. Kohta on toinen talvi takana enkä ole vielä kertaakaan jäänyt tielle, ajanut ojaan tai ollut mukana "läheltä piti" tilanteessa. Tilanne on vain niin, että silloin kun on liukasta, pitää kitkarenkailla ottaa se huomioon. Samalla kun itse painelee kitkoilla, kiroaa mielessään nastarenkaita jotka ropisevat asfaltilla. Ja jokainen ropina syö tietä, irrottaa likaa ja aiheuttaa tieverkoston heikkenemistä. Lisäksi tänäkin talvena ei ole yksi tai kaksi kertaa käynyt niin, että edelläajavan renkaista on nasta lennähtänyt omaan tuulilasiin. Kahden talven saldona on "vain" yksi selvä iskemä tuulilasissa. Onneksi ei ole vielä tarvinut ruveta uusimaan tuulilasia. Se on kallista lystiä se. Olenkin miettinyt samaa mitä etelänaapurimme suunnittelee: koska nastat syövät tieverkkoa, pitäisi niistä kantaa erillinen vero, minkä tuotto käytettäisiin tieverkoston kunnossapitoon. Kertakaikkiaan loistava idea. Vastaavasti kitkarenkaiden käyttäjiä voisi armahtaa vaikka auton käyttöverossa.

On liikenteessä muutakin parannettavaa. Jos minä jostain asiasta jaksan messuta antaumuksella, niin se on liikenne.

1. Alinopeuden ajajille pitäisi antaa sakkoja. Siis niille, jotka ajava maantiellä kahdeksan kympin alueella 60 km/h. Selvä alinopeus aiheuttaa yhtälailla vaaratilanteita (mm. turhien ohitusten muodossa).
2. Tampereella törmää poikkeuksellisen usein siihen, että auto tai rekka sammuu Särkänniemen mäkeen ja aiheuttaa käytännössäkatsoen totaalisen tukon koko kaupunkiin. Suuressa osassa tapauksia pitäisi pystyä selvittämään syyllinen, jolle tulisi langettaa sakko. Joko syyllinen on auton kuljettaja, huoltoliike tai tienhoidosta vastaava taho.
3. Jalankulkijoilla pitäisi olla punaisen ja vihreän valon sijaan keltainen ja vihreä valo. Näin jalankulkija voisi (halutessaan) kävellä keltaista valoa päin mikäli liikenne sen sallii. Näin jalankulkijoiden ei olisi pakko painaa aina itselleen vihreää valoa. Mikäli ruuhkasta johtuen keltasilla ylikulkeminen ei onnistu, voisi jalankulkijat painaa itselleen vuoron.
   
4. Oikealle kääntyminen pitäisi sallia punaisia päin. Siten tietenkin, että kääntyjällä olisi väistämisvelvollisuus valon ollessa punainen. Tämä lisäisi joustavuutta ja sujuvuutta liikenteessä.
5. Liikennevalot pitäisi pitää pois päältä tai vilkuttaa keltaista kun on selvästi hiljaista liikenteessä. Mikään ei ole niin turhauttavaa kuin seistä punaisisa valoissa tyhjällä tiellä sunnuntaiaamuna kello 09:00. Voin kertoa tämän nimimerkillä: kokemusta on. Viime aikoina olen lakannut noudattamasta sääntöjä näissä tilanteissa. Olen tullut siihen tulokseen, että ajamalla punaisia päin syyllistyn samaan mitä jalankulkijat kulkiessaan kaupungilla punaisia valoja päin.
   
6. Vihreä aalto: mielestäni vihreä aalto (jos sellainen on onnistuttu jollekin tienpätkälle rakentamaan) pitäisi merkata liikennemerkillä. Liikennemerkki voisi kertoa myös sen nopeuden mitä noudattamalla aallosta voi ajaa läpi pysähtymättä. Tämä voisi parantaa liikenteen sujuvuutta.
7. Bussikaistat ja yksityisautoilu: linja-autoille varatut kaistat voisi valjastaa myös kimppakyytiläisten iloksi. Selkeät säännöt missä esim autot joissa on kaksi tai enemmän matkustajia saisivat ajaa bussikaistaa. Ja jos kaksi on liian vähän, niin kolme tai enemmän. Pointti on siinä, että myös kimppakyytiin pitäisi kannustaa. Sujuva aamuinen työmatka voisi kirvoittaa useammat harkitsemaan kyydin jakamista. Tampereella liikenne kaupungin laidalta toiselle on tehty lähes mahdottomaksi omalla autolla. Mutta toisaalta julkiset liikennevälineet (siis bussi) on aamuisin niin täynnä, että siellä ei mahdu istumaan (nimimerkillä: puolisoni saa nykyään minulta aamuisin kyydin töihin kun ruuhkabussiin ei tahdo mahtua).
8. Tietullit: mitä jos koitettaisiin ratkoa ongelmia porkkanalla eikä kepillä. Paremmat liikenneyhteydet (tiet) parantaisivat sujuvuutta ja vähentäisivät ruuhkia kummasti. Pienellä aluepolitiikalla voisi työpaikkoja syntyä myös ruuhkasuomen (kehä 3) ulkopuolelle.
   
9. Kasvihuoneilmiö: meikäläinen tapa vähentää liikenteen ilmastohaittaa on verottaa autoilua entistä tiukemmin. Mitä jos pistettäisiin vähän panoksia myös liikennesuunnitteluun. Jokainen turha pysähdys kuormittaa luontoa enemmän kuin sujuva liikenne.
   
10. Ylikulkusillat: Ohitusteiden ylittäminen voitaisiin kenties hoitaa ylikulkusiltojen tai alikulkutunneleiden avulla. Nyt mm. Tampereen reunaa kulkeva valtatie 12 (tai mikä sen nimi nyt onkaan) on miinoitettu suojatein. Mikäs sen tehokkaampi tapa aiheuttaa tukoksia ruuhkassa kuin päästä yksi eksynyt jalankulkija tien yli.
11. Älä tuki risteystä. Suuriin risteyksiin voisi ottaa mallia maailmalta, missä koko risteysalue maaltaan jonkinlaisella ristikolla. Siis varoitusviivoin jotka kertovat, että risteystä EI SAA TUKKIA. Ainakin Tampereen seudulla olisi tarvetta kyseiselle ohjeistukselle lähes jokaisessa valoristeyksessä (ja vähän muissakin).
12. Anna tilaa kaistanvaihtajalle. Koko liikenne sujuisi hieman paremmin jos sitä maltettaisiin antaa tilaa kaistan vaihtajille. Tämä on asia mikä on jo tajuttu mm. pääkaupunkiseudulla ja kehän ruuhkissa. Tampereella ei liikennettä taida olla ihan vielä riittävästi, että tätä tajuttaisiin (tosin poikkeuksiakin on!)
13. Muista kiittää. Jos joku sitten sitä tilaa vapaaehtoisesti antaa, niin on vähintään soveliasta muistaa kiittää kättä heilauttamalla. Myös tästä löytyy sekä huonoja että hyviä esimerkkejä Mansesta. Enemmän tosin huonoja kuin hyviä.
14. Suomessa EI ole vasemmanpuoleinen liikenne, vaikka toisin voisi kuvitella kun Kekkosentietä ajelee Tampereen maisemissa. On totta, että rampista alastulevia on hyvä väistää, mutta se ei tarkoita sitä, että pitää tukkia koko liikenne ajamalla vasenta kaistaa alinopeutta.

Siinä ensimmäiset neljätoista ideaa tai turhautumisen lähdettä kotimaisessa liikenteessä. Lisää varmasti löytyy... saa laittaa vaikka replynä postaukseen...

Poliittisesti korrektia tasa-arvoa

Taloussanomat uutisoi tamperelaisen Koskikeskuksen joutuvan luopumaan naisille omistetuista parkkipaikoista. Koskikeskus oli varannut parkkihallistaan yhdeksän sisäänkäynnin lähellä olevaa pysäköintiruutua vain naisille. Pysäköintiruudut olivat samankokoisia muiden paikkojen kanssa, joten kyse ei ollut siitä, että kauppakeskus olisi halunnut vihjaista, että naiset eivät osaisi pysäköidä tavallisiin pysäköntiruutuihin.

Ilmeisesti naisparkista luopuminen ei johtunut (onneksi) laeista ja säädöksistä vaan enemmänkin asiakkaiden vastaanotosta ja yleisestä keskustelusta. Tosin paikoista ehdittiin tehdä kantelu tasa-arvovaltuutetulle.

Kylläpä me olemme herkkiä. En tiedä kuka kantelun teki, mutta aika varma olen, että kyse on joko yliherkästä miesrunoilijasta tai nutturapäisestä feminististä. Oli kantelija kumpi tahansa, niin valitus on säälittävää.

1. Jos se jotakuta miestä häiritsee, että kauppakeskuksessa on omistettu pysäköintiruutuja naisille, niin äänestäkää rahoillanne. Menkää jonnekin muualle ostoksille.
   
2. Ja aiheesta närkästyneet naiset voisivat yrittää päästä eroon alemmuudentunnostaan. Jos joku omistaisi minulle (tai mille tahansa ryhmälle johon minä kuulun) parkkipaikan kauppakeskuksen parhaalta paikalta, niin minä ottaisin tuon vastaan riemuiten.

Näitä nutturapäiden (miesten ja naisten) valituksia on viime aikoina tullut esiin muutamia - ja ne ovat aina olleet yhtä säälittäviä. Kuten nyt esimerkiksi se TV mainos, missä kymmenet miehet kiroavat seisten Turunväylällä liikenteen ja liikennesääntöjen noudattamisen vaikeutta. Tämä taisi olla liikenneturvan mainos. Mutta kuinka ollakaan joku oli huomannut, että siellä Turunväylällä ei ollutkaan yhtään naista valittamassa. Siinä siis loukattiin selvästi miesten tasa-arvokäsitystä. Ei siinä auta itku markkinoilla, jos tilastojen mukaan ne liikenteessä sähläävät ja sääntöjä rikkovat ovat pääsääntöisesti miehiä. Se oli hyvä mainos, ihan miehisestäkin näkökulmasta.

Nostetaan sitä tasa-arvometeliä sitten kun tasa-arvo ihan oikeasti on uhattuna tai se ei toteudu. Jos joku yritys haluaa ottaa kohdeyleisökseen naiset, niin sallitaan se ilman turhia valituksia. Kuten sanottu, jos se ei miellytä, voit aina asioida jossain muualla.

Mistä tietää, että lomakausi on ohi?

Takuuvarma kesän loppumisen merkki on se, että Tampereen ainoalla ruuhkaisella tiellä ajelee traktoreita kesken pahimman ruuhka-ajan (eli 08:00-09:00).

Se on jännä ilmiö, että noita hitaita ajoneuvoja on aina pakko siirtää paikasta toiseen juuri silloin kun kaikki työmatkalaiset ovat liikenteessä.

Jos minulta kysyttäisiin (ei kylläkään kysytä), kieltäisin ao. hitaiden ajoneuvojen liikkumisen tietyillä väylillä arkisin kello 08:00-09:00 ja 16:00-17:00. Pahinta mitä tuosta voisi seurata on se, että työmatkaliikenne sujuisi edes vähän liukkaammin.