Viimeinen kuppaus

Kylläpä on ollut makeata seurata Fortumin korkeimman johdon ympärillä vellonutta kohua. Julkisuudessa on taho jos toinenkin käynyt mollaamassa "sitä toista osapuolta" eikä kukaan itse ole syyllinen mihinkään. Suurimmaksi syylliseksi on palstamillimetrien mukaan valittu pian tehtävistään luopuva Mikael Lilius. Liliusta on helppo syyttää, sillä hänellä on niin jumalaton palkka. Mutta kuka tässä sotkussa oikeasti on syyllinen.

On selvää, että suurin syyllinen on Suomen valtio ja sen valtio-omistuksista vastaava poliittinen taho. Lisäksi vastuunkantajiksi pitäisi kaivaa ne poliittiset tahot jotka aikanaan ajoivat Fortumin pörssiin; tavoitteena voiton maksimointi. Käytännössä valtionmonopolin seikkailu pörssissä on markkinatalouteen sopimatonta.

Mutta näitä poliittisia tahoja ei ole haitannut Fortumin toimet, sillä se on onnistunut keräämään valtiolle piiloveroja miljardien eurojen edestä. Kuluttajalla ei ole mahdollisuuksia olla ostamatta sähköä, niinpä monopoliasemassa oleva Fortum on voinut kasvattaa tulostaan vailla huolen häivää. Edes imagotappiot eivät ole menoa hidastaneet; ihmiset kun joutuvat yhä sähkönsä ostamaan. Pohjoismainen sähökpörssi on totaalinen parodia, joskin traaginen sellainen.

Eli syyllisiä ovat ehdottomasti ne valtion poliittisesti johdetut tahot jotka eivät onnistuneet puuttuneet yhtiön rooliin (monopoli) sopimattomia johdon palkitsemisjärjestelmiä.

Löytyykö muita syyllisiä? Totta kai. Fortumin hallitus sössi totaalisesti kun se ei ymmärtänyt olevansa piiloveron kerääjä ja poliittisen päätöksenteon kohde. Myös Lilius sähläsi oman osuutensa kun ei ymmärtänyt omaa rooliaan monopolin toimitusjohtajana.

Mutta turha sitä Liliusta on tästä syyttää. Hän teki aikanaan sopimuksen, mikä oli hänelle suosiollinen. Jos itse olisin samassa asemassa, olisin yhtä lailla pitänyt oikeuksistani kiinni. Ja Liliuksen "sopimaton purkaus valtio-omistajasta" oli neronleimaus. Nyt Lilius onnistui hankkimaan itselleen potkut ja sitä kautta kuuden kuukauden palkan sijaan 24 kuukauden erorahan. Nerokasta, mikäli Lilius ei aio enää tehdä uraa Suomessa.

Tallettajien etuja takaamassa

Nyt kun vihdoin pankkikriisi rantautui jossain muodossa kotisuomeen, ehti rahoitustarkastus ja Suomen valtio apuun. Islantilaisen Kaupthing pankin talletussuoja oli alunperin vain 25 tuhatta euroa. Tästä noin 20 tuhatta tuli Islannista (siis ensimmäiset 20 tuhatta) ja loput noin 5 tuhatta euroa Suomen talletussuojarahastosta.

Kaupthingilla oli noin 10 000 suomalaisella talletuksia, ja tallettajien joukossa oli mm. kuntia. Kaupthing haki lisäsuojaa Suomen talletussuojarahastosta 25 000 - 50 000 eurolle, jolloin talletussuoja olisi verrannollisnen muiden Suomessa toimivien pankkien kanssa. Ja tämähän sopi kaikille... kyllähän tallettajien rahat pitää taata....

Mutta mutta... siinä missä tätä suojan korotusta perusteltiin tasapuolisuudella, voisi sitä yhtälailla miettiä hieman toiselta kantilta. Jos nyt kävisi niin onnettomasti, että Kaupthing joutuisi pyytämään rahaa Islannin talletussuojarahastosta, eikä Islannin rahastolla olisi millä maksaa, seuraisi siitä se, että

1. ihmiset joiden talletukset Kaupthingissa olivat 20 000 euroa tai alle, menettävät kaiken
2. ne tahot joilla oli noin 50 000 euroa, menettävät vain tuon 20 000 euroa mitä Islannin valtio ei pysty maksamaan. Näin suuremmat tallettajat menettävät vain 40% talletuksistaan.

Eli tehtiinkö tämä suojan korotus ja tarkistus sittenkään tasa-arvoisuuden nimissä, vai oliko tässä kyse kuitenkin ison rahan tallettajien etujen turvaamisesta, veronmaksajien kustannuksella?

Juu, on tietenkin totta, että pientallettajat ja suurtallettajat molemmat menettäisivät tuon 20 000 euroa. Mutta prosentuaalisesti, pientallettaja menettäisi tässä mallissa 100% talletuksistaan, kun suurtallettajan tappio rajautuisi vain 40 prosenttiin... Ja kyllä, tuon 60% (eli 30 000 euroa) maksaa suomalainen veronmaksaja, ei Islanti.