Viljavarastot täyttyvät ja nälänhätä uhkaa

Huomasitko muutama päivä sitten uutisen, missä kerrottiin kotimaisten viljavarastojen olevan jo niin täynnä, että viljaa pitää alkaa kuljettamaan Suomenlahden yli Viroon varastoihin? Huomasitko uutisen, missä kerrottiin, että maailmalla ihmiset näkevät enemmän ja enemmän nälkää? Entä luitko siitä, että meillä Suomessa on viljatuotteet, kuten leipä Euroopan kalleinta? Tämä huolimatta siitä, että arvonlisäveroa alennettiin juuri viisi prosenttiyksikköä?

Mielenkiintoisia uutisia kaikki tyynni. Joku tuossa nyt kuitenkin mättää ja pahasti. Perinteisesti markkinataloudessa kysyntä ja tarjonta ohjaa hintaa. Me olemme kuitenkin onnistuneet luomaan järjestelmän, missä kysynnän ja tarjonnan ei tarvitse koskaan kohdata millään tasolla. Jos tuottajalle jää viljaa yli, sitä varastoidaan - jos sitä jää paljon yli, sitä varastoidaan ulkomaita myöden. Samaan aikaan ihmiset joutuvat maksamaan viljatuotteistaan monopolimaisen korkeita hintoja. Mitään tahoa ei tunnu kiinnostavan pitää huolta siitä, että markkinatalous toimisi edes jollain tasolla.

Ei; parasta mitä tukirahoilla tuotetulla viljalla voi tehdä on säilöä se pitkin Suomenlahtea toivoen, että joku maksaisi siitä kovaa hintaa jonain kauniina päivänä. Hitto vieköön, parempi se on pistää vilja varastoon kuin ruokkia sillä maailman nälkää näkeviä.

Monopolissa on hyvä olla

Tuossa päivänä eräänä aloin miettimään kuinka kaupoissa joudutaan heittämään hyvää (vanhentunutta) ruokaa pois. Ajatus tuli mieleeni kun ostin jotain Ekströmsin jälkiruokaa jota myytiin hintaan 0.99 euroa, kun ovh jälkiruoassa oli jotain 5 euron luokkaa. Syynä huimaan alennukseen oli luonnollisesti se, että kyseinen jälkiruoka oli menossa joulukuussa vanhaksi - niinpä sitä kannatti nyt myydä sisäänostohintaan, kun siitä vielä jotain sai takaisin. Joulukuussa ylijäämä pitäisikin sitten heittää jo roskikseen.

Kuinkahan paljon kaupat heittävät ruoka-aineksia roskikseen, koska ovat arvioineet väärin kyseisen tuotteen myynnin ja siksi se vanhenee? Olisi mukava kuitata koko ongelma olan kohtautuksella: mitä se minua liikuttaa, se on kauppiaan ongelma. Mutta valitettavasti asia ei ole niin yksioikoinen. Pitää miettiä, että jokuhan sen roskiin heitetynkin ruuan maksaa. No, kauppias maksaa sen tietenkin silloin kun se kyseistä tuotetta hyllylleen tilaa. Mutta ei sillä kauppiaalla mitään salaista kassaa ole, mistä voi kuitata ylijäämät ja virheostokset. Eipä ole, ei - kaikki poisheitettävä lasketaan myytävien tuotteiden hintaan.

Käytännössä tuo tarkoittaa sitä, että kun sinä ostat litran maitoa, ostat itse asiassa sen litran JA osan siitä ylijäämämaidosta mitä ei pystytä myymään. Eli voi olla, että maksat itse asiassa yhdestä litrasta ja yhdestä desilitrasta. Käytännössä siis 10% ylihintaa.

Ongelma ei periaatteessa ole mitenkään suomalainen. Saman ongelman kanssa painivat kaikki kuluttajat ja kauppiaat. Mutta me Suomessa elämme siinä mielessä onnellisessa asemassa, että meillä vallitsee kaupan alalla lähes monopoli. Meillä tosin ei ole yhtä kauppaa, joka myy yksinoikeudella - meillä kauppoja on kaksi. Mutta miksi nuo kaksi kilpailisivat verissäpäin asiakkaista - on paljon mukavampaa jakaa asiakaskunta kahtia ja rahastaa "omalta puolikkaalta" tyytyväisenä. Muualla maailmassa, kauppiaat joutuvat laskemaan tilauksensa tarkkaan, koska heillä ei ole samanlaista mahdollisuutta automaattisesti ja surutta, lisätä hävikkiä tai ylijäämää suoraan hintaan. Mikäli ulkomailla kauppias ei osaa arvioida kysynnän ja hinna suhdetta oikein, loppuu häneltä pian liiketoiminta, sillä siellä asiakkaan ei tarvitse maksaa  sokeasti kauppiaan pyytämää hintaa.