Päästökauppa(kin) rikollisten käsissä

Tällä viikolla Kauppalehti uutisoi kuinka eurooppalainen päästökauppa on osittain rikollisten käsissä. Joissain maissa päästökauppaa hallitsee lähes kokonaan rikolliset tahot. Nämä rikolliset tahot (uutisen mukan pääasiassa brittiläiset) ovat toimiensa seurauksena onnistuneet eväämään EU:lta miljardien verotulot. Käytännössähän tämä tarkoittaa samaa, kuin että he olisivat varastaneet nuo miljardit.

Aloin kuitenkin miettimään hieman, että mistä tässä päästökaupassa oikein on kyse. Päästökaupassahan on kyse siitä, että haitallisia päästöjä tuottavat laitokset ostavat itselleen oikeuksia saastuttaa maapalloa.

Anteeksi nyt vain, mutta tämä päästökauppa tuntuu yhtä aidolta, järkevältä ja toimivalta kuin sähköpörssi. En nyt mitenkään halua vastustaa markkinataloutta, mutta tämäntyylinen "pörssitoiminta" kuulostaa totaaliselta kusettamiselta. Sähkön pohjoismainen pörssikauppa on ollut hyvä esimerkki siitä, miten kauppaa käydään tuotteella, mikä ei luonteeltaan sovi kaupankäynnin kohteeksi. Sähkö ei käsittääkseni ole varastoitavissa, toisin kuin esimerkiksi osakkeet, raha, kulta tai muut vastaavat kaupankäynnin kohteet.

Päästökauppa saa erikoisia erikoisia lieveilmiöitä mm. ensi vuonna, kun lentoyhtiöt kilpailevat verissä päin asiakkaista. Ja syynä on se, että EU jakaa päästöoikeuksia lentoyhtiöille perustuen vuoden 2010 matkustajamääriin. Niinpä on vaarassa, että lentoyhtiöt tulevat tekemään hurjia tappiota vain saadakseen paljon päästöoikeuksia. Kuluttajana tämä on loistavaa, sillä luvassa on halpoja lentoja, mutta maapallosta huolestunut ihminen voi vain pyörittää päätään järkyttyneenä.

"Markkinoilla" on uskomaton kyky keksiä uusia tapoja tehdä rahaa ihan millä tahansa. Räikeimpiä esimerkkejä oli viimevuotinen öljyfutuurikauppa. Keinottelijat tekivät mieletöntä voittoa myymällä öljyä "tulevaisuudessa". Tässä oli kyse ihan puhtaasta vedonlyönnistä, mikä oli kunnioitettavaa liiketoimintaa, koska sitä tehtiin pörssissä puvut päällä.

Futuurikauppa toimi siis näin: 

Ostaja A maksaa myyjälle B muutaman euron, ja samalla myyjä sitoutuu myymään tuotettaan ostajalle jollain hinnalla puolen vuoden kuluttua

Käytännön esimerkki:

* Minulla on yritys joka tarvitsee öljyä. Pelkään, että öljyn hinta tulee nousemaan loppuvuonna.
* Teen (heinäkuussa) myyjän kanssa sopimuksen, että maksan hänelle viisi dollaria tynnyriltä heti heinäkuussa ja samalla myyjä sitoutuu myymään minulle joulukuussa miljoona tynnyriä heinäkuun hinnalla.
* Jos öljyn hinta nousee loppuvuonna yli viisi euroa, olen tehnyt hyvän diilin
* Jos öljyn hinta nousee loppuvuonna alle viisi euroa (tai se laskee), käärii myyjä sievoisen summan

Tyypillisesti futuurikaupassa myyjällä ei ole lainkaan öljyä varastossa - hän vain veikkaa, että öljyn hinta ei nouse niin paljoa kuin ostaja luulee. Jos futuurin myyjä arvaa hinnankehityksen oikein, saa hän siitä hyvät voitot (5 dollaria + joulun hinta - heinäkuun hinta) x myytyjen tynnyrien määrä.
Kyse on vedonlyönnistä: minä ostajana lyön vetoa, että öljyn hinta nousee yli viisi dollaria, ja myyjä lyö vetoa että se nousee alle viisi dollaria. Muunmuassa Veikkaus tarjoaa vastaavia vedonlyöntikohteita jääkiekossa ja jalkapallossa osana pitkävetoa.


Jatketaan esimerkkiä: Jos öljy siis maksoi kesällä 2008 160 dollaria tynnyriltä ja jouluna enää vain 60 euroa tynnyriltä (kuten itse asiassa kävi) sekä lisäksi fuutuurikauppias möi kesällä futuurin 5 dollarilla, tienasi fuuturikauppias jouluna komeasti (5 dollaria + 160 dollaria - 60 dollaria jokaiselta sovitulta tynnyriltä öljyllä mitä hänellä ei ikinä ollutkaan. Eli 105 dollaria voittoa tynnyriltä, ilman lainkaan öljyvarastoa.

Pörssissä tehdään kunniallista työtä, mutta vedonlyöjät ovat uhkapelureita, eikö?

Kauppojen aukioloajat

Mitähän tästäkin pitäisi ajatella? Eilen uutisten lukija tiivisti koko kauppojen aukioloon liittyvän komiikan. YLE:n uutiset selvensivät tilannetta (seuraava on vapaa lainaus):

Kaupat ovat tänään (siis eilen, 31.08.2008) auki viimeistä kertaa sunnuntaina. Tästä päivästä eteenpäin kaupat ovat kiinni sunnuntaisin seuraavan kahden kuukauden ajan. Seuraavan kerran kaupat saavat olla auki sunnuntaina pyhäinmiestenpäivän jälkeisenä sunnuntaina. Tämän jälkeen kaupat saavat olla sunnuntaisin auki vuoden loppuun saakka, lukuunottamatta isänpäivää.

Hmmm. Onpa harvinaisen selvää ja yksinkertaista.

Markkinataloutta Amerikan malliin

Meillä usein valitetaan kuinka yritysten johtaminen on kvartaalitalouden myötä mennyt hyvin arvoköyhäksi - päätöksiä tehdään vain 3 kuukauden jänteellä. Työntekijöitä kohdellaan kuin roskaa ja periaate on: "Tulos tai ulos".

Tässä viime aikoina USA:n osakemarkkinoita seuranneena olen tullut siihen tulokseen, että meillä Suomessa ollaan onneksi vielä vain kvartaalitalouden pauloissa. Meillä riittää, että ilmoittaa tuloksensa pian vuosineljänneksen päättymisen jälkeen.

Google tarjoaa markkinoiden seuraamiseen kätevän työkalun, mikä automaattisesti yhdistää sinua kiinnostavien yritysten avaintapahtumat sinun omaan kalenteriisi. Tätä ominaisuutta ihmetellessä voi huokaista helpotuksesta. Alla oleva kuva osoittaa kuinka vaikeata elämä on Microsoftilla ja Research In Motion:illa - he julkistavat jo tänä syksynä ensi vuoden ensimmäisen vuosipuoliskon tuloksia... :D

Ketteryys ja strategia

Mikko Kososen haastattelua (talouselama.fi) lukiessa tuli väkisinkin mieleeni erään kolleegani minulle aikoinaan kertoma tarina strategiasta ja markkinan seuraamisesta. En tiedä pitääkö juttu ihan kutinsa mutta ainakin se sisältää opetuksen jonka ymmärtää hölmömpikin johtaja.

Aikoinaan, kun elämä Amerikassa alkoi kaupungistumaan, syntyi tarve säilöä lihaa ja muita elintarvikkeita. Ihmiset eivät enää käyneetkään säännöllisesti metsästämässä vaan ihmiset alkoivat erikoistumaan. Niinpä oli kaupankäynnin kannalta tärkeää, että esimerkiksi liha pystyttiin säilömään pidemmäksi aikaa kuin vain päiväksi tai pariksi. Tuohon aikaan säliömisessä jää oli korvaamaton tuote. Jäätä ei vain ollut tarjolla jokaisessa kaupungissa. Niinpä syntyi liiketoiminta tuoda jäätä pohjoisesta etelämpiin kaupunkeihin. Näin syntyi liiketoimintaa ja vuodet etenivät muutamien yrittäjien kuljettaessa jäätä laivoilla (ja ties millä). Samaan aikaan toisaalla alettiin miettimään, että voisiko jäätä tuottaa jotenkin tehokkaammin, nopeammin ja halvemmalla. Niin, ettei sitä tarvitsisi hakea satojen kilometrien päästä. Eräät tahot innovoivat ja keksivät järjestelmän miten jäätä pystyi tuottamaan ilman, että se oli luonnon muodostamaa. Niinpä kaupunkien yhteyteen alkoi syntyä jään tuotantolaitoksia. Kuinka ollakaan, yksikään niistä yrittäjistä joiden liiketoimintaa oli jään kuljettaminen, ei tajunnut markkinan muutosta - ja jään kuljettajista jokainen ajautui konkurssiin.

Niin kului vuosia, että kaupungeissa toimi jäätehtaita, jotka toimittivat tuottamaansa jäätä kauppialle. Kunnes jossain päin taas alettiin miettimään asiaa... miksi ihmeessä jäätä pitää tehdä tehtaassa ja toimittaa kaupoille ja kuluttajille? Millainen olisi kone, joka pitäisi tuotteet riittävän kylminä ja jotka olisivat niin pieniä, että ne niitä voisi säilyttää kaupoissa ja kodeissa? Innovaation seurauksena kehitettiin pakastin. Eräät valmistajat alkoivat rakentaa ja myydä pakastimia niin kauppiaille kuin kuluttajillekin. Ja kuinka ollakaan, yksikään niistä yrittäjistä jotka pyörittivät jään tuotantolaitoksia ei ymmärtänyt markkinan muutosta - ja niistä jokainen ajautui konkurssiin kun uudet toimijat ja uudet laitteet veivät vanhan liiketoiminnan.

Kuten sanottu, en mene takuuseen, että tarina on totta. Mutta hyvä juttu se on, ja uskon, että jokainen tarinan kuullut yrittäjä ja/tai johtaja ymmärtää viestin: seuraa markkinaa, ole mukana sen kehittämisessä ja muuttamisessa - tai markkina vie sinulta liiketoiminnan.