Tällä viikolla Kauppalehti uutisoi kuinka eurooppalainen päästökauppa on osittain rikollisten käsissä. Joissain maissa päästökauppaa hallitsee lähes kokonaan rikolliset tahot. Nämä rikolliset tahot (uutisen mukan pääasiassa brittiläiset) ovat toimiensa seurauksena onnistuneet eväämään EU:lta miljardien verotulot. Käytännössähän tämä tarkoittaa samaa, kuin että he olisivat varastaneet nuo miljardit.
Aloin kuitenkin miettimään hieman, että mistä tässä päästökaupassa oikein on kyse. Päästökaupassahan on kyse siitä, että haitallisia päästöjä tuottavat laitokset ostavat itselleen oikeuksia saastuttaa maapalloa.
Anteeksi nyt vain, mutta tämä päästökauppa tuntuu yhtä aidolta, järkevältä ja toimivalta kuin sähköpörssi. En nyt mitenkään halua vastustaa markkinataloutta, mutta tämäntyylinen "pörssitoiminta" kuulostaa totaaliselta kusettamiselta. Sähkön pohjoismainen pörssikauppa on ollut hyvä esimerkki siitä, miten kauppaa käydään tuotteella, mikä ei luonteeltaan sovi kaupankäynnin kohteeksi. Sähkö ei käsittääkseni ole varastoitavissa, toisin kuin esimerkiksi osakkeet, raha, kulta tai muut vastaavat kaupankäynnin kohteet.
Päästökauppa saa erikoisia erikoisia lieveilmiöitä mm. ensi vuonna, kun lentoyhtiöt kilpailevat verissä päin asiakkaista. Ja syynä on se, että EU jakaa päästöoikeuksia lentoyhtiöille perustuen vuoden 2010 matkustajamääriin. Niinpä on vaarassa, että lentoyhtiöt tulevat tekemään hurjia tappiota vain saadakseen paljon päästöoikeuksia. Kuluttajana tämä on loistavaa, sillä luvassa on halpoja lentoja, mutta maapallosta huolestunut ihminen voi vain pyörittää päätään järkyttyneenä.
"Markkinoilla" on uskomaton kyky keksiä uusia tapoja tehdä rahaa ihan millä tahansa. Räikeimpiä esimerkkejä oli viimevuotinen öljyfutuurikauppa. Keinottelijat tekivät mieletöntä voittoa myymällä öljyä "tulevaisuudessa". Tässä oli kyse ihan puhtaasta vedonlyönnistä, mikä oli kunnioitettavaa liiketoimintaa, koska sitä tehtiin pörssissä puvut päällä.
Futuurikauppa toimi siis näin:
Ostaja A maksaa myyjälle B muutaman euron, ja samalla myyjä sitoutuu myymään tuotettaan ostajalle jollain hinnalla puolen vuoden kuluttua
Käytännön esimerkki:
* Minulla on yritys joka tarvitsee öljyä. Pelkään, että öljyn hinta tulee nousemaan loppuvuonna.* Teen (heinäkuussa) myyjän kanssa sopimuksen, että maksan hänelle viisi dollaria tynnyriltä heti heinäkuussa ja samalla myyjä sitoutuu myymään minulle joulukuussa miljoona tynnyriä heinäkuun hinnalla.
* Jos öljyn hinta nousee loppuvuonna yli viisi euroa, olen tehnyt hyvän diilin
* Jos öljyn hinta nousee loppuvuonna alle viisi euroa (tai se laskee), käärii myyjä sievoisen summan
Tyypillisesti futuurikaupassa myyjällä ei ole lainkaan öljyä varastossa - hän vain veikkaa, että öljyn hinta ei nouse niin paljoa kuin ostaja luulee. Jos futuurin myyjä arvaa hinnankehityksen oikein, saa hän siitä hyvät voitot (5 dollaria + joulun hinta - heinäkuun hinta) x myytyjen tynnyrien määrä.
Kyse on vedonlyönnistä: minä ostajana lyön vetoa, että öljyn hinta nousee yli viisi dollaria, ja myyjä lyö vetoa että se nousee alle viisi dollaria. Muunmuassa Veikkaus tarjoaa vastaavia vedonlyöntikohteita jääkiekossa ja jalkapallossa osana pitkävetoa.
Jatketaan esimerkkiä: Jos öljy siis maksoi kesällä 2008 160 dollaria tynnyriltä ja jouluna enää vain 60 euroa tynnyriltä (kuten itse asiassa kävi) sekä lisäksi fuutuurikauppias möi kesällä futuurin 5 dollarilla, tienasi fuuturikauppias jouluna komeasti (5 dollaria + 160 dollaria - 60 dollaria jokaiselta sovitulta tynnyriltä öljyllä mitä hänellä ei ikinä ollutkaan. Eli 105 dollaria voittoa tynnyriltä, ilman lainkaan öljyvarastoa.
Pörssissä tehdään kunniallista työtä, mutta vedonlyöjät ovat uhkapelureita, eikö?