Viime viikkojen aikana muutamat kotimaiset yrittäjät ovat ehdottaneet, että kilpailukyvyn palauttamiseksi pitäisi suomalaisten suostua selviin palkanalennuksiin. Talouselämä -lehden artikkelin mukaan myös valtiovarainministeri Katainen on liittynyt palkanalentajien kuoroon. Baltiassa eräät yritykset ovat onnistuneet alentamaan työntekijöidensä palkkaa jopa 15%. Suomessa alennuksiin ovat taipuneet lentäjät.
Palkkoja leikkaamalla saatettaisiin helpottaa vientiyritysten ahdinkoa. Siis yritysten joiden liiketoiminta ei riipu kotimarkkinoiden ostokyvystä. Mutta kun palkkoja ruvetaan alentamaan kotimarkkinavetoisilla aloilla alkaa ongelmia ilmenemään. Palkan alennusta kun seuraa suora ostokyvyn alentuminen. Ja kun ostokyky alenee, on kuluttajalla kaksi vaihtoehtoa: joko hän vähentää kulutusta tai alkaa elää velaksi. Tämän hetken negatiivisessa taloudellisessa ilmastossa lie aika selvää kumpaan ratkaisuun kuluttaja päätyy - hän leikkaa kulutustaan. Ja mitä mahtaa valtionjohto uskoa, että vähentyneestä kulutuksesta seuraa? No siitä seuraa tietenkin lisää leikkauksia, sillä tuotantokustannukset on sopeutettava muuttuneeseen kysyntään. Niinpä ihmisten palkkoja pitää leikata lisää, tai sitten ihmisiä lomautetaan ja irtisanotaan. Mutta eihän se haittaa - vientiyritykset kun ovat saaneet kaipaamansa kustannustason alenemisen.
Mielestäni valtion johdon ja eduskuntalaitoksen ei pitäisi edes leikillään ehdotella palkkojen alentamisia ennenkuin ovat itse esimerkillään näyttäneet, että se on ihan normaalia, että palkkoja alennetaan. Kansanedustajat jopa voisivat alentaa palkkojaan ilman pelkoa nälästä tai lisävelasta. Se on selvää, että kansanedustuslaitoksen palkkojen alennuksella ei ole merkitystä Suomen kilpailukyvyn suhteen. Mutta kansanedustuslaitos edustaa kansaa ja antaa esimerkkiä - tai näin ainakin pitäisi olla. Mutta kansanedustajat eivät (toistaiseksi) ole olleet kovin kiinnostuneita leikkaamaan omia palkkoja tai etuisuuksia. Kysymys kuuluukin: miksi muiden ihmisten sitten pitäisi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti