Jungerin YLE alkaa olla tuskaisten päätösten edessä... mainosrahoitteiset tv kanavat (nelonen, mtv3, ...) eivät enää joudukaan maksamaan YLE:lle maksuja vuoden 2008 jälkeen. Tämä aiheuttaa jonkinmoisen loven YLEn budjettiin. Tämän aukon täyttämiseen Junger ehdottikin, että nyt olisi hyvä aika tehostaa tv -lupamaksujen keräämistä. Ratkaisuksi tarjottiin maksukanavien tilaajarekisterien avaamista lupamaksujen perimistä varten. Tällä hetkellähän lupamaksuja valvovalla taholla on käytössä vain tieto niistä kotitalouksista missä TV lupamaksua ei makseta. Mutta sehän ei suoraan vielä tarkoita, että kyseisessä taloudessa pinnattaisiin luvan maksamisesta. On mahdollista, että ao. taloudessa ei todella ole televisiolähetyksen vastaanottoon kykenevää laitetta. Ja näiden talouksien määrä luultavasti kasvaa kun viimeisetkin analogiset tv lähetykset lakkaavat. Mutta jos tarkastajilla olisi tämän maksamattomien talouksien listan lisäksi lista niistä talouksista jotka tilaavat maksullisia kanavia, voisi näitä listoja ristiinvertaamalla löytää melkoisen määrän ihan oikeita pinnareita. Erinomainen konsepti - ja periaatteen tasolla varmaan ymmärrettävä. On tietenkin luonnollista, että maksullisia kanavia pyörittävät tahot eivät tästä ideasta juurikaan lämpene. He kun eivät saa mitään YLE:lle kerätyistä tv-lupamaksuista. Mutta rekisterien avaamisella voisi olla maksukanaville negatiivinen vaikutus. Saattaisi syntyä ryntäys irtisanomaan maksullisten kanavien sopimuksia jotta nämä taloudet voisivat jatkossakin välttää maksamasta tv-lupamaksuja.
Kuten sanottu, Jungerin idea on perusteltavissa ja jossain määrin ymmärrettävissä. Mutta kyse on kuitenkin vain ongelman kiertämistä. Lupamaksut kuulostavat vähän samalta kuin teleoperaattoreiden epätoivoinen taistelu (erityisesti Amerikan Yhdysvalloissa) kuluttajien valinnanvapautta vastaan. Maailma on muuttumassa ja muuttunut. Internetin jatkuva kehittyminen ja laajeneminen sekä teknologian edistyminen tulee vääjäämättömästi muuttamaan näitäkin vanhan talouden saarekkeita. Näille "instituutioille" koittaa vielä vaikeat ajat - ihan kuten musiikkiteollisuudelle, joka piti kynsin ja hampain kiinni oikeudestaan määrätä musiikille hinnan - ja rajoittaa kilpailua musiikin jakelussa. Sen sijaan, että YLE ja valtio menisivät samaan ansaan mihin levyteollisuus haksahti, voisi nyt olla aika miettiä uudestaan mikä on Yleisradion tehtävä. Valitettavasti tätä dilemmaa ei pohdittu silloin kun muutoksen merkit ilmenivät horisonttiin - mutta vieläkään ei välttämättä ole myöhäistä.
Muutos on tietenkin aina pelottavaa. YLE:llä on paljon työntekijöitä, jotka ovat tottuneet toimimaan puoliturvallisen instituution suojassa. En usko, että edessä oleva muutos välttämättä vähentää työpaikkoja - eikä niin tarvitse käydä. Mielestäni avainasemassa on määritellä YLE:n rooli yhteiskunnassa uudestaan. Olemassaolevat toiminnot pitää analysoida ja miettiä millä alueilla on tulevaisuutta, mitkä pitää lakkauttaa ja missä on mahdollisuus laajentaa. YLEn roolia on perinteisesti perusteltu riippumattomuudella... Ehkä riippumattomuus on totta suhteessa mainostajiin ja markkinavoimiin, mutta toisaalta YLEn poliittiset nimitykset vastaavasti sitovat sen tiiviimmin erilaisten poliittisten tahojen vaikutuksen piiriin.
Ja miten YLEn toimintaa pitäisi rahoittaa? Ei lupamaksuin. Terveet ja kilpailukykyiset toiminnot joko tilaus- tai mainospohjaisiksi; Yhteiskunnallisen tehtävän täyttämiseen voidaan myöntää varoja verotuloista - sillä tavalla meillä muutkin yhteiskunnan velvoitteet hoidetaan. Se on turha ihmisten valittaa, että minä en katso sitä ja sitä tv kanavaa - En minäkään käy julkisessa hammashoidossa mutta silti minä sen pyörittämiseen osallistun verojen kautta.
Tai voimmehan me tietenkin jatkaa samalla mallilla... En vain usko, että tuleva sukupolvi on ainakaan nykyisiä kolmekymppisiä velvollisuudentuntoisempaa. Tämän päivän nuorille vapaus valita on itsestäänselvyys - ja niin sen pitää ollakin.
Kuten sanottu, Jungerin idea on perusteltavissa ja jossain määrin ymmärrettävissä. Mutta kyse on kuitenkin vain ongelman kiertämistä. Lupamaksut kuulostavat vähän samalta kuin teleoperaattoreiden epätoivoinen taistelu (erityisesti Amerikan Yhdysvalloissa) kuluttajien valinnanvapautta vastaan. Maailma on muuttumassa ja muuttunut. Internetin jatkuva kehittyminen ja laajeneminen sekä teknologian edistyminen tulee vääjäämättömästi muuttamaan näitäkin vanhan talouden saarekkeita. Näille "instituutioille" koittaa vielä vaikeat ajat - ihan kuten musiikkiteollisuudelle, joka piti kynsin ja hampain kiinni oikeudestaan määrätä musiikille hinnan - ja rajoittaa kilpailua musiikin jakelussa. Sen sijaan, että YLE ja valtio menisivät samaan ansaan mihin levyteollisuus haksahti, voisi nyt olla aika miettiä uudestaan mikä on Yleisradion tehtävä. Valitettavasti tätä dilemmaa ei pohdittu silloin kun muutoksen merkit ilmenivät horisonttiin - mutta vieläkään ei välttämättä ole myöhäistä.
Muutos on tietenkin aina pelottavaa. YLE:llä on paljon työntekijöitä, jotka ovat tottuneet toimimaan puoliturvallisen instituution suojassa. En usko, että edessä oleva muutos välttämättä vähentää työpaikkoja - eikä niin tarvitse käydä. Mielestäni avainasemassa on määritellä YLE:n rooli yhteiskunnassa uudestaan. Olemassaolevat toiminnot pitää analysoida ja miettiä millä alueilla on tulevaisuutta, mitkä pitää lakkauttaa ja missä on mahdollisuus laajentaa. YLEn roolia on perinteisesti perusteltu riippumattomuudella... Ehkä riippumattomuus on totta suhteessa mainostajiin ja markkinavoimiin, mutta toisaalta YLEn poliittiset nimitykset vastaavasti sitovat sen tiiviimmin erilaisten poliittisten tahojen vaikutuksen piiriin.
Ja miten YLEn toimintaa pitäisi rahoittaa? Ei lupamaksuin. Terveet ja kilpailukykyiset toiminnot joko tilaus- tai mainospohjaisiksi; Yhteiskunnallisen tehtävän täyttämiseen voidaan myöntää varoja verotuloista - sillä tavalla meillä muutkin yhteiskunnan velvoitteet hoidetaan. Se on turha ihmisten valittaa, että minä en katso sitä ja sitä tv kanavaa - En minäkään käy julkisessa hammashoidossa mutta silti minä sen pyörittämiseen osallistun verojen kautta.
Tai voimmehan me tietenkin jatkaa samalla mallilla... En vain usko, että tuleva sukupolvi on ainakaan nykyisiä kolmekymppisiä velvollisuudentuntoisempaa. Tämän päivän nuorille vapaus valita on itsestäänselvyys - ja niin sen pitää ollakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti