Kun muutama päivä sitten kirjoitin Vanhasen hallituksen avoimuuden puutteesta, en todella arvannut, että kirjoittaisin aiheesta uudestaan lähiaikoina. Kuvittelin, että nämä muutamat kävyt avoimuudessa olivat vain enemmänkin sattumankauppaa, kuin osoitus suomalaisesta avoimuuden linjasta. Rehellisyyden nimissä, olen aina pitänyt porvaripuolueita avoimuuden kannattajina. Ehkä luuloni on perustunut enemmän omaan poliittiseen vaukaumukseeni, kuin varsinaisiin faktoihin ja näyttöihin.
Mutta kuinka ollakaan, meille on taas kehkeytynyt ihan oikea poliittinen kriisi. Stasin avatut arkistot, tai tarkemmin Yhysvaltoihin "kadonneet" Rosenholtz -dokumentit, ovat synnyttäneet varsinaisen myrskyn. On kyllä myönnettävä, että tässä myrskyssä on hieman lehdistön ajojahdin tuntua. Kyseisien dokumenttien pohjalta Alpo Rusia syytettiin Stasin nimiin vakoilusta, mutta oikeudenkäynnin seurauksena Rusi todettiin syyttömäksi, ja nyt Rusi hakeekin korvauksia (aiheesta) Suomen valtiolta. Jos Rusi on syytön, kuten oikeudessa todettiin, ansaitsee hän korvauksen hänelle aiheutuneesta haitasta. Vaikka oikeus päättäisi mitä, on jo julkisesti epäillyksi joutuminen taakka, joka ei pelkällä oikeuden päätöksellä poistu.
Mutta se mikä nyt noussessa Rosenholtz kohussa on mielenkiintoista, on se miten eri puolueet suhtautuvat kyseisten dokumenttien julkiseksi tuomiseen. Historian valossa olisin olettanut, että SDP ja ehkä osa keskustaakin olisi salailun kannalla ja Kokoomus olisi selkeästi avoimuuden kannalla (olihan Kokoomus melkoisessa poliittisessa paitsiossa Stasin kulta-aikoina). Mutta tilanne ei olekaan niin selvä kuin puoluekannan pohjalta olisin kuvitellut. Paavo Väyrynen (Aamulehden mukaan) kannattaa avoimuutta, samoin kuin presidentti Halonen ja Kokoomuksen Sauli Niinistö. Mutta ketkä sitten vastustavat: Kokoomuksen sisäministeri Anne Holmlund ja SDP:n Lipponen (tai hän ei ole asiasta enää julkisesti mitään mieltä). Myös Kokoomuksen Ilkka Kanerva pitäisi tiedot salaisina (Aamulehden mukaan). Pääministeri Vanhanen toivoo, että kohu menisi vain pois, eikä kukaan olisi mitään mieltä - tai ainakaan sanoisi mitä mieltä on. Muutamat muutkin poliittiset päättäjät ovat alkaneet huopaa ja soutaa asian ja näkemyksensä kanssa.
Itse en valitettavasti tunne koko Rosenholtz sotkua ja ao. materiaalin oletettua sisältöä niin hyvin, että osaisin sanoa mitä / keitä kyseisen materiaalin julkistaminen palvelisi. Mutta periaatteen tasolla eurooppalaisen Suomen pitäisi olla "pro avoimuus" ja pyrkiä kaikin keinoin päästä eroon kylmän sodan aikaisesta salailupolitiikasta.
Vanhasen kannattaisi ottaa härkää sarvista ja pyrkiä ratkaisemaan tämä sotku tyylillä ja tehokkuudella. Muussa tapauksessa tämä soppa kiehuu vielä yli kattilasta. Tuskin tämän takia ministereitä joutuu eroamaan, vastuun kantaminen kun ei kuulu suomalaiseen politiikkaan. Suomessa vain kansa pitää eroamista merkkinä vastuunkantamisesta. Mutta aihe on niin polttava ja mielenkiintoinen, että selvät virheet ja rikkomukset pitäisi kuitata eroamisella ja henkilövaihdoksilla.
Mutta kuinka ollakaan, meille on taas kehkeytynyt ihan oikea poliittinen kriisi. Stasin avatut arkistot, tai tarkemmin Yhysvaltoihin "kadonneet" Rosenholtz -dokumentit, ovat synnyttäneet varsinaisen myrskyn. On kyllä myönnettävä, että tässä myrskyssä on hieman lehdistön ajojahdin tuntua. Kyseisien dokumenttien pohjalta Alpo Rusia syytettiin Stasin nimiin vakoilusta, mutta oikeudenkäynnin seurauksena Rusi todettiin syyttömäksi, ja nyt Rusi hakeekin korvauksia (aiheesta) Suomen valtiolta. Jos Rusi on syytön, kuten oikeudessa todettiin, ansaitsee hän korvauksen hänelle aiheutuneesta haitasta. Vaikka oikeus päättäisi mitä, on jo julkisesti epäillyksi joutuminen taakka, joka ei pelkällä oikeuden päätöksellä poistu.
Mutta se mikä nyt noussessa Rosenholtz kohussa on mielenkiintoista, on se miten eri puolueet suhtautuvat kyseisten dokumenttien julkiseksi tuomiseen. Historian valossa olisin olettanut, että SDP ja ehkä osa keskustaakin olisi salailun kannalla ja Kokoomus olisi selkeästi avoimuuden kannalla (olihan Kokoomus melkoisessa poliittisessa paitsiossa Stasin kulta-aikoina). Mutta tilanne ei olekaan niin selvä kuin puoluekannan pohjalta olisin kuvitellut. Paavo Väyrynen (Aamulehden mukaan) kannattaa avoimuutta, samoin kuin presidentti Halonen ja Kokoomuksen Sauli Niinistö. Mutta ketkä sitten vastustavat: Kokoomuksen sisäministeri Anne Holmlund ja SDP:n Lipponen (tai hän ei ole asiasta enää julkisesti mitään mieltä). Myös Kokoomuksen Ilkka Kanerva pitäisi tiedot salaisina (Aamulehden mukaan). Pääministeri Vanhanen toivoo, että kohu menisi vain pois, eikä kukaan olisi mitään mieltä - tai ainakaan sanoisi mitä mieltä on. Muutamat muutkin poliittiset päättäjät ovat alkaneet huopaa ja soutaa asian ja näkemyksensä kanssa.
Itse en valitettavasti tunne koko Rosenholtz sotkua ja ao. materiaalin oletettua sisältöä niin hyvin, että osaisin sanoa mitä / keitä kyseisen materiaalin julkistaminen palvelisi. Mutta periaatteen tasolla eurooppalaisen Suomen pitäisi olla "pro avoimuus" ja pyrkiä kaikin keinoin päästä eroon kylmän sodan aikaisesta salailupolitiikasta.
Tämä soppa kiehuu vielä yli kattilasta.
Vanhasen kannattaisi ottaa härkää sarvista ja pyrkiä ratkaisemaan tämä sotku tyylillä ja tehokkuudella. Muussa tapauksessa tämä soppa kiehuu vielä yli kattilasta. Tuskin tämän takia ministereitä joutuu eroamaan, vastuun kantaminen kun ei kuulu suomalaiseen politiikkaan. Suomessa vain kansa pitää eroamista merkkinä vastuunkantamisesta. Mutta aihe on niin polttava ja mielenkiintoinen, että selvät virheet ja rikkomukset pitäisi kuitata eroamisella ja henkilövaihdoksilla.
