TV lupa vastaan Mediamaksu

Viime viikkojen ehkä kuumin puheenaihe on ollut TV luvan suunniteltu seuraaja, eli Mediamaksu (tai YLE vero), tai miksi sitä nyt haluaakaan kutsua. YLEn rahoituksen malli on ollut hakusessa viime vuosina, ja ihmisten tyytymättömyys TV lupamaksuun, sen suuruuteen ja rahalle saatuun vastineeseen on ajanut ihmiset lopettamaan lupamaksun maksamisen. YLE:llä on kuitenkin tärkeä yhteiskunnallinen rooli, mitä luultavasti kukaan ei kiellä. Tämän konfliktin ratkaisemiseksi perustettu työryhmä teki jokin aika sitten ehdotuksen miten YLEn toimintaa tulisi jatkossa rahoittaa. Pähkinänkuoressa ehdotus on, että

1. TV lupamaksusta luovutaan
2. YLEn rahoitus hoidetaan Mediamaksulla, mikä peritään kaikilta kotitalouksilta, riippumatta käytetäänkö taloudessa YLE:n palveluita vai ei
3. yli 400 000 euron liikevaihdon omaavat yritykset maksavat myös mediamaksun - ja vielä kolminkertaisena

Kuten arvata saattaa, ehdotus aiheutti voimakkaita reaktioita kansalaisissa. Alunperin mediamaksun oli tarkoitus astua voimaan 2012 vuoden alusta, ja ensimmäiset arviot sen suuruudesta olivat noin 175 euroa. Viime viikolla summa arvottiin jo parikymppiä korkeammaksi, eli n. 195 euroon.

Tällä viikolla lisäkohun asiassa aiheutti se, että viestintäministeri Linden päätti lykätä mediamaksuesitystä seuraavalle eduskunnalle. Tämän kansa otti vastaan riemuiten, mutta oppositio (ja YLEn toimiva johto) kritisoi Lindenin päätöstä voimakkaasti.

Noniin, siinä siis tausta tällä postaukselle. Jos jaksoit lukea näin pitkään, niin hyvä. Nyt alkaa mielenkiintoinen, mutta raskaslukuinen osuus.

Aloin tämän kohun keskellä miettiä, että mistä tässä oikein kuhistaan? Miten YLE:n kustannukset jatkavat nousuaan, vaikka muu maa kieriskelee laman kourissa? Jos mediamaksuun päädytään, niin mikä olisi ihan oikeasti se realistinen taso tuolle maksulle? Muutenkin minua kiinnosti YLEn keräämien rahojen määrä ja kehitys.

Suuntasin tutkimuksissani luonnollisesti Wikipedian (linkkejä lopussa) ääreen. Lisäksi käytin hieman tilastokeskuksen tilastoja hyödykseni, sekä muutamaa muuta tietolähdettä. Koska nyt on vuosi 2010 vasta alussa, ei täydellisiä tilastoja vielä ole saatavilla tältä vuodelta, niinpä tarkasteluni perustuu vuoden 2009 lukuihin.

Vuonna 2009 oli tv ilmoituksen tehneitä talouksia n. 1.9 miljoonaa. TV luvan suuruus oli vuonna 2009 224.30 euroa. Näistä luvuista YLEn kassaan kolahti yhteensä noin 427 miljoonaa euroa.

TV luvan maksajien määrä on laskenut tasaisesti vuodesta 2004 lähtien, jolloin 186.60 euron hintaista lupaa maksoi n. 2 miljoonaa taloutta. Näistä YLE:n kassaan kolahti tuolloin n. 374 miljoonaa euroa.

TV lupamaksu on noussut vuosien 2004-2009 välillä keskimäärin 5.3 prosenttia vuodessa. Vertailuksi inflaatio on kyseisinä vuosina ollut keskimäärin 1.55%.
Luvan maksajien määrä on vähentynyt puolestaan noin yhden prosentin vuodessa. Näistä laskemalla YLEn lupamaksuista kuittaamat rahat ovat nousseet noin 3 prosenttia vuodessa. Tämä siis huolimatta siitä, että luvanmaksajien määrä on vähentynyt.

Lupamaksujen lisäksi YLE on saanut rahoitusta mm. myymällä osuutensa Digitasta. Käsittääkseni myös kaupalliset kanavat maksavat jotain maksuja YLE:lle. Mutta jätetään nämä rahat tämän tarkastelun ulkopuolelle.

Wikipedian mukaan Viestintävirasto arvioi, että jopa 200 000 television katsojaa jättää lupamaksun maksamatta. Tulkitsen, että 200 000 tarkoitetaan talouksia, ei ihmisiä. Käyttäen näitä erinäköisiä lukuja ja yhdistäen sen Suomen väkiluvun kehitykseen viimeisen kymmenen vuoden aikana päädyn seuraaviin suureisiin vuonna 2009.

1. Suomessa on 2.1 miljoonaa kotitaloutta
2. kussakin kotitaloudessa on keskimäärin 2.54 ihmistä
3. Suomen väkiluku kasvaa noin 0.33% vuodessa
4. TV luvan (tai Mediamaksun) odotettavissaoleva vuosikorotus on noin 3 - 3.5 prosenttia (perustuen kolmen viimeisen vuoden keskimääräiseen korotukseen)
5. TV lupailmoitusten määrä laskee noin 1.5 prosenttia vuodessa

Lisäksi teen olettamuksen, että tuo mediamaksu tulee noudattamaan samaa hintakehitystä kuin TV lupamaksu. Koska vuoden 2012 mediamaksu olisi 195 euroa, niin taaksepäin laskemalla tuo samainen mediamaksu olisi tänä vuonna 183 euroa (mikäli mediamaksua alettaisiin perimään jo tänä vuonna). Viime vuonna mediamaksu olisi ollut 176 euroa.

	2010	2012	2013
Lupamaksu	231 €	248 €	256 €
Lupamaksukertymä	432 M€	451 M€	460 M€
Mediaumaksu	183 €	195 €	202 €
Mediaumaksukertymä	385 M€	414 M€	430 M€
Kertymien erotus	47 M€	38 M€	31 M€

Hieman minä ihmettelen, että miksi YLEn toimiva johto(kin) haikailee mediamaksun perään... Väkisinkin tulee mieleeni, että tässä väännetään enemmänkin politiikasta, kuin rahasta.

Ainiin - olin unohtaa, että mediamaksua perittäisiin myös yli 400 000 euron liikevaihdon omaavilta yrityksiltä - ja vielä kolminkertaisena. Jotta näiden yritysten maksuilla mediamaksun kertymä olisi sama kuin tv lupamaksun kertymä, pitäisi meillä olla noita maksavia yrityksiä vuonna 2010 86 000, vuonna 2012 riittäisi 64 000 ja vuonna 2013 tarvittaisiin enää 51 000 maksavaa yritystä.

Rahasta ja rahoituksesta keskusteleminen ei ole mielekästä ellei arvioida sitä mihin rahoja käytetään. Sillä ei kuitenkaan tunnu olevan mitään väliä minkään osapuolen kannalta. Argumentoinnissa vedotaan usein "tämänhetkisen palvelutason säilyttämiseen".  Minusta tuntuu välillä, että kukaan ei pysähdy pohtimaan tai arvioimaan mikä YLEn roolin tulisi olla. Pitäisikö YLE:n kilpailla sisällöntuotannossa kaupallisten kanavien kanssa? Kuinka laajaa ulkomainen viihdetarjonta on kohtuullinen? Minkä urheilutapahtumien televisiointioikeuksia YLEn tulisi ostaa? Mikä on YLEn rooli Internetpalveluiden tarjonnassa?

Finnarin laukkusuma - osa 5

Finnair on ollut loppuvuoden 2009 kestouutinen. Ensin lentäjien lakko, sitten laukkujen heittelijöiden ulkoistus. Nyt saamme lukea viikottain uutisia kuinka Finnairin laukkujen purkaminen koneista ei tunnu sujuvan entiseen malliin.

Näin sivusta katsojana herää kysymys: Mistä kenkä nyt oikein puristaa? Käsittääkseni laukkujen purkajille annettiin irtisanomissuoja tämän vuolen puolenvälin tuntumaan. Neuvottelut ovat nyt siis ohi, ja rauha maassa. Miksi laukut eivät siis liiku?

Pakosta tulee mieleen, että nyt laukkujen purkajat sabotoivat sekä Finnairia että Baronaa tarkoituksella. On ymmärrettävää, että motivaatio on saattanut ulkoistuksen seurauksena hieman laskea - onhan se kenties piirun verran hienompaa sanoa olevansa töissä Finnairilla kuin Baronassa; mutta ei sen pitäisi niin paljoa vaikuttaa, ettei porukka viitsi töitään tehdä kunnolla.

Kenen puolella mahtaa olla suuren yleisön sympatiat? Jos minulta kysytään, ei minulta irtoa ainakaan kamalasti niskoitteleville työntekijöille. Olen aika varma, että kortistossa on aika paljon väkeä jotka rupeaisivat heittelemään laukkuja intoa puhkuen jos saisivat vain mahdollisuuden.

Mikä kotimaisia uutisia vaivaa? (vastaus: huono itsetunto)

Viime päivien kuuma uutinen on luonnollisesti ollut Espoossa ja kauppakeskus Sellossa tapahtunut joukkosurma, tai paremminkin joukkomurha. Kertakaikkisen käsittämätön tragedia, mutta ei siitä sen enempää.

Itse olen pyrkinyt välttelemään aiheen uutisointia mahdollisimman paljon. Olen varma, että seuraavien muutaman kuukauden aikana tästä tragediasta lypsetään uutisissa niin paljon kuin vain mahdollista. Joten lähipäivien aikana tulen varmasti saamaan ihan tarpeeksi tietoa Sellon tapahtumista. Minua ei oikeastaan vaivaa tuo tragedialla mässäily - se on aika luonnollista, koska kyse on todella uutisesta - ja kaikkia koskettavasta sellaisesta.

Se mikä minua näiden tragedioiden uutisoinnissa ottaa päähän kaikkein eniten on se uutisointi missä kerrotaan kuinka kyseinen tragedia on esillä ulkomaiden mediassa. Sellon tapahtumien päivänä Yle oli ensimmäinen jonka näin tätä käsittämätöntä uutisointia tuottavan.

Minä en kertakaikkiaan ymmärrä miksi meille tuotetaan uutisia siitä miten kotimaassa tapahtunut tragedia on uutisoitu ulkomailla. Sitä puhutaan paljon huonosta suomalaisesta itsetunnosta - nämä uutiset ulkomaisesta uutisoinnista on mielestäni suomalaisen huonon itsetunnon manifesti.

Olen pahoillani, mutta mielestäni sillä ei ole mitään uutisarvoa miten nuo Sellon tapahtumat on huomioitu ulkomailla. Se ei ole olennaista tapahtuman kannalta; eikä se ole kiinnostavaa. Se ei ihan oikeasti ole tärkeää miten kotimaan tapahtumia ulkomailla uutisoidaan. Sillä ei yksinkertaisesti ole mitään merkitystä.

Niinpä toivon, että media yksinkertaisesti LOPETTAA moisen uutisoinnin ja keskittyy uutistoimituksissa itse tapahtumaan sen eri kanteilta. Minua ei kiinnosta mitä ulkomailla tästä asiasta kirjoitetaan - minua kiinnostaa se mitä tästä asiasta kirjoitetaan kotimaassa.

Keskusta kaartaa vasemmalle

Suomalaiset suuret puolueet ovat kilpailleet viime vuosina lähinnä siinä, mikä puolueista olisi kaikkein eniten keskellä ja väritön. Nimensä perusteella Keskustapuolue lie johtopaikalla. SDP on ottanut pientä pesäeroa sitten omien hallitusvuosien. Urpilainen yrittää kovasti nostaa puolueensa kannatusta vasemmistolaisilla kommenteilla - mikä on juuri se mitä SDP:n pitäisikin tehdä. Se mikä Urpilaisen pyristelyistä tekee surullista on se, että SDP oli kuitenkin pitkään hallitusvastuussa ajamassa Suomea markkinatalouden syövereihin.

Kokoomus päätti koittaa omaa irtiottoa keskustalaisuudesta (en tarkoita tässä puoluetta) lanseeraamalla itsensä työn puolueeksi. Hyvittavaahan sekin oli, kun vasemmisto on ollut juuri työnteon asialla. Ei siinä mitään, kyllähän oikeistokin kannattaa varmasti työtä ja työntekoa - motivaatio tosin lienee työnantajan hyvinvointi eikä työntekijän.

Nyt tuntuu, että meidän poliittisen keskustalaisuuden viimeinen linnake - keskustapuolue haluaa eroon keskustaleimasta. Keskustan etulinjan ministerit ovat alkaneet jakaa lausuntoja siitä, kuinka hyvätuloisia pitää rankaista milloin minkäkin hyvän asian edestä. Mauri Pekkarin ehdottelee päivän lehdissä nyt, että hyvätuloisilla asetettaisiin yhteiskuntamoraalia vahvistava lisävero. Ei millään pahalla, mutta tuo kuulostaa siltä, kuin ehdotuksen takana olisi voinut olla itse Otto Wille Kuusinen.

Kyllä hyvätuloisia saa verottaa siinä missä huonotuloisiakin. Mutta kyllä ajatukset yhteiskuntamoraalia nostavista veroista tuntuu aivan uskomattomalta. Verotuksella harvemmin on korjattu moraalia - perinteisesti nousevat verot motivoivat ihmisiä etsimään tapoja kiertää verotusta. Hyvittavinta Pekkarisen ehdotuksessa oli se, että tällä moraalinkorotusverolla ei olisi valtion talouden kannalta mitään merkitystä. Kyse olisi siis puhtaasti hyvätuloisille annettavasta raipasta, koska heillä on hyvät tulot.

Päästökauppa(kin) rikollisten käsissä

Tällä viikolla Kauppalehti uutisoi kuinka eurooppalainen päästökauppa on osittain rikollisten käsissä. Joissain maissa päästökauppaa hallitsee lähes kokonaan rikolliset tahot. Nämä rikolliset tahot (uutisen mukan pääasiassa brittiläiset) ovat toimiensa seurauksena onnistuneet eväämään EU:lta miljardien verotulot. Käytännössähän tämä tarkoittaa samaa, kuin että he olisivat varastaneet nuo miljardit.

Aloin kuitenkin miettimään hieman, että mistä tässä päästökaupassa oikein on kyse. Päästökaupassahan on kyse siitä, että haitallisia päästöjä tuottavat laitokset ostavat itselleen oikeuksia saastuttaa maapalloa.

Anteeksi nyt vain, mutta tämä päästökauppa tuntuu yhtä aidolta, järkevältä ja toimivalta kuin sähköpörssi. En nyt mitenkään halua vastustaa markkinataloutta, mutta tämäntyylinen "pörssitoiminta" kuulostaa totaaliselta kusettamiselta. Sähkön pohjoismainen pörssikauppa on ollut hyvä esimerkki siitä, miten kauppaa käydään tuotteella, mikä ei luonteeltaan sovi kaupankäynnin kohteeksi. Sähkö ei käsittääkseni ole varastoitavissa, toisin kuin esimerkiksi osakkeet, raha, kulta tai muut vastaavat kaupankäynnin kohteet.

Päästökauppa saa erikoisia erikoisia lieveilmiöitä mm. ensi vuonna, kun lentoyhtiöt kilpailevat verissä päin asiakkaista. Ja syynä on se, että EU jakaa päästöoikeuksia lentoyhtiöille perustuen vuoden 2010 matkustajamääriin. Niinpä on vaarassa, että lentoyhtiöt tulevat tekemään hurjia tappiota vain saadakseen paljon päästöoikeuksia. Kuluttajana tämä on loistavaa, sillä luvassa on halpoja lentoja, mutta maapallosta huolestunut ihminen voi vain pyörittää päätään järkyttyneenä.

"Markkinoilla" on uskomaton kyky keksiä uusia tapoja tehdä rahaa ihan millä tahansa. Räikeimpiä esimerkkejä oli viimevuotinen öljyfutuurikauppa. Keinottelijat tekivät mieletöntä voittoa myymällä öljyä "tulevaisuudessa". Tässä oli kyse ihan puhtaasta vedonlyönnistä, mikä oli kunnioitettavaa liiketoimintaa, koska sitä tehtiin pörssissä puvut päällä.

Futuurikauppa toimi siis näin: 

Ostaja A maksaa myyjälle B muutaman euron, ja samalla myyjä sitoutuu myymään tuotettaan ostajalle jollain hinnalla puolen vuoden kuluttua

Käytännön esimerkki:

* Minulla on yritys joka tarvitsee öljyä. Pelkään, että öljyn hinta tulee nousemaan loppuvuonna.
* Teen (heinäkuussa) myyjän kanssa sopimuksen, että maksan hänelle viisi dollaria tynnyriltä heti heinäkuussa ja samalla myyjä sitoutuu myymään minulle joulukuussa miljoona tynnyriä heinäkuun hinnalla.
* Jos öljyn hinta nousee loppuvuonna yli viisi euroa, olen tehnyt hyvän diilin
* Jos öljyn hinta nousee loppuvuonna alle viisi euroa (tai se laskee), käärii myyjä sievoisen summan

Tyypillisesti futuurikaupassa myyjällä ei ole lainkaan öljyä varastossa - hän vain veikkaa, että öljyn hinta ei nouse niin paljoa kuin ostaja luulee. Jos futuurin myyjä arvaa hinnankehityksen oikein, saa hän siitä hyvät voitot (5 dollaria + joulun hinta - heinäkuun hinta) x myytyjen tynnyrien määrä.
Kyse on vedonlyönnistä: minä ostajana lyön vetoa, että öljyn hinta nousee yli viisi dollaria, ja myyjä lyö vetoa että se nousee alle viisi dollaria. Muunmuassa Veikkaus tarjoaa vastaavia vedonlyöntikohteita jääkiekossa ja jalkapallossa osana pitkävetoa.


Jatketaan esimerkkiä: Jos öljy siis maksoi kesällä 2008 160 dollaria tynnyriltä ja jouluna enää vain 60 euroa tynnyriltä (kuten itse asiassa kävi) sekä lisäksi fuutuurikauppias möi kesällä futuurin 5 dollarilla, tienasi fuuturikauppias jouluna komeasti (5 dollaria + 160 dollaria - 60 dollaria jokaiselta sovitulta tynnyriltä öljyllä mitä hänellä ei ikinä ollutkaan. Eli 105 dollaria voittoa tynnyriltä, ilman lainkaan öljyvarastoa.

Pörssissä tehdään kunniallista työtä, mutta vedonlyöjät ovat uhkapelureita, eikö?

Seksilelut Citymarkettiin mutta mitä sitten?

Onpahan taas uutisköyhä joulukuinen päivä. Tuntuu, että suurimmat revittelyt lehdissä saa se, että Citymarket meinaa tuoda seksileluja valikoimaansa. Tämä uutinen on päässyt lähes kaikkiin lukemiini nettilehtiin - taisipa se olla Kauppalehdessäkin.

Ihan oikeasti, mitä helvetin väliä sillä on? Miksi tämä on uutinen? Vastaava haloo nousi samaisista seksileluista, kun ne otettiin apteekkien myyntivalikoimaan. Mielummin minä ihmettelisin sitä, miksi seksilelut tulevat Citymarkettiin vasta vuonna 2009. Tai miksi seksilelut eivät ole vielä R-kioskissa? Miksei ruokakaupassa saa myydä särkylääkkeitä? Miksi kauppojen aukiolot ovat yhä julmettu sotku? Miksi kaljaa ei saa kioskilta lauantaisin kello 20 jälkeen?

Applen mahdollinen tablet ehkä myyntiin ensi keväänä

Kyllä on vetänyt netti lehdistön tiukoille  kun kauppalehden kaltainen, suhteellisen arvostettu, talousmedia sortuu kirjoittamaan uutisia melkein mistä tahansa. Tänään törmäsin heti aamusta Kauppalehden uutisen Applen tablet tietokoneesta.

Applen tablet on ehkä valmisteilla, ja jos se on, niin se kenties tulee myyntiin jopa jo ensi keväänä.

Siinäpä varsinainen uutinen. Aiheesta oli saatu koko sivun mittainen kirjoitus. Kirjoituksessa eri analyytikot spekuloivat minkälainen laite kenties voisi olla. Laitteessa luultavimmin joko LCD tai OLED näyttö. Joopa joo. Uutisarvoa Kauppalehden jutulla suunnilleen nolla.